111: Magic Knight Rayearth – Taikasoturit

in

Magic Knight Rayeart – Taikasoturit on CLAMPin ysärishoujoseikkailu, jossa kolme japanilaista koulutyttöä kutsutaan pelastamaan taikamaailma ohjastamalla taikajättirobotteja. Ajankohtaisina aiheina puhumme BL-harrastamisen historiasta Italiassa sekä sen, miten Akihabara on hiljalleen menettämässä asemaansa Tokion nörttikulttuurin mekkana. Lukujonossa jatkamme ysärishoujoteemaa tekemällä katsauksen kyynisenromanttisista lyhäreistään muistetun Mitsukazu Miharan tuotantoon, jonka parhaiten muistettu helmi on kuvankauniista androidipalvelijoista kertova scifitarinakokoelma Doll.

111: Magic Knight Rayearth – Taikasoturit
Mangakartta
Download

  • Aloitus

    (0:00:08) Petteri:

    Hei ja tervetuloa kuuntelemaan Mangakartan jaksoa 111. Mä olen Petteri Uusitalo –

    (0:00:14) Maaret:

    Ja mä olen Maaret Stepanoff.

    (0:00:16) Petteri:

    Tämän jakson julkaisupäivä on 20. maaliskuuta 2025.

    (0:00:21) Petteri:

    Tänään meillä on pääaiheena CLAMPin ysäriklassikko Magic Knight Rayearth – Taikasoturit, jossa kolme tokiolaistyttöä kutsutaan sankareiksi fantasiamaailmaan.

    (0:00:32) Petteri:

    Ajankohtaisena aiheena me puhutaan BL-harrastamisen historiasta Italiassa sekä siitä, miten Akihabaran kaupunginosa on menettämässä asemaansa Tokion nörttikulttuurin keskuksena.

    (0:00:43) Petteri:

    Lukujonossa me puhutaan mangaka Mitsukazu Miharasta, joka tunnetaan kyynisen romanttisista lyhyttarinoistaan.

    Kuulumiset: Cinema Therapy

    (0:00:58) Maaret:

    Elikkä vähän sellaista ysärishoujon nostalgista muistelua vähän eri kulmista ja erilaisista tekijöistä.

    (0:01:08) Maaret:

    Mutta ennen kuin mennään näihin, niin mediasuosituksena mä löysin pari vuotta sitten YouTube-kanavan johon olen tykästynyt tosi paljon, sellainen kuin Cinema Therapy, jossa perheterapiaan keskittynyt terapeutti Jonathan Decker ja elokuvaohjaaja Alan Seawright keskustelee.

    (0:01:28) Maaret:

    Ja niillä on pointtina siellä aina ottaa käsittelyyn leffojen hahmoja ja asetelmia ja tarkastella että millaisia psykologisia haasteita ne leffojen, ja joskus sarjojenkin, hahmot kohtaa ja miten niitä haasteita siellä teoksessa sitten käsitellään.

    (0:01:44) Maaret:

    Ja sitten niillä on kaikkia vähän erilaisia videotyyppejä. Niillä on "Psychology of a Hero" -tyypin videoita, joissa mietitään esimerkiksi, että miksi Tony Stark reagoi PTSD:nsä tai että miten siinä näkyy narsismin oireita.

    (0:01:58) Maaret:

    Ja sitten on toisaalta "Villain Therapy" -videoita, joissa käydään läpi jonkun pahiksen mielenterveyshaasteita. Mietitään vaikka, että miten kuvataan Avatar: The Last Airbenderin prinssi Zukon elämää trauman kanssa ja kohti redemptiota.

    (0:02:14) Maaret:

    Ylipäänsä aina lähestytään teoksiin jonkun psykologisen näkökulman kautta, että laitetaan vaikka järjestykseen, että missä tuhkimotarinassa oli terapeutin näkökulmasta terveen ja ehein romanssi tai mietitään että miten adoptiosuhde esitetään Kung Fu Pandassa, tai miten terapiasuhde esitetään Good Will Huntingissa, tai miten Ted Lassossa käsitellään paniikkihäiriöitä ja tällai.

    (0:02:39) Maaret:

    Ja sitten siellä samalla aina huomioidaan elokuvallisia ansioita, ja mietitään, että miksi tämä kohtaus oli niin vaikuttava ja tuodaan sitä elokuvacraftia esille.

    (0:02:48) Maaret:

    Ja vaikka en ole ihan aina samaa mieltä näiden kanssa siitä, esimerkiksi, että mitkä leffat on tosi hyviä, tai missä on ongelmallisia piirteitä, niin mun mielestä nää näkökulmat on vaan niin superhyviä, koska nää on just niitä juttuja, minkä takia mä oon kiinnostunut fiktiosta. Et löydetään niitä asioita, jotka tekee tarinoista merkityksellisiä.

    (0:03:09) Petteri:

    Ja se on kauhean hauskaa, miten rakentavasti ja positiivisesti ne kaikennäköistä fiktiota lähestyy.

    (0:03:15) Maaret:

    Joo. Just kun aina kuulee ihmisiltä sellaista, että vaikka MCU-leffat tai shounenmättösarjat on sellaista pinnallista aivot narikkaan -viihdettä missä ei oo mitään syvällistä tai mitään tasoja, tai jotain tämmöisiä juttuja.

    (0:03:31) Petteri:

    Joo, se on kaikkein rasittavin ihmistyyppi kyllä. Sellaiset, jotka yrittää asettaa itsensä sinne fiktioteoksen yläpuolelle.

    (0:03:38) Maaret:

    Niin, kun mun mielestä on niin ihana, miten Cinema Therapyssa nää Jonathan ja Alan löytää näitä psykologisia näkökulmia ja miettii miten niitä käsitellään teoksissa ja nosta ne asiat niiksi syvällisiksi jutuiksi.

    (0:03:53) Maaret:

    Että ehkä Anakin Skywalker kääntyi pahikseksi, kun sillä oli epävakaa persoonallisuushäiriö jota Palpatine pystyi sitten käyttämään hyväkseen, ja johon se ei saanut siltä jediyhteisöltä tukea.

    (0:04:06) Petteri:

    Mm. Jediyhteisön mielenterveysasioiden käsittely on hivenen vaillinaista kenties.

    (0:04:08) Maaret:

    Se on totta. Mun mielestä se oli hauska, että tähän oli löydetty tämmönen nimenomainen diagnoosi, minkä kautta sitä lähestyttiin sitä asiaa.

    (0:04:20) Maaret:

    Mutta sillai että mitään kevyttäkään leffaa ei ohiteta sillai, että aivot narikkaan vaan, vaan aina mietitään että mitä merkityksellisiä kuvauksia ja kulmia tästä teoksesta voisi löytyä.

    (0:04:34) Maaret:

    Ja ne käsittee animaatioita ihan yhtä vakavasti ja samalla tasolla kuin live-actionia. Ja animeleffojakin näkyy siellä silloin tällöin.

    (0:04:42) Maaret:

    Mutta musta on vaan hirveän kiva, että nämä tyypit eivät oo olevinaan liian hienoja ja älykkäitä ja tärkeitä millekään viihdeteokselle, vaan ne katsovat kaikkea, mitä ne katsovat tavallaan sillä kulmalla, että mitä merkityksellistä täältä voisi löytyä, eikä sillai, että miten tämä voisi olla vähän höhlää.

    (0:05:04) Maaret:

    Ja sit se on symppistä, miten se Alan itkee aina kaikelle vähänkin liikuttavalle ja se on vähän kestovitsi siellä, miten silloin aina kyynel silmässä kun ne kattoo liikuttavia kohtauksia ja kommentoi niitä. Mutta ei sillä tavallaan alentavalla tavalla, vaan sillai, että juhlistetaan sitä, että miehetkin saa tuntea tunteita. Ja niillä on kauhean hyvä semmoinen bromanssi menossa siellä aina siellä ruudulla.

    (0:05:28) Maaret:

    Mut kyl… kun kans joskus sillä lailla, kun joku leffa tai sarja sanottaa jotain, mikä koskettaa niiden omia jotain vaikeita kokemuksia, niin sit ne keskustelee sillai tosi aidosti ja koskettavasti siitä, että miten tärkeää voi olla se, että näkee fiktiossa kauniita tapoja käsitellä semmoisia tunteita, jotka itselle on ollut vaikeata kohdata ja joiden kanssa on ollut elämässä haasteita.

    (0:05:55) Maaret:

    Niin se on mun mielestä siistiä. Ja sitten se, että niillä on vaan kauhean hauskaa siellä. Ja se mun mielestä tulee se rakkaus elokuviin ja tarinoihin kauhean hyvin läpi sieltä.

    (0:06:06) Maaret:

    Niin iso suositus Cinema Therapy -kanavalle.

    (0:06:10) Petteri:

    Sitä on ollut kyllä tosi hauska seurata.

    Magic Knight Rayearth: Esittely

    (0:06:16) Maaret:

    Sitten päästään meidän tämänkertaisen pääaiheen pariin. Elikkä Magic Knight Rayearth, suomeksi julkaistu tosiaan lisänimellä Taikasoturit.

    (0:06:26) Maaret:

    Sarjan nimihän kirjoitetaan japaniksi "Mahou kishi Rayaasu", mutta se kuuluu lausua siinä englanninkielisessä muodossa "Magikku naito Rayaasu" myös alkukielellä, koska Japanissa näin voi tehdä.

    (0:06:39) Petteri:

    Ja koska tämä on nimenomaan näiden tekijöiden tämmöinen juttu.

    (0:06:43) Maaret:

    Kyllä. Ja tekijätiimi CLAMP tosiaan on sarjan takana, ja tämä on niiden ensimmäinen nuorille tytöille suunnattu sarja.

    (0:06:52) Maaret:

    CLAMPhan on yksi maailman tunnetuimmista mangatekijöistä tai tekijätiimi tässä kohtaa, mutta varmasti maailman tunnetuin tekijätiimi.

    (0:07:02) Maaret:

    Ja tosiaan Magic Knight Rayearth julkaistiin Kodansha-kustantajan nuoremmille tytöille suunnatussa Nakayoshi-lehdessä vuodesta 1993 vuoteen 1996 kuuden pokkarin verran, joka jakautuu kahteen kolmen pokkarin pituiseen tarinakaareen. Ja Punainen Jättiläinen julkaisi mangan suomeksi 2013-2014. Pitkä animesovituskin tehtiin, ja se on myös Suomen SubTV:ssä aikoinaan pyörinyt.

    (0:07:30) Maaret:

    Tää itse tarina kertoo kolmesta yläastealaistytöstä, Hikarusta, Umista ja Fuusta, jotka ei etukäteen tunne toisiaan, mutta ne on kaikki koulujensa kanssa luokkaretkellä Tokio-tornissa samaan aikaan, ja joutuvat sitten imaistuksi taikamaailma Cephiroon.

    (0:07:46) Maaret:

    Jonne heidät on kutsuttu, koska vaan he legendaarisina taikasotureina voivat pelastaa Cephiron ja sen prinsessa Emerauden pahisylipappi Zagaton kynsistä.

    (0:07:56) Maaret:

    Koska Cephirossa tahdonvoima on suurin voima, ja prinsessa Emeraude on pitänyt valtavalla tahdonvoimallaan Cephiroa pystyssä kauniina paratiisimaana, mutta kun hän on nyt ollut Zagaton vankina, niin Cephiro alkaa murentua ja täyttyä ihmisten peloista syntyvistä demoneista.

    (0:08:14) Maaret:

    Tää pääkolmikko sitten ryhtyy taikasotureiksi ensisijaisesti sen takia, että prinsessan kutsuun vastaaminen ja sen toiveen toteuttaminen on oikeastaan ainoa tapa heille päästä takaisin omaan maailmaansa. Mutta sitten tietysti alkaa syntyä sitä suhdetta tähän uuteen Cephiro-maailmaankin.

    (0:08:32) Maaret:

    Sitten pikkupojan hahmoinen ikivanha velho guru Clef opettaa näitä tyttöjä käyttämään taikuutta. Poikatyttämäisen reipas Hikaru saa tulitaikavoimat, vähän hemmoteltu hieno neiti Umi saa vesitaikavoimat, ja älykäs ja rauhallinen Fuu saa tuulitaikavoimat. Ja sitten mennään pelastamaan prinsessaa.

    (0:08:55) Maaret:

    Spoileripolitiikasta: koska tää sarja tosiaan jakautuu kahteen puolikkaaseen, ja ne on selkeästi omat tarinakaarensa, joilla on myös omat melko eeppiset loppuhuipennuksensa, niin varmaan selkeetä, että laitetaan omaan spoileriosioon kaikki siitä ekan puolikkaan loppukähinöiden alusta alkaen. Mikä silleen on vähän sääli, että valtaosa tämän sarjan mielenkiintoisimmista puhuttavista menee sitten sinne spoileriosioon, koska se alkupuolisko on enemmänkin ehkä semmoinen että siellä rakennetaan sitä puolivälikliimaksia ja sen jälkeistä tarinaa, eikä ole niin itsekseen kiinnostavaa luettavaa välttämättä. Mutta näillä mennään.

    CLAMP

    (0:09:38) Maaret:

    Ja tää on nyt semmonen aihe, mikä pitänee varmaan aloittaa sillä, että meidän pitää ehkä puhua tästä tekijätiimi CLAMPista.

    (0:09:47) Maaret:

    Eli CLALMP muodostuu neljästä naisesta, jotka alun perin muodosti 11 jäsenen doujinshi-circlen siellä 80-luvun puolivälissä. Nykyisin tietysti yksi isoimmista manganimistä mitä onkaan.

    (0:10:00) Maaret:

    Kasarin lopussa aloittivat kaupallisen mangan tekemisen. Siinä vaiheessa aika parin ekan vuoden aikana jäsenmäärä tipahti sitten neljään, jotka on jääneet siksi ydinporukaksi, jona CLAMP tunnetaan.

    (0:10:16) Maaret:

    Siellä on johtaja ja pääkäsikirjoittaja Nanase Ohkawa, joka muutti taiteilijanimensä Ageha Ohkawaksi 2004 – ne kaikki vähän modas niiden taiteilijanimiä silloin. Sitten on hahmosuunnittelusta vastaava Mokona, ja muut piirtäjät Tsubaki Nekoi ja Satsuki Igarashi, joista tää Igarashi toimii myös semmoisena vähän niin kuin tuotantosuunnittelijana ja ohjaa tiimin ajankäyttöä eri sarjojen parissa.

    (0:10:43) Maaret:

    Ja käsittääkseni sitten toi Ohkawa, eli se johtaja, valitsee ne projektit mihin lähetään, ja jakaa sitten kuhunkin sarjaan ne roolit, että kuka lopulta piirtää hahmoja ja kuka taustoja, ja sillai. Että vaikka yleensä se Mokona on se päähahmopiirtäjä, ja muut piirtää taustoja enemmän ja silleen, mutta sitten ne vaihtelee niitä rooleja vähän sarjasta ja sille valitusta tyylistä riippuen.

    (0:11:09) Petteri:

    Näin muiston itsekin kuulleeni.

    (0:11:10) Maaret:

    Käsittääkseni missään ei ole ihan sanottu tai eritelty, että kuka missäkin sarjassa on missäkin roolissa, vaan se on semmoista hyvinkin sisäiseksi jäävää työnjakoa.

    (0:11:22) Petteri:

    Niin, ehkä se jostain haastatteluista aina selviää ja jossain fanisaiteilla on tämä otettu esiin, mutta sarjoihin itteensä sitä ei ole koskaan millään tavalla merkitty, vaan siellä vaan lukee, että "tehnyt CLAMP".

    (0:11:34) Maaret:

    Jep. Ja CLAMP on sitten tehnyt mangaa aika mielenkiintoisesti aika lailla kaikkien kohdeyleisöjen lehtiin. Ja kaikista näistä nousee semmosia aika isojakin nimiä, jotka muistetaan vieläkin. Tunnetuimpia sieltä ysäriltä on ollut varmaan Wings- ja Asuka-lehdissä julkaistut Tokyo Babylon ja sen epäsuora jatko-osa X. Semmoisia vähän vanhempien tyttöjen lehtiä, jotka on aina olleet täynnä sitä neoshounen-estetiikkaa mistä me aina välillä puhutaan: et suuria fantasiaseikkailuja, jotka on räätälöity tyttöjen makuun, mutta vähän emuloi poikien fantasiaseikkailutropeita.

    (0:12:16) Petteri:

    Nättejä poikia, komeita univormuja, tohon aikaan oli myös tosi leveitä hartioita.

    (0:12:21) Maaret:

    Joo. Ja suuria dramaattisia kohtaloita ja sillä tavalla.

    (0:12:25) Maaret:

    Ja ysäriltä sitten myös tässä pikkutyttöjen lehti Nakayoshissa ilmestyneet tän jakson Magic Knight Rayarth ja Cardcaptor Sakura on tietysti myöskin hyvin rakastettuja ja muistettuja. Cardcaptor Sakura on ehkä jollain tavalla se kaikista definitiivisin CLAMP-sarja.

    (0:12:44) Petteri:

    Joo, kyllä mä sanoisin, että se on varmasti niiden kaikkein kuuluisin sarja.

    (0:12:48) Maaret:

    Joo. Sitten nollarilta taas muistetaan varmaan parhaiten seinenlehti Young Magazinessa ilmestyneet scifidraama Chobits ja taikakauppasarja Holic. (Kirjoitetaan xxxHolic, mutta X:t on hiljaisia.)

    (0:13:02) Maaret:

    Ja sitten toisaalta myös tää Holicin poikainlehti Weekly Shonen Magasinessa pyörinyt sisarsarja, eli toimintaseikkailu Tsubasa: Reservoir Chronicle.

    (0:13:14) Petteri:

    Jossa sitten taas on näitä Cardcaptor Sakurassa esiteltyjä hahmoja.

    (0:13:17) Maaret:

    Joo. Tää on ehkä vähän sellainen yksi CLAMPin tunnuspiirre, että vähän samalla tavalla kuin joku Osamu Tezuka, niin ne kierrättää vähän niitä samoja hahmoja pikkasen eri rooleissa eri tarinoissa.

    (0:13:30) Petteri:

    Joo, ja sittenhän melkein joka sarjassa pyörii tää taikamaskottiöllykkäjänis Mokona.

    (0:13:36) Maaret:

    Mm. Joka tässäkin näkyy.

    (0:13:39) Maaret:

    Jotenkin musta tuntuu, että 2010-luvulla ne on vähän niinku hiipunu. Että ysärillä ja nolkytluvullahan ne on olleet suosionsa huipussa.

    (0:13:50) Petteri:

    Joo, kyl musta tuntuu että nuoremmat manganlukijat ei varmaan oo ihan kauheesti CLAMPista enää nykyään kuullu, et ne on…

    (0:14:00) Maaret:

    Tai on ne kuullu, mutta ei ehkä sitten lukeneet niin paljon, eikä sillä lailla suurta fanitusta välttämättä synny.

    (0:14:06) Petteri:

    Niin… ja musta tuntuu, että ne on alkaneet tehdä yhä enemmän sellaista omalle kohdeyleisölleen, omalle fanikunnalleen, ainoastaan aukeavaa sarjaa, eikä sellaista niin kuin erityisen ehkä valtavirtasuosiossa ole enää nykyään.

    (0:14:23) Maaret:

    Niin, ja 2010-luvulta alkaen ne on ehkä tehneet lähinnä jatkoa niiden vanhoille suosikkisarjoille. Sillai, että… lisää Legal Drugia ja lisää Cardcaptor Sakuraa ja näin edespäin.

    (0:14:37) Petteri:

    Joo. Ja näistähän on animeakin sitten tehty aina välillä.

    (0:14:41) Maaret:

    Joo, se yksi uusi sarja 2010-luvulta, eli Gate 7, ei vissiin ollut mikään kauhean vahva esitys. Ainoa mä oon kuullut siitä, että se on vähän semmoista sekavaa sätkimistä.

    (0:14:52) Petteri:

    Noh, mikäpä CLAMPin sarja ei olis.

    (0:14:54) Maaret:

    No se on toki totta, joo. Mutta eivät ehkä ole enää siellä suosionsa ja nimekkyytensä huipulla.

    (0:15:02) Petteri:

    Mutta olivat aikoinaan tosi relevantti nimi tiedettäväksi.

    (0:15:06) Petteri:

    Ja sitten tosiaan, kun he on sieltä omakustanne-fanikulttuuri-Comiket-maailmasta kotosin, niin he on aika lailla ainoa tämmöinen useamman hengen tiimi joka tekee mangaa.

    (0:15:19) Petteri:

    Kyllähän niitä työpareja on joo, joissa toinen käsikirjoittaa ja toinen piirtää, tai molemmat vähän tekee, mitä sattuu.

    (0:15:26) Maaret:

    Niin, Akira Himekawat ja muut.

    (0:15:28) Petteri:

    Tällaiset, joo. Mutta eipä semmosia yli kahden hengen tiimejä juuri oikein tuu mieleen muita kuin CLAMP.

    (0:15:36) Maaret:

    Joo, että se on just se doujinshiaikojen jäänne. Kun musta tuntuu, että doukkareitakaan ei enää tehdä ehkä sillä tavalla että se circle ei ole niin iso asia nykyisin.

    (0:15:49) Petteri:

    Niin. No, aikoinaanhan doujinsheissa oli iso juttu että kun circlellä on julkaisu, niin jokainen tekee sinne vähän jotain. Ja nykyään se on ehkä enemmän sellaista julkkispiirtäjävetoista, sanoisinko.

    (0:16:05) Petteri:

    Mutta se sana doujinshihan tarkoittaa "yhdessä tehtyä kirjaa", että teknisesti ottaen yhden hengen tekemästä doujinshista pitäisi käyttää ihan eri sanaa, mutta kukaan ei juurikaan käytä sitä.

    (0:16:18) Maaret:

    Se on vain vakiintunut omakustannetta tarkoittamaan.

    (0:16:19) Petteri:

    Näinpä.

    (0:16:22) Maaret:

    Ja CLAMPilla on paljon sellaisia tyyli- ja sisältökonventioita, mistä ne tunnetaan. Just sitä, että sekoitetaan genre- ja kohderyhmäpiirteitä, ja sen takia voidaankin tehdä vähän minkä kohdeyleisön lehtiin vaan, ja vähän niin kuin modata sitä tyyliä, mutta kuitenkin olla distinktin CLAMPia edelleen.

    (0:16:44) Maaret:

    Sit on paljon niitä hyvin tunteikkaita sarjoja ja suuria tragedioita. Ja no, etenkin siellä alkutuotannossa. Ja paljon sellaista kaikkea vähän epäkonventionaalisempaa rakkauden ja välittämisen kuvausta.

    (0:16:58) Petteri:

    Joo, ja tosiaan kun sieltä Comiket-maailmasta tulevat, niin on poikia joilla on suuria tunteita –

    (0:17:06) Maaret:

    Toisiaan kohtaan.

    (0:17:08) Petteri:

    Niin, niin, joo. Ja on sellaista homobaittausta, ja on tyttöjä ja tosi paljon vanhempia rakkauden kohteita, ja opettaja-oppilas-juttuja, ja kaikkea tämmöistä niinku jännää.

    (0:17:20) Maaret:

    Joo, ja kohtalokkaita sielunkumppaneita ja kaikennäköstä.

    (0:17:25) Maaret:

    Tietysti yksi iso asia, mikä on ollut rakentamassa niiden sitä suureutta, on varmaan ollut nää isoimpien sarjojen pidemmät animesovitukset, jotka ovat tehneet sarjoista itseään suurempia, kuten Magic Knight Rayearth ja Cardcaptor Sakura etenkin. Ja esimerkiksi Angelic Layerista oli kanssa hyvinkin pitkä anime.

    (0:17:48) Maaret:

    Tietysti CLAMP muistetaan siitä miten tää eeppinen fantasiataistelusarja X jäi legendaarisesti täysin kesken, ja ei varmaan koskaan pääse päätökseen, mutta siellä varmaan maailma tuhoutuu tai jotain. Ainakin Tokio-torni.

    (0:18:00) Petteri:

    Tokio-tornihan oli perinteisesti semmonen aika klassinen, sanoisinko Heisei-kauden symboli. Että täällä me nyt ollaan Tokiossa maailman keskustassa, ja Tokio-torni tuhoutuu.

    (0:18:13) Maaret:

    Joo, ja CLAMPilla on tää juttu, että CLAMP aina muistetaan siitä, että Tokio-torni on tärkeä ja sen pitää tuhoutua.

    (0:18:20) Petteri:

    Ja tämäkin sarja alkaa Tokio-tornilta, Magic Knight Rayearth siis.

    (0:18:26) Petteri:

    Täällä pokkareiden lopussa – koska tämä suomalainen julkaisu pohjaa vuoden 2002 uusintapainokseen – niin tätä uusintapainosta varten Japanissa on sekalaisilta henkilöiltä kirjoitettu sekalaisia esseitä joita sitten täältä suomijulkaisunkin lopusta löytyy.

    (0:18:44) Petteri:

    Niistä mielenkiintoisin oli Yoshiki Tanakan, elikkäs Legend of the Galactic Heroesin kirjailijan, essee siitä että CLAMPin sarjat on itse asiassa harvinaisen itämaistyylistä fantasiaa.

    (0:18:57) Petteri:

    Sillai että se niiden varhainen sarja RG Veda pohjaa intialaisiin myytteihin, ja X taas on sitä onmyodo-magiaa tosi paljon. Oikeastaan myös Cardcaptor Sakura on sitä onmyodo-magiaa, vaikka siihen onkin laitettu länsimaista estetiikkaa päälle tarotkorttien muodossa.

    (0:19:16) Petteri:

    Ja Tanaka kirjoittaa tässä että on hienoa, että nykyään mangan tekijät tekee myöskin tällaisia itämaistyylisiä fantasiasarjoja, toisin kuin silloin ennen vanhaan, kun kaikki fantasiaelementit oli länsimaistyylisiä.

    (0:19:26) Petteri:

    Ja että Cardcaptor Sakurassa tämä uusi vaihto-oppilas tulee siellä sarjan alussa Hong Kongista, siinä missä kaikessa vanhemmassa mangassa uudet vaihto-oppilat ulkomailta tuli aina Ranskasta tai Saksasta tai Englannista.

    (0:19:37) Petteri:

    Joskin mä ehkä vähän kyseenalaistaisin Tanakan näkemystä sillai, että kyllähän kiinalaisesta kulttuurista ammentava fantasiaa oli jo 80-luvulla tosi kuuma juttu Japanissa. Kaikki Dragon Ballit ja Ranmat ja tällaset. Ja Yu Yu Hakusho tuli sitten heti niiden jälkeen, ja sielläkin oli tätä onmyoodoo ja tällai.

    (0:19:55) Petteri:

    Mut toki ehkä Tanaka on sen verran vanha jäärä, että nämä oli sen mielestä vielä osa sitä uutta ja nykyaikaista mangaa, vaikka tämä essee olikin tosiaan kirjoitettu silloin 2002, eli tämän vuosituhannen puolella.

    (0:20:08) Petteri:

    Toinen huomio, minkä Tanaka tässä esseessä tekee on se että miten, kun hän on ulkomailla käynyt, niin on nähnyt, että miten jännällä tavalla manga on suosittua ulkomailla. Terveiset vuodelta 2002!

    (0:20:20) Petteri:

    Ja että mikä tästä japanilaisesta viihteestä tekee niin kauhean erilaista?

    (0:20:25) Petteri:

    Hän kertoo kuulleensa näkemyksen eräässä saksalaisessa sarjakuvaliikkeessä:

    (0:20:30) Petteri:

    "Alunperin länsimaisessa sarjakuvassa hahmot piirrettiin ainoastaan kahdella tavalla. Ensimmäinen pyrki tavoittelemaan mahdollisimman korkea realismia ja valokuvamaisuutta, ja toinen pyrki korostamaan hahmojen erityispiirteitä koomisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Japanilainen manga taas toi mukanaan kolmannen tekniikan: tavan, joka heijastaa piirtäjän ihanteita ja kauneuskäsitystä. Japanilaiset eivät luultavasti edes itse tajua, kuinka valtava asia tämä meille oli."

    (0:20:57) Petteri:

    Eli tää esteettisyys ja kauniit hahmot ja seksikkyys ja kaikki tämmönen, mikä on se minkä takia animesta ja mangasta tykätään. Et. No, CLAMPhan oli nimenomaan sillai, että se tunnettiin kauheen kauniista hahmoista ja kauniista miehistä ja kauniista tytöistä.

    (0:21:16) Maaret:

    Kauniista taiteesta ylipäänsä.

    (0:21:20) Petteri:

    Niin, että se estetiikka oli se. Ja sitten, kun 14-vuotias eurooppalainen saa tällaisen käteensä ja on sillai että, "Ei hitto, mä tykkään tästä paljon enemmän kuin Asterixista". Ja tämän takia manga on suosittua. Ei kai siinä mitään.

    (0:21:31) Maaret:

    Niin. Ja se on tietysti myös se piirre, mikä ehkä tekee vähän sen että nykyisin kun puhutaan sarjakuvasta joka on nimenomaisesti tehty vähän niin kuin mangatyyliseksi, visuaalisesti, niin siitä herkästi puhutaan mangana, koska ulkomailla se usein on vähän niinkuin… se estetiikka nimenomaan mikä tekee mangan.

    (0:21:54) Petteri:

    Niin, niin. Ja toisaalta ei edes tiedetä, mitä muuta se manga voisi tarkoittaa kuin tyyliä.

    (0:22:00) Maaret:

    Niin. Siinä missä se miten me ajatellaan mangaa, niin se on niinkuin tuotantokoneisto ja tuotantokulttuuri, enemmän kuin se tyyli, koska se tyyli syntyy sieltä ja iteroi itseään, tavallaan ruokkien itseään sieltä tuotantokulttuurista.

    (0:22:18) Petteri:

    Niin. Että Bollywood-elokuvia voi tehdä ainoastaan Bollywoodissa. Ja se on se, mikä määrittelee Bollywood-elokuvan.

    (0:22:24) Maaret:

    Mutta tietysti niistä voi ottaa tyylipiirteitä, mallia, inspiraatiota muunkinmaalaisiin leffoihin, ja sit voi tulla jotain tosi siistiä, uniikkia, erilaista syntyä siitä.

    (0:22:34) Petteri:

    Niin, mutta siitäkin huolimatta Slumdog Millionaire on amerikkalainen elokuva. Se on Hollywood-elokuva eikä Bollywood-elokuva.

    (0:22:42) Maaret:

    Jep. Mutta yksi minkä voisi vielä mainita on se, että tämä X:n esitarina Tokyo Babylonhan oli pari vuotta sitten saamassa animesovituksen, ja mekin seurattiin Mangakartassa tätä saagaa jännityksellä, kun studio GoHandsille sattui pieni plagiarisointivahinko, ja lähes valmis animeprojekti lopulta hyllytettiin…

    (0:23:09) Petteri:

    …Ikuisiksi ajoiksi.

    (0:23:10) Maaret:

    Ahh… Me oltiin meinattu, että tehdään sitten Tokyo Babylonista jakso, kun se anime tulee. Mutta sit sitä animea ei koskaan tullutkaan, niin ei tullut sitä jaksoakaan. Ehkä vielä joskus.

    (0:23:21) Petteri:

    Joo, ehkäpä vielä joskus.

    (0:23:23) Maaret:

    Mutta kumpikaan meistähän ei ole mikään semmoinen suurenmoinen CLAMP-fani, tai ihan kauhean syvällisesti ylipäänsä perehtynyt CLAMPin tuotantoon tai ollut superinnoissaan niistä koskaan.

    (0:23:37) Petteri:

    Joo, ei… että tota, kyllä mä nyt Chobitsin luin ja Cardcaptor Sakuraa olen jonkun verran kattonut, mutta mutta… en nyt mitenkään erityisen paljon. xxxHolicia luin jonkun verran, sen verran mitä pokkareita tuli hommattua, mutta siinäpä se sitten aika lailla alkaakin olemaan mun CLAMP-sivistys.

    (0:23:58) Maaret:

    Joo, no mulla taas on Tokyo Babylon ja xxxHolic ja Tsubasa: Reservoir Chronicle.

    (0:24:04) Maaret:

    Ja se on mun mielestä jännä, että CLAMP ei ole koskaan superhurmannut mua, vaikka periaatteessa mä olen niiden ydin… semmoinen kohdeyleisö, joka on kaikista alttein semmoselle CLAMP-hurmalle.

    (0:24:18) Petteri:

    Estetiikalle.

    (0:24:19) Maaret:

    Juu. Mutta jotenkin, mä en ehkä ihan välitä usein sinne hahmokerronnasta, siitä huumorin ja dramaattisen suhteesta. Tokyo Babylonissa ja xxxHolicissa mulla oli molemmissa ongelma vähän tän kanssa, että ne hassut hetket vähän kaivaa maata niin dramaattisten jalkojen alta.

    (0:24:38) Petteri:

    Niin. Ne on kauheen vanhoja sarjoja toisaalta, ja musta tuntuu, että yaärillä semmoista vaan oli jotenkin paljon, tai että se ysärihuumori jotenkin oli semmoista, millaista se oli.

    (0:24:46) Maaret:

    Joo. Ja sitten se Tsubasa: Reservoir Chroniclehän oli vain yksi sotku koko sarja ylipäänsä. Siis silloin, kun mua kiinnosti lukea xxxHoliccii, ja mä aloitin lukea xxxHoliccii, ja sitten jossain vaiheessa sieltä summonoidaan ja pompsahtaa esiin tämmönen dark-versio Shaoranista, ja sitten on sillai että "Hahaa, sinun pitää lukea Tsubasa: Reservoir Chroniclea, että tajuat, että mistä tässä on kyse ja mitä tässä tapahtuu…"

    (0:25:18) Maaret:

    Sitten menin lukemaan sitä Tsubasa: Reservoir Chroniclea, ja sitten pääsin siihen samaan kohtaan, ja totesin, että no en ymmärrä yhtään sen enempää, koska se on vaan niin suttunen sarja, että siinä tapahtuu kaikkea, ja miksi? ja mitä? ja en tajuu. Että se oli kyllä tosi kummallinen sarja. Mutta koska se ja xxxHolic oli tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään jossain kohtaa, niin sitä vähän täytyi lukea siinä sen kanssa. Se oli vähän outo semmoinen kahden sarjan maailma.

    (0:25:50) Maaret:

    Mut joo. Jotenkin se tarinan ja konseptien ja hahmokirjoituksen tasapaino ei ole koskaan ihan hurmannut mua kunnolla. Mutta voihan se olla, että mä en ole vaan vielä lukenut sitä mun suosikki-CLAMPia.

    (0:26:02) Petteri:

    Toisaalta nykyään on niin paljon muitakin neoshounensarjoja mitä voi lukea.

    (0:26:06) Maaret:

    Se on totta, miksi lukisin CLAMPia, jos voin lukea Kuroshittiä ja Karnevalia ja Pandora Heartsia ja Vanitasta ja Toilet-Bound Hanako-kunia, ja ai että. Kyllä niitä löytyy.

    (0:26:16) Maaret:

    No, mutta mennäänkö sitten itse päivän tarinaan?

    (0:26:19) Petteri:

    Tehdään näin.

    Sarja yleisesti

    (0:26:24) Maaret:

    Varmaan voidaan ihan aluksi tulla siihen tulokseen, että tää ei todennäköisesti ole CLAMPin paras tuotos, tai ainakaan meidän suosikiksi noussut.

    (0:26:34) Petteri:

    Ei… kylhän tää on hyvin selkeesti nää kolme ekaa pokkaria, sellanen niinkun kuudesluokkalaisille suunnattua fantasia kerrontaa, et ei niinku ees yläastelaisille, vaan enemmän ala-astelaisille.

    (0:26:48) Maaret:

    Joo… mutta jotenkin sillä tavalla, kun me puhuttiin Moyoco Annon Sugar Sugar Runesta, joka oli sillai hyvin selkeästi niinkun 10-vuotias päähenkilö ja ihan hyvinkin pikkutyttöjen sarja. Mut silti sitä pystyi lukea kovinkin omastakin näkökulmasta ihan täysin oikeana sarjana.

    (0:27:12) Petteri:

    Joo, se on semmonen tietynlainen taito osata tehdä lastensarjoja, jotka ei tunnu liian lapsellisilta.

    (0:27:19) Maaret:

    Niin, koska siinä oli tosi merkityksellisen oloista kaikki mitä siinä oli.

    (0:27:26) Petteri:

    Siinä missä tässä Magic Knight Rayothissa taas nämä kolme ensimmäistä pokkaria on ihan tällaista RPG-peli-fantasiaparodiaa, että no niin, nyt me kolme tyttöä ollaan täällä, ja sitten pikkupojan näköinen setämies sanoo meille että teidän on pelastettava tämä maailma, ja sitten teidän on suoritettava näitä tehtäviä tässä, ja herätettävä kolme riimujumalaa, ja saatava ne, jotta voitte tulla taikasotureiksi, ja muotoa muuttavat aseet ja panssarit, ja tämmöset.

    (0:27:56) Petteri:

    Ja sitten lähetään sinne maailmaa käymään, lentäviä saaria, tulivuoria, taikametsää, tämmönen Dragon Quest -henkinen, ja sitten koko ajan kommentoidaan, että oh, yhä enemmän kuin suoraan fantasiapeleistä.

    (0:28:08) Maaret:

    Mm. Sillai että tää on genretietoinen, sellaista silmänvinkkailutyyliä, mitä modernissa mangassa ja animessa näkee tosi paljon, etenkin siellä isekai-puolella.

    (0:28:20) Petteri:

    Joo. Toki ehkä tää vähän on, että näin kolmekymmentä vuotta myöhemmin tällaiset asiat ei enää tunnu yhtä vallankumouksellisilta, että mennään sinne fantasiamaailmaan olemaan genretietoisia – että kommentoidaan, että onpas mukavaa, että me saadaan nämä varusteet ilmaiseksi, että ei tarvitse grindata rahaa niinkuin peleissä yleensä on, että mene sinne tappamaan limoja ja jokaisesta saat yhden kultarahan.

    (0:28:45) Maaret:

    Just näin. Ja se on varmaan ollut tuoreemman tuntusta sillon 1990-luvun alkupuolella, kun tämä sarja on ilmestynyt. Ja kyllähän sinällään tää genre-kombo tässä on tosi hauska. Et meillä on niinku mecha-juttuja, ja taikatyttöjuttuja, ja isekai-juttuja. Eli tätä että mennään toiseen maailmaan sankaroimaan fantasiavermeissa ja tullaan sieltä meidän omasta maailmastamme.

    (0:29:11) Maaret:

    Onhan tämä tosi vahva ja houkuttava yhdistelmä. Siis ysäriltähän kyl muistetaan jotenkin jotenkin se miten… siinä, missä nykyisekaissa on enemmän se, että meillä on näitä otomejuttuja missä päähenkilö uudelleen syntyy jonkun pelin tai kirjan pahismimmiksi. Ja on sillai etä mitäs tässä nyt sitten.

    (0:29:29) Maaret:

    Ja sitten on sellainen semmosia enemmän miesyleisön isekai-juttuja, mitä on kaikki manga-, ja ranobe- ja animehyllyt pullollaan.

    (0:29:44) Petteri:

    Joo, mutta se, että tytöt menee toimintasankareiksi on kyllä aika harvinaista nykyään.

    (0:29:51) Maaret:

    Joo, mutta se oli silloin ysärillä kuitenkin semmoinen oma juttunsa, että nimenomaan tyttöjen sarjoissa tavallinen koulutyttö imastaan sinne toiseen maailmaan, ja se sitten haluaa päästä kotiin – toisin kuin nykyisekaissa, missä ne usein haluavat nimenomaan jäädä sitä elämää sinne.

    (0:30:10) Maaret:

    Mutta silloin ysärillä nämä tytöt joutui ryhtymään sankareiksi, jotta he voisivat etsiä keinoa päästä kotiin, ja sitten ne alkaa löytää sieltä toisesta maailmasta kodin ja läheisiä ja sillä lailla. Mutta näitähän oli – Fushigi Yuugi, oli Twelve Kingdoms, ja Red River, ja Escaflowne.

    (0:30:29) Maaret:

    Siitä voi toki keskustella, että oliko Escaflowne minkä kohdeyleisön sarja, koska se oli ehkä semmoinen ensisijaisesti anime, joka oli suunnattu vähän niin kuin kaikille, jotka välitti fantasiasysteemeistä.

    (0:30:42) Petteri:

    Joo, että siellä on vähän niitä robotteja ja vähän fantasiaa ja vähän on romanssia ja kaikkea tällaista.

    (0:30:48) Maaret:

    Mä oon aina jotenkin tulkinnut Escaflownen kaikista eniten tämmöiseksi shoujo-isekai-koodatuksi sarjaksi.

    (0:30:58) Petteri:

    Niin, no se naispuolinen päähenkilö toki vaikuttaa siihen aika paljon.

    (0:31:03) Maaret:

    Niin, ja se kolmiodraama kahden miespäähenkilön kanssa ja sillai ja sillai.

    (0:31:09) Petteri:

    Ei sillä, että... Tai on se nykyäänkin joitain, tai siis… "So I'm a Spider, So What?" on yksi sellainen missä naispäähenkilö on toiminnallisemmassa roolissa, mutta ihan kauheasti ei kyllä tule muita isekai-juttuja mieleen.

    (0:31:26) Maaret:

    Niin, ja sit ne…

    (0:31:28) Petteri:

    Ehkä vähän jotain healerihommaa tai…

    (0:31:31) Maaret:

    …Varmaan joo, mutta nekin kuitenkin kumpuaa enemmän siitä Narou-kei-tyylistä, joka on sitten ihan eri kuin se ysärisohjomanga tavallaan tyyliltään.

    (0:31:38) Petteri:

    No, se on jo ihan totta, että eihän sillä modernilla Narou-kei-isekailla ole juurikaan mitään tekemistä tällaisten Twelve Kingdomsien ja Escaflownien ja Magic Knight Rayearthien kanssa, paitsi se ajatus siitä toiseen maailmaan menemisestä.

    (0:31:56) Maaret:

    Mutta se, mikä Magic Knight Rayearthia kompastuttaa kaikista eniten, on se rytmitys. Et kun tää etenee aivan hirvittävällä kiireellä ja tapahtumasta tapahtumaan mennään sillai että juttu vain tapahtuu, eikä anneta lukijalle aikaa sisäistää niitä juttuja ja sisäistää sitä dramatiikkaa siellä ja hahmottaa sitä hahmonkehitystä ja sillai.

    (0:32:23) Maaret:

    Etenkin siinä kohdassa, missä kaikkien näiden tytyjen pitää käydä herättämässä se oma suojelusmechansa, ja sitten kirjaimellisesti taikaolento vaan viipottaa ne etapilta etapille sillai ilman mitään väliseikkailua, ilman sitä, että heidän pitäisi itse tavallaan löytää ne paikat ja käyttää yhteistyötä ja hoksottimia ja voimiaan tai jotain.

    (0:32:45) Petteri:

    Niin että meillä on nämä kolme teemoitettua temppeliä. Et meil on meritemppeliä, ja taivastemppeliä ja tulivuoritemppeliä. Ja sieltä ne sitten löytyy, ja sinne me vaan suoraan mennään, kävellään ovesta sisään.

    (0:32:55) Maaret:

    Niin, et se on semmonen taikahissi. Et nyt mennään merilohikäärmeen luokse sinne mereen. Nyt mennään taivaslinnun luokse sine taivassaarelle. Ja nyt mennään tulileijonan luokse.

    (0:33:06) Maaret:

    Ja näihden tyttöjen ei tarvitse itse nähdä vaivaa siihen, että päästään sinne mechojen luokse herättämään niitä, vaan se vaivannäkö on vaan siellä, että heidän pitää todistaa olevansa arvoisia.

    (0:33:17) Maaret:

    Mut on se on vähän semmoinen, että näihin paikkoihin voi kuka tahansa kävellä sisään.

    (0:33:21) Petteri:

    Niin, no toisaalta eipä täällä ihan kauheesti jengiä tunnu tässä maailmassa olevan.

    (0:33:25) Maaret:

    Se on totta.

    (0:33:27) Maaret:

    Mut joo. Mulle tuli vastaava fiilis tästä kiirehtimisestä, kun mä luin Sailor Moonia. Pääsin sitä 12 pokkaria kahdeksastatoista. Et mä en oikein ehdi saada sitä tunnereaktiota niistä tapahtumista, kun sarjalla on vaan niin kiire survoo mua eteenpäin siitä tarinaa. Ja se kiire vaikuttaa mun lukukokemukseen tosi negatiivisesti.

    (0:33:50) Maaret:

    Et sinällään tätä sarjaa nyt katsoo, niin jälkikäteen nähden tämä kiirepomppiminen täällä alkupuoliskolla tuntui tapahtuvan kuitenkin ihan laskelmoidusta, tarinankerronnallisesta syystä. Et se oli ehkä enemmän feature kuin bugi. Mutta sitten se varjopuoli on, että kaikki mitä tässä alkupuoliskolla tapahtuu, niin jää tuntuun aika yhdentekevältä.

    (0:34:11) Petteri:

    Niin, kun… Tää koko ensimmäiset kolme pokkaria tapahtuu mitä ilmeisimmin ihan yhden päivän aikana. Et me ei koskaan nähdä näitä päähenkilöitä syömässä tai nukkumassa tai mitään, me vaan kävellään paikasta toiseen, ja jotain kahdeksan tuntia siinä sitten varmaan menee, noin.

    (0:34:26) Maaret:

    Mä aattelin, että siinä olisi kulunut vähän enemmänkin aikaa, mutta on totta, että siinä ei millään tavalla kun siitä on ainakin vähintään jätetty pois kaikki semmoiset ajan kulumista kuvaavat tapahtumat, niin kuin just ne nukkumiset ja…

    (0:34:40) Petteri:

    …syömiset ja niin, kun niillä ei oo oikeastaan mitään varusteita, että ne vaan niinku vaatteet päällä siellä kävelee eteenpäin mettässä ja...

    (0:34:48) Maaret:

    …Ja sillai illat ja aamut ja yöt, ja mitään semmoisia ei tapahdu, vaan se on vähän niin, että siitä tulee semmoinen, että onko tämä yksi päivä vai onko tästä vain leikattu pois tässä kiireessä kaikki muu.

    (0:35:00) Petteri:

    Osaltaan tätä nopeasti etenevää vaikutelmaa kans korostaa se, että… en tiedä onko tämä sarja alun perin pokkarijulkaisussakin ollut tällainen, vai onko tämä tän uusintapainoksen, Japanin uusintapainoksen siis, johon tämä suomijulkaisu perustuu, juttu… mutta tässähän ei oo lukujen välejä ollenkaan, että tämä on ikään kuin leikattu kaikki olemaan yhtä isoa tarinaa, jossa ei lukujen lopetuksia ja lukujen aloituksia huomaa ollenkaan.

    (0:35:28) Maaret:

    Joo, se tekee tästä vähän semmoisen että asiat pikkasen puuroutuu. Mutta sä oot joskus sanonut että se on ollut vähän semmoinen tapa että vanhemmissa mangoissa saatettiin ihan Japanissakin just leikata ne pois ne semmoiset lukujenvälit, että se on enemmän semmoinen jatkuva narratiivi.

    (0:35:44) Petteri:

    Joo kyllä, Nausicaassahan on kans tämä, ja sitten monia tollasia Tezuka-juttuja, jos otat tuolta hyllystä. Mutta en muista, että kauheasti 90-luvulla enää tällaista oltaisiin tehty kauheen usein, että se on sillä lailla ihan jännä.

    (0:36:02) Petteri:

    Ehkä se on se tosiaan se uusintapainoshommeli, että on otettu sieltä asioita pois… en kyllä ymmärrä, minkä takia sä haluaisit ottaa niitä oletettavasti hyvinkin kauniita kansilehtiä pois, mitä tässä nyt sitten suomijulkaisussa ei vaan ole sitten mukana. Sääli.

    (0:36:15) Petteri:

    Samaan aikaanhan tästä julkaistiin Jenkeissä myöskin sellainen uusi painos, ja siinä sitten vissiin taas oli kaiken näköistä väriarttia mukana.

    (0:36:29) Maaret:

    Jenkeissähän totutusti, jos tehdään tällaisia hienoja erityisjuhlapainostyyppisiä, niin sinne sit halutaan laittaa vähän lisää sellaistakin, mitä ei välttämättä oo ollut siellä alkuperäisessä.

    (0:36:45) Maaret:

    Mutta joo, hyvin nopeasti etenee. Tämä sarjan rytmitys mun mielestä paranee kyllä sieltä kolmospokkarin puolivälistä alkaen, että jäädään vähän mehustelemaankin niitä juttuja, mitä tapahtuu. Mutta tavallaan se vahinko on ehtinyt jo tapahtua siinä mielessä, että kun tämä sarja on niin lyhyt, ja nämä ekat kaksi ja puolipokkaria on tästä aika iso osa, melkein puolet.

    (0:37:07) Petteri:

    Ja se minulle loi semmosen kuvan, että onko tämä tarkoituksellista parodiaa, vai eiks nämä vain osaa tehdä tällaista keposta lastensarjaa kauhean hyvin, ja sen takia tämä tuntuu tältä, mut… en tiedä onko siellä kauheasti väliä, jos se tekee tästä lukukokemuksesta vähän niin kuin tämmöisen sitten.

    (0:37:26) Maaret:

    Vähän nihkeen. Joo, tässä on selkeästi haluttu leikitellä fantasiaseikkailutropeilla ja käännellä niitä vähän sillai mutkalleen ja kierteelleen ja ympäri ja ämpäri.

    (0:37:36) Maaret:

    Mutta… sit samalla on haluttu tehdä se vilpitön taikatyttöseikkailu, jossa ystävyys on voimaa ja se joka huutaa lujimpaa on kovatahtoisin.

    (0:37:47) Maaret:

    Mutta sitten tämä sarjaan valittu kerrontametodi, jossa nämä hahmot vaan juoksevat tapahtumasta toiseen, niin saa aikaan sen, että niihin ei oikein kerkee kiintyä.

    (0:37:57) Petteri:

    Juoksemiseen liittyen, täällä Cephiron maailmassahan ei oo yhtään ketään, ettei oo kyliä, ei oo kaupunkeja, ei ole maajusseja jotka huutaa apua, kun hirviöt hyökkää mettästä. Että ainoat ihmiset jotka me tavataan, on joko pahiksia, jotka on tulleet päihittämään meitä…

    (0:38:16) Maaret:

    Zagaton kätyreitä.

    (0:38:17) Petteri:

    Niin. Tai sitten jotain juonellisesti tärkeitä tyyppejä.

    (0:38:22) Maaret:

    Jotka on vielä sitä Prinsessa Emerauden lähipiiriä.

    (0:38:25) Petteri:

    Niin. Ja se tekee tästä vähän tämmösen, että no täällä me kuulemma ollaan pelastamassa maailmaa, mutta ei me sitä maailmaa ihan kauheasti nähdä.

    (0:38:33) Maaret:

    Niin.

    (0:38:34) Petteri:

    Tai ei tule semmoista fiilistä, että miksi me pelastetaan tätä maailmaa.

    (0:38:37) Maaret:

    Joo. Ylipäätään tää maailmanrakennus on ylipäänsä aika höttöseksi jätetty. Varmaan ihan tarkoituksella, ettei tähän kiinnitetä huomiota, mutta kaikki logiikka selitetään sillä, että Cephiro on maa, jossa tahdonvoima on voimista suurin ja määrää kaiken.

    (0:38:54) Maaret

    Mikä käytännössä voi vähän niin kun antaa selityksen sille, että mitä vaan voi tapahtua, jos huutaa tarpeeksi kovalla sydämen palolla. Ja tää sarja toisaalta käyttää tätä tahdonvoimaa ja sydämen voimaa myös ihan fiksusti. Että sitten kun pitää voittaa näiden tyttöjen suojelusmechojen kunnioitus, niin kukin tekee sen uskomalla ystäviinsä ja suojelemalla ystäviään.

    (0:39:20) Maaret:

    Eli ei niinkään silllai huutamalla, vaan pehmeämmillä arvoilla, mikä oli ihan hauska. Mut sitten toisaalta… tätä maailmaa ei muuten oikein selitetä, että onko sillä tahdonvoimalla niinku muita funktioita kuin että Emeraude kannattelee koko maailmaa, ja sit jotkut ihmiset pystyy taikomaan ja jotain jotain, koska tässä nähdään tätä maailmaa niin vähän, ja… niin.

    (0:39:44) Petteri:

    Huutamisesta ja tahdonvoimasta me päästään näihin robotteihin. Näähän on tosiaan nää kolme riimujumalaa, jotka tässä pitää tavata ja herättää henkiin, voidaksemme todistaa olevamme taikasotureita.

    (0:39:58) Petteri:

    Niin nehän on käytännössä tosiaan jumalia, jotka sitten ottaa tällaisen robottimaisen muodon ja sitten mennään sinne sisään ja kellutaan siellä, ja pystytään niinkun omia raajoja liikuttamalla liikuttamaan tätä robottia kans. Nää ei oo niinku sillai mechasarjojen robotit nykyään yleensä on, Real Robotteja sillai Gundam-tyyliin, että vaaditaan huoltoa ja mekaanikkoa ja polttoainetta ja pilotti pitää kouluttaa ja saattaa vaurioitua taistelussa tai jotain.

    (0:40:23) Maaret:

    Joo, tää on ihan täyttä taikarobottia.

    (0:40:26) Petteri:

    Taikarobottia. Semmosia vanhanaikaisia superrobotteja, jotka on niinku käytännössä taikuutta – tässä sarjassa ihan konkreettisestikin – ja sitten toimii huutamisen voimalla, eli siis sielun voimalla, eli Getter Beam -säteillä tai poraenergialla tai spiraalivoimalla tai mitä se nyt onkaan. Semmosia tosi vanhanaikaista yliluonnollisia henkilöolentoja, jotka taistelee ihmisten apuna, tukena omasta tahdostaan.

    (0:40:50) Petteri:

    Ja tähänhän sopii kans se, että kun meille sanotaan, että no okei nyt meillä on täällä sitten hirviöitä ja demoneita pyörii täällä maailmassa, kun prinsessa Emeraude on varastettu ja kansaa pelottaa ja ahdistaa. Niin nää hirviöithän sitten tosiaan syntyy ihmisten negatiivisista tunteista ja peloista.

    (0:41:08) Petteri:

    Että tässähän on hyvin tämmönen perinteinen shintolainen henkisen miasman ajatus, mitä me nähdään kaikennäköisissä modernimmissa kisarjoissa niin kuin Jujutsu Kaisessa ja sillai.

    (0:41:18) Maaret:

    Chainsaw Manissa.

    (0:41:20) Maaret:

    Niin, just näin, että ihmisten ajatukset, negatiiviset tunteet synnyttää tällaista yliluonnollista ongelmajätettä, joka sitten ottaa henkiolentojen muotoa ja aiheuttaa meille yliluonnollisia ongelmia. Twin Star Exorcistissa oli kans joo. Tämmöstä näin, miten japanilaiset nyt yleensä tällaiseen suhtautuu.

    (0:41:39) Petteri:

    Että se on sillä lailla jännä yhdistelmä tällaista japanilaista maailmankuvaa, mutta sitten tällaista hyvin länsimaishenkistä RPG-mekaniikka-hommelia. Tai ainakin sillä lailla sanoisinko estetiikaltaan länsimaishenkistä, että on niin kuin länsimaista fantasia.armoria ja länsimaisnäköisiä miekkoja ja semmoista.

    (0:41:58) Maaret:

    Hirveän paljon mielenkiintoisia juttuja on saatu tähän mukaan, mutta niistä ei ole ihan onnistuttu rakentaa täysin semmoista läpikotaisin nautittavaa ja eheää teosta. Se on sääli.

    (0:42:11) Petteri:

    Voisin sanoa tähän loppuun vielä, että CLAMPhan kun on sitä Comiket-sukupolvea, niin se itsetietoisuus tosiaan tulee heille moneen muuhunkin sarjaan, että tässä nyt silmää vinkataan, että "hahaa, Cardcaptor Sakuran pitää vaihtaa vaatteet itse sen jälkeen kun, et niin kun taikavoimalla ei voi vaan pyöriä alasti, ja…"

    (0:42:28) Maaret:

    Vaatteet vaihtuu taialla taikatyttövermeisiin.

    (0:42:33) Petteri:

    Niin, et on semmoinen genretietoinen silmänvinkkaus. Ja samaan tapaan tämäkin on sitten tätä niinku fantasiapelihommaa. Mutta sääli vaan, että tämä ensimmäinen puolisko ei sitten ihan ota siitä mitään juuri irti. Paitsi pari semmoista kommentoivaa repliikkiä.

    Hahmokerronta

    (0:42:52) Maaret:

    Jos mennään hahmoihin, niin tosiaan tän sarjan hahmokerronta kärsii ehkä kaikista eniten kiirehtivästä rytmityksestä.

    (0:43:02) Maaret:

    Et aikalailla… hahmokaarti on pieni, sivuhahmot on aika vähämerkityksellisiä. Päähenkilöilläkin on aika heikot hahmonkehityskaaret. Ne eivät ihan kauheasti muutu tässä sarjan aikana.

    (0:43:20) Maaret:

    Näiden pääkolmikon semmonen hauskoin ehkä juttu mulle oli, että ne oli nimetty elementtinsä mukaan kaikki. Sillai että Hikaru tarkoittaa valoa, ja sen elementti on tuli. Ja Umi tarkoittaa merta, sen elementti on vesi. Ja Fuu tarkoittaa tuulta, joka on sen elementti, ja tällain. Ja sitten ne on hauska kun ne on kaikki semmosia yksikanjisia nimiä, jotka tarkoittaa niiden omaa elementtiä, mun mielestä se oli söpö.

    (0:43:46) Petteri:

    Kenties juuri tämän takia kutsu osui heihin siellä Tokyo Towerissa.

    (0:43:51) Petteri:

    Mut joo, Hikaru, elikkäs punanen tyttö. Päähenkilömäinen päähenkilö. Tulisieluinen ja pippurinen ja ikäistään pienikokoisempi. Sitten meillä on sininen tyttö, Umi, joka on hieno neiti hyvästä perheestä. Ja sitten meillä on vihreä tyttö, Fuu. Silmälasit, kohtelias ja asiallinen. Neidittelee ja teidittelee kaikkia.

    (0:44:14) Maaret:

    Joo, ja mun mielestä oli ehkä vähän surullista, että tämä Hikaru, joka on se keskeisin tyttö, niin se sai ehkä ne kaikista tylsimmät jutut tästä pääkolmikosta. Tai sanotaanko, että se ei saanut mitään sellaista erityisen mielenkiintoista hetkeä.

    (0:44:31) Maaret:

    Että tällä vihreällä tytöllä, Fuulla, oli se mielenkiintoinen taistelu siellä taikalähteessä, jossa oli koitoksena pärjätä itselleen rakkaaksi asiaksi naamioitunutta vastustajaa vastaan.

    (0:44:44) Maaret:

    Hikarulla ja Umilla oli vain rakas koirani ja rakkaat vanhempani. Ja sitten pitää tajuta, että he eivät enää ole itse asiassa niitä minun rakkaita, koska mun oikeat rakkaat eivät koskaan yrittäisi tappaa minua. Ja sitten voi vaan vetää turpaan.

    (0:44:58) Maaret:

    Mutta Fuulla se vastus oli hän itse, tai semmoinen ilkeästi hymyilevä peiliversio hänestä itsestään. Ja sitten siinä täytyy tajuta, että minun täytyy huolehtia itsestäni, jotta en aiheuta surua ja huolta minun läheisille.

    (0:45:14) Petteri:

    Ja siinähän oli se, että aina kun se löi sitä, niin se myöskin itse sai haavan.

    (0:45:16) Maaret:

    Joo, että kumpi tahansa niistä osuikin toiseen, niin se peilautui suoraan myös siihen hyökkääjään. Se oli aika mielenkiintoinen. Ja siitä tuli ehkä semmoinen ajatus, että ehkä sillä on vähän vaikeuksia pitää itsestään.

    (0:45:35) Maaret:

    Ja että tavallaan semmoinen fiilis, että se on ehkä tyyppi, joka asettaa herkästi muut itsensä edelle. Ja tässä tuli vähän semmoista opetusta sitten, että vaikka on vaikea pitää itsestään, niin jotta voit olla todella vahva, niin sun täytyy ymmärtää sun oma arvo. Paitsi itseisarvo sulle itsellesi, niin sun arvo sun läheisille, jotka rakastaa ja arvostaa sua.

    (0:45:57) Petteri:

    Niin, että itsensä uhraaminen ei ole se ratkaisu.

    (0:46:00) Maaret:

    Niin. Tämä oli mun mielestä tosi mielenkiintoinen elementti. Siihen ei sääli kyllä koskaan palattu, niin se jäi vähän irralliseksi. Mutta tosi mielenkiintoinen ajatus. Sai liian vähän tilaa, mutta olin tyytyväinen, että se oli siellä.

    (0:46:14) Maaret:

    Sit taas tällä Umilla, sinisellä hienolla neidillä, oli mun mielestä tosi hauska se siinä, kun taistellaan tätä pikkupojanhahmoista velho Ascotia vastaan. Ja tää Ascot siellä sanoo näitä demonimaisia kutsuinpetojaan ystävikseen.

    (0:46:30) Maaret:

    Ja välittömästi kun Umi osoittaa ottavansa vakavasti sen, että nää on sen ystäviä nää pedot, niin tämä poitsu alkaa kuunnella Umia. Koska sille pojalle on aina oltu sillai että eihän tuommoiset hirviöt nyt voi olla ihmisen ystäviä, ei tuossa ole mitään järkeä.

    (0:46:49) Maaret:

    Ja sitten Umi kysyy siltä, että "no eikö sua haittaa, että minä satutan sun ystäviä?" Ja sitten Ascot on sillai että, "no tietysti mua haittaa, ne ovat mulle tärkeitä".

    (0:46:58) Maaret:

    Ja sitten Umi vastaa silleen, että "no sitten sun pitäisi tajuta, että miksi minä suutun sinulle, kun sä satutat minun ystäviä". Ja sitten Ascot ovat sillai että "jaa, no on siinä järkeä kyllä."

    (0:47:07) Maaret:

    Ja se oli minun mielestä kiva, kun se oli vähän sellainen yllättävä tapa ratkaista konflikti, et kukaan ei ole ennen kuunnellut tätä poikaa ja ottanut sitä vakavasti ja ottanut sille tärkeitä asioita vakavasti, ja sitten se välittömästi alkaa kuunnella Umia, kun Emi ottaa sen vakavasti ja sille tärkeet asiat vakavasti.

    (0:47:26) Petteri:

    Ystävyyden voimalla.

    (0:47:28) Maaret:

    Mutta joo, mun mielestä Hikarulla ei ollut mitään tämmöistä kiinnostavaa ajatusta niissä sen haasteissa, vaan se on tosi semmoinen suoraviivainen päähenkilö.

    (0:47:38) Petteri:

    Päähenkilömäinen päähenkilö.

    (0:47:38) Maaret:

    No se, joo. Se oli mun mielestä tässä aika hauska, että nämä kolme tyttöä on sillai heti ystäviä keskenään. Että niiden ei tarvi voittaa toisiaan puolelleen. Että se on ehkä semmoinen aika moderni sensibiliteetti, että ensin pitäisi olla tämmöisessä tilanteessa vähän konfliktii, kun nämä on niin erilaisia luonteiltaan, ja sitten löydetään se yhteinen sävel haasteiden kautta.

    (0:48:02) Maaret:

    Niin mun mielestä se oli toisaalta aika hauska ja sillai söpöä, että alusta asti ne koki toisensa sillai, että hei me kolme ollaan kohtalonsisaria täällä, niin ei ole mitään syytä kiukutella toisillemme. Vaan me voidaan pitää toisiamme ystävinä ja huolehtia toisistamme.

    (0:48:18) Petteri:

    Toisaalta, eipä näin lyhyessä sarjassa tollaselle olisi ollut kauheasti tilaakaan. Paitsi tietysti, jos oltaisiin nimenomaisesti haluttu ottaa sille tilaa, joltain muuta koheltamiselta, mutta...

    (0:48:28) Maaret:

    Niin, jep. Mutta kyllä se oli mun mielestä ihan hauska ja tällai tuntui nykyajassa vähän niinkun tuoreelta.

    (0:48:36) Maaret:

    Sitten tietysti näille kaikille tytöille vaan vähän niinku tökätään joku poika eteen ja sit ne kattoo sitä poikaa silmiin ja ihastuu. No ehkä Umi ei sillai, se poika enemmän ihastuu siihen, mutta...

    (0:48:48) Petteri:

    Ne on ehkä vähän koristeena olevia romansseja, kun tämän sarjan -

    (0:48:48) Maaret:

    Joo.

    (0:48:52) Petteri:

    varsinainen pointti on kuitenkin se ystävyyden voima, ja toveruus ja luottamus ja rakkaus, sillai maailmaa syleilevänä rakkautena. Romanttiset rakkaudet jäävät puheen ja konseptien asteelle.

    (0:49:06) Maaret:

    Joo. Wikipediasta taisin lukea, että CLAMPin pääkäsikirjoittaja Ohkawa ei oo ihan sillai sinut romanssien kanssa. Et ne kohtalokkaat sielunkumppanuudet ja sen tyyppiset on ehkä enemmän tapa, miten hän kirjoittaa romansseja. Ja nyt kun tässä oli vähän niin kuin yritetty tehdä perinteisiä romansseja, missä silmät kohtaa ja ah, niin se jäi tuntumaan kyl vähän päälleliimatulta.

    (0:49:34) Petteri:

    Tässähän on tää että kun tarinan alussa tavataan tämä nuori, piikkitukkanen miekkapoika Ferio, niin sitten Fuu vähän niin kuin ihastuu siihen. Ja sitten kun yksi näistä pahiksen kätyreistä on tää pikkuskidi Ascot, niin sitten kun se tavataan seuraavan kerran, niin sitten hän onkin kasvanut pituutta roimasti ja onkin sillai riiusteltavan näköinen. Ja sitten Umi sanoo silleen, että oh, onpas mukavaa tavata taas. Ja sitten pojalle nousee punastus kasvoille. Ja tää on niin kuin tämmöstä tämä romanssikuvaus.

    (0:50:07) Petteri:

    Ja sitten siellä jatkosarjan parissa Hikaru tapaa – tai siis kaikki tapaa – tän pahis Zagaton pikkuveljen, Lantisin.

    (0:50:17) Maaret:

    Se on semmoinen vakava emopoika.

    (0:50:19) Petteri:

    Joo. Ja sitten toisesta maailmasta tulee blondi piikkitukkanen prinssijäbä Eagle, jolla on vaikea suhde tän Lantisin kanssa, kun ne on BFF:iä olleet aiemmin ja nyt ovat joutuneet eri puolille. Ja niillä pojilla oli niinkun enemmän juttua meneillään. Mutta tota… nykyäänhän tuntuu ihan höpsöltä, että tämän pojan nimi on Lantis.

    (0:50:44) Petteri:

    Kas kun ei King Records tai Aniplex tai joku. Mutta vissiin tämä levy-yhtiö Lantis on perustettu vasta tämän sarjan ilmestymisen jälkeen kuitenkin.

    (0:50:53) Petteri:

    Mutta joo, poikii on ja jotain. Mutta kyllähän tämä tosiaan on vähän semmoinen "ala-aste, silmät kohtaa ja punastus nousee" -tyylinen juttu.

    (0:51:02) Maaret:

    Joo, ei kauheasti sen enempää saada näitä romanttisia tunteita käsiteltyä ja kehiteltyä.

    (0:51:08) Maaret:

    Siellä pokkarin kolme puolivälissä tuli se ensimmäinen vilahdus Zagaton mielen konflikteihin, joka oli ehkä ensimmäinen kerta tässä sarjassa, kun olin sillä tavalla, että okei, no nyt lähtee. Kun tää prinsessa Emerald pyytää Zagatoa lopettamaan tämän suunnitelmansa ennen kuin Cephiro ja koko maailma tuhoutuu, niin Zagato sanoo synkeänä, mutta jotenkin sillä tavalla vilpittömän surullisen näköisenä lähikuvassa, että "Mieleni ei muutu".

    (0:51:36) Maaret:

    Ja se oli semmoinen mielenkiintoinen hahmoelementti, jossa mä olin sillai, että "no niin vihdoinkin tuli jotain tämmöistä niin kuin mulle hahmosisältöä."

    (0:51:44) Maaret:

    Että ehkä se pahis ei olekaan niin yksinkertaisen suoraviivaisen pahis kuin miltä näyttää, vaan ehkä silläkin on jotain suurempaa hyvää mitä se haluaa saavuttaa, mikä on tietysti tärkeä juttu usein mangassa.

    (0:51:57) Petteri:

    Onko olemassa pahiksiä, joilla ei olisi jotain suurempaa hyvää, jota ne ei haluaisi saavuttaa, ja tarkoitus pyhittää keinot.

    (0:52:02) Maaret:

    Jep, mutta siihen mennessä se on ollut vähän semmoinen roolipelipahis, joka vaan haluaa tuhota maailman tai jotain.

    (0:52:10) Petteri:

    Niin, se on kauhean sääli, että nää kolme ekaa pokkaria niin kun larppaa ja teeskentelee ja leikkii tällaista tosi lapsellista ja mustavalkosta.

    (0:52:18) Maaret:

    Kun tämä sarja ei kuitenkaan loppupeleissä halua olla semmoinen.

    (0:52:23) Petteri:

    Ei. Mut se kaikki vaan petaa siihen käänteeseen, mikä sitten tulee, johon päästään spoileriosiossa, jonka aika ei ole vielä. Mutta, niin.

    (0:52:32) Petteri:

    Mut se tekee tästä tosiaan, tästä kolmen ekan pokkarin hahmokerronnasta vähän rasittavaa lukee. Kaikki ne niinku pahiksetkin, mitkä sieltä tulee, niin ne on jotain… pari seksikästä mimmiä ja yksi lapsi.

    (0:52:43) Maaret:

    Ysäri-sohjossa, missä oli pahismimmejä, niin niiden piti aina olla semmosii tosi piukkoihin fetissi-lateksi…

    (0:52:52) Petteri:

    …Virityksiin pukeutuneita.

    (0:52:54) Maaret:

    Joo, semmosii sexybeibejä.

    (0:52:56) Maaret:

    Joo, tässä on yks mimmi, joka on niinku BDSM-releisiin pukeutunut ja sit toinen, joka on niinku seksikäs tanssija-maagi-hommeli, ja… niin, no tämmösiä pahisnaiset nyt ysärillä oli.

    (0:53:10) Maaret:

    Ehkä se oli jonkunnäköistä semmosta vapautumista, että naishahmotkin voi olla tämmösii järeitä ja seksikkäitä ja vaarallisia.

    (0:53:21) Petteri:

    Niin.

    (0:53:21) Maaret:

    Ja se on pikkutytöistä tietysti tosi siistiä, koska...

    (0:53:25) Petteri:

    Kyllähän pahisten pitää olla siistejä.

    (0:53:27) Maaret:

    Niin, se on tosi tärkeetä. Ja sitten aisille ei ehkä ole niin paljon kuitenkaan mediassa sellaisia siistejä ja seksikkäitä ja vaarallisia, katsottavia naisia, naishahmoja.

    (0:53:38) Petteri:

    Niin, mutta sitten se on turvallista laittaa ne sinne pahiksiksi, koska sitten niiden ei ole tarkoituskaan muka olla mitään samastumiskohteita.

    (0:53:48) Maaret:

    Just näin. Vaikka oikeasti kaikki pikkutytöt, jotka sitä lukee, on sillai uuh aah ooh.

    (0:53:53) Petteri:

    "Oh, hän tottelee pahista rakkautensa tähden. Ah, kuinka traagisen romanttista."

    (0:53:59) Maaret:

    Aah. Oaah. Joo, kyllä. Hyvä elementti tämä.

    Taide ja tyyli

    (0:54:06) Maaret:

    Sitten siihen visuaaliseen puoleen. Onhan tämä ihan tosi kaunis sarja.

    (0:54:10) Petteri:

    Joo, joo. Olipas hauska lukea CLAMPia taas pitkästä aikaa, kun sit kun sieltä tulee niitä muodonmuutoskohtauksia ja tuulia ja vesipisarat ja liekit ja schwoosh ja schwoosh, ja ei yhtään mitään valokuvataustaa, vaan kaikki on käsin piirretty ja kaikki on kaunista ja yksityiskohtaista ja...

    (0:54:31) Maaret:

    Joo, kaikki nää taikaelementit kun ne menee siellä, täällä on paljon semmosia hienoja koko sivun ruutuja, missä nää taikaelementit vaan niinku pyörii siellä taustalla ja oo, ne on niin hienoja.

    (0:54:44) Petteri:

    Sitten on nämä fantasiapanssarit, jotka kolme-neljä kertaa muuttuu uudenlaiseksi tässä tarinan aikana, ja aseet ja tämmöset näin. Kyl kyl.

    (0:54:54) Maaret:

    Joo, ja kyllä tämä hahmondesigntyylihän on hirveän hyvin säilynyt. Että edelleen tämä näyttää… näyttää kyllä joo ysäriltä, mutta tämä ei näytä sillä lailla vanhentuneelta millään tavalla.

    (0:55:07) Petteri:

    Mm. Kun jotkut ysärisarjat näyttää nykyään tosi vanhentuneelta, mutta tässä se edelleen on sillai että joo kyllä, kyllä tätä voi lukea ja tykätä, että miten isot nämä silmät on ja...

    (0:55:18) Maaret:

    Ja ne on niin kauniisti ja oikein voimakkaasti tussattu kaikki silmät ja ilmeet ja sillai.

    (0:55:24) Petteri:

    Kaikilla on semmoset tuumanpaksuset silmäripset ja...

    (0:55:28) Maaret:

    Ah että. Mutta siis esimerkiksi Fakessa, kun puhuttiin siitä, niin se oli semmonen… siis mä rakastin sitä ysärityyliä. Se oli mun mielestä ihanan näköinen. Ja nykyisin on vaan niin, että sydämeni tykyttää kyllä näille piirroksille.

    (0:55:44) Maaret:

    Mutta sehän näytti aivan uskomattoman vanhentuneelta sillai että tätä on pakko lukea sellaisena nimenomaisesti ysärityylinä nykyisin. Mutta tämän sarjan hahmondesigntyyli mun mielestä näyttää edelleen sillai kurantilta. Että vaikka siinä on niitä sellaisia ysäri-isoja silmiä, joissa on ne terävät silmäripsenkärjet ja sillai, niin jotenkin se vaan näyttää sellaiselta aika ajattomalta.

    (0:56:11) Petteri:

    Toisin kuin chibihuumori ja slapstick-kohellus, jota tässä sarjassa on tosi paljon tässä ekassa osassa. Kun tää on niin lastensarjamaisesti rakennettu, et.… Siellä on hirveesti niitä chibihahmoja, ja hirveästi sitä ysärin slapstick-kohellusta, ja sitä, että toistellaan jotain keskustelua. Sitten ollaan sillai, että "no mitä sinä tarkoitit sillä, että ei ole ilmaista, mutta tarttee maksaa", ja sitten käydään tätä tyhmää jankkauskeskustelua ja slapstickia ja tämmöstä monen sivun verran. Niin siitä tulee jotenkin semmoinen ei-kauhean-hyvin-vanhentunut fiilis.

    (0:56:49) Maaret:

    Ja sitten nää mechataistelukohtaukset – ylipäänsä mangassa tosi haastavaa toteuttaa selkeästi. Mä ymmärrän sen, että ne on niin isoja ja niissä on niin paljon viivoja ja kaikkea. Ja siinä se muoto herkästi vähän mössöytyy, kun siellä on niitä useita vetämässä turpaan toisiaan.

    (0:57:12) Petteri:

    Joo, kyllä. Se vaatis sen shounenmangaselkeyden, jossa on tosi vähän rasteria, tosi vähän viivoja. Mutta kun se on tällanen tosi överi, sohjoyksityiskohtainen tyyli, niin kyllähän se on se sekava. Pitää tihrustaa ja käännellä edestakaisin, että mikä lensi minne, ja mikä lävisti minkä, ja mitä tuossa tapahtui. Aa okei, se lensi taaksepäin ja nyt se lensi ulos sieltä ja joo, aivan.

    (0:57:37) Petteri:

    CLAMPin tyyli on ehkä aina ollut vähän sillä lailla jotenkin sanoisinko animeen päin kallellaan. Mietitään, että miltä tämä näyttäisi väreissä ja liikkeessä, ja se olisi tosi hieno näin, ja tässä olisi tämmöinen looppaava kohtaus ja sillai. Mutta se menettää selkeyttään tällai mangana, sanoisin.

    (0:57:56) Maaret:

    Ja just mun mielestä noi mechat, jättiläismechat, ne on vaan mangassa hirveän haastava elementti ihan lähtökohtaisestikin.

    (0:58:04) Petteri:

    Kun ei voi olla sitä hidasta liikettä, mikä korostaa niiden kokoa, tai äänimaailmaakaan ei ole, semmoista kumeata jyrähtelyä, tai…

    (0:58:16) Maaret:

    Joo, ja sitten se, että ne hahmot on siellä sisällä ja niitä näytetään vähän samaan aikaan kun sitä mechaa, ja sillai.

    (0:58:24) Maaret:

    Et kun animessa pystyy tekemään kaikkia niitä nopeita leikkauksia, mitkä sitten tekee siihen ehkä tavallaan selkeyttä, että mitä siellä sisällä ja mitä siellä ulkona tapahtuu.

    (0:58:36) Maaret:

    Mutta se on vaan tosi haastava aihe mun mielestä tähän valittu, että mechat vaan mun mielestä toimii animessa kertakaikkiaan paremmin sillai selkeysnäkökulmasta kuin mangassa.

    (0:58:46) Maaret:

    Mutta aina välillähän me ollaan muutamassa sohjosarjassa kritisoitu karseen näköisiä hevosia. Niin täällä mangassa kun oli tää Lantis-nättipojan musta henkiolentohevonen, niin oli kyllä todella vaikuttavan näköinen, että pointsit siitä.

    Julkaisu

    (0:59:10) Petteri:

    Julkaisu. Tosiaan sarja ilmesty '93-'96 Japanissa, ja Punainen jättiläinen julkaisi suomeksi 2013-2014. Eka pokkari tuli joulukuussa ja loput sitten seuraavana vuonna. Ja tosiaan perustuu siihen uusintapainokseen Japanissa vuodelta 2002, ja sen takia on ne höpsöt esseet siellä mukana.

    (0:59:30) Petteri:

    Tämmönen ihan peruslaatua oleva julkaisuhan tää on, että ei oo värisivui mukana lainkaan. Olkoonkin, että kansilehti on värillinen ja siinä se logo on sitten värillinen, mutta se nyt ei kauheesti kostuta.

    (0:59:46) Petteri:

    Ehkä eniten tässä on puhuttavaa tästä käännöksestä. Et tää on todella suora ja kirjaimellinen käännös jotenkin. Sellainen, että tää tuntuu ja maistuu sillä lailla niin kuin japanilta jotenkin. Että ei oo kauheasti kotoutettu eikä lokalisoitu eikä mitään.

    (1:00:06) Petteri:

    Kim Sariolan käännös tosiaan, en nyt ole miettinyt että onko hänen tyylissä aina tämmöinen vai onks kyse vain tästä sarjasta, mutta...

    (1:00:15) Petteri:

    Mutta jotenkin tällain, että täällä on tämmöisiä lauseita niin kuin, että "hän näytti kuin eri henkilöltä", eikä esimerkiksi "hän ei vaikuttanut olevan oma itsensä".

    (1:00:23) Petteri:

    "Legendaariset taikasoturit" on kanssa jotenkin kömpelö ilmaus, eikä esimerkiksi niin kuin "legendojen taikasoturit", ja...

    (1:00:31) Petteri:

    Ja sit tosiaan tää, että aina kun naiset huutaa, "kyaa", niin sit se on käännetty "kjäääh".

    (1:00:36) Maaret:

    Se oli semmoinen kyllä mikä… se näyttää siinä sivulla inhottavalta ja rumalta, ja mun päässä kyllä söpöt tytöt ei vaan huuda "kjääh" kirkuessaan. Et se oli semmoinen käännösratkaisu, joka joka kerta kun se tuli, mikä oli monta kertaa, koska tässä huudetaan aika paljon, niin vei mut vähän pois tarinasta.

    (1:00:54) Petteri:

    Niin, kun se olisi olla "iik" esimerkiksi.

    (1:00:56) Maaret:

    Niin, tai "iih" tai "hii" tai jotain niin kuin...

    (1:00:59) Petteri:

    Niin. Kun okei, eihän kukaan niinkään huuda suomeksi. Ei kukaan sano "iik", mutta ei kukaan myöskään sano "kjää". Mutta ehkä se on vaan jotenkin tottunut, että suomessa kuuluu olla "iik", kun joku huutaa, vaikka kukaan ei oikeasti sanokaan niin, koska se näyttää jotenkin luontevalta kirjoitettuna tekstinä.

    (1:01:18) Petteri:

    Että onhan se "kjää" ehkä enemmän onomatopoeettinen, mutta se on jotenkin…

    (1:01:18) Maaret:

    Se tuntuu vähän ehkä siltä, että on mietitty, että kun tässä lukee "kyaa", niin se olisi sellainen suomiversio sille samalle.

    (1:01:30) Petteri:

    Epäilemättä on, joo kyllä. Ei se mun mielestä kyllä...

    (1:01:35) Petteri:

    Ei munkaan. Mun mielestä se ei vaan sovi.

    (1:01:38) Petteri:

    Ja tätähän on uudemmissakin sarjoissa. Oliko nyt just Bird ihmemaassa tai jossain? En nyt muista missä, mutta kyllä sielläkin oli niinku edelleen tätä "kjääh":iä. Ja ei se mun mielestä vaan toimi.

    (1:01:46) Maaret:

    Yksi juttu mikä mulle vähän tuntui oudolta oli se, että tämä maailma Cephiro kirjoitetaan "Cephiro", niin kuin PH eikä F. Ja sit mua koko ajan pisti kii, että miksi on tehty tämä ratkaisu, kun jopa siellä kannessa lukee Cefiro F:llä, niin se on vähän turhan tuntunen kikkailu jotenkin. Voihan se tietysti olla, että siellä on seurattu animen käännösratkaisuja tai jotain, ja sen takia käytetty tota Cephiroa. Mutta mun mielestä se olisi vaan niinku istunut siihen suomitekstiin Cefirona paremmin.

    (1:02:21) Petteri:

    Samaa mieltä joo. Voihan toki olla, että Japanista on tullut käsky, että tää nyt pitää kirjoittaa näin.

    (1:02:24) Maaret:

    Niin. Jep, mutta toisaalta siellä kannessa luki Cefiro ja se on varmaan sama kuin Japanissa.

    (1:02:30) Petteri:

    Niin, no mut sehän on sillai että kannessa on mitä tahansa koristetekstiä, eihän se tarkoita, että se olisi sarjan nimi oikeasti.

    (1:02:36) Maaret:

    No se on totta, joo.

    (1:02:38) Petteri:

    "The Basketball Which Kuroko Plays."

    (1:02:40) Petteri:

    Sitten on… Fuu kun kohteliaasti puhuu, niin sehän sitten on sillai että "neiti Hikaru" ja kaikkea tämmöistä, mikä tosiaan korostaa sitä, että eihän kukaan oikeasti tällai puhu, mutta se on se ratkaisu mikä on tehty, ja se sitten kuulostaa niin kuin sillai käännetyltä.

    (1:02:58) Maaret:

    Ja teitittelee myös kaikkia.

    (1:03:00) Petteri:

    Niin joo, no se nyt sitten on sellainen että Suomessa me voidaan kuitenkin teititellä.

    (1:03:04) Petteri:

    Mutta tota. Vilaukselta siellä pokkarissa neljä näkyi kans Hikarun veljiä. Ja nekin oli jätetty ihan vaan sillai että se "niisan"-puhuttelupääte oli vain jätetty sinne sillai suomeksi, että "Masaru-veli" väliviivalla, "Satoru-veli" väliviivalla. Et eihän se niinkun…

    (1:03:22) Maaret:

    Suomeksi kukaan ei sanoisi niin.

    (1:03:24) Petteri:

    Niin… mutta toisaalta se on vähän sillai että tämmöistä tämä nyt on.

    (1:03:26) Maaret:

    Niin, toisaalta se on vähän semmoinen, että siinä oli olennaista informaatiota tietää, että ne on sen veljiä.

    (1:03:33) Petteri:

    Niin, niin.

    (1:03:33) Maaret:

    Että se olisi pitänyt jollain tavalla sitten kiertää siinä suomi-repliikissä.

    (1:03:38) Maaret:

    Mut joo. Mua ei kauheasti haitannut tämä käännöksen suoruus, mutta joo, kyllähän se näkyi siitä että ehkä ei ollut lähdetty miettimään kauhean semmosia luovia ja luontevia tapoja ilmasta asioita, vaan enemmän se, että on tehty se valinta, että on haluttu ilmasta asiat mahdollisimman lähellä sitä alkutekstiä.

    (1:04:00) Petteri:

    Toinen asia, mikä käännöksen suhteen pitäneen mainita on se, että tässä tosiaan, kuten tuossa alussa mainitsin, niin… CLAMP tykkää tehdä monessa sarjassaan sitä, että kun on kaiken näköistä erikoistermiä, niin sitten ne on kanjeilla kirjoitettu, ja sitten siinä vieressä on semmoinen ihan itse keksitty höpöhöpölausumistapa. Että… kaikennäköisiä erisnimiä, tai… No, tässä sarjassa huudetaan hyökkäysten ja loitsujen nimiä ja kaikennäköstä semmosta tosi paljon, ja sehän on sitten tosi siistiä japaniksi, kun näitä huudetaan niitä kanjeja, ja sitten siinä on lausumistapa vieressä.

    (1:04:39) Petteri:

    Mutta sitten kun suomeksi pitää olla sillai että "Pimeyden räjähdys: Stratos". "Taikapedon kutsuminen: Maxima".

    (1:04:46) Maaret:

    Niin siitä tulee semmoinen kaksiosainen.

    (1:04:48) Petteri:

    Niin, ja tällaihan näin usein tehdään, että Golden Kamuyssakin kun on ainujen kieltä ja kaikkea, niin ne asiat pitää sitten vaan sanoa kahteen kertaan siinä, missä ne on alkutekstissä sanottu yhdellä sanalla, joka sitten vaan lausutaan eri tavalla.

    (1:05:03) Petteri:

    Niin se vähän menettää sitä maailmanrakennuksellista juttua, että kun CLAMPia tai tällaisia muita sarjoja lukee japaniksi, niin sulle tulee se fiilis, että "okei, tässä maailmassa tämä sana lausutaan tällä lailla", tai "tämä termi on aina tämä juttu", mutta suomeksi se tuntuu vaan siltä että huudellaan loitsuja jotenkin, ja se pikkusen menettää sitä. Ja se on tosiaan asia jolle ei vaan voi mitään tehdä, koska mitään muuta kieltä kuin japania ei voi kirjoittaa sillai kaksinkerroin.

    (1:05:31) Petteri:

    Joo, mutta tämä on tämmöinen asia, mitä nimenomaan CLAMP tykkää tehdä, oletettavasti sen takia, että he sieltä fanikulttuuri-Comiketista tulee.

    (1:05:40) Petteri:

    Ja nykyään tää tunnetaan etenkin ranobekirjallisuuden parista, että tätä tehdään paljon. Siellä kaikilla on omat erikoishyökkäyksensä, jotka toimii justiinsa tällä lailla.

    (1:05:50) Petteri:

    Mä olen joskus lukenut jonkun akateemisen artikkelinkin siitä, että miten nimenomaan CLAMP eri sarjoissaan käyttää tätä joko sillai selventävästi, että tässä on tämä erikoistermi, ja sitten on sanottu siinä että mitä se tarkoittaa, tai sillai, että otetaan jotain ihan omia termejä ja rakennetaan niistä jotain uutta. Jos löydän sen, niin linkataan vaikka show noteihin.

    Animesovitus

    (1:06:12) Maaret:

    Sitten… Pitkä anime sarjasta tosiaan tehtiin. Näytettiin '94-'95, yhteensä 49 jaksoa. Suomessa näkyi SubTV:ltä vuonna 2002.

    (1:06:26) Petteri:

    Englanniksi dubattuna, ja sitä monet aikoinaan kattoi. Ja sieltä tämä Taikasoturit-nimi tosiaan myöskin tulee, jota tässä suomijulkaisussakin alaotsikkona käytetään.

    (1:06:37) Maaret:

    Ja kyllähän kun siinä on 49 jaksoa versus tämä manga, joka on kuusi pokkaria, josta… nykyisin kuuden pokkarin sarjassa tehtäisi todennäköisesti 12-13 jaksoinen animesovitus.

    (1:06:50) Maaret:

    Niin kyllähän se on selkeä, että siellä hahmoille ja tarinalle on saatu lisää tilaa hengittää, ja etenkin vissiin sivuhahmot saa enemmän lihaa luiden ympärille, ja se Ferioki siellä piipahtelee mukana vissiin useampaan kertaan ja sillai.

    (1:07:06) Petteri:

    Joo, ja Umi vissiin aloittaa enemmän semmosena ikävänä tyttönä ja sitten siitä kehittyy vähän niinkun kivemmaksi, näin olin ymmärtänyt.

    (1:07:16) Maaret:

    Ehkä. Me ei ole kumpikaan sitä katsottu.

    (1:07:18) Petteri:

    Ikävä kyllä. Meillä ei vuonna 2002 näkynyt SubTV:tä…

    (1:07:23) Maaret:

    Ei meilläkään.

    (1:07:24) Petteri:

    …joten olen nähnyt ehkä vaan jotain puolikkaan jakson tai jotain joskus.

    (1:07:27) Maaret:

    Kyllä siinä oli muutenkin, mitä nyt tuossa luin kaikkia vertailuja, niin juonimuutoksia ihan reippaasti sillai että millaiset roolit sivuhahmoilla on, ja miten eri hahmokuolemat menee, ja hahmojen haavoittumiset ja sillai.

    (1:07:44) Petteri:

    Näin ysärillä tehtiin, kun tynkämangoista tehtiin animeja jotka oli pitkiä.

    (1:07:47) Maaret:

    Joo. Ja jotenkin tuntuu, että nimenomaan Nakayoshi-lehden tyttöjensarjoille ja tälle taikatyttösysteemille tapahtui usein näin, että sitten rakennettiin ysärillä ja nollarilla ehkä niin semmosia pitempiä, lihotetumpia, hengittävämpiä animeversioita.

    (1:08:08) Maaret:

    Mutta mä en tykkää näistä hahmodesigneistä kyllä tässä animessa. Että siinä, missä tämä manga mun mielestä ei näytä sillai vanhentuneelta, niin tämä anime kyllä näyttää ja jotenkin mun mielestä aika voimakkaasti. Etenkin Hikaru näyttää ihan hirmu oudolta, kun sen hiukset on vaan jotenkin tosi kummallisen näköiset. Kiinnitinpä vaan huomiota.

    (1:08:28) Maaret:

    Mutta ei meillä ehkä tuosta animesta ihan kauheasti sanottavaa ole, kun ei ole tosiaan omaa kokemusta.

    (1:08:34) Petteri:

    Monelle suomalaiselle se toki sitten on klassikko, joka on lapsuudesta tuttu, just sen takia, että se nyt oli yksi niitä harvoja tänne tuotuja animeja silloin, jota telkkarissa ihan esitettiin.

    (1:08:46) Maaret:

    Jep. Mutta sitten sinne spoileriosioon, jos tulee ne kaikki parhaat jutut, elikkäs pokkarin kolme loppupuoliskolta lähtien.

    Spoileriosio: Ykköspuolisko

    (1:09:04) Maaret:

    Elikkä kun taikasoturit käy siinä ensimmäisen puoliskon loppukonfliktissa pahaa ylipappi Zagatoa vastaan, ja onnistuu tappamaan hänet, niin prinsessa Emeraudehan sitten kilahtaa ja muuttuu aikuisen pahisnaisen hahmoon ja hyökkää taikasotureiden kimppuun ihan omassa mechassaan, vannoen kostoa.

    (1:09:27) Maaret:

    Koska Emeraude ei ollutkaan Zagaton vankina, vaan se oli ite paennut merenalaiseen sellaiseen kukkaisvankilaansa. Koska se oli kehdannut rakastua Zagatoon ja todennut, että ei voi olla Cephiron tukipilari enää, koska tukipilari ei voi välittää mistään muusta enemmän kuin Cephirosta.

    (1:09:46) Maaret:

    Ja koska se ei siinä enää rakastuttuaan voinut elää ilmankaan Zagatoa, mutta ei myöskään Zagaton kanssa ja katsoa siinä maailmansa murenevan ympärillään, kun ei itse voi enää pitää sitä pystyssä, niin Emeraude oli sitten kutsunut nää taikasoturit – ei vapauttamaan itteään, vaan tappamaan itsensä. Koska mikään Cephirossa ei voi vahingoittaa tukipilaria, vaan ainoastaan ulkomaailmasta saapuneet taikasoturit voi niin tehdä.

    (1:10:11) Maaret:

    Ja sitten sydän raskaana nää taikasoturit tappaa berserkeri-Emerauden ja hän sitten vielä kuollessaan kiittää heitä, että he vapauttivat hänet, ja nyt hän saa kuolemassa sentään olla yhdessä rakkaansa Zagatonsa kanssa, ja pyytää sitten anteeksi, että käytti heitä tällä tavalla hyväkseen.

    (1:10:28) Petteri:

    Ja sitten tytöt päätyy takaisin Tokyo Toweriin ja on sillai että "kamalaa, eihän tää näin voi mennä!" Loppu.

    (1:10:36) Maaret:

    Joo, se oli mun mielestä aika hieno. Siis mä luulin tietäväni, mikä jännä käänne tässä sarjassa on. Mä olin jotenkin ajatellut, että se on semmonen, että Fuu kääntyy Zagaton puolelle ja rakastuu siihen. Mutta en mä tiedä, mistä mä oon tämän ajatuksen saanut, koska ei se ollenkaan niin mennyt.

    (1:10:56) Petteri:

    Ehkä sulla oli mennyt blonditukkanen hahmo sekaisin toisen blonditukkasen hahmon kanssa, tai jotain.

    (1:11:01) Maaret:

    Joo, Sugar Sugar Runesta. Mutta mä kyllä tykkäsin tästä, mitä tässä tapahtui. Joskin mun piti vähän sitä prosessoida, että mitä oikeastaan tässä kukakin halusi tehdä, koska sitä ei ihan selkeästi sanottu taas.

    (1:11:17) Petteri:

    Joo, ja meille sanottiin, että okei, no kyllä tää guru Clef oikeesti tiesi että mitä varten taikasoturit on tänne kutsuttu, mutta se vaan valehteli niille.

    (1:11:25) Maaret:

    Niin...

    (1:11:26) Petteri:

    Koska ei ne muuten ois suostuneet tappamaan Emeraudea.

    (1:11:30) Maaret:

    Joo, mutta se mitä tapahtui oli nyt ilmeisesti se, että Emeraude päätti, että nyt näyttää siltä, että koska mä oon rakastunut tähän Zagatoon, niin Cephiro on tuomittu joka tapauksessa, joten on parempi, että mä kuolen ja sitten joku vahvempi voi ottaa mun paikkani tukipilarina.

    (1:11:49) Maaret:

    Ja anyway mä en halua käydä katsomassa sitä junaturmaa, mikä tässä nyt aiheutuu siitä, että en enää rakasta Cephiroa kaikista eniten vaan Zagatoa. Ja sitten otettiin taikasoturit esiin, ja sitten Sakato puolestaan oli sillai, että hei hemmetti, mitkä taikasoturit ei tuu mun rakastani tappamaan, mä tuhoan nämä ihmiset. Ja sitten se halusi nimenomaan vapauttaa Emerauden siitä vastuustaan kannatella koko Cephiroa saamatta itse koskaan rakastaa, koska sekin vissiin oli rakastunut Emeraudeen. Mistä tulee taas tää vähän, että Emeraude on kyllä tässä ollut koko tämän sarjan ajan tämmöinen ihan pikkutytön hahmonen, että hmm. Mutta tässä maailmassa ikä on... Ei niinkään ehkä numero, vaan enemmän hahmondesign.

    (1:12:33) Petteri:

    Joo, sanoisin näin.

    (1:12:35) Maaret:

    Joo, mutta joka tapauksessa ilmeisesti, koska Emeraude oli rakastunut Zagatoon, niin Cephiro oli jo ihan menetetty keissi siinä mielessä. Että joka tapauksessa jos ainoa mahdollisuus Cephirolle ilmeisesti olla tuhoutumatta kokonaan oli se, että Emeraude tapetaan. Ja sit pitäisi löytää jostain uusi tukipilari. Ja sehän on nyt sitten tässä kakkososion keskiössä, että taikasoturit uudestaan kutsutaan Cephiroon. Kukaan ei oikein tiedä, että kuka ne on kutsunut, mutta kuitenkin nyt ne on siellä ja pitäisi löytää joku uusi tukipilari, koska tää maailma vaan murenee entisestään.

    (1:13:14) Petteri:

    Tämähän on siis tosiaan käytännössä tällainen avaruudessa kelluva saarimannerhommeli. Sitten meillä on tämä leijuva kristallilinna, minne kaikki ihmiset, sikäli kun niitä kuulemma on, on evakuoitu, ja koko maailma on vaan tällaista maanjäristysjoutomaata, joka murenee päivä päivältä.

    (1:13:34) Maaret:

    Joo, mutta onneksi meillä on niille pleebeille varmaan eri kerrokset täällä, koska niitä ei kauheasti käytävillä näy.

    (1:13:38) Petteri:

    Täs vaan lampsheidataan, että "emme oikeastaan ole tavanneet tämän maailman asukkaita, paitsi niitä, joilla on suhde prinsessan kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että olemme taikasotureita tai jotain, ja kohtalo on meidät johdattanut nimenomaan niiden ihmisten poluille, eikä me ole koskaan edes nähty, että minkä näköisiä maajusseja tässä maailmassa asuu."

    (1:14:00) Maaret:

    Joo, mutta eipä meitä sen jälkeenkään kiinnosta niitä maajusseja tavata, joten öö.

    (1:14:05) Maaret:

    Joo, mutta tämähän nyt oli tämän sarjan sellainen iso twisti, että kaikki on niiden alkupokkarien ajan mennyt just niin kuin kaikista tyypillisimmällä ja tavallisimmalla tavalla fantasiaseikkailuissa. Etenkin semmoisessa pelityyppisessä RPG-systeemissä, että pitää pelastaa prinsessa pahikselta ja maailma muuten tuhoutuu.

    (1:14:24) Petteri:

    Ja pahis on siellä ja sillä on mustat vaatteet ja terävät olkatoppaukset.

    (1:14:28) Maaret:

    Sitten mennään paikasta A, paikkaan B ja paikkaan C ja paikkaan D. Ja sitten otetaan tosi itsestäänselvyytenä tää, että nyt tämä pääpahis vaan pitää voittaa, ja kukaan ei ihan siinä jää miettimään missään vaiheessa esimerkiksi sitä, että "voidaanko me tappaa ihminen." Se ei ole missään vaiheessa tässä kysymys. Kukaan ei rupea miettimään. Se olisi ehkä sellainen modernimpi juttu.

    (1:14:50) Petteri:

    Niin, sillai että "oi, en voi pidellä miekkaa, hyi, heitän sen pois, väkivalta on pahasta", vaan siellä niin kuin vaan on sillai että "no niin, nyt ammutaan hirviötä turpaan, ponk".

    (1:14:59) Maaret:

    Niin, ja sitten siinäkin, kun on se ylipappi, toki pahis mutta kuitenkin ihminen, niin ei nämä tytöt kauheasti jää siinä miettimään sitä, että pystytäänkö me tähän, vaan sitten on vaan sillai että "no niin, nyt suoritetaan, on fantasiapeli, fantasiapeli."

    (1:15:14) Maaret:

    Mutta sitten kun paljastuukin, että tilanne ei ollut niin yksinkertainen, ei ollut simppeliä tapaa pelastaa prinsessaa, eikä valtakuntaa, eikä ollut simppeliä tapaa voittaa pahista, koska tässä ei itse asiassa ollutkaan sillä tavalla pahista kuin mitä me edes luultiin.

    (1:15:31) Petteri:

    Mm. Ei kannata antaa hahmodesignin hämätä.

    (1:15:32) Maaret:

    Niin. Sillä on kyllä tosi sellainen pahishahmodesign, ei siinä.

    (1:15:38) Petteri:

    Joo, ja se ei ollut ees mikään pahisarmori. Että meillehän sitten takaumissa sitten näytetään, että no, ne oli vaan se hovivaatteet.

    Tällä lailla se vaan pukeutui kaikki päivät.

    (1:15:45) Maaret:

    Joo, se oli mielestäni kyllä hauskaa, että sitten se vaan on siellä niin superpahisvaatteissa ja olkapanssareissaan.

    (1:15:53) Petteri:

    Mutta joo, koko alkusarja oli vain yksi iso fakeout, että päästäisiin sitten siellä loppusarjassa, kolmessa viimeisessä pokkarissa, käymään näitä dramaattisia dialogeja, keskustelua siitä, että "oi kun olimme nuoria ja tyhmiä, emmekä tajunneet mitään, että ajattelimme vain, että miten päästään mahdollisimman nopeasti kotiin, eikä ajateltu, että onko tämä maailma niin yksinkertainen."

    (1:16:14) Petteri:

    Ja se on tosi mielenkiintoinen, sanoisinko performanssi, mutta en mä sit tiedä, että se tuntuu jotenkin epätasapainoiselta sillai että se kolme pokkaria sitä alkua on sitten vähän semmoinen tekosyy tälle kaikelle.

    (1:16:28) Maaret:

    Niin, että meillä on sitten kaksi tyhjänpäiväisen tuntusta ympäriinsäjuoksentelupokkaria ennen kuin me päästään mihinkään hyvään. Ja siis kaksi pokkari ei ole välttämättä liikaa esimerkiksi 10- tai 20-pokkarisessa sarjassa, mutta 6-pokkarisessa sarjassa se kaksi pokkari on aika iso osa sitä.

    (1:16:48) Petteri:

    Niin, että odotetaan, että milloin se isoveli kuolee, joissain toisissa sarjoissa, tai jotain tällaista, mutta tässä sarjassa se on aika iso prosentti siitä kokonaisuudesta.

    (1:16:54) Maaret:

    Mhm, joo, mutta siis kyllähän tämä lopetus tosi onnistuneesti käänsi näitä täntyyppisiin tarinoihin liitettäviä tropeita. Ja siitä tuli just se tuntuu, että on ihan tarkoituksella tämmöinen tää alkusarja. Se ei mun mielestä ollut kauhean hyvä tarinankerronnallinen ratkaisu, koska alus ei ole tosiaan oikein mitään mihin kiinnittyy.

    (1:17:23) Petteri:

    Koska se olisi voinut myöskin olla semmonen ihan oikeesti hyvä fantasiasarja, se alku.

    (1:17:26) Maaret:

    Niin.

    (1:17:28) Petteri:

    Ja nyt kun se vaan oli sillai että kahdeksan tunnin ajan juostaan mettässä, tulitemppelistä vesitemppeliin ja tuulitemppeliin, niin...

    (1:17:36) Maaret:

    Niin. Mä rupesin miettimään että olisiko mitään onnistuneempia esimerkkejä tällaisesta, että tulee ratkaiseva käänne, joka mullistaa koko sen tavan, miten me katsotaan sitä sarjaa.

    (1:17:48) Maaret:

    Niin ehkä Vinland Saga. Että siinähän ne koko sarjan perusteet kääntyy ympäri siinä yhdessä kohtaa. Mutta sitä ei ehkä samalla tavalla huomaa, me emme ole koskaan aikaisemmin ajatelleet sitä sillä tavalla, koska se hahmokerronta on niin keskeistä, ja se ensimmäinenkin osio on niin pitkä ja tärkeä.

    (1:18:08) Petteri:

    Ja viihdyttävä ja toimiva omalla tavallaan.

    (1:18:11) Maaret:

    Joo.

    (1:18:12) Petteri:

    Kun Vinland Sagassahan se on sillai, että se alku on kostotarina, ja me ollaan inessä siinä että okei, toivottavasti Thorfinn saa joskus kostettua, ja sitten siitä päästäänkin kyseenalaistamaan, että no, onko se kosto itse asiassa kauhean hyvä asia.

    (1:18:25) Maaret:

    Niin, ja halutaanko me, että Thorfinn saa sen kostonsa ja itse asiassa olisiko fiksumpaa löytää jotain muuta elämälleen?

    (1:18:25) Petteri:

    Niin. Mutta huolimatta siitä, että sarjan fokus muuttuu, niin se ensimmäinen puolisko oli kuitenkin toimiva sinällään.

    (1:18:39) Maaret:

    Niin, joo.

    (1:18:39) Petteri:

    Ja tässä taas tämä sarjan ensimmäinen puolisko ei ole sillä lailla kauhean toimiva, vaan se tuntuu jotenkin sillä lailla parodialta, fantasia-lastensarja-hommelilta, joka...

    (1:18:50) Maaret:

    Niin, ja se johtuu just siitä kiirehdinnästä.

    (1:18:54) Maaret:

    Toinen esimerkki, joka tuli mieleen, oli Madoka Magica. Siinähän se on rytmityksellisesti tehty tosi fiksusti. Nehän on ekat kolme jaksoa, jotka on sitä tarkoituksellisen tavanomaista taikatyttökuviota.

    (1:19:10) Maaret:

    Ja sitten päräytetään jännä käänne, joka laittaa uuden vaihteen silmään ja kääntää sen sarjan fiiliksen kokonaan. Mut siinä se oli paljon lyhyempi se alkuosa kokonaisuuteen nähden, joten se ei päässy haukkaamaan koko sarjaa alleen, että tämä on nyt vain tällaista parodiaa.

    (1:19:32) Petteri:

    Hmm. Kaipa näitä on pakko olla enemmänkin. Jos kuulijoille tulee mieleen tällaisia sarjoja, joissa myöskin on käännetty sarjan asetelma päälaelleen tällä lailla, niin laittakaa toki kommenttia.

    (1:19:45) Maaret:

    Niin. Yksi mikä ehkä tuli mieleen on Saiyuki. Siitähän me keskusteltiin, että siinä ei ole nimenomaista käännettä, vaan siinä tavallaan pikkuhiljaa me aletaan ymmärtää, että yookait on seonnut ja alkanut tappaa ja syödä ihmisiä, niin ei ole semmoinen asia, miksi me ajateltiin sitä, vaan siinä on itse asiassa paljon monimutkaisemmista yhteiskunnallisista epätasa-arvon kerroksista ollut kyse.

    (1:20:11) Petteri:

    Joo, kauan ennen sarjan alkua.

    (1:20:15) Maaret:

    Mutta se ei ollut siinä rakennettu käänteeksi, vaan sillä lailla, että kun me tavataan eri yookaita eri vaiheissa sarjaa, niin sitten se alkaa tulla selkeäksi ja selkeämmäksi ja selkeämmäksi se kuva.

    (1:20:29) Maaret:

    Mutta siinä on yhteistä ehkä se, että se, miten me on alussa katsottu sitä sarjaa ja mitä me tullaan myöhemmin katsomaan sitä sarjaa ja sen maailmaa, niin kääntyy ympäri ihan tosi kovaa.

    (1:20:41) Maaret:

    Mutta se on tosi sääli, että me ei sitten kuitenkaan nähty esimerkiksi mitään sen Emerauden ja Zagaton välisestä rakkaudesta, paitsi sitä, että pari kertaa näytettiin takauma, missä ne kattoo toisiaan silmiin. Ja sekin on vähän semmoinen, että mä en oikeastaan näe tätä teidän välistä rakkautta. Mä tuntisin tämän lopun tosi paljon kovemmin, jos mä tuntisin tämän teidän välisen rakkauden tässä, kun taistellaan hengestämme tässä lopussa.

    (1:21:10) Maaret:

    Se oli mun mielestä taas sääli ja semmoinen, missä kiirehdittiin liikaa ja keskityttiin siihen toimintaan, siihen tapahtumaan, eikä niinkään siihen tunteeseen sen taustalla. No sit mites tää kakkospuolisko?

    Spoileriosio: Kakkospuolisko

    (1:21:24) Maaret:

    Mun mielestä tää toimii ehkä vähän sillälai päinvastoin, et ensin se rakentaminen oli varsin toimivaa, ja sit se loppu oli vähän semmoinen sekalainen sillisalaatti, jossa maailmaa muutetaan huutamalla tosi kovaa ja sanomalla viisaita sanoja.

    (1:21:38) Petteri:

    Ehkä joo, mutta siis onhan tää paljon enemmän oikea sarja. Meillä on tukikohta, josta me käydään ulkona ja palataan sinne takaisin. Ja välillä käydään keskusteluja, välillä nukutaan. Ja välillä ei saada unta ja lähdetään kävelemään käytävillä ja käydään siellä keskusteluja.

    (1:21:55) Petteri:

    Eikä koko tää sarja on vain yksi suoraan etenevä matka yhden päivän aikana. Meillä on näitä sivuhahmoja, joita me tavataan useammin kuin yhden kerran. Toisin kuin siinä kolmessa ekassa pokkarissa, jossa joka ikinen sivuhahmo, joka me tavataan – niin no okei, oli siellä se yksi pahismimmi, joka tuli toisen kerran sanomaan moi, mutta siinäpä se sitten vähän niin kuin onkin.

    (1:22:14) Maaret:

    Sekin oli vähän niin kuin sillai… Mulle jäi vähän epäselväksi, että kun se pahismimmi Alcione, sehän kuolee.

    (1:22:20) Petteri:

    Joo, Zagato tappaa sen.

    (1:22:22) Maaret:

    Zagato tappaa sen, ja sit on vähän sillai, että no, no… kivat sulle.

    (1:22:27) Petteri:

    Joo.

    (1:22:27) Maaret:

    Mimmi oli suhun rakastunut palavasti, ja sitten sä vaan tapat sen, kun siitä ei ole sulle enää hyötyä.

    (1:22:33) Petteri:

    Kyllähän tää on vähän niin kuin sillai, että se fakeout oli niin täydellinen, että Zagato on pahis, että siinä vähän niin kuin vaadittiin semmoista retconnausta…

    (1:22:41) Maaret:

    Joo, koska se mun mielestä oli semmoinen, että kun mä katon sitä alkupuolta jälkikäteen, niin se ei sovi siihen kuvioon. Että se olisi voinut vaan kuolla haavoihinsa, ja Zagato olisi katsonut sitä semmoinen tunnistamaton ilme kasvoillaan, tai semmoinen vaikeasti tulkittava ilme kasvoillaan, tai jotain sellaista. Mutta se oli vähän jotenkin liian pahis juttu siihen nähden, että myöhemmin meille kuitenkin halutaan kertoa, että Zagaton pointti ei ollut pahistelu. Mut joo, se oli sivuhahmo, joka kävi silloin ykköspuolella kaks kertaa.

    (1:23:20) Petteri:

    Sitten ne kaikki muuta oli sillai, että no niin, Ascot, terve, sinut tavattiin vain yhden kerran. Sitten tää seppämimmi, sekin tavattiin vain yhden kerran.

    (1:23:27) Petteri:

    Mutta sitten kakkospuolella meillä on näitä antagonisteja, joilla on nämä omat porukkansa ja kähmintänsä ja ne käy keskusteluja. Ja niitäkin tavataan useammin kuin yhden kerran, että sekin tuntuu enemmän oikealta stoorilta.

    (1:23:42) Maaret:

    Se on paljon isompi se kakkososio, se on paljon isommin kerrottu sillai että näillä tapahtumilla on jotain merkitystä.

    (1:23:48) Petteri:

    Olkoonkin, että nämä kaikki sivuhahmot mitä tänne tulee ja nää antagonistit tulevat Cephiron ulkopuolelta kolmesta naapurimaailmasta.

    (1:23:57) Maaret:

    Joo.

    (1:24:00) Petteri:

    Koska tässä on tää juttu, että Cephiro on romahtamassa, ja ilmeisesti naapuri… planeetoilta, käytännössä, pääsee omilla avaruusaluksilla, jos on tarpeeksi kova tahdonvoima.

    (1:24:13) Maaret:

    Koska nyt ei oo enää tukipilaria, joka piilottaisi Cephiron ulkopuolisilta voimilta. Joten sinne on mahdollista löytää, jos on tarpeeksi kova tahdonvoima, jolloin ne pystyy rakentamaan sellaisen henkisen polun Cephiroon ja löytämään Cephiron.

    (1:24:29) Maaret:

    Ja se uusi tukipilarikin pitäisi löytyä henkisen tahdonvoimapolun kautta, jos nyt olisi joku löytämään se. Ja sitten sehän on vähän se, että kuka tahansa voi ottaa sen tukipilarin paikan, jos sillä on vaan riittävä se tahdonvoima. Ja sitten nämä kolme vieraista valtiota tulee vaanimaan sitä uutta tukipilarin paikkaa, koska ne kaikki haluaa anneksoida Cephiron itselleen.

    (1:24:54) Petteri:

    Joo, omista syistään. Että täällä on tää Kiina-maailman prinsessa, joka on semmonen hemmoteltu pikkuprinsessa, joka haluu tehdä siitä karkkimaan.

    (1:25:04) Maaret:

    Ihan vaan hyvinvoiva Fahren-valtio, ja tyty vaan haluaa siitä leikkikentän itselleen ja taistelee semmosilla jättimäisillä harhakuvilla.

    (1:25:12) Petteri:

    Ja sitten meillä on tää Lähi-Itä-Aladdin-tyylinen valtio, josta nää kaksi prinsessaa tulee, koska niiden valtio on tosi pieni ja ne haluaa lisää elintilaa.

    (1:25:26) Maaret:

    Chiseta.

    (1:25:27) Petteri:

    Joo. Ja niiden avaruusalus taas näyttää taikalampulta, siinä missä kiinalaisten näyttää lohikäärmeeltä.

    (1:25:34) Maaret:

    Ja sitten nämä Chisetan siskokset Tarta ja Tatra taistelee semmoisilla lampunhenki-tyyppisillä henkiolenoilla.

    (1:25:43) Petteri:

    Sitten meillä on tämä scifi-teknologia-valtio, jossa on tosi paljon saasteita.

    (1:25:48) Maaret:

    Autozam.

    (1:25:50) Petteri:

    Ne taas tulee sinne löytääkseen, no, myöskin vissiin elintilaa. Tai tällä johtaja Eaglellä on vähän sillai että oikeastaan se tulee melkein enemmän tän Lantisin perässä, koska Lantis, joka on tosiaan Zagaton pikkuveli, oli kierrellyt vähän maailmaa ja viettänyt siellä paljon aikaa. Ja sit niillä oli ollut semmoinen heteroseksuaalinen bromance-lifepartners-hommeli Eaglen kanssa, ja nyt se tulee vähän niin kuin hakemaan BFF:äänsä takas tai jotain, ei ne vissiin oikeasti halua anneksoida, vai haluaako, se oli vähän…

    (1:26:21) Maaret:

    Se halusi myös vähän tutkia tätä Cephiron tukipilarisysteemiä, että voisiko sitä hyödyntää siihen, että pystyisi parantamaan sitä niiden omaa Autozam-planeettaa, joka on pilaantunut ja saasteiden lähes asuinkelvottomaksi tekemä.

    (1:26:38) Petteri:

    Joo. Näemmä suht helposti on mahdollista matkustaa näiden paikkojen välillä, kun Lantis niin teki kuitenkin sillä omalla henkiolennollaan vissiin, ja yksi näistä meidän oman maailmankin sivuhahmoista on sieltä lampunhenkimaailmasta kotosin kuulemma, sanoo että sieltä tuli aikoinaan, että kaipa se on mahdollista. Mutta kuka tietää että miten. Ehkä tätä isompaa avaruusalusta varten tarvitaan vaan sellainen isompi henkinen valopolku, joten se on sitten vähän harvinaisempien tyyppien mahdollisuus.

    (1:27:08) Maaret:

    Jep. Ja sitten taas Cephirossa tää guru Clef ja kumppanit haluaa löytää uuden paikallisen tukipilarin, ettei Cephiroa voitaisi sitten hyväksikäyttää vieraiden valtioiden käsissä.

    (1:27:20) Petteri:

    Jep, ja sitten taikasoturit päätyy tänne ja on sillai että "tää on vähän niin kuin meidän syytä tavallaan, joten pitäisikö meidän yrittää auttaa Cephiroa vähän jotenkin" ja tämmöistä.

    (1:27:31) Maaret:

    Juu, sit tapahtuu kaiken näköstä. Täs kakkospuoliskolla mun mielestä ehdottomasti ja ylipäänsä tämän sarjan mielenkiintoisin hahmojuttu oli tää Lantisin ja tän Autozamin Eaglen suhde, joka oli just semmoseksi traagiseksi suureksi rakkaustarinaksi kirjoitettu, paits sit jostain syystä ne molemmat rakastuu tähän 14 vee Hikaruun, koska Lantis katto sitä silmiin kerran, ja sit se pelasti Eaglen hengen, Hikaru siis, lopussa.

    (1:27:58) Maaret:

    Sitten olin vähän sillai, että kun nää Eagle ja Lantis on selkeästi tämän sarjan semmoinen OTP, niin mä en ihan tajua miksi tähän aikuisten miesten monimutkaiseen hahmosuhteeseen pitää tunkea joku pirtsakka pikkutyttö mukaan.

    (1:28:10) Petteri:

    Jotta sarjan lukijat voisi fantasioida, että ai hitto, entä jos niinkun… kaks kuumaa jäbää, jolla on metrin levyiset hartiat ja toisella on blondit hiukset ja toisella on tummat hiukset, niin vois olla molemmat sillai niinkun toinen toises kainalossa ja toinen toises.

    (1:28:24) Maaret:

    Lopussa Hikaru julistaa, että se haluaisi mennä naimisiin näiden molempien kanssa. Mutta siinä jää vähän semmoinen fiilis, että onko se romanttisesti vai epäromanttisesti, en tiedä.

    (1:28:34) Petteri:

    Jätetään se auki.

    (1:28:34) Maaret:

    Tää mun mielestä olisi ollut parempi, jos näiden jäbien suhde Hikaruun olisi jätetty platoniseksi, ja niiden olisi annettu olla epämääräiset heterosexual life partnersit.

    (1:28:47) Petteri:

    Hmm... Tää nyt on vaan tätä CLAMPia, tiedäksää.

    (1:28:48) Maaret:

    Jotenkin se vaan oli mun mielestä tosi iso pettymys, kun ne oli selvästi kuitenkin niin tärkeet toisilleen nää jäbät.

    (1:28:54) Maaret:

    Sitten tuli vielä tämä Eaglen kakkosjäbä Geo, ja siit mä en saanut ihan selvää, että oliko sen tarkoitus olla sillai enemmän pojuydeviboi vai enemmän isoveliviboi vai enemmän bestisviboi vai mikä, siinä dynamiikassa Eaglen kanssa.

    (1:29:08) Petteri:

    Niin, kun sehän oli sillai että se oli kauhean huolissaan siitä sen terveyden rapistumisesta, että "älä taistele liikaa" ja tällai. Mm, ken tietää.

    (1:29:17) Maaret:

    Noniin, siitä olisi tullut ihan hyvä kolmois-OTP. OTT. Mutta nämä jutut jäivät mun mielestä taas vähän liian kesken. Mä olisin halunnut, että nämä jutut olisivat menneet tosi eri tavalla, koska tämä oli se paras juttu, mikä tässä sarjassa oli, ja Hikaru tosissaan oli se tylsin hahmo suunnilleen mikä sarjassa oli. Niin äh.

    (1:29:48) Petteri:

    Noh. Tässä tarinan jälkipuoliskolla me sitten aletaan käyttään aika paljon henkistä kapasiteettia sen märehtimiseen, että onko tää nyt oikein, että yksi prinsessapapitar joutuu kärsimään tukipilarina, jotta maailma voisi olla onnellinen ja ilman sotia ja sää on aina hyvä ja ei ole luonnonmullistuksia ja kaikkea.

    (1:30:12) Maaret:

    Kysytään, että onko tämä maa koskaan ollutkaan kaunis.

    (1:30:18) Petteri:

    Joo. Ja tää moraalinen asetelmahan on… en nyt tiedä onko CLAMP koskaan kuullut tästä Ursula K. Le Guinin novellista Those Who Walk Away From Omelas, joka on kuvaus tällaisesta utopistisesta kauniista kaupungista, jonka onnellisuus on jollain magialla sidottuna siihen, että yhtä viatonta lasta kidutetaan ja pidetään pimeässä ja nälässä ja näin edespäin. Ja pyöritellään, että no onko sitä nyt moraalisesti oikein, että 99,9% saa onnea sen takia, että yhtä viatonta ihmistä kidutetaan.

    (1:30:54) Petteri:

    Mutta tällaista samanlaista asetelmaahan tässä sarjassa sitten märehditään. Ja no totta kai se vastaus on se, että no ei, ei se ehkä ole oikein. Mutta ikävä kyllä tämmöiset luonnonlait meillä täällä Cephiron maailmassa nyt sitten on.

    (1:31:06) Petteri:

    Olkoonkin, että tää maailma on vähän epämääräinen, että… miten vanha tää Prinsessa Emeraude oli. Me nähdään se takaumassa pikkuvauvana ja guru Clef sanoo, että olen kasvattanut häntä ja näin, että selkeästi tukipilareita on ollut ennenkin, ja mainitaan, että aiempia on ollut. Mutta onko se sillain, että okei yksi elää sitten sen oman elinikänsä ja sitten sen jälkeen pitää ottaa uusi...

    (1:31:32) Maaret:

    Mitään ei kerrota ,ja toisaalta Clef on yli 700 vuotta vanha, joten Emeraude voi teoriassa olla niinku 600 vuotta vanha tai jotain.

    (1:31:42) Petteri:

    Niin, mutta miten pitkään ihmiset tässä maailmassa ylipäätään elää ja voitaisiinko me vuorotella, että tehdään tämmöinen kiertävä tukipilarivuoro, että sä oot ton viikon ja mä oon sit sen seuraavan viikon tai… Mut kaipa tää nyt vaan tämä rituaaliuhrauksen konsepti, että se tuntuu siistiltä. Se on aika semmoinen perinteinen shintojuttu kuitenkin, että syötetään se prinsessapapitar, himemiko, sinne jonnekin lohikäärmeelle ja sitten ei tule luonnonmullistuksia ja sillain. Mut vähän epämääräinen.

    (1:32:13) Maaret:

    Juu, ja ehkä sen takia kans tää loppu jäi vähän niinku epämääräseksi. Et ku täälhän on koko ajan pomppinut tää Mokona, maskottipupupömmelö.

    (1:32:25) Petteri:

    Ja sitten yhdessä kohtaa, kun se jää yksin huoneeseen, niin nää kolme riimujumalamechaa polvistuu sen eteen, ja sitten meille tulee semmoinen, että aah, niin että tämä Mokona onkin joku tärkeä eikä muuten vaan tämmöinen maskotti, joka on ollut meidän oppaana tässä koko ajan.

    (1:32:40) Maaret:

    Niin, niin sittenhän se paljastuu, että se on koko maailman luoja ja myöskin meidän tosimaailman luoja, eikä pelkän Cephiron.

    (1:32:50) Petteri:

    Luonut kaksi hyvin erilaista maailmaa, josta toisessa ihmisillä on vapaa tahto ja ne voi tehdä mitä vaan. Ja sitten toisaalta meillä on tämä Cephiro, jossa kaikki toimii mielen voimalla ja taikuudella.

    (1:33:00) Maaret:

    Ja yhden ihmisen taikuudella vieläpä suurimmaksi osaksi. Joo. Ja sit se on vaan sillä lailla, että joo, täällä on paljon hyviä kandidaatteja, mutta näistä tukipilariehdokkaista, joita tänne on kokoontunut, niin nyt entten tentten – Hikaru ja Eagle, teillä on voimakastahtoisimmat sydämet, joten laitetaan teidät Tokioon taistelemaan kuolemaan asti siitä, kummasta tulee tukipilari.

    (1:33:22) Petteri:

    Ja sitten ne on siellä mechoillaan taistelee paikalleen jähmettyneen Tokion yläpuolella, ja onhan se tosi siisti konsepti, mutta...

    (1:33:29) Maaret:

    Jotenkin se, että ne on nyt Hikaru ja Eagle, niin se olisi taas vaatinut kolme pokkaria lisää mun mielestä tähän sarjaan, että mä olisin ostanut sen ajatuksen, että okei, nää on ne voimakastahtoisimmat. Että se olisi jotenkin näkynyt mulle muutenkin, kun semmosena, että tulee vaan semmonen, että okei, no niin se sit varmaan on, kun Mokona sanoo niin, että tuntuu vähän niinku hatust vedetyltä.

    (1:33:53) Petteri:

    Word of God, kirjaimellisesti..

    (1:33:54) Maaret:

    Joo, joo. No sit siellä tietysti Umi ja Fuu on sillai et "eihän tässä ole nyt mitään järkeä että Hikarun pitää nyt yksinään tapella, kun me ollaan oltu tiimi koko tämän sarjan ajan."

    (1:34:05) Petteri:

    Mutta sitten Mokona sanoo, että "Sori, tämän sarjan nimi on Magic Knight Rayearth, et ainoastaan päähenkilöllä on väliä."

    (1:34:11) Maaret:

    Koska Rayearth on se Hikarun riimujumalamecha. Joo. Ja sitten Hikaru taas on siellä sillai että en mä halua tämmöisiä sääntöjä noudattaa, en mä halua, että toi Eagle kuolee, mä haluan pelastaa senkin. Ja sitten Mokona on vaan sillä lailla että sori, mun mielestä vaan yhden kuuluu tulla gladiaattorikentältä elossa, jotain jotain.

    (1:34:30) Maaret:

    Mutta sitten lopulta kuitenkin Umi ja Fuu jotain jotain, ja Hikaru jotain jotain, ja sitten pelastetaan se Eagle jotain jotain, ja sitten kaikki kolme yhdessä muodostavat sen supermechan, kun tehdään gattai, nämä kolme riimujumalaa siis, ja jotain jotain, ja sitten Hikarusta tulee tukipilari, mutta sitten se on sillai että "mä en halua itse asiassa olla tukipilari yksin, koska mun mielestä tämä on väärin ja rumaa tämmöinen, että uhrataan yhden onni kaikkien muiden edelle".

    (1:35:02) Maaret:

    Joten se antaa cephirolaisille esille itse vallan päättää kohtalostaan, niin että nyt kaikkien tahdonvoimat vähän niinku jakaa sen taakan?

    (1:35:13) Petteri:

    Niin, keksittiin demokratia, että me ei tarvita enää yhtä, joka rakastaa tätä maailmaa, koska nyt tästä tuli tämmöinen niin kuin demokraattinen, jossa ihmiset saa itse omalla mielenvoimallaan jakaa tämän taakan. Ja sitten sanotaan, että "prinsessa Emeralde ehkä olisi voinut tehdä tämän saman jutun, mutta ei se oikein halunnut, kun se ei uskonut, että kenestäkään muusta ei oo mihinkään."

    (1:35:32) Maaret:

    Tämä kuulosti vähän ehkä sellaiselta hönön yksinkertaiselta ratkaisulta tähän ongelmaan, että hassua, että kukaan ei ole aiemmin tätä keksinyt. Vähän semmoinen supernaiivi ratkaisu monimutkaiseksi tarkoitettuun pulmaan, mikä taas ehkä tulee siitä, että tässä on pikkutyttöjen sarja, joka ei ehkä sitten saa ihan kaikilla tasoilla oltua semmoinen älykkäämpi ja mielenkiintoisempi kuin mitä pikkutyttöjen sarjassa tarvii olla.

    (1:36:03) Maaret:

    Mikä on vähän sillai tylsä, koska mä aina muistan sen Sugar Sugar Runen, joka oli kaikin puolin oikea sarja, vaikka se olikin pikkutyttöjen sarja. Mutta, no.

    (1:36:14) Maaret:

    Tää että tahdonvoima ratkaisee kaiken, joten ei tarvitse kummemmin selitellä, niin sikäli selittää kaiken tän, koska sitten ei tarvitse selittää, että miksi tämä loppu, miksi asiat meni tällä tavakoska sitten riittää vähän niin kuin, että huudetaan kovaa.

    (1:36:29) Petteri:

    Niin, että se kuka huutaa kovemmin, niin sillä on isoimmat spiraalivoimat ja...

    (1:36:33) Maaret:

    Niin. Ja sitten tietysti meille ei oikein kerrota, että miten se toimii, että nyt Cephiro on niin kuin kaikkien tahdonvoiman varassa, koska tää kuulostaa mun mielestä kans vähän katastrofin aineksilta.

    (1:36:46) Petteri:

    Tarvittaako se, että kun siellä on joku, jolla on huono päivä, niin sitten katto romahtaa niskaan?

    (1:36:51) Maaret:

    Niin?

    (1:36:52) Petteri:

    Toisaalta kun me ei olla tavattu näitä kansalaisia, niin ei meitä ehkä…

    (1:36:56) Maaret:

    Ei meitä kiinnosta, että romahtaako katto niiden niskaan.

    (1:36:58) Petteri:

    Mut jotenkin temaattisesti tämä oli aika ehjä. Korostetaan sitä ystävyyden ja toveruuden voimaa. Luottamus ystäviin on ystävyyttä.

    (1:37:10) Maaret:

    Ja sehän oli se, mitä nämä riimujumalat nimenomaan vaati näiltä taikasotureiltaan. Ja ne kaikki oli sillai että sinä, joko uskot ystäviisi, ja luotat ystäviisi ja haluat suojella ystäviäsi, niin sinä olet arvoiseni.

    (1:37:26) Petteri:

    Ja lopulta maailman luojakin halusi muutosta siihen maailmaan ja sen takia laitto siihen viereen muut maailmat joilla on erilaiset luonnonlait, ja toivoi, että eri maailman ihmiset saisivat voimaa erilaisuudestaan ja löytäisivät yhdessä paremman tavan elää.

    (1:37:43) Petteri:

    Ja sen takia se varmaan sitten kans – Mokona siis – kutsui taikasoturit takaisin tänne Cephiroon, koska mehän ei tässä puolivälin jälkeen vielä tiedetäettä kuka oli kutsunut, koska tukipilariahan siellä ei enää ole.

    (1:37:56) Maaret:

    Ja tukipilarin piti olla se ainoa, joka pystyy siihen.

    (1:37:56) Petteri:

    Niin. Ja kyllä se jotenkin temaattisesti toimii.

    (1:38:02) Petteri:

    Sitten lopetellaan sillä lailla kivasti, että no niin, sitten vastuu maailmasta jäädään kaikkien kesken. Sitten päähenkilöt voi vaan käydä sunnuntaisin siellä Cephirolla piknikillä ja teellä. Ja kaikki elää onnellisesti ja kaikki on hauskaa. Ja ehkä se Eaglen terveydentilakin siitä ennen pitkään alkaa kohentumaan, vaikka se onkin siellä koomassa sitten sarjan loppuessa.

    (1:38:20) Maaret:

    Hyvät vibat. Paitsi, että missään vaiheessa Hikarun ja Eaglen, tai Hikarun ja Lantisin, välillä ei kyllä mun mielestä ollut minkäännäköistä toimivaa romanttista kemiaa, mutta okei!

    (1:38:31) Petteri:

    Kyllä ne pari kertaa tuijotteli toisiaan silmiin kuitenkin ja...

    (1:38:34) Maaret:

    Mutta ei silmiin tuijottelu oo romanttista kemiaa, se on silmiin tuijottelua.

    (1:38:38) Petteri:

    On se kuudesluokkalaisten mielestä.

    (1:38:40) Maaret:

    No ehkä. Joo.

    (1:38:41) Petteri:

    Ja ihanaan höpsö tää neljättä seinää rikkoa lopetus, että mikähän me keksittäis tälle uudelle maailmalle nimeksi nyt kun se ei oo enää Cephiro. No keksipäs sinä, lukija! Ja tässä on viimeisellä sivulla tyhjä nimikyltti, jolla voit kirjoittaa oman nimen tälle sarjalle.

    (1:38:54) Maaret:

    Se oli mun mielestä hyvä ja iskevä lopetus, kyllä.

    (1:38:59) Maaret:

    Tässä oli monia juttuja. Mun mielestä se loppukonflikti oli vaan kauhean sekava ja just se, että kaikki on kiinni vaan siitä huutamisesta.

    (1:39:07) Maaret:

    Mä oisin tarvinnut ehkä vähän enemmän selitystä ja pohjustusta ja semmoista hahmosuhteiden pohjustusta. Ja sitä, että hahmot joutuu tekemään muutakin asiaa kuin uskoa tosi lujaa.

    (1:39:22) Maaret:

    Mutta... Se että mihin päädyttiin lopulta oli ihan toimiva, mutta sekin olisi minulle tarvinnut sen, että siinä olisi vähän enemmän selitetty sitä, että miten tämä maailma nyt sitten toimii nyt. Mutta se, että olisi voitu selittää, että miten nyt kun tämä taakka on jaettu, niin maailma toimii sen varassa. Se olisi tarvinnut sen, että siellä alussa olisi kerrottu, että miten tämä maailma on aikaisemmin toiminut. Et tämä luottaa mun mielestä vähän liikaa tähän, että tämä maailmanrakennus on absoluuttisen höttöstä ja voi tarkoittaa ihan mitä vaan.

    (1:39:54) Maaret:

    Mut niin. Kylä tää jälkipuolisko oli ehdottomasti parempi kuin se ensimmäinen puolisko. Tämä oli, niin kuin sanoit, oikea mangasarja. Mutta joo, vaikka nyt olen valittanut monesta jutusta, niin kyllähän tässä loppupuoliskolla oli sitten paljon siistejäkin juttuja tosiaan.

    Yhteenveto

    (1:40:14) Petteri:

    Yhteenvetona.

    (1:40:15) Maaret:

    Mun mielestä tämän sarjan isoin ydinongelma on, että tämä on liian lyhyt. Koska tässä on tosi paljon siistejä juttuja. Hienoja konsepteja, jännittäviä genre- ja juoni- ja hahmoelementtejä ja niin edelleen. Mutta tää olisi vain tarvinnut tuplasti enemmän pokkareita, että nämä kaikki elementit olisivat päässy oikeuksiinsa. Ja että niitä hahmoja olisi ehditty rakentaa ja sillai. Että kuuden pokkarin sijaan, jos tämä olisi ollut 12-pokkarinen, niin uskon, että tämä olisi ollut tosi siisti sarja.

    (1:40:48) Petteri:

    Tosi vaikea sarja puhuttavaksi, kun koko se ensimmäinen puolisko on vaan jotenkin tarkoituksellisen tökerö ja yksinkertainen fantasiakohelluslastensarja, ja sitten se menee semmoiseksi kunnolliseksi.

    (1:41:01) Petteri:

    Ja sit sen jälkeen… kaikista näistä ongelmista huolimatta mistä me ollaan puhuttu, niin kuvitellaan että sä olet 14 vee ja luet sitä ekaa mangaas, niin onhan se tosi päräyttävää, että meillä on tämmöinen sarja, jossa antagonistit ei ole antagonisteja lainkaan pahuuttaan, vaan nekin haluaa vain hyvää omista tarkoitusperistään.

    (1:41:18) Maaret:

    Ja niiden näkökulmasta itse asiassa sankarit onkin niitä pahiksia ja näin.

    (1:41:23) Petteri:

    Niin. Ja sit täällä on paljon näitä siisteitä juttuja. Niin kuin niitä teräviä olkatoppauksia ja se leijuva kristallilinna ja ulkopuolella myrskyää jatkuva myrsky, ja lyhyitä hameita ja magiaa ja robotteja ja taikavoimia ja loitsui ja kohtalon valitsemia asioita ja se että putoat jostain ja jäbä ottaa sut prinsessakantoon ja katseenne kohtaavat, ja… Ja kaikkea tämmöistä tosi animee kamaa.

    (1:41:50) Maaret:

    Joo. Joo.

    (1:41:51) Petteri:

    Just tämähän takia anime ja manga on siistiä. Ja mielenkiintoinen... Olkoonkin, että se fantasiapeli-RPG-homma sitten jäi sinne ensimmäiseen puoliskoon, ja sitten tää isompi fantasia-scifi-maailmanpelastushomma oli sitten täällä jälkipuoliskolla.

    (1:42:10) Petteri:

    Niin tää on mielenkiintoinen yhdistelmä näitä kaikkia. No, mechat tietysti sieltä tulee ensimmäisenä mieleen, ja… En mä tiedä, usein tätä on taikatyttöhommaksi sanottu, mutta eihän täällä oikein mitään taikatyttögenren kanssa ole tekemistä, vaan ne on...

    (1:42:27) Maaret:

    Lähinnä se, että tytöt…

    (1:42:29) Petteri:

    ...käyttää taikavoimia, joo.

    (1:42:32) Maaret:

    Ja muuntautuu ulkonäöllisesti taikavoimilla ja sillai joo.

    (1:42:36) Petteri:

    Kyllä, mutta sekin jää vähän sillä lailla pinnalliselle asteelle, mutta tota... Mielenkiintoinen tällainen, sanoisin kuin CLAMP-mainen genresekotus.

    (1:42:46) Maaret:

    Kyllä tämä varmaan joo, silleen on aika hyvä kurkistus siihen, että millaista mangaa CLAMP tekee, joskaan ei ehkä niiden paras manga.

    (1:42:56) Petteri:

    Ei. Ja sitten toisaalta se, että on ehkä mietittävä, että millaista fantasia-sarjat oli silloin 90-luvulla. Että tällainen genretietoisuus ja niiden käsittely ja… Sitten se, että ne on tyttöjä, jotka lähtee sinne fantasiamaailmaan miekka-taika-sankaroimaan.

    (1:43:14) Maaret:

    Sehän on tämän sarjan kaikista siistein asia.

    (1:43:16) Petteri:

    Niin.

    (1:43:17) Maaret:

    Ja kyllähän tämä nyt oli aivan silmiä hivelevän kaunis sarja tosiaan. Ihan kauhean montaa sarjaa, etenkään samalta aikakaudelta, ei tule kyllä mieleen, jotka olisivat vain yhtä yksiselitteisen upeannäköisiä.

    (1:43:32) Petteri:

    Ja olipa kyllä tosiaan hauska sitten lopultakin lukea tämä, koska en ollut lukenut aikaisemmin, enkä sitä animeakaan koskaan juuri katsonut, joten en yhtään tiennyt, että mitä olin saamassa.

    (1:43:44) Maaret:

    Joo, aika sama. Vaikka ajattelinkin tietäväni vähän, mutta en sitten tiennytkään yhtään mitään, mutta sehän oli ihan hyvä juttu vaan. Ja se kuuluisa suuri käännehän oli tosi siisti, mutta kyllä mun mielestä se panostus jännään käänteeseen muun tarinan kustannuksella siellä alussa on semmoinen tarinankerronnallinen priorisointi, mitä itse en voi kauhean hyvin allekirjoittaa.

    (1:44:06) Petteri:

    Hmm... Mutta ehkä meidän pitää lukea lisääkin CLAMPia.

    (1:44:10) Maaret:

    Varmaan, koska kyllähän hän on niin mielenkiintoisen ristiriitanen teos kuin tämä oli, niin tästä oli ihan hirveän mielenkiintoista puhua, ja mä uskon kyllä, että CLAMPista löytyy lisääkin samaa.

    BL-harrastamisen historia Italiassa

    (1:44:28) Maaret:

    Ajankohtaisasioissa sitten vähän vanhempi juttu. Viime syksynä nimittäin Anime Herald julkaisi artikkelin poikarakkausgenren eli BL:n historiasta Italiassa. Ihan semmoinen harrastajan kirjoittama, ei niinkään minkään aluetta tutkivan ihmisen.

    (1:44:44) Maaret:

    Mutta se oli mielenkiintoinen, koska Italia on semmoinen maa, jossa mangalla on aika vahva jalansija, ja animella toki etenkin, mutta josta tulee vastaan juttua aika vähän lopulta, niin tää oli kiinnostava kurkistus mielestäni. Tässä artikkelissa muistellaan, että animehan on ollut läsnä Italiassa ainakin 60-luvulta asti.

    (1:45:10) Petteri:

    Joo, taustallahan tässä on se, että 70-luvulla Italian yleisradioyhtiön monopoli purettiin ja tuli hirveästi uusia kaupallisia kanavia. Ja kun kotimaista TV-tuotantoa ei ollut, niin ostettiin ulkomaista sisältöä, ja animeahan sai halvalla, joten sitä Italian TV:ssä esitettiin.

    (1:45:31) Petteri:

    Ja tämän takia italialaiset rakastaa jalkapalloa, koska ne on kaikki kattoneet Captain Tsubasaa telkkarista nuorempina. Ja animella vaan on siellä ollut tosi varhaisesta vaiheesta alkaen tosi iso jalansija.

    (1:45:46) Maaret:

    Ja siellä on aika vanhojakin ihmisiä nykyisin, jotka on kasvanut animen parissa.

    (1:45:52) Petteri:

    Ja ihan italialaiset Disney-sarjakuvatkin, Aku Ankat ja vastaavat, näyttää pikkusen erilaisilta kuin muissa maissa tehdyt.

    (1:46:01) Maaret:

    Joo. Silloin alkuaikoina ajateltiin, että anime on lastenohjelmia, joten niitä leikeltiin isolla kädellä. Sitten 1999 perustettiin MTV Anime Night -ohjelmapaikka, jolla alettiin esittää aikuisempaa animea, semmosta niin kuin Trigunia, Cowboy Bebopia, Full Metal Panicia ja tämmösiä. Ilman leikkelyitä, mutta toki italiaksi dubattuina.

    (1:46:31) Maaret:

    90-luvulla mangakin löysi tiensä Italiaan, tän kirjoittajan mukaan, ja alkoi kasvattaa ympärilleen nörttikulttuuria. Ja manga toisaalta säästyi siltä sensuurilta, koska sarjakuvia ei pidetty samalla tavalla lasten juttuna kuin animaatioita, eikä se ollut niin iso juttu muutenkaan, että se olisi ruvennut kiinnostamaan kukkahattuja.

    (1:46:54) Maaret:

    Marraskuussa 1999 Panini Comics -kustantaja julkaisi Italian ekan BL-mangan, joka oli Marimo Ragawan New York, New York, ja sen ja muutaman OVA-animen myötä, joita oli esim. Kizuna ja Ai no Kusabi. Tämmöset mitä itsekin muistaa katsoneeni hyvin pieninä ja huonolaatuisina rippeinä aikoinaan.

    (1:47:17) Maaret:

    Näin myötä Italiaan syntyi innokas pieni BL-fandomi, jota kutsuttiin ysärin lopulla ja nollarin alussa "yaoistoiksi". Termiä "yaoi" käytettiin, mutta tässä artikkelissa ei mainita termiä "shounen-ai" lainkaan, mikä sai mut miettimään että onkohan Italia vähän niin kuin säästynyt tältä shounen ai - yaoi -erottelulta, joka englanninkielisessä ajattelussa on ollut hirveen paljon läsnä.

    (1:47:42) Maaret:

    Italian Wikipedia-artikkelissa kyllä "shounen aista" puhutaan myös. Toki mainitaan kanssa, että Japanissa se on terminä ihan kuollut. Mutta ihan mielenkiintoista. Tarina ei kerro tästä sen enempää, että jos joku tietää, niin kiinnostaa kuulla.

    (1:47:58) Maaret:

    Mutta sitten kerrotaan, että netti alko olla tietysti juttu nolkyt-luvun taitteessa, ja sen kautta muodostu yhteisöjä ja foorumeita ja fanifikkisivustoja.

    (1:48:10) Maaret:

    Toisaalta perinteisien arvojen yhteiskunnassa etenkin tyttöjen piti olla kiinnostuneita tämmöisistä vähän tuhmemmista jutuista vähän salaa. Isompi stigma tään jutun kirjoittajan mukaan liitty erotiikkaan kuin niihin homoromanttisiin suhteisiin, mutta varmaan nyt molemmat oli vähän sillai tabujuttuja.

    (1:48:29) Maaret:

    Nämä yaoistot siihen aikaan tyypillisesti kulutti kaiken käsiinsä saaman BL:n, ihan niin kuin minäkin aikoinaan.

    (1:48:38) Petteri:

    Kyllä se varmaan on aika semmoinen universaali läntinen juttu, että...

    (1:48:42) Maaret:

    Silloin kun ei ollut tarjontaa kauheasti, mutta kiinnostusta kyllä, niin sitten kaikki vaan haalittiin, mikä irti lähti.

    (1:48:49) Maaret:

    Mutta ilmeisesti sekä anime- että mangajulkaisujen painokset BL:n parissa oli usein aika pieniä, ja vaan pari kustantajaa ylipäänsä julkaisi BL-mangaa, ja nekin harvaksiin. Junjou Romantica oli sitten eka semmonen isosti laajan yleisön hurmannut mainstream BL-animehitti. Tässä ei sanota, milloin se tuli Italiaan, mutta anime tuotettiin 2008, joten varmaan siinä nollarin lopulla. Vähän varmaan kuulostaisi, että samalla tavalla ehkä kuin Gravitation oli englanninkielisissä piireissä semmonen iso BL-mainstream-hitti.

    (1:49:28) Maaret:

    2011-2012 sitten BL:n kaupallinen potentiaali korkattiin kunnolla, ja siinä kahden vuoden aikana julkaistiin 23 BL-nimikettä, siinä missä edellisen kymmenen vuoden aikana oli julkaistu yhteensä 39. Ja tässä ei varsinaisesti sanota niin, mutta mulle tuli semmoinen fiilis, että ehkä tää markkina sitten just tän Junjou Romantican mainstream menestyksen ansiosta piristyi, ja sai niin kuin lisää kiinnostusta myöskin sillä lailla kaupallisesti.

    (1:49:59) Maaret:

    Sitten puhuttiin siitä, miten vanhat internetyhteisöt alkoivat vaihtua uusiin, että foorumeiden tilalle tuli Facebook ja uusi BL-harrastajien sukupolvi pääsi irti. Mutta edelleen BL-fanitus oli voimakkaasti stigmatisoitua ja yleisesti ottaen semmonen paheksuttu juttu. Mutta toisaalta BL-harrastajat eivät enää harrastaneet sieltä komeroistaan, vaan olivat enemmän esillä, kun myös sitä materiaalia sai helpommin ja sillai. Kerrottiin, että myös miesten hallitsemissa nörttitiloissa vieroksuttiin BL:ää ja suhtauduttiin siihen sillai alentuvasti roskaerotiikkana.

    (1:50:42) Petteri:

    Joo, kyllähän tämmönen tutulta toki kuulostaa, ei kai siinä.

    (1:50:45) Maaret:

    Joo. Tämä kirjoittaja yhdistää miesnörttien asenteen siihen, ettäItalia on hyvin macho, homofobinen ja patriarkaattinen paikka kulttuurillisesti yhteisönä, ja BL-viihde taas sitten haastoi tämmösiä

    perinteisiä käsityksiä maskuliinisuudesta. Ja tietysti myöskin heteronormatiivisuudesta.

    (1:51:09) Maaret:

    Tämä kirjoittaja kertoo, että siinä missä BL-manga oli tie semmoseen seksuaalisuuden käsittelyyn, niin siihen liittyi Italiassa myös paljon haasteita. Niin kuin se, että monet ajatteli, että nämä toksiset BL-tropeet, noncon.jutut ja semmoiset heijastaa todellisten homojen käyttäytymistä, ja siihen siihen sisältyy paljon homojen fetisisointia, hän sanoo.

    (1:51:31) Maaret:

    Nykyisin mä en enää tiedä, mitä tämä asia tarkoittaa, kun näin sanotaan, mutta… tavallaan se tiedon puute siitä, että BL on kuitenkin fantastinen kuvaus homoseksuaalisuudesta usein, eikä… ja etenkin silloin nolkyt-luvulla, 2010-luvun taitteessa.

    (1:51:53) Maaret:

    Nykyisin siinä on ehkä enemmänkin semmosia tavallaan reaalimaailman vivahteita. Mutta silloin nollarilla oli mun mielestä tosi vallalla semmoinen, että on hyvin irrallaan todellisuudesta usein tämä tarina.

    (1:52:10) Maaret:

    Tällaiset aiheutti sen, että Italian queer-piireissä BL-harrastajia ei sitten kauhean hyvällä katottu, koska muutenkin Italiassa sanottiin, että sateenkaari-ihmisten oikeudet on olleet aika vaikealla tiellä.

    (1:52:24) Maaret:

    Tämähän silleen on ihan jännä, että Jenkeissä ja Suomessa esimerkiksi, ja aika monessa paikassa BL-manga on ollut vähän niinku semmonen…

    (1:52:35) Petteri:

    Queer-yhteisön juttu.

    (1:52:37) Maaret:

    Niin. Että nimenomaan monet, jotka jollain tavalla sateenkaarisiksi identifioituu, on löytänyt BL:stä kosketuspintaa, jota ei muusta viitteestä ole samalla tavalla löytynyt. Ja se on ehkä tuoreempi semmoinen näkökulma, ja nimenomaan ehkä semmosta Tumblr-näkökulmaa, missä pahastutaan toisten puolesta vähän millä sattuu perusteella. Ja jaotellaan BL:ään ja yaoihin sen mukaan, että oliko tässä minun mielestäni ongelmallisia piirteitä vai ei.

    (1:53:15) Maaret:

    Ja puhutaan siitä, että fujoshit fetisisoi oikean elämän homoja ja kaikkea tämmöistä. Mikä sitten ei ihan ehkä hahmota sitä todellisuutta, koska näin puhuu yleensä vain ihmiset, jotka eivät genrestä välitä.

    (1:53:32) Petteri:

    Eli toisin sanoen Italiassa oltiin vuosikymmeniä diskurssissa edellä.

    (1:53:38) Maaret:

    Ehkä. Mulle tuli artikkelista sellainen fiilis, että siinä oli ehkä vähän oikeampi huoli, siinä missä tämä…

    (1:53:47) Petteri:

    Englanninkielisen maailman huoli on ehkä enemmän semmonen…

    (1:53:50) Maaret:

    Nykykeskustelu… niin. Semmonen puolestapahastumisjuttu enemmän kuin mitään muuta, semmoista että minun pitää nyt olla tosi tiedostava ja minun pitää hyvin äänekkäästi sitten julistaa olevani tiedostava, ja sillä julistamisella ja muiden tuomitsemisella on enemmän merkitystä kuin sillä, että teenkö asioita, jotka esimerkiksi puhuvat arvojeni puolesta muuten.

    (1:54:18) Maaret:

    Mut joo, tää oli mun mielestä vaan hauska sillai sävyero.

    (1:54:22) Maaret:

    No sitten tarina jatkuu. 2015-2016 BL-kiinnostus oli kirjoittajan mukaan Italiassa huipussaan, ja sitten minun kasvu on vakiintunut 2010-luvun loppua kohti, ja samalla on tapahtunut semmonen pieni suunnanmuutos, että ne puhututtavimmat sarjat alkoo tulla Etelä-Koreasta, semmoset Killing Stalkingit ja muut webtoon-systeemit.

    (1:54:50) Maaret:

    Ja se on ihan jännä kanssa, koska englanninkielisessä maailmassa musta tuntuu, että se on enemmän semmonen 2020-luvun juttu. Että onhan joku Killing Stalking, onhan se semmonen mistä on pitkään puhuttu, mutta ne on ollut ehkä semmosia yksittäisiä pistemäisiä juttuja enemmän.

    (1:55:08) Maaret:

    Ja sitten nykyisin alkaa olla se, että kun webtoon-sarjoja lisensoidaan ihan fyysiseen julkaisuun, Seven Seasit ja Yen Pressit pistää niitä vaikka miten paljon, niin ehkä se on tämmönen ihan viime vuosien kehitys jotenkin.

    (1:55:22) Petteri:

    Sama fiilis mullakin on, joo.

    (1:55:24) Maaret:

    Ja sitten koronapandemian aikana mangan suosio piikkasi Italiassakin, niin kuin Jenkeissä ja Ranskassa ja näin edelleen.

    (1:55:34) Petteri:

    Kaikissa maissa, joissa on kehittynyt verkkokauppaekosysteemi, jossa voit tilata kirjoja netistä. Joihin Suomi ei ikävä kyllä kuulu.

    (1:55:44) Maaret:

    Sniff, joo. BL:kin on tullut suuren yleisön tietoisuuteen paremmin samalla. Ja uusimman polvenn BL-harrastajat kutsuukin itseään fujosheiksi eikä yaoisteiksi, ja on tietoisempia queer-asioista.

    (1:56:01) Maaret:

    Mainittiin, että Italiassa ylipäänsä tehdään tiedostavaa kotimaista BL-sarjakuvaa, ja sateenkaarevatkin ihmiset ovat mukana BL-innostuksessa nykyisin. Kirjoittaja kertoo, että ainakin puolet BL-yhteisöstä.

    (1:56:15) Petteri:

    Eli toisin sanoen ne taas on sitten nyttemmin palanneet takaisin siihen nolkitluvun ja kymmenluvun meininkiin, mikä meillä oli silloin. Asiat kulkee väärään suuntaan.

    (1:56:22) Maaret:

    Se on jännä. Vähän niin kuin. Että monet jutut tästä tarinasta Italian BL-harrastamisen historiasta on tosi samansuuntaisia, mutta tässä on tiettyjä pieniä eroja siihen omaan kokemukseen, jotka tekee tästä mun mielestä tosi mielenkiintoisen.

    (1:56:43) Maaret:

    Sitten oli vielä, mainittiin, että mies-otakukunnan suunnalta edelleen tulee ikävää somekommentointia, esimerkiksi kustantajien BL-valinnoista. Varmaankin siinä hengessä, että miksi ei lisensoitu jotain mistä minä tykkään, vaan tämmöistä roskaa.

    (1:57:00) Maaret:

    Mutta kirjoittajan näkemys on, että BL-harrastus on Italiassa aika hyvässä hapessa, ja siellä julkaistaan nykyisin myös queer-asioista kertovaa mainstream-mangaa. Ja tämähän on sama myöskin englanninkielisessä mangalisenssimaailmassa, että kaikennäköistä mainstreamimpää, ei-BL-asiaa, missä käsitellään queer-asioita on aika paljon framilla, ja niille on paljon kysyntää, ja niitä lisensoidaan vähän niin kuin koko ajan. Tämmönen juttu.

    (1:57:30) Petteri:

    Mielenkiintoinen katsaus. Paljon asioita, joita en tiedä.

    (1:57:35) Maaret:

    Joo, sama. Ja just ne vivahde-erot siinä, miten milloinkin mihinkin on suhtauduttu vaikka, niin hauskoja.

    (1:57:42) Petteri:

    Mietippä jos Suomessakin julkaistais BL:ää.

    (1:57:44) Maaret:

    Ai jai. Se on se Eerie Queerie, tai Ghost, joka edelleen pitää sitä lippua. Ja no Gravitation kanssa.

    (1:57:52) Petteri:

    Niin. No sitä tuskin tulee tapahtumaan, ilmeisistä syistä, jotka me kaikki tiedetään.

    (1:58:00) Maaret:

    Ivreaa ei ole koskaan kyllä kiinnostanut kauheasti BL:ää julkaista.

    (1:58:06) Petteri:

    Kyllähän ne vähän siellä lupaili ohimennen, että jos mangan suosio kasvaa, niin sitten voisimme ehkä jotain tämmöistäkin julkaista, mutta tietysti se nyt on tyhjää puhetta, kunnes niin oikeasti tapahtuu.

    (1:58:16) Maaret:

    Toistaiseksi on lähinnä Shonen Jumpia siellä nyt tällä uudella tulemisella. Mutta katsotaan, tässä voisi olla uusi aluevaltaus Suomeen.

    Akihabaran asemanmenetys

    (1:58:31) Petteri:

    Toisena aiheena sitten. Tässä hiljattain mulle tuli samalla viikolla vastaan kaksi artikkelia, jotka lähestyi samaa aihetta vähän eri kulmista, sattumoisin. Nimittäin sitä, miten Akihabaran kaupunginosa Tokiossa on menettämässä sitä asemaansa Tokion nörttikulttuurin mekkana, joka sillä on vuosikymmenet ollut.

    (1:58:54) Petteri:

    Ensimmäinen näistä teksteistä tuli tässä Richardson Handjajan uutiskirjeessä, Animenomicsissa, jossa se tosiaan käsittelee anime- ja manga-alaa sellaisen bisneksen näkökulmasta. Ja siinä hän huomautti, että Akihabarassa on nykyään yhä enemmän kiinalaisten pelien mainoksia eikä japanilaisten. Genshin Impactii, Blue Archivee, Honkai Star Railii, ja ilmeisesti myöskin nimenomaan kiinalaisten turistien määrä Akihabarassa on moninkertaistunut nimenomaan vuoden 2024 aikana, jostain syystä, kumma kyllä.

    (1:59:27) Petteri:

    Akihabaran historiahan menee karkeasti ottaen muuten niin, että aikoinaan sodan jälkeen siitä tuli paikka, jossa myytiin torikojuissa elektroniikka-osia, joita läheisten teknillisten korkeakoulujen opiskelijat sieltä osti ja kasasi niistä itse radioita myytäväksi lisätienesteikseen.

    (1:59:44) Petteri:

    Ja tämän takia Akihabarasta tuli sitten tällainen elektroniikka- ja kodinkonekaupunginosa. Ja 80-luvun alussa kaikki kävi ostamassa telkkarinsa ja pesukoneensa Akihabarasta, kun isoja marketteja ja kodinkoneliikkeitä ei ollut vielä juuri muualla. 80-luvun alussa kuulemma 10 prosenttia Japanin kodinkoneista myytiin Akihabaran kautta.

    (2:00:06) Petteri:

    Sitten tuli tietokoneet ja pelikonsolit, ja niiden mukana tuli sitten videopelit ja tätä kautta sitten nörttikulttuuri, animet ja mangat ja semmoset. Ja sitten Akihabarasta tuli se otakulttuurin mekka, mitä se oli 80-luvun lopulla, 90-luvulla.

    (2:00:21) Petteri:

    Ja sitten Akihabaran maineesta tuli semmoinen itseään toteuttava ennuste, kun se mainittiin nimeltä joka ikisessä nörttisarjassa, ja sitä kautta me ulkomaalaisetkin sitten kuultiin Akihabaran maineesta ja olemassaolosta. Ja siitä tuli vähän sellainen pyhinvaelluskohde. Vähän niin kuin Hollywoodilla on se maine mikä Hollywoodilla on johtuen siitä että Hollywoodin viihdeteollisuus, eli elokuvat, pitää Hollywoodia esillä, mainostaa sitä ja maalaa sen semmosena unelmien kaupunkina.

    (2:00:46) Petteri:

    Mutta joo. Tätä mainetta myöten on sitten tulleet turistit, jotka nykyään ilmeisesti on yhä enemmän kiinalaisia, eikä valkonaamoja.

    (2:00:56) Petteri:

    Toinen ja vähän pitempi kirjoitus tästä samasta aiheesta sitten tuli sitten vastaan Unseen Japan -sivustolla, jossa huomautettiin parista samasta asiasta kuin tässä uutiskirjeessakin. Eli että Akihabara on tässä pandemian aikana menettänyt useita kauppoja ja liikkeitä, jotka oli monille aikoinaan se ykköskohde siellä shoppailuun menemiseen.

    (2:01:14) Petteri:

    Isoimpana Tora no ana, käytettyjen doojinshien liike. Yellow Submarine suljettiin, Gundam-kahvila siinä rautatieaseman vieressä myöskin.

    (2:01:25) Petteri:

    Samaan aikaan sitten taas Ikebukurossa animen näkyvyys sen kun kasvaa koko ajan, että siellä juuri ilmoitettiin, että nimetään se paikallisen ison Animaten liikkeen edessä oleva katu Animate-kaduksi. Ikebukurossa itse asiassa avattiin uusikin Animaten liike lähelle sinne rautatieasemaan.

    (2:01:43) Petteri:

    Unseen Japan huomautti, että tää Akihabaran lasku on ollut myös aika pitkään jatkunut prosessi. Että siellähän oli vuonna 2008 se puukotustapaus kadulla, jonka takia useamman vuoden ajan ei suljettu katua autoliikenteeltä viikonlopuksi semmoseksi kävelykaduksi. 2011 se alotettiin vasta uudestaan. Senkin jälkeen on rajoitettu katuesiintymisiä, että minkänäköisiä väkijoukkoja saa kerätä, turvallisuussyistä. Ei saa olla idolien guerrilla-konsertteja enää eikä mitään.

    (2:02:16) Petteri:

    Myöskin on syytetty, että tämä rautatieaseman seudun rakentamista tylsäksi ja yhdennäköiseksi on vähentänyt tämän alueen yksilöllistä charmia.

    (2:02:26) Petteri:

    Myöskin Unseen Japan mainittee kirjoituksessaan tän mainosten muuttumisen. Että nykyään kun mobiilipelit on syömässä tilaa perinteisiltä tietokonepeleiltä, niin mainoksetkaan ei ole enää niitä söpötyttövisualnoveleita, vaan yhä enemmän mobiilipelien mainoksia. Jotka, kuten sanottu, niin on yhä enemmän sitten kiinalaisia pelejä.

    (2:02:43) Petteri:

    Olkoonkin, että nämä on toki sitä samaa japanilaista estetiikkaa, että isoi silmiä, isoi tissejä. Mutta sitten kun pelejä ei enää julkaista ja myydä kaupoissa, niin sitten ei ole enää julkaisutapahtumiakaan, launch-eventtejä siellä, jotka näkyisivät kaduilla ja liikkeissä ja houkuttelisi ihmisiä käymään ostamassa sieltä paikan päältä. Ja se sitten vähentää Akihabaran eloisuutta.

    (2:03:05) Petteri:

    Meidokahvilat sitten, jotka on olleet perinteinen osa Akihabaran kulttuuria sieltä 90-luvulta lähtien. Sitä on alkanut ajaa pois sieltä yhä enemmän, tai sanoisinko laimentaa, semmoinen epämääräisempi konseptikahviloiden ja hostess-baarien kulttuuri. Jotka houkuttelee asiakkaita puoliväkisin sisään ja tämmöstä, ja sitten on kovia narikkamaksuja ja velkaantumisia, sillai. Tämä on kuulemma tehnyt Akihabarasta yhä vähemmän semmoisen nörttimäisen kaupunginosan ja enemmän semmoisen samanlaisen viihdekaupunginosan kuin kaikki muutkin yöelämän keskukset. Mikä on sillai tosi jännä ajatus, että silloin aikoinaanhan Akihabarassa kaikki valot sammutettiin yhdeksältä ja siellä ei enää mikään liike ollut auki ja nörtit menee yöksi kotiin niin kuin jossain Disneylandissa.

    (2:03:56) Petteri:

    Nyt kun tämä artikkeli tuli vastaan, niin mä muistin, että tuossa vuosi sitten, tammikuussa '24, niin mähän olin itsekin postannut Twitteriin tästä samasta aiheesta. Nimittäin siitä, että viikkolehti Spa! oli kirjoittanut artikkelin siitä, että Akihabara on muuttumassa yhä enemmän Kabukichon kaltaiseksi. Että ne perinteiset meidokahvilat on korvautumassa yhä enemmän konseptikahviloilla, jossa sisäköiden sijaan tytöt on noitatyttöjä tai succubuksia tai jotain, ja se raja meidokahviloiden ja ihan vaan perinteisten hostess-baarien välillä alkaa entisestään hämärtyä.

    (2:04:31) Petteri:

    Ja ihan oikeita hostess-baarejakin alkaa olla yhä enemmän. Ja sitten kun alueella on hyvin tienaavia baarityttöjä, niin sitten on alkanut tulla myös host clubeja niiden perässä, koska host clubien asiakkaathan tunnetusti on yötöillä hyvin tienaavia naisia, ja host clubit on niiden rahojen perässä sitten, ja tämä on tämmöinen parasiittikehä joka pyörii. Ja nämä konseptikahvilat ja kaikennäköiset kiinamekko-succubus-noitatyttökahvilat, niin nehän on sitten kaikissa muissakin niin kuin Kabukichossa nykyään sitten.

    (2:05:01) Petteri:

    Ja tosiaan ilmeisesti on Akihabarassakin ollut vähän semmoista asiakkaiden väkisin sisään houkuttelemista ja vastaavaa.

    (2:05:08) Petteri:

    Ja tässä nyt kun ensimmäistä kertaa kävi siellä pandemian jälkeen taas, niin olihan se vähän jännä, kun siellä on oikeasti varoituskylttejä kaduilla, että varo epämääräisiä sisäänheittäjiä kaduilla, että tää on laitonta. Samaan tapaan kuin Kabukichossa on aina ollut.

    (2:05:20) Petteri:

    Mutta sitten toisaalta kyllä niitä kylttien kanssa asiakkaita baareihinsa houkuttelevia tyttöjä näkyy kyllä siellä yhä enemmän muuallakin kuin Akihabarassa. Et mä muistan, että silloin kymmenen vuotta sitten Kabukichossa ei ollut yhtään semmosia, mutta nythän niitä on siinä Tohon elokuvateatterin vieressä joka ilta hirveä rivi. Ja Ikebukurossa myöskin, kylttityttöjä ja -poikia.

    (2:05:40) Maaret:

    Ikebukurossa oli kyllä sillä tavalla, että joka toinen siellä on melkein semmoinen söpö poika ja joka toinen on meidotyttö. Ja se on koko katu vain kehystetty näillä.

    (2:05:50) Petteri:

    Joo, kyllä. Mut se on sillai… Ikebukurossa sen toki ymmärtää, että okei, sekin on nörttikaupunginosa. Mutta kun se sama kulttuuri alkaa valua sinne Kabukichohon ja sillai, niin se ero nörttipaikkojen ja ylipäätään niiden muiden yöelämäpaikkojen välillä on liudentamassa, mikä on jännä.

    (2:06:10) Petteri:

    Unseen Japan huomauttaa, että tämä muutos ei tietenkään tarkoita sitä, että Akihabara olisi kuolemassa, sillä kaupunginosana, mutta… Onhan se tässä olemassaolonsa aikana muutenkin muuttunut monta kertaa eri profiilin kaupunginosaksi, että ensin se oli elektroniikkakaupunginosa, Denki-gai, ja sitten nörttikulttuuri tuli tosiaan 80-luvulla, ja nyt sitten ehkä tulee jotain muuta. Ja samanlainen muutoshan on aina käynnissä muissakin kaupunginosissa ja niiden profiilissa.

    (2:06:38) Petteri:

    Paljonhan on ollut puhetta vaikka siitä, että eihän Shibuyakaan enää nykyään ole mikään nuorison hengausmesta, että se on gentrifioitu niillä kaikilla pilvenpiirtäjillä ja toimistoilla. Toisin kuin 90-luvulla se oli nimenomaan nuorison shoppailu- ja hengausmesta. Nykyään nuoriso sitten hengaa siellä Shin-Okubossa, korealaisalueella, siellä Kabukichon pohjoispuolella. Siellähän me viimeksi kun käytiin, niin käveltiin siitä läpikin, ja kovin erinäköinen mesta oli kuin muut osat.

    (2:07:04) Petteri:

    Ja samaan tapaan nörttikulttuuria on nykyään niin paljon muuallakin, Ikebukurossa nyt vaikka, että näin nämä asiat sitten muuttuu vuosien myötä. Mutta tosiaan se on tavallaan ollut semmoinen itseään ylläpitävä ennuste, itse luotu maine, Akihabaralla, kun se on jokaisessa teoksessa näkynyt. Mut eri asia sitten on, että kun tällaiset kuvaukset, että Akihabara on se paikka, minne Yowamushi Pedalissa pitää jäbän pyöräillä, niin että jääkö tämmöiset ennen pitkään semmoisiksi historiallisiksi kuriositeeteiksi, ja uudemmissa sarjoissa se Akihabaran merkitys sitten vähenee ja sitten alkaa vähän unohtua ihmisiltä ja uusilta nörttiviihteen kuluttajasukupolvilta, että Akihabara joskus oli joku tärkeä paikka.

    (2:07:46) Maaret:

    Jännä juttu. Mut joo, toi on mielenkiintoinen katsaus, kun Akihabara on yksi paikka Tokiosta, minkä todennäköisesti suurin osa anime- ja manga-harrastajista tietää.

    (2:08:00) Petteri:

    Todennäköisesti se ensimmäinen kaupunginosa, josta oot koskaan kuullut. Niin, saa nähdä.

    Hampaankolossa: Inio Asano

    (2:08:11) Petteri:

    Hampaankolossa sitten.

    (2:08:12) Petteri:

    Viime jaksossa me puhuttiin siitä, miten Inio Asano piirtää mangaansa. Ja me puhuttiin siitä, miten hän ottaa valokuvia ja säätää niitä kuvankäsittelyohjelmassa ja sitten printtaa ne ja piirtää siihen päälle. Ja tää mistä me puhuttiin, perustui vuonna 2015 kuvattuun TV-dokumenttiin, jollon hän oli juuri aloittanut tämän sarjansa Dead Dead Demon's Dededede Destructionin tekemisen.

    (2:08:34) Petteri:

    Mutta sittemmin Marumuju kommentoi Mastodonissa, että itse asiassa tämän jakson kuvaamisen jälkeen Inio Asano on kyllä alkanut piirtää yhä enemmän digitaalisesti, ja myöskin käyttää taustataiteensa pohjana yhä enemmän 3D-malleja eikä itse ottamiaan valokuvia.

    (2:08:50) Petteri:

    Ja hänen YouTube-kanavaltaan tosiaan löytyy nykyään paljon videoita, jossa hän näyttää, miten hän piirtää nykyään täysin digitaalisesti. Ja paperit on jäänyt poies.

    (2:09:00) Petteri:

    Lisäksi vuonna 2019 Asano esitteli YouTube-videolla, että miten hän siinä vaiheessa oli alkanut käyttää pelimoottorisofta Unreal Engineä siihen, että hän luo 3D-taustoja ja käyttää niitä sitten apunaan itse ottamiensa valokuvien sijaan.

    (2:09:15) Petteri:

    Ja kertoi tässä, että miten tää mahdollistaa sen, että… itse otetuilla valokuvilla on mahdollista kuvata vaan sitä, mitä on itse mahdollista päästä valokuvaamaan. Mutta sitten kun käyttää 3D-rendausta, niin voi vaan käydä ostamassa sieltä assettikaupasta uusia ympäristöjä ja esineitä.

    (2:09:30) Petteri:

    Ja et hän on alkanu sittemmin miettimään, että olisipa siistiä, jos voisi joskus mallintaa kokonaisen kaupungin, ja sitten hyödyntää sitä yhtä valtavaa 3D-kaupunkia siihen, että kerrotaan tarinoita, jotka kertovat ihmisistä siinä kaupungissa.

    (2:09:42) Petteri:

    No toki hänellä on tämä uusi sarja Mujina in the Deep, jossa on tosi tämmöinen urbaani ympäristö. Että tiedä sitten, varmaan hän siinä sitten tosiaan käyttää tosi paljon näitä 3D, Unreal Engine -taustoja sitten.

    (2:09:56) Petteri:

    Ja tää videohan oli tosiaan ihan tämmönen Unreal Enginen itse omalle YouTube-kanavalleen postaama video, eli tosiaan niiden tämmönen mainosvideo, että hei, tätä meidän pelimoottoria voidaan käyttää tällaiseenkin tarkoitukseen. Mikä on varmaan ihan jännä konsepti niille, kun Asanohan tässä videolla sanoo, että taidan olla ainoa mangantekijä, joka tekee taustoja tällä lailla.

    (2:10:15) Petteri:

    Mun mielestä tosin tää ei kuitenkaan ole varmaan ihan totta, koska ainakin Hiroya Oku, eli siis Gantzin ja Inuyashikin tekijä, on puhunut siitä, että miten tekee taustat 3D-rendaamalla. Ja teki niin jo siinä vuosituhannen taitteessa itse asiassa, että se aloitti Gantzin vuonna 2000, ja silloin se jo ainakin teki sen taustat 3D rendaamalla.

    (2:10:39) Petteri:

    Se oli aiemmassa sarjassaan, joka jäi lyhyemmäksi, yrittänyt kokeilla tehdä myös ihmishahmat 3D-malleina, mutta ilmeisesti se ei ollut kauhean onnistunut yritys.

    (2:10:47) Maaret:

    Voin kuvitella.

    (2:10:50) Petteri:

    Olkoonkaan, että ei sen itse piirtämätkään ihmishahmot mitenkään erityisen nättejä ole. Kun Hiroya Okuhan tunnetaan siitä, että sen hahmoilla on tosi rumat naamat, ja semmoset epämääräisiä Barbie-nukke-ilmeettömiä. Täysin kasvolihakset puuttuu niiltä hahmoilta.

    (2:11:05) Maaret:

    Se sopii semmoiselle mangakalle tällainen tietokoneassettien kanssa työskentely varmaan.

    (2:11:12) Petteri:

    Jep. Toki voi olla, että Asano on ehkä ainoa mangaka, joka tekee nimenomaan Unreal Enginellä näitä taustoja. En sitten tiedä, mitä Hiroya Oku käyttää.

    (2:11:21) Petteri:

    Mutta joo, tosiaan vähän ehkä 10 vuotta vanhaa informaatiota tässä viime jaksossa puhuttiin, joten kiitoksia Marumujulle tästä huomautuksesta. Onhan se ihan selkeätä, että mitä enemmän se tietokonetta käyttää, niin sitä enemmän alkaa tulemaan semmoinen fiilis, että voisinko käyttää vielä enemmän tietokonetta, niin että voisi päästä niistä käsin analogisesti tekemisistä eroon sitten.

    (2:11:42) Maaret:

    Joo, etenkin tässä kun pandemia hankaloitti sitä käsin työskentelyä, ja etenkin mangakoiden ja niiden avustajien keskenäistä työskentelyä, niin sehän on hirveän paljon helpompi jos kaikki voivat omalta kotikoneelta näpyttää ja näprätä ja piirrellä, eikä tarvitse sitä samaa paperia käyttää ja fyysisesti olla samassa lokaatiossa.

    (2:12:06) Petteri:

    Se on aivan totta, juu.

    Kuulijakommentit: Blogit

    (2:12:12) Petteri:

    Sitten kuulijakommenttien pariin. Ensinnäkin, Milla lähetti meille tällaisen kommentin nettisivujen kommenttilomakkeen kautta.

    (2:12:22) Maaret:

    "Moi! Tuli mieleen kysyä, olisiko teille vinkata jotain suomalaisia mangablogeja? Mitä blogeja, muitakin kuin suomenkielisiä, itse luette, jos luette? Kiitos aina vaan uutta opittavaa ja viihdykettä tarjoavasta, hienosti tuotetusta podcastista!"

    (2:12:38) Petteri:

    Kiitoksia Millalle tästäkin kommentista. Tota, musta tuntuu, että manga-blogeja on nykyään tosi heikosti olemassa enää edes englanniksi.

    (2:12:48) Maaret:

    Se on totta.

    (2:12:49) Petteri:

    Että mehän silloin jaksossa 17, eli Rumiko Takahashi -jaksossa, lueteltiin, että mitä blogeja ja podcasteja me seurattiin silloin vuonna 2019, mutta musta tuntuu, että sittemmin iso osa niistäkin on lopettanut.

    (2:13:03) Petteri:

    Että, no suomalaiset nyt etenkin, että Animaahis on lopettanut, Disnerd Dreaams on lopettanut, There, Here and Nowhere on lopettanut, Fujoshiluola on lopettanut.

    (2:13:13) Petteri:

    Podcastien puolella Manga In Your Ears on nykyään enimmäkseen muuta kuin japanilaista kamaa. Screentone Clubilla oli viimeinen uusi jakso viime kesänä. Suomalaisista Mykkäfilmi lopetti ja Leffakestit lopetti ja…

    (2:13:28) Petteri:

    Star-Crossed Anime Blog on edelleen elossa, mutta se onkin ehkä merkittävimpiä anime blogeja, jotka edelleen porskuttaa.

    (2:13:36) Maaret:

    En ole kyllä sinne moneen vuoteen vilassutkaan.

    (2:13:38) Petteri:

    Ei, ne on semmosia jaksopostauksia.

    (2:13:41) Petteri:

    Samaan tapaan Manga Mavericks -tyypit tekee podcastiään edelleen, mutta niitä me ei olla kyllä jaksettu kuunnella vuosiin, kun ne on niin raskaita.

    (2:13:49) Petteri:

    Anime World Order on varmasti vanhin edelleen ilmestyvä animepodcast. Joskin mä kuuntelin niitä viimeksi varmaan vuonna 2008 tai jotain. Konkreettisesti kuuntelin siihen aikaan podcasteja iPodilla. Siihen aikaan kun podcastit tilattiin iTunesissa tietokoneella ja laitettiin iPod, MP3-soitin, kiinni johdolla siihen tietokoneeseen. Ja sitten synkattiin ne jaksot, ja sitten kuulokkeet korviin ja lähettiin pyöräilemään.

    (2:14:12) Maaret:

    Oletko sinä vielä kuunnellut niitä?

    (2:14:13) Petteri:

    En, en oo vuosiin. Kyllä mä niitä tyyppejä seuraan Twitterissä, mutta harvoin niillä on enää mitään järkevää sanottavaa.

    (2:14:22) Petteri:

    Videopuolella Digibro on näemmä nykyään edelleen elossa, mutta on uudelleen brändännyt itsensä uudella nimellä. Lindsay Ellis canceloitiin, kuten tunnettua, joten siinäkään ei ole kauheasti YouTube-katottavaa.

    (2:14:38) Maaret:

    Sen tubekanavalla oli kyllä jotain uutta mun mielestä, tässä hiljattain.

    (2:14:38) Petteri:

    Joo, olikohan se sen uuden kirjan markkinointi, et en mä tiedä tekeekö se enää video-videoita.

    (2:14:50) Petteri:

    Sean Gaffney on kirjoittanut vuosien ajan tätä blogiaan "A Case Suitable for Treatment", mutta se toisaalta julkaisee pelkästään arvostelui. Manga- ja ranobe-arvosteluja, tekstiä tekstiä.

    (2:15:02) Petteri:

    SDShamshel on kirjoittanut Ogie Maniaxia niin ikään monta kymmentä vuotta, mutta eipä sielläkään kauheen merkittävää ai kutkuttavaa sisältöä oo.

    (2:15:12) Petteri:

    Eipä oo kauheesti. Tässähän näitä oli, mutta tota...

    (2:15:16) Maaret:

    Mä en oikeastaan enää kyllä kauheesti niitä englanninkielisiä blogeja lue, ehkä jotain tommosia niin kuin sivustoja, niin kuin Anime Feministillä on joskus mielenkiintoisia artikkeleita, Anime Heraldilla on joskus mielenkiintoisia, mutta ei mitään mitä mä niin kuin seuraisin.

    (2:15:31) Petteri:

    Joo. Eipä mullakaan enää oikein, mutta tota...

    (2:15:38) Maaret:

    No, suomalaisia mangablogeja on, tai ainakin tulee mulle mieleen nyt tässä, toivottavasti en unohdu mikään, mun mielestä kolme. Shievanime, VampireNaomi ja Rinrin Lukunurkka. Ne on mun mielestä ne, jotka on elossa.

    (2:15:52) Maaret:

    Tietysti sit jos mietitään ihan sarjakuvaa, niin Hyllyy on varsin laadukas suomalainen sarjakuvablogi, vaikka pitäjä ei kauheasti mangasta välitäkään, mutta kyllä sillä ajoittain on myös manga-arvosteluita. Se on hyvin semmoinen arvostelukeskeinen blogi.

    (2:16:10) Maaret:

    Geekkicasti-podcastin Jarmon Malone Plays -blogi on kanssa semmonen symppis, että sillä on pelijuttuja ja figuja ja pienoismalleja, aika paljon Japani-juttua, muun muassa. Mun suosikit on ollut ihan kuin semmosia postauksia, missä se on kertonut, miten se on kustomoinut ostofiguureja, maaliyksityiskohtia ja sillä lailla.

    (2:16:34) Maaret:

    Podcastipuolella sitten Suomi-puoleltahan näitä yleisnörtti-aiheita, pitää yllä Geekkicasti, Tuplahyppy ja Mediamelankolia ainakin.

    (2:16:46) Maaret:

    Animespesifejä on sitten suomenkielisiä podcasteja Animurot ja Teheanicast ja sitten Gorimin Reiwa Restauraatio.

    (2:16:56) Petteri:

    Joo, se on ehkä vähän sillai puolittain enemmän YouTube-kanava, mutta kyllä ne podcastinakin ladattavissa ne jaksot on, ilman kuvaa.

    (2:17:04) Maaret:

    Ja sitten on ääninäyttelykeskeinen Afureko-blogin Äänijälki-podcast, jossa säännöllisesti animea pidetään yllä. Sitten on sarjakuvapodcast Sarjakupla, jossa myös aina toisinaan on manga-aiheita nähty, niin kuin Uzumaki ja Fullmetal Alchemist on saanut oman jaksonsa.

    (2:17:24) Maaret:

    Jenkkipuolelta sitten mulla on muutamia, mitä mä kuuntelen. Ehkä semmonen hauska löytö, joka on vähän uudempi mun kuunteluvalikoimassa, on Shoujo Sundae, jotka käsittelee shoujo-animesarjoja aina kolmisen jaksoa kerrallaan. Ne käy aina ne jaksokeskustelut läpi – niillä on hauska formaatti – niin tämmösen jätskiannoksen muodossa, aina semmoinen segmentti kerrallaan.

    (2:17:54) Maaret:

    Ne aina aloittaa tämmöisellä "Soft Serve Summarylla", eli kerrotaan tiivistelmä jakson tapahtumista. Sitten käydään läpi "Sprinkles on Top", eli millaista symboliikkaa ne löys siitä jaksosta. Sitten on "Floats your Boat", eli semmoiset nautinnolliset kohdat. Ja "Banana Split", eli kohdat, joista jäi outo tai ristiriitainen fiilis. Ja "Hot Fudge", joka on kuumille otoksille ja avautumisille varattu. Ja "I Scream, You Scream", kohdille joista ei tykätty, ja näin edelleen.

    (2:18:24) Petteri:

    Tosi hauska konsepti.

    (2:18:24) Maaret:

    Se on. Joo, ainoa, mikä siinä on haaste, että ne ei oikein aina selitä, että mitä nämä on. Että ne pitää itse muistaa, että millaisia kohtia "Hot Fudge" -osiossa käsitellään, ne on kyllä niiden nettisivuilla avattu. Mutta tosi sellainen konsepti, joka saa episodisista jaksokeskusteluista aika paljon irti, kun käydään läpi tollain osioihin jaettuna ja purettuna sitä keskustelua, joka vähän ohjaa miettimään jaksoa vähän eri näkökulmista eri puolilta. Ja sen takia niistä löytyykin sitten enemmän sanottavaa kuin jos puhuttaisiin yleisesti, että tässä oli tämä jakso, minä olin siitä tätä mieltä.

    (2:19:11) Maaret:

    He ovat käyneet läpi esimerkiksi tätä tuoreampaa uutta Fruits Basket -animea, A Sign of Affectionia, Sasaki & Miyanoa ja sillai.

    (2:19:21) Maaret:

    Sitten on toki Anime Feministin Chatty AF -podcast, jota tulee kuunneltua joskus, jos aihe on oikea. Heillä on ollut esimerkiksi Utena-retrospektiiviä, missä he ovat käyneet läpi Utenaa tämmöisessä maailmanajassa, missä se on semmoinen klassikko, jota enää kaikki eivät ole nähneet, joten yksi niistä on nähnyt sarjan useampaankin kertaan, ja sitten kaksi niistä puhujista katsoo sitä ihan uusin silmin uusina katsojina. Ja sitten se on aika hauska, miten ne reagoivat esimerkiksi Himemiyaan hahmoneen sillä lailla, kun ei vielä oikein tiedetä, että miten se tulee rakentuun.

    (2:19:57) Maaret:

    Sitten on semmosia animen ulkopuolelta, mitä mä kuuntelen. Rosa Remarks käy läpi Don Rosan ankkasarjakuvia kronologisessa järjestyksessä. Se on spin-off Barks Remarks -podcastille, jossa käydään sitten taas Carl Barksin ankkasarjakuvia läpi. Siellä on aina se hosti ja yksi vaihtuva vieras mukana, tai joskus kaksi vaihtuvaa vierasta.

    (2:20:21) Maaret:

    Sitten toinen on Disorder, jossa käydään läpi kaikki Disneyn animaatioklassikot järjestyksessä. Mä oon menossa renessanssikauden alussa tällä hetkellä, mutta se on aika hauska. Siellä on kolme jäbää ja joskus niillä on jotain vieraita, keskustelevat Disneyn animaatioista.

    (2:20:40) Maaret:

    Mutta tuossa on varmaan tärkeimmät. Mä oon huomannut kyllä, että mun kulutustottumus on mennyt enemmän sinne podcastipuolelle. Että blogeja ei tullut niin paljon, että noi suomalaiset pari, mitä on, niitä pyrin lukemaan, koska se nyt on hauska lukea omalla kielellä ja ihmisiltä, jotka vähän tietää.

    (2:21:00) Petteri:

    Tällainen tämä nykymaailma on, että tekstimuotoista sisältöä on yhä vähemmän ja ihmiset jaksaa kirjoittaa sitä yhä vähemmän, mikä on sääli.

    (2:21:10) Maaret:

    Se on totta. Edes oma blogini ei ole enää elossa, nyyh. On se olemassa ja siellä, mutta mulla ei ole edelleenkään siihen mitään järkevää leiskaa. Silloin kun mun leiska räjähti ja piti laittaa siihen semmoinen vähän tylsä tilapäisleiska ja sit mä en ole oikein tykännyt enää käydä siellä.

    (2:21:28) Petteri:

    Meidän pitäisi tehdä sille jotain niin että sä saisit sen pinkin blogisi takaisin kuitenkin.

    (2:21:33) Maaret:

    Tai jotain ees.

    (2:21:34) Petteri:

    Kiitoksia kommentista. Tän inspiroimana mä lopultakin tulin lisänneeksi Mangakartan nettisivuille tonne ylänavigaatioon erillisen sivun linkeille. Ja mä nyt lisäsin sinne linkkejä ainakin näihin suomalaisiin blogeihin ja podcasteihin mitä tässä nyt tuli mainittua. Animeen ja mangaan liittyen. Ihan sillaikin että onhan se ihan mukavaa buustata vähän muitakin. Jospa joku löytäisi jotain uusia seuraajia tätä kautta.

    (2:22:08) Maaret:

    Tai uusia seurattavia, jos sisältöä etsitään.

    (2:22:13) Petteri:

    Jep. Saa laittaa kommenttia jos ollaan missattu jotain suomalaisia anime- ja manga-aiheisia blogeja tai podcasteja. Mulla on kyllä aika sellanen fiilis, että kaikki ne on tiedossa meillä.

    Kuulijakommentti: Spy x Family

    (2:22:27) Maaret:

    Seuraavaksi sitten VR:n kommentti, jonka hän laittoi Instagramin kautta.

    (2:22:33) Petteri:

    "Luin kirjastossa Ivrean Spy x Family -suomennoksen ensimmäisen osan. Seuraa pieni ränttäys – teitä on varoitettu. Anyan puhe oli käännetty suoraan japanista siten, että hän käyttää itsestään kolmatta persoonaa. Tämä ei ole väärin, mutta joku olisi voinut kertoa kääntäjälle, että suomeksi moinen kuulostaa hölmöltä ja kömpelöltä eikä söpöltä. Yotsuba&!:n ykköskirjassa vastaavaa kokeiltiin, ja sen jättäminen pois myöhemmissä osissa paransi käännöksen laatua huomattavasti."

    (2:23:03) Petteri:

    "Westalisin valtion nimen taivuttaminen "Westalikseksi" lienee makuasia. Itse olisin kyllä välttänyt ratkaisua, joka saa maan kuulostamaan Asterix-hahmolta."

    (2:23:13) Petteri:

    "Eräässä kohtauksessa agentti Twilight puhuu useiden naisagenttien kuolleen vakoojien joukkopidätyksissä. Japaniversiota en osaa lukea, mutta itse muistan ainakin enkkukäännöksissä puhutun ainoastaan vakojen vangitsemisesta."

    (2:23:26) Petteri:

    "Osa teksteistä oli jaoteltu ruutujen ja sivujen välillä siten, että jonkin ruudun dramaattisen repliikin teho väljähtää, kun varsinainen ydiasia on ollut jo sitä edeltävällä sivulla."

    (2:23:37) Petteri:

    "Twilight-koodinimen jättäminen englanninkieliseen muotoon menettelee, mutta Yorin koodinimen "Thorn Princess" jättäminen ennalleen vähän tökkäsi silmään. Ratkaisu on sinällään johdonmukainen – jos yksi koodinimi on englanniksi, niin miksei muutkin. Mutta tykkäsin Code White -leffan suomitekstityksissä olleesta käännöksestä, "Piikkiprinsessa". Harmi, ettei sitä lainattu käyttöön."

    (2:24:00) Petteri:

    "Nämä asiat olin valmis hyväksymään ja suomaan Ivrean käännökselle anteeksi, sanatoiston ja joidenkin kömpelöiden ilmausten ohella. Eräs asia kuitenkin johti siihen, että mitä pidemmälle luin, sitä vähemmän käännöksestä pidin. Kääntäjä ei nimittäin tuntunut lainkaan käsittävän, että kääntäessä pitää huomioida tarinan kuvaaman maailman kulttuuri ja hahmojen luonteet."

    (2:24:19) Petteri:

    "1950-60-lukua muistuttavassa maailmassa toisiaan tuntemattomat hahmot eivät sinuttelisi toisiaan, eivätkä varsinkaan korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia hahmoja, muodollisemmissa tilanteissa. Lisäksi opettaja Hendersonin kaltainen muodollisesti puhuva herrasmies tuskin käyttäisi edes ajatuksissaan ilmaisua "vau" eikä todellakaan Anyasta "tämä äpärä". Viimeiseksi mainitun kohdan jälkeen luovutin, pistin pokkarin takaisin hyllyyn ja totesin, että Ivrean kääntämispolitiikka on minun osaltani huonon maineensa ansainnut."

    (2:24:54) Maaret:

    Mahtavaa saada näin yksityiskohtaista analyysiä. Me ei olla itse vielä tuota Spy x Familyn suomipokkaria ehditty nimittäin lukemaan vielä. Mutta. paljon hyviä huomioita ja semmoista vähän pientä juttua, joka sitä aiheuttaa ehkä siihen käännökseen vähän niin kuin koloo...

    (2:25:14) Petteri:

    Joo, lasten puhe on kyllä tosi vaikea asia suomeksi, et… kun se kolmannessa persoonassa puhuminen ei kuulosta suomeksi oikein miltään, kaikkein vähiten siltä miltä lapset puhuu. Lasten puhehan on suomeksi niin kuin enemmän sellaista tietynlaisia sanavalintoja ja maneerimaisia lauserakenteita, ja sitten tietysti puheen painotusta, mikä on tosi hankala toistaa pelkän tekstin muodossa.

    (2:25:38) Petteri:

    Ja Spy x Familyssä etenkin kuin Aniallakin on esimerkiksi se juttu, että se puhuu sanoja väärin. Että se sanoo vaikka, että "ohayomasu" ja sillain, koska sille on opetettu, että kohteliaassa puheessa pitää käyttää niitä desuja ja masuja, mutta se ei tiedä, että missä sanoissa ja missä yhteyksissä näitä desuja ja masuja pitää käyttää. Niin tämähän ei ole esimerkiksi missään käännöksessä käsittääkseni mukana, englanniksi ainakaan.

    (2:26:00) Maaret:

    Joo, varmaan ajatuksena on tuossa Anyan puhetavassa ollut se, että se on vähän niin kuin tuttu ja tunnistettava puhetapa animen katsoneille lukijoille.

    (2:26:10) Petteri:

    Kuten nämä kaikki monet muutkin tässä, että jos se on se Twilight-koodinimi englanniksi ja Thorn Princess…

    (2:26:12) Maaret:

    Niin, kyllä.

    (2:26:18) Petteri:

    …koska nehän on tosiaan japaniksi Tasogare ja Ibarahime. Että ei ole ihan minkäännäköistä loogista selitystä sille, että minkä takia ne on suomenkielisessä käännöksessä englanniksi, muuten kuin että englanti on siisti kieli, ja englanti on siistimpää kuin oma äidinkieli.

    (2:26:35) Maaret:

    Ja englanti on tuttu kieli niille, jotka on nähneet animea. Ivrealla on aina ollut se ajatus, että nojataan siihen, että manga kiinnostaa lukijoita animen vanavedessä. Ja mä luulen, että se tulee siitä vähän niinku espanjalaisesta kulttuurista, missä vähän niinku Italiassa on ollut sitä animea tosi pitkään.

    (2:26:56) Maaret:

    Ja siinä ei ehkä ihan hahmoteta sitä, että Suomessa ei ole koskaan toiminut näin. Ja Suomessa ei ole sukupolvea, joka on on kasvanut animen kanssa Suomen telkkarista katsoen.

    (2:27:10) Petteri:

    Niin, niin. Täällä se animen kattominen on sitten sitä, että sä kirjoitat Googleen, että "watch attack on titan online", ja meet jonnekin piraattisivustolle. Toki mainosmielessä se toimii aivan yhtä hyvin, mutta en sitten tiedä, tekeekö se ihmisistä mangapokkarien ostajia.

    (2:27:26) Petteri:

    Joo-o. Mitäs muuta tässä on? Westalis, Westalisin. Wales, Walesin. Honduras, Hondurasin. Laos, Laosin.

    (2:27:36) Maaret:

    Se on vähän… Vanitas, Vanitasin vai Vanitaksen.

    (2:27:40) Petteri:

    Niin. Kyproksen, eikä Kyprosin.

    (2:27:41) Maaret:

    No, jo vähän mun mielestä kyllä just tosiaan mielipidejuttuja, että miten tommoset nimet pitäisi taivuttaa suomeksi.

    (2:27:54) Maaret:

    Ihan mielenkiintoinen toi repliikkien rytmitys puhekupliin -huomio.

    (2:27:59) Petteri:

    Joo, koska sehän on sellainen asia, että jos se ei ole kunnossa, niin se kyllä häirittee tosi paljon.

    (2:28:04) Maaret:

    Se on totta. Ja se voi myöskin, etenkin jos ei ole sarjakuvista kauheasti kääntämiskokemusta – mä en tiedä yhtään, että millaista kokemusta tällä näiden kääntäjällä on _ mutta siis jos ei ole kauheasti sitä sarjakuvakääntämiskokemusta, niin voi olla, että ei vaan tuu mieleen, että pitäisi miettiä sitä, että miten ne repliikin osat jakautuu puhekupliin ja puhekuplien osiin.

    (2:28:28) Petteri:

    Niin, ja etenkin jos siinä on vielä joku dramaattinen sivunkääntö, ja viimeinen sana on seuraavalla sivulla. Ja Suomessahan sanajärjestys on kuitenkin sellainen asia, mitä voi vaihdella tosi paljon, että se pitää vain sitten ottaa huomioon.

    (2:28:42) Petteri:

    Sitten se, että jäikö ne agentit kiinni vai kuoliko ne, niin se on varmaan aika semmoinen tulkinnanvarainen asia, koska jos se on vain joku yksittäinen repliikki ilman mitään kontekstia. Ja mitä se kiinni jääminen tarkoittaa – siitä voi olettaa, että ne kuolivat ja teloitettiin, tai sitten ei. Jos yksittäinen repliikki, käytetty verbi, on vaikka "yarareta", niin on paha alkaa tulkitsemaan, että mitä se "kiinni jääminen" konkreettisesti tarkoittaa. Että en mä nyt tollaiseen ehkä tarttuisi.

    (2:29:13) Petteri:

    Mutta sinuttelu on kyllä sellainen asia, että sen olisi voinut ottaa huomioon tosi helposti, kun meillä kuitenkin suomeksi on tämä sinuttelu ja teitittely, ja niiden käyttö on ihan luontevaa.

    (2:29:22) Maaret:

    Ja etenkin tämmöisessä historialliseen miljööseen sijoittuvassa sarjassa.

    (2:29:26) Petteri:

    Nimenomaan joo. Mutta tota... Ihan johdonmukastahan tää Ivrean käännöspolitiikka tuntuu olevan, että erikoistermit jätetään japaniksi, jos voidaan, koska se on siistimpää kuin oma äidinkieli. Ja sit jos taas ei jätetä japaniksi, niin sit käännetään ne englanniksi. Käytetään niitä englanninkielisiä termejä, joiden uskotaan olevan kuluttajille tuttuja jo valmiiksi animen kautta. Koska englanti on siistimpää kuin sun oma äidinkieli, koska suomi on nolo kieli. Swag.

    (2:29:49) Maaret:

    Nyyh. Näinhän se.

    (2:29:52) Petteri:

    Joo.

    (2:29:53) Petteri:

    Kiitoksia kommentista. Tämä oli valaiseva. Pitää varmaan ehkä sitä Spy x Familyä vilkasta itekin.

    Kuulijakommentti: Suositus + päähenkilöt

    (2:30:04) Petteri:

    Sitten. Sushimaan Haamu lähetti kommentin nettisivujen kommenttilomakkeella.

    (2:30:08) Maaret:

    "Luin hiljattain uuden Food Warsin tekijöiden indie-elokuvan tekemisestä kertovan lyhytsarjan Tenmaku Cinema. Lyhyeksi jääneestä kestosta huolimatta se onnistuu mielestäni kertomaan toimivan, suhteellisen kokonaisen tarinan. Voin suositella sitä lukujonosarjaksi."

    (2:30:25) Petteri:

    Kiitoksia suosituksesta. Ei ollutkaan aiemmin tuttu, mutta vaikuttaa ihan hauskalta.

    (2:30:30) Maaret:

    Joo, Food Warshan on tietysti tuttu, ja kyllä tää mun mielestä pikkuvilkasulla kiinnostavamman olonen sarja on mulle kuin Food Wars.

    (2:30:42) Maaret:

    Se oli mun mielestä niin kuin höpsö, että tää nimihän pitäis lausua "tenmaku kinema" ja mä oon vaan siitä sillä lailla, että ööö, ei se tuu mulle kielen päältä, ei C ja I ei voi olla KI, ööö.

    (2:30:54) Petteri:

    Musta tuntuu, että sana on ehkä tullut saksan kautta japaniin, "kino", tiedäksä, ja "kinema". On olemassa sellainen elokuvalehti kuin Kinema Junpo, esimerkiksi. Toki sitten kyseenalaistaisin, että kannattaako se sitten kirjoittaa C:llä vai pitäisikö se kirjoittaa K:lla, kun translitteroidaan.

    (2:31:14) Maaret:

    No, oli mikä oli. Ihan hauskaa tommoset jonkun fiktion tekemisestä kertovat sarjat. Aina mielenkiintoisia konseptina, mutta aina vähän ehkä mietityttää niissä se, että koska ne niissä kerrottavat tarinat ei voi olla mitään kauhean mielenkiintoisen kuuloisia yleensä, koska sitten se olisi ehkä tehnyt se sarjan siitä tarinasta, mitä siellä kuvataan, eikä tätä sarjaa, joka kertoo tästä, että tehdään sitä sarjaa, mitä kuvataan.

    (2:31:40) Petteri:

    Niin, mutta toisaalta ehkä jos se olisi semmoinen tarina, joka toimii nimenomaan elokuvana eikä mangana...

    (2:31:45) Maaret:

    Se voi olla joo, mutta tota, pitää kattoo jos joskus tulis eteen.

    (2:31:50) Petteri:

    Joo. Ja hauska tosiaan, että ihmiset tuntee meidän formaatin niin hyvin, että me saadaan nykyään nimenomaan lukujonosarjasuosituksia myöskin.

    (2:32:00) Maaret:

    Shushimaan Haamu lähetti myös toisen kommentin nettisivujen kautta liittyen jakson 109 päähenkilökeskusteluun.

    (2:32:10) Petteri:

    "K-On!:ista ja päähenkilöpohdinnasta: voi myös ajatella, että Azusa kehittyy sarjan edetessä päähenkilöksi. Pääsarjan viimeisissä luvuissa kerronnan fokus siirtyy vahvasti Azusan näkökulmaan ja ajatuksiin, Yuin ja muiden taas muuttuessa hahmoiksi, joita katsotaan Azusan silmin. Erityisesti tämä korostuu vielä High School -lisätarinassa, jossa bändin muut tytöt ovat pääsarjaa selkeämmin sivuhahmoja Azusan tarinassa."

    (2:32:36) Maaret:

    Jännä. Eikö Azusa ole se viides tyttö, joka sinne kerhoon tulee sitten vasta… onko se animessa ykköskauden lopussa, tai kakkoskaudella vasta?

    (2:32:40) Petteri:

    Jossain siellä, mutta joo, siis viides tyttö, joka tulee sinne uutena, joo kyllä. Ja sitten kun ne senpait graduoituvat ja lähtevät yliopistoon, niin Azusa jää sitten sinne lukioon edelleen, ja sitten sinne tulee pari uutta tyttöä sen kavereiksi ja sillä lailla graduoituu tosiaan päähenkilöksi ehkä.

    (2:33:00) Maaret:

    Tällainen siirtyvän päähenkilöyden esimerkki.

    (2:33:08) Petteri:

    Joo, joo.

    (2:33:09) Maaret:

    Mangahan on sillä lailla kätevä kerrontomuoto, että jos joku hahmo alkaa kiinnostaa joko tekijää tai lukijoita enemmän, niin sitten on mahdollista vaivihkaisesti alkaa hivuttaa fokusta vähän siihen suuntaan, että kerrotaankin sen tarinaa enemmän.

    (2:33:24) Petteri:

    Luinkohan mä koskaan niit K-On!:in jatkopokkareita? Tossa ne taitaa hyllyssä olla joo, mutta mulla ei oo mitään muistikuvaa siitä. Toisaalta, eipä mulla kyllä kauheesti mitään muistikuvaa siitä K-On!-mangasta muutenkaan oo, et...

    (2:33:38) Maaret:

    Se anime on ehkä jäänyt niin vahvasti definitiiviseksi K-On!-kokemukseksi, että...

    (2:33:42) Petteri:

    Niin... Joo, joo, ei sillä, et monellakaan Kyoto Animationin animetuotannolla muutenkaan ois ihan kauheesti ollut tekemistä niiden alkuteosten kanssa. Että kyllä ne ottaa aika heikkojakin – tai siis historiallisesti, ottivat – aika heikkojakin alkuteoksia ja tekivät niistä sitten käytännössä originaalianimeja.

    (2:34:05) Petteri:

    Mutta joo, ei ehkä oo mikään ihme, että noita jatkopokkareita, K-On! Collegea ja K-On! High Schoolia, ei koskaan sitten animeksi sovitettu. Mutta tota. Yosi köykäisestä mangasta kyllä tosiaan tehtiin aikakautensa suosituin franchise.

    (2:34:19) Maaret:

    Mutta erittäin hauska lisäesimerkki.

    (2:34:22) Petteri:

    Kyllä.

    Kuulijakommentti: Päähenkilöt

    (2:34:25) Petteri:

    Sitten myöskin päähenkilökeskusteluun jaksossa 109 liittyen. Rautaviitonen lähetti kommentin kommenttilomakkeen kautta.

    (2:34:35) Maaret:

    "Spoilerivaroitus! Ajatus päähenkilökeskeisyydestä pois siirtymisestä toi mieleeni asian, minkä olen huomannut muutamien viime vuosina päättyneiden shounen-toimintasarjojen kuten Demon Slayerin, My Hero Academian ja Jujutsu Kaisenin lopputaisteluista. Nimittäin sen, että pääpahiksia ei enää voiteta tämän ja päähenkilön kaksintaistelussa, vaan ensemble-hengessä useiden hahmojen yhteistyöllä. Päähenkilö näyttelee tärkeää roolia ja antaa useimmiten viimeisen ratkaisevan iskun, mutta pahiksen päihittäminen ei ole enää tämän soolosuoritus. Fullmetal Alchemist teki saman omassa lopputappelussaan, mutta se tuntuu yleistyneen viime vuosina shounen-genren sisällä."

    (2:35:18) Petteri:

    Tämähän on varmaan ihan totta. Musta tuntuu, että koska Shonen Jump hallitsee niin vahvasti ihmisten käsitystä siitä, mitä shounenmanga on, ja Shonen Jumpilla oli aikoinaan se hyvin vahva päähenkilökeskeisyys, niin se sitten vaikutti ihmisten stereotyyppiseen kuvaan siitä, millaisia shounensarjat on ja minkälaisia juonenkäänteet siellä on.

    (2:35:40) Petteri:

    Mutta sitten, kun Shonen Jump on tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, tai ehkä pitemminkin, siirtynyt pois sieltä yritys-ystävyys-voitto -hommelista, enemmän semmoseen…

    (2:35:52) Maaret:

    "Tässä on siisti hahmokaarti."

    (2:35:54) Petteri:

    Niin, semmonen monipuolinen kaarti tykättäviä hahmoja, jotka on siistejä ja mielenkiintoisia, ja valitse niistä suosikkisi. Niinkun just kaikki nää modernit shounensarjat on, niin tottakai se sitten tarkottaa myös sitä, että sen yhteistyön pitää näkyä siellä sitten loppumähinöissä, että jokainen My Hero Academia -hahmo käy siellä antamassa yhden iskun, ja tekemässä niinkun… osallistumalla omalla tavallaan omalla supervoimallaan siihen, että pahikset saadaan voitettua.

    (2:36:26) Maaret:

    Niin. Ja HeroAcassahan on vielä se, että meillä on kaksi tämmöstä supervoimakasta pahista voitettavana, ja osa hahmoista on sen toisen kimpussa ja osa toisen kimpussa, ja sillai. Ja se vielä ehkä korostaa sitä ensemble-henkisyyttä.

    (2:36:36) Petteri:

    Joo. Mutta ehkä ollaan menty pois sieltä niin kuin sellaisesta "superpäähenkilö huutaa koviten ja voittaa pahiksen yksin" -maailmankuvasta, joka on ehkä semmoinen tosi vanhanaikainen jotenkin.

    (2:36:54) Maaret:

    Fullmetal Alchemist ehkä monella tapaa oli vähän sellainen shounentrendien edelläkävijä, kun siinä oli se tosi voimakas ensemble-tasapaino jo silloin omana aikanaan, ja kaikkea tälleen. Sehän kyllä alkoi hyvin päähenkilökeskeisenä sarjana, mutta sitten se keräs sen ensemble-hahmokaartin tosi voimakkaasti kasaan ja tehokkaasti.

    (2:37:18) Petteri:

    Näin teki. Kiitoksia kommenteista kaikille.

    Lukujonossa: Mitsukazu Mihara

    (2:37:26) Petteri:

    Sitten mennään lukujonoon vielä. Ja lukujonossa meillä on tänään vähän erilaisempi konsepti. Nimittäin me päätettiin puhua tällä kertaa kokonaisen mangakan tuotannosta nimenomaan lukujonossa, eikä pääaiheena, kuten me ollaan yleisesti tehty.

    (2:37:40) Petteri:

    Ja aiheena on tosiaan Mitsukazu Mihara, joka tunnetaan näistä josei-lyhyttarinoistaan, jotka on kaikessa makaaberiudessaan kyynisen romanttisia.

    (2:37:51) Petteri:

    Mitsukazu Mihara – kotoisin Hiroshimasta kuulemma – debytoi mangakana vuonna '94. Voitti one-shotillaan mangakisan Feel Young -joseilehdessä ja on enimmäkseen piirtänyt nimenomaan Feel Youngiin siitä lähtien. Miharalta on aika paljon julkaistu mangaa englanniksi,kaikki Tokyopopin toimesta silloin nolkytluvulla.

    (2:38:13) Petteri:

    Hänellä on tosi paljon näitä lyhyttarinakokeiluja, kuten IC a Sunflower, joka oli hänen ensimmäinen julkaistu pokkarinsa. Sitten on Beautiful People ja R.I.P.: Requiem in Phonybrian.

    (2:38:26) Petteri:

    Hänellä on myös sarjoja, kuten Happy Family, joka kertoo oidipuskompleksiperheestä. The Embalmer kertoo ruumiiden palsamoijasta. Sitten on yksipokkarinen huumorisetti Haunted House.

    (2:38:40) Petteri:

    Epäilemättä hänen kuuluisin sarjansa on sitten Doll,joka kertoo ihmisten palvelijoiksi myytävistä androidinukeista. Mutta Dollkin on sellainen aika lyhyttarinahenkinen stoori, että on näitä toistuvia hahmoja siellä toki, joita tavataan useamman kerran, mutta luvut on kuiten sillai aika irrallisia, yksittäisiä tarinoita, paitti sitten kun katsot sarjaa kokonaisuutena niin huomaat ne niin kuin yhtenäiset hahmot ja sillai näin, kunnes sitten viimeisessä pokkarissa Doll menee sitten jatkuvajuoniseksi ihan.

    (2:39:11) Petteri:

    Sen jälkeen kun Tokyopopista aika jätti silloin ensimmäisen kerran, niin Miharan töitä ei ole enää englanniksi julkaistu. Ei sillä niitä kauheasti enää oliskaan sen jälkeen tehty. Hän on sittemmin tehnyt tällaisen sarjan kuin Dokuhime, joka alkoi 2006, ja hänen uusin lyhyttarinakokoelmansakin on näemmä julkaistu vuonna 2012, kertoo Wikipedia.

    (2:39:35) Petteri:

    Ehkä hän ei oo sitten enää kymmeneen vuoteen kauheasti mangaa tehnyt. Kyllähän hän on aina ollut sillai vähän niin kuin "puoliksi kuvittaja, puoliksi mangantekijä" -henkinen, olkoonkin että tässä Dollin viimeisen pokkarin haastattelussa kertoo että mangantekijäksi nimenomaan halusi.

    (2:39:52) Maaret:

    Hänethän muistetaan myös sieltä nolkytluvulta, Gothic & Lolita Bible -kuvituksista.

    (2:40:00) Petteri:

    Gothic & Lolita Bible ilmestyi vuodesta 2001 vuoteen 2017. Mihara piirsi sen, no suurimman osan sen kansikuvista. Muotilehti tosiaan, ja semmoista goottilolitatyyliä, mitä silloin 2000-luvun alussa oli.

    (2:40:18) Petteri:

    Nykysilmäänhän nää, etenkin Dollissa kun on näitä sen ajan goottilolitavaatteita, niin nehän näyttää nykysilmään hirvittävän jotenkin retroilt. Semmosii Bodylinetyylistä, et niinku simppelii mustavalkoista röyhelöä ja nauhaa ja shirringia ja headdressejä, mitkä oli oikeesti Japanissa jo pois muodista siinä vaiheessa kun tää tyyli tänne länteen saapui siinä sitten 2000-luvun kuluessa, tai siis nolkytluvun. Mutta kun sarja tosiaan onko tosin sieltä 90-luvun lopulta, niin se nyt vaan oli sen ajan tyyliä tosiaan.

    (2:40:51) Petteri:

    Ja Dollissa nyt etenkin kun nää androidinuket on palvelijoita, niin ne puetaan usein semmosiin röyhelöisiin fantasiaversioihin sisäkönasuista tai nukevaatteista. Sarjan sisäisestikin ehkä ajatellaan, että nämä ihmiset tarkoituksella haluaakin, että nämä androidinuket erottuu ihmisistä, kun ne on kuitenkin sosiaalisesti eri asemassa.

    (2:41:08) Petteri:

    Sillai että "meilläpäs on varaa robottipalvelijan, ja siellä se kopistelee korkokengissään ja röyhälömekossaan kun käy siellä kaupassa." Ja sillai että "meidän isällä on isompi auto kuin teidän isällä" -tyyliin. Sitten niillä on se tietty meikkaustyyli, mikä niillä siinä sarjassa on. Korostetut silmäripset ja se tietty ehostustyyli huulissa ja korkkiruuvikiharat ja otsatukka.

    (2:41:28) Petteri:

    Näissä kansikuvissa ja luvunaloituskuvissa tätä usein sekoitetaan seksuaaliseen BDSM-estetiikkaan, että on kaikennäköistä reisikahletta ja pakkopaitaa ja semmoista ruoskia ja suukapuloita ja korsetteja ja häkkejäkin. Mut se on vaan sitä Mitsukazu Miharan estetiikkaa, ja sitä ei oikeastaan juuri näissä sarjoissa ite ole, mutta tota, sillai.

    (2:41:50) Maaret:

    Ja ehkä se miksi Mitsukazu Mihara oli mun mielestä jännä ottaa tähän jaksoon, on tietyllä tapaa se kontrasti, mikä sen tyylissä on verrattuna tähän CLAMPin tyyliin ja Magic Knight Rayearthiin, mikä pääaiheena oli. Että vähän semmoinen ysärishoujon teemajakso, missä tulee kaksi täysin erilaista puolta.

    (2:42:15) Maaret:

    Että Rayearth oli sitä ysärin alkupuolta, siinä missä Mihara on sitä jälkipuolta, ja tietysti sitä nollaria, mutta kyllähän se on selkeästi semmoinen ysärin lapsi, koska kyllähän mangakoita usein määrittää kaikista eniten se, milloin ne on aloittanut tekemisen.

    (2:42:32) Petteri:

    Joo, ja tietysti Mihara tekee paljon vanhemmalle lukijakunnalle myöskin, että Feel Young on joseilehti tosiaan, ja sitten… no CLAMP toki tekee kaikennäköisille kohdeyleisöille, mutta Magic Knight Rayearth tosiaan oli...

    (2:42:45) Maaret:

    Nimenomaan nuorten tyttöjen sarja.

    (2:42:48) Maaret:

    Joo, ja sitten CLAMP tekee ehkä, tai muistetaan, just semmoisista isoista tarinoista, semmoisista eepoksista, siinä missä Mihara tekee tämmöisiä lyhärimuotoisia tosi paljon. Ja vaikka sillä on niitä pitempimuotoisia, niin esimerkiksi se Haunted Househan on kuitenkin semmoinen status quo -sarja, jossa kaikki ne tarinat on vähän niin kuin itsenäisiä, että ne ei sillai rakenna toistensa päällä kauheasti.

    (2:43:15) Maaret:

    Sitten tietysti ihan tämä tyyli, millä tehdään, on hirveän erilainen just siitä eri kohdeyleisöstä johtuen tietysti pitkälti. Ja piirrostyyli tietysti myös. Että CLAMPilla on tosi semmoista siloteltua ja kaunista, siinä missä Miharalla se piirrostyyli, on semmoista vähän niin kuin toista päätä sitten ysärishoujosta, mitä ehkä muistetaan, se mikä näkyy nykyisin ehkä eniten Setona Mizushiron tyylissä. Semmoinen tietty rososuus, vähän niin kuin kömpelön tasainen viiva. Jollain tavalla aika rujoja ihmishahmoja.

    (2:43:54) Petteri:

    Joo, ja siis näähän on… etenkin Dollissa nää nukkehahmot, mut ylipäätään sillai että kun naishahmojen on tarkoitus olla kauniita niin ne kyllä on kauniita joo, mut ne on sillä lailla jotenkin luisevalla tavalla kauniita.

    (2:44:06) Maaret:

    Niin, jep, semmosella, että esimerkiksi lonkkaluut piirretään semmoseksi aika kulmikkaiksi. Sen sijaan, että olisi niinkuin kauniin pyöröiset muodot ja näin.

    (2:44:19) Petteri:

    Joo, on korkeata poskipäätä ja käsien luut erottuu ja semmoista.

    (2:44:24) Maaret:

    Joo, vahvat meikit hahmoilla.

    (2:44:27) Petteri:

    Joo. Ja tosiaan, nyt kun luin näitä Miharan tarinoita ensimmäistä kertaa taas parinkymmeneen vuoteen, niin… vaikka mä olin silloin aikaisemminkin sanonut sulle, että tosi setonamizushiromainen tää Mihara oli, niin nyt kun mä luin tätä uudestaan, mä oon sillai että, kylläpäs nää on visuaalisestikin jopa täysin samanlaisia piirtäjiä.

    (2:44:48) Maaret:

    Joo, siellä on paljon sitä samaa sellaista, vähän kuollutta katsetta. Ja hahmot ovat vähän jollain tavalla tönkköjä, mutta kuitenkin ilmaisee ehkä tosi terävästi sellaisia inhimillisiä tunteita siellä tönkköyden alla, tai jopa sen avulla.

    (2:45:08) Petteri:

    Joo, se miten ne piirtää suut on tosi samanlainen.

    (2:45:08) Maaret:

    Joo, siinä on jotain semmoista voimallista siinä, miten se ei oo semmoista yltiömäisen kaunista ja sleepattua, vaan siinä on sitä jotenkin rujoa rosoa.

    (2:45:24) Petteri:

    Joo, ja ihmishahmothan se lähinnä tässä piirtää, että Mitsukazu Mihara käyttää kyllä tosi paljon valokuvataustoja, että täällä ei taida olla juuri mitään kunnolla piirrettyjä… 

    (2:45:36) Maaret:

    Ja nämä taustat olivat aika rumia.

    (2:45:38) Petteri:

    Joo, etenkin noissa varhaisissa lyhäreissä, IC in a Sunflowerissa ja Beautiful Peoplessa, niin siellä kun on se palava talo, niin jos mulle ei sanottaisi, että se on palava talo, niin en mä kyllä tietäis, että se on palava talo, koska se on vaan niin kuin… mustaa ja rasteria sillai sotku.

    (2:45:54) Petteri:

    Et niin kuin okei, mä uskon, että sä oot ottanut kuvan jostain palaavasta asiasta, ja sitten yrittänyt tehdä siitä taustan, mutta eipä ne kauheen nättejä ole. Et ne on niin kuin tosi semmosia, että on otettu valokuva, ja sit vedetty se sataprosenttisen mustavalkoiseksi ne kontrastit, et siinä on vaan niin kuin mustaa ja valkoista, ja sitten siihen ei ole kauheasti nähty vaivaa sillai Inio Asano -tyyliin, että laittais sinne detskuja.

    (2:46:18) Petteri:

    Että joo, taustataiteen takia ei kannata Mitsukazu Miharaa lukea, mutta ajaa asiansa.

    (2:46:22) Maaret:

    Joo, selkeästi ne hahmot on siinä olennaisemmassa osassa kuin taustat, niin kuin toki kuuluukin.

    (2:46:32) Maaret:

    Hän on selkeästi myös sisällöllisesti samaa koulukuntaa Setona Mizushiron kanssa, joka siis on mun lempparimangakoita. Mehän ollaan puhuttu häneltä Black Rose Alicesta ja Cornered Mouse Dreams of Cheese -sarjasta. Just se semmonen hyvin voimakkaan psykologinen kerrontaote. Se, että hahmot voi olla vähän epämiellyttäviä, mutta silti sympaattisia ja samaistuttavia samaan aikaan.

    (2:47:01) Petteri:

    Ja onhan se semmoinen joseijuttu, semmoinen niin kuin tietty "ihmiset nyt vaan on epätäydellisiä" -tyylinen hommeli.

    (2:47:08) Maaret:

    Joo, kyllä.

    (2:47:09) Petteri:

    Ja vaikka mä tykkään näistä tarinoista tosi paljon enemmän kuin jostain Kyoko Okazakin ankeilu-josei-hommeleista, tai no vaikka Moyoco Annonkin ankeilu-josei-hommeleista, niin kyllä mä kuitenkin näen sen, että ne on samaa genreä, ja niissä on sitä samaa "ihmiset nyt vaan on epätäydellisiä, ja sitä on ihmisyys" -tyylinen kerronta…

    (2:47:32) Maaret:

    Hyvinkin.

    (2:47:33) Petteri:

    …mitä tän, no aikakauden etenkin, 90-luvun joseitarinoissa nyt oli.

    (2:47:40) Petteri:

    Setona Mizushiron kanssa, sillä on tyylisesti kanssa samaa se että ne on tosiaan niinku semmosia kyynisiä ja vähän niinku sillai makabereita konsepteja, mut silti niinku suhtautuu niihin aiheisiinsa sillälai romanttisesti, että "ah, katso kuinka traagista, eikö se olekin romanttista".

    (2:47:56) Maaret:

    Sillai romantisoivasti. Et tässä on jotain, no just niin kuin sanoit, tässä on jotain kaunista tässä kamaluudessa mitä tapahtuu.

    (2:48:06) Petteri:

    IC in a Sunflowerissa oli tämä hauska stoori, jossa eletään tulevaisuuden Japanissa, ja nuorisolla ei ole enää mitään kiinnostusta seksiin, ja syntyvyys on täysin romahtanut. Kuten kaikki tietää, niin Japanin syntyvyys aina romahtaa. Seksivalistuksesta on tehty pakollinen kouluaine, ja nuorisolle yritetään näyttää pornoa, ja sanoa, että no niin, yritäpäs nyt sitten hallita nämä käytännön kokeet, ja pitää opetella, ja nuorisoa ei vaan voisi vähempää kiinnostaa, ja sitten ne kattelee sillä raunioituneiden love hotelien varjossa että nää on vissiin niitä kondomeja. "Ihme homma, miksi kukaan haluaisi harrastaa sitä seksiä jos ei kerran halua lapsia, koska sehän on niin kuin sellainen tylsä koulujuttu, jota tehdään ainoastaan sen takia."

    (2:48:47) Petteri:

    Sitten nuoriso valehtelee vanhemmille, että "joo, joo tottakai minua kiinnostaa tämä seksi, joo, tuntuu höpöltä housuissa, kun katselen näitä alastomien naisten kuvia, joo", vaikka se on kaikille ihan vaan semmoista ankeeta… Niin kuin, että "mitäs te lapset siellä teette?" "Me tehdään koulujuttuja, harjoitellaan suihinottoa." "Noniin, hyvä, loistavaa, keep up the good work." Ja sit se on sillai, että no, ihmiskunta on tuomittu, koska ketään ei enää kiinnosta seksi, mutta teemme kaikkemme asian eteen.

    (2:49:10) Maaret:

    Joo. Siellä Beautiful People -kokoelmassa oli kans tää, mikä jäi mulle tosi hyvin mieleen, missä oli maailmanloppu tullut ja vähän sillai samaa tematiikkaa, että siellä oli sitten maailman viimeinen mies, joka oli homo, ja maailman viimeinen nainen, joka oli lesbo. Ja sitten ne ei oikeen tulleet toimeen keskenään, eikä varsinkaan mikään seksijuttu oikein kiinnostanut.

    (2:49:34) Petteri:

    "Me olemme maailman paskimmat Aatami ja Eeva."

    (2:49:34) Maaret:

    Joo, mutta sitten kuitenkin ei voi oikein ilmankaan sitä toista olla, koska muuten ei olisi yhtään ketään, ja sitten siinä oli sellainen vaikea tilanne, että ei me oikein siedetä toisiamme, mutta ei me oikein ilman toisiammekaan pärjätä, koska ihminen on sosiaalinen eläin ja sen täytyy olla kommunikaatiossa muiden ihmisten kanssa.

    (2:50:00) Petteri:

    Joo. Beautiful Peoplessa mä tykkäsin kans siitä stoorista missä oli tää nainen joka oli käynyt miljoonassa kauneusleikkauksessa ja leikannut itsensä tosi kauniiksi, ja sit se tapaa tämmösen Frankensteinin hirviö -tytön, joka on vähän semmonen lapsekas ja sitten ne ystävystyy, ja sitten ne on sillai että "no emme ole kauhean erilaisia, sinä ja minä."

    (2:50:22) Maaret:

    Joo, Miharalla ylipäänsä on ehkä… en kerronta-tyyli on semmoinen, et sillä on hirveän paljon sanottavaa siellä ruutujen välissä, mitä ei lausuta ääneen.

    (2:50:34) Maaret:

    Et siellä Beautiful People lyhäriskokoelmassa esimerkiksi oli se viimeinen tarina, missä on tää vampyyri joka ottaa hoiviinsa nuoren tytön, ja sitten ne elää yhdessä. Ja ei se vampyyri oikein koskaan saa sitä syötyä, vaikka se oli sen alkuperäinen tarkoitus.

    (2:50:49) Petteri:

    Niin se on sillai että, "Mä aion syödä sut ihan kohta. Nyt just ei vaan tunnu siltä."

    (2:50:55) Petteri:

    "Kakskyt vuotta myöhemmin. Ei nyt tänäänkään tunnu ihan siltä."

    (2:50:58) Maaret:

    "40 vuotta myöhemmin."

    (2:50:59) Petteri:

    "Ei vieläkään." Näin. Tsundere-vampyyri.

    (2:51:02) Maaret:

    Joo. Ja sitten, kun lopulta se tyttö kuolee, kun se on kasvanut vanhaksi naiseksi, ja näin ihan luonnollisesti kuolee vanhuuteen, niin vampyyri ensimmäistä kertaa menee ulos päivällä ja näkee sen taivaan, josta se tyttö aina puhui sille. Ja implikaatio tietysti on, että se tekee tässä itsemurhan, kun sen tämä rakas ihminen on kuollut, ja se ei enää oikeastaan halua elää ilman sitä.

    (2:51:32) Maaret:

    Mutta sitä ei koskaan sanota ääneen, koska se loppuu siihen, että se kattoo sitä taivasta. Että "tämä on nyt se taivas, mistä se aina puhu."

    (2:51:38) Petteri:

    "Ah, taivas, jonka se sanoi, että sen silmät on taivaansiniset, mutta en ollut koskaan nähnyt taivasta, joten en tiennyt, oliko se totta vai ei." Ehkä sillä ei ollut telkkaria.

    (2:51:46) Maaret:

    Niin, joo.

    (2:51:49) Petteri:

    Mä tykkäsin tuosta vampyyritarinasta tosi, koska se oli just semmoinen niinkun kauheen romanttinen semmoinen, että oh, vampyyrijäbä ottaa tytön ja kasvattaa sen tyttärenään, ja sitten tyttö on sillai et "kyllä sä voit syödä mut", mutta "no en mä nyt just nyt halua", ja "kyllä mä tiedän, että sä oikeasti haluisit", ha ooh herra vampyyridaddy. Jjust niinku puhuttiin silloin kun puhuttiin Black Rose Alicesta, että siellä oli semmoista vähän kyynisempää suhtautumista ehkä niinku tähän, että herra vampyyridaddy tulee poimimaan sen niinku tytön sieltä jostain, mutta ei se sitten lähtenytkään sen mukaan. Se oli vaan niinku semmoinen mukava ajatus.

    (2:52:21) Petteri:

    Mutta tässä se oli niinku sillälailla oikeesti, tää konsepti, että vampyyrijäbä kasvattaa pikkutytön ja sitten ei saa sitä syötyä ja… Jotenkin kauhean romanttista, aitoa.

    (2:52:30) Maaret:

    Joo, kyllä. Sen huomasi taas siinä IC in a Sunflower -kokoelmassa, että siinä taas oli mun mielestä taas jotain pielessä siinä ilmaisussa, koska selkeästi siinäkin oli paljon semmoisia juttuja, että tarina loppuu johonkin semmoiseen vähän niin kuin käänteeseen, että mun on tarkoitus tajuta jotain. Sillai että jäbä on sillai että "nyt tiedän mitä siellä korissa oli", dön dön döö, ja sitten se loppuu siihen. Ja sit mä oon sillai että oliks mun tarkoitus nyt ymmärtää, että mitä siellä korissa oli?

    (2:53:04) Petteri:

    Sen kuolleen jäbän pää, ehkä.

    (2:53:06) Maaret:

    Ehkä, mutta siis...

    (2:53:07) Petteri:

    Mutta miksi se poltti sitä puistossa se mimmi, ja…

    (2:53:10) Petteri:

    Joo, musta tuntuu että nää jotkut oli ehkä sillai että, en mä tiedä onks se niinku mangakan vika, vai onks se käännöksen vika? Että kääntäjäkään ei ehkä ihan ollu tajunnu, että mitä se on kääntämässä ja...

    (2:53:20) Maaret:

    Toisaalta jos kääntäjä ei ole tajunnut, niin sekin voi johtua siitä, että mangaka ei ole saanut visiotaan niin terävänä.

    (2:53:28) Petteri:

    Se voi olla.

    (2:53:28) Maaret:

    Mielestäni Beautiful People -kokoelmassa ja Doll-tarinoissa ne oli kaikki ihan selkeitä, että mikä siinä on se pointti oli tarkoitus olla. Niin musta tuntuu, että kun Sunflower oli se ensimmäinen kokoelma, mikä siltä on koottu, ja siinä oli niiden varhaisimpia tarinoita, niin ehkä siinä on vain kyse siitä, että sen se craftaaminen, sen käsikirjoittaminen ja visuaalinen kerronta, ei ollut vielä niin selkeitä, että ne kaikki jutut olisi tullut selkeänä esille, mitä se yritti kertoa. Koska mulle tuli semmoinen fiilis, että täällä tekijällä on kyllä selkeä visio, mutta mä en vaan nää sitä.

    Lukujonossa: MM & Doll

    (2:54:06) Petteri:

    Mut kyl nää, etenkin Doll mun mielestä on äärimmäisen vahvaa lyhyttarinakerrontaa mun mielestä.

    (2:54:14) Maaret:

    Joo, Doll on tosi siisti sarja. Ehkä vähän samalla tavalla kuin PTSD Radio, mistä puhuttiin viimeksi. Kokoelma lyhyttarinoita, jotka kuitenkin etenkin temaattisesti liittyvät toisiinsa, mutta joissa on myös semmosia juoni- ja hahmoliityntöjä, jotka jatkuu siellä aina välillä.

    (2:54:36) Petteri:

    Ja sitten tosiaan viimeisessä pokkarissa menee ihan jatkuvajuoniseksikin.

    (2:54:36) Maaret:

    Joo, tässähän on tää vahva epäkronologisuus, että aina välillä, kun tässä on nukkerobotteja laittomasti modaava sänkijäbä, tämmöinen renttumainen heppuli, niin aina välillä oli, että tää varmaan sijoittuu aikaan ennen ekaa tarinaa, kun sillä oli joku semmoinen pojuydeli siellä ekassa tarinassa, ja tässä nyt ei sitä toista tyyppiä näy ollenkaan.

    (2:55:11) Maaret:

    Ja sitten on sillai, että aa, niin tämä toinen tyyppi onkin nukke, ja sitten tulee sillai, että aa, niin tämä seksinukketarina olikin tämä, mistä tämä nukke, joka on sänkijäbän kanssa, niin on alunperin kotosin. Tai siis se on se, mikä kertoo sen origin-tarinan ja sillai.

    (2:55:28) Petteri:

    Niin, että miten se on päätynyt tämän sänkijäbän omistukseen?

    (2:55:32) Maaret:

    Ja sen apulaiseksi, kaveriksi.

    (2:55:34) Petteri:

    Joo, joo, ja sitten siellä sen sänkijäbän käsien kautta kulkee kaiken näköistä nukkeja, ja sitten se on sillai, että aa, toi oli toi nukke, joka oli tossa aiemmassa tarinassa, jossa oli se jäbä, joka haluaa, että sen nukke on mahdollisimman inhimillinen ja ihmismäinen ja vuotaa verta, kun saa haavan sormeen ja tällä lailla näin.

    (2:55:52) Petteri:

    Tässä se vaan on sillä lailla, että "Joo, asiakas halusi tämmösen ja tommosen, ja tää haluaa tää sadistijäbä että sen seksinukke tuntee mahdollisimman paljon kipua, ja lisäksi se pyysi modaamaan tän sen eksän näköiseksi, jotta se voi rangaista sitä. Ja en tuomitse. Raha on rahaa."

    (2:56:08) Petteri:

    Ja sitten oli se yksi robotti, joka odotti kuollutta omistajaansa siellä aseman edessä, ja sitten, kun siellä oli se stoori, jossa näytettiin, että no niin, täällä on meillä tämä nukkefirman romutusosasto, jossa on jäbiä jotka vaan laittaa näitä nukkeja hydrauliprässiin, niin sitten se yksi nukke joka oli odottanut sitä toisessa tarinassa omistajaansa, niin päätyi sinne ja romutettiin siellä sitten.

    (2:56:34) Maaret:

    Ja sekin taisi olla semmoinen, mikä oli nähty, se mahdollisimman inhimilliseksi tehty nukke, joka siellä romutettiin, joka siellä huusi, että "ei minä olen ihminen!"

    (2:56:44) Petteri:

    Joo näinhän se tais olla, et se oli niinku se toinen joo… koska sitten laittomasti modatut nuket viedään sinne romutettavaksi ja sillai.

    (2:56:50) Maaret:

    Joo. Tässä Dollis näkyy hirveän hyvin ehkä se puoli, että Miharaa kiinnostaa tämä temaattinen puoli ja tämä psykologinen puoli ja tämä hahmodynamiikkapuoli paljon enemmän kuin se teknologinen scifi-maailmanrakennuspuoli, koska just siellä ne pistää vain ne vanhat robotit prässiin, eikä esim. pura niistä hyödyllisiä uudelleenkäytettäviä osia, ja kaikkea muuta sellaista taloudellisesti järkevää juttua, vaan ne vaan niin kuin pläts.

    (2:57:22) Petteri:

    Niin, se on ihan totta. Tämähän ei ole muutenkaan erityisen sääntöpohjasta, että enemmän tämmöistä pehmeetä ja squishya, että aina välillä mainitaan, että eihän robotit saa vahingoittaa ihmisiä, paitsi sitten oli tämä yksi jossa kateelliset sukulaiset laitto tän pojan rakkaan robotin puremaan siltä peniksen poikki, jotta se ei voisi tulla suvun perijäksi. Ja ilmeisesti se robotti sitten pystyi kuitenkin vahingoittamaan ihmisiä, kunhan vaan tarpeeksi käskettiin, että tällaista näin.

    (2:57:52) Petteri:

    Ja sitten siellä on tietysti se salainen salamurharobotti, jonka tehtävä on metsästää niitä laittomasti modattuja robotteja, jotka on liian ihmismäisiä, että se kyllä sitten pystyy satuttamaan.

    (2:58:00) Maaret:

    Toisaalta se salamurharobotti oli sellainen, että se oli nimenomainen ainoa laatuaan ja se oli sen erityistehtävä.

    (2:58:06) Petteri:

    Ja lisäksi se oli varmaan täysin laiton ja salainen ja sillai. Joo, kyllähän se oli. Niin no itse asiassa nyt kun mä mietin, niin se robotti joka puri peniksen, niin sekihän oli sen robottifirman toimitusjohtajan omistama. Että ehkä siinäkin oli jotain tehdasasetuksia eri lailla, mitä ei kansalle myytävissä roboteissa ollut.

    (2:58:28) Maaret:

    Niin, ja oliko sekin yksi niistä prototyyppimalleista?

    (2:58:32) Petteri:

    En muista. Tässä oli tosiaan tämä juttu, että oli yhdeksän ensimmäistä robottia, jotka olivat käsin suunniteltu näiden robottien keksijäpariskunnan toimesta ja ne olivat jollain tavalla erikoisia.

    (2:58:45) Maaret:

    Ja niitä kaikkia näkyy yhdessä tai useammassa tarinassa täällä.

    (2:58:50) Petteri:

    Kyllä, ja sitten tämä nousee siellä lopussa sitten, kun tämä androidihakkerisänki, sillä on se laajempi juoni siellä tosiaan, mutta tota...

    (2:58:58) Petteri:

    Toisaalta nämä tarinat kertovat roboteista vain niinku sillälailla tangentiaalisesti, että robotti ei ole siellä tarinassa olemassa, mutta ei välttämättä sillälailla suorassa roolissa, vaan voi olla vaikka, että avioliitossaan onneton perheenisä ristiinpukeutuu viikonloppuisin nukeksi, robotiksi, voidakseen olla kaupungilla, ja sitten sen vaimo epäilee, että sillä on suhde, koska se ihmettelee, että minneköhän mun meikit katoilee ja miksi mieheni tuoksuu hajuvedeltä.

    (2:59:24) Maaret:

    Ja miksi sillä on huulipunaa vaatteissa ja näin.

    (2:59:26) Petteri:

    Joo. Katolinen nainen teeskentelee, että sen raiskauksen takia syntynyt tytär on robotti, eikä anna sen tyttären elää normaalia elämää, koska se ei halua tunnustaa sitä omaksi tyttärekseen, koska se joutuisi sitten tunnustamaan sen häpeän itselleen.

    (2:59:44) Maaret:

    Sitten siellä oli se mies, joka halusi tehdä elävästä naisesta nukkerobotin itselleen.

    (2:59:52) Petteri:

    Anto sille jotain nanobotteja, joka teki siitä riippuvaisen sen miehen DNA:sta ja sen piti ottaa siltä suihin tai se sai hirveitä riippuvuusoireita. Joo, se oli aika karsee tarina.

    (3:00:04) Maaret:

    Joo. Dollissa tää kolmospokkari oli semmoinen mihin kaikki ne tarinat mitä siihen oli koottu melkeinpä oli jotenkin tosi semmosia puistattavia.

    (3:00:12) Petteri:

    Joo, siellä oli ne kaikki. Tässä ei ollut ihan hirveästi näitä seksinukketarinoita, mutta siellä kolmospokkarissa nyt oli sitten niitäkin.

    (3:00:20) Petteri:

    Sitten oli semmoinen stoori, että asiakaspalveluosaston ainoa ihmistyöntekijä lopulta sekoaa siihen henkiseen paineeseen, kun pitää kuunnella asiakkaiden valituksia. Kaikki sen kollegat on nukkeja ja se miettii, että olisinpa itsekin nukke, niin ei tarvitsisi miettiä tämmöisiä.

    (3:00:36) Petteri:

    On suosittu kirjailija, jota sen isäpuoli raiskasi, kun se oli pieni, ja nyt se kärsii bulimiasta, ja sen robottipalvelijasihteeri on ainoa, jolla se pystyy avautumaan tunteistaan.

    (3:00:47) Petteri:

    Oli tämä pianonsoittajajäbä, jolla on repressoitu kaksoispersonallisuus ja silläkin oli robottipalvelija, joka oli ainoa, jolla se pystyi kertomaan siitä. Aika paljon oli sellaista, että se robottipalvelija on enemmän semmoinen sivusta seuraaja.

    (3:01:01) Maaret:

    Jollain tavalla katalyytti.

    (3:01:01) Petteri:

    Joo, joo

    (3:01:05) Maaret:

    Ja sitten jotkut näistä oli semmosia, että ne kertoi enemmän niistä roboteista. Sillai, että robotti löytyy kaatopaikalta ja tämmöinen vanhuksien muodostama kylä, josta kaikki nuoret on lähtenyt, niin vähän adoptoi sen kaikkien tyttäreksi sinne ja sitten se tekee siellä duunia. Ja se oli aika semmoinen mukava, kiva tarina.

    (3:01:29) Petteri:

    Joo, ja sit se yks nainen kiukuttelee vähän, että niinkun "tuosta nukesta ei seuraa mitään hyvää", mutta sitten sekin loppujen lopuksi heltyi sille ja sillä oli vaan paha mieli, kun sen oma tytär näytti ihan samalta ja lähti kaupunkiin ja kuoli. Ja se ei koskaan saanut kerrottua sille, että se rakastaa sitä.

    (3:01:46) Petteri:

    Doll oli näistä Miharan töistä ainoa, jonka mä olin lukenut kokonaan aikoinaan, silloin 20 vuotta sitten, kun tää englanniksi julkastiin. Oli muuten ensimmäinen kovakantinen mangajulkaisu, minkä muistaakseni näin.

    (3:01:58) Maaret:

    Ensimmäinen pokkari vain, loput oli normaaleja.

    (3:01:59) Petteri:

    Joo, ja mä muistelin tässä uudelleenlukiessa, että no tietystihän kun on kyse androideista ja palvelijoista ja seksinukeista, niin täähän on tietysti kommentaarii naisten asemasta yhteiskunnassa, näin mä muistelin. Mut nyt kun lukitaan uudestaan, niin eihän se nyt sitten oikeastaan sitä juurikaan edes ollut, vaan enemmän niinku ehkä sillai vaikeista perhesuhteista ja sillai

    (3:02:22) Maaret:

    Tietynlaista ihmismielen rumuutta ja kauneutta vastakkain asettelevaa.

    (3:02:29) Petteri:

    Joo. Tässä kakkospokkarissa on tämmöinen esipuhe, jossa mainitaan, että Dollissa ei juurikaan mietitä tätä epätasa-arvoa tai robottien oikeuksia tai sillä lailla, mikä länsimaisessa scifissä on usein se pääaihe, kun on robottitarinoita. Vaan sen sijaan otetaan itsestäänselvyytenä, että robotit eivät ole tasa-arvoisia, ne ovat meidän palvelijoita ja omaisuutta. Sarjan yhteiskunta pitää sitä itsestäänselvänä, että robotti on kodinkone.

    (3:02:53) Petteri:

    Sen sijaan Dollissa tarinoiden aiheena on enemmänkin se ihmisen epätäydellisyys ja hauraus, ja tämä androidien täydellisyys ja kauneus ja idealisointi on näissä tarinoissa korostamassa tätä ihmisten epätäydellisyyttä, kun ne asettaa sillä lailla vierekkäin.

    (3:03:10) Maaret:

    Toki kaikki androideista kertovat tarinat kertovat lopulta ihmisistä ja ihmisyydestä.

    (3:03:16) Petteri:

    Näinhän se on. Tässä on hyvin japanilainen suhtautumistapa robotteihin. Vaikka robotit ovatkin ihmisten palvelijoita, kumppaneita ja niin edespäin, niin silti henkisessä mielessä ihmiset ovat rakentaneet robotit vähän niin kuin lapsikseen. Tai siis ihmiskunta on luonut robotit omaksi kuvakseen, ja ne ovat ihmiskunnan lapsia.

    (3:03:37) Petteri:

    Ja Dollissahan tämä suoraan ihan sanoitetaankin siellä lopussa, että kun siellä on ne luonut pariskunta, tiedemiehet, niin sanoo, että teimme nämä robotit lapsiksemme, ja toivottavasti heillä on parempi elämä kuin ihmiskunnalla.

    (3:03:52) Petteri:

    Sekin on japanilaista, että vaikka androidit onkin nominaalisen tunteettomia, niin sieltä saattaa sitten löytyä sitä emergenttiä inhimillisyyttä pitkän ajan kuluessa. Sellainen jotenkin japanilainen ajatus, että kun esineet on riittävän vanhoja, niin niihin tulee se henki, tiedäksää.

    (3:04:10) Maaret:

    Joo, ja tässä sanotaan paljon ääneen ja mietitään sitä, että nuket eivät koe tunteita. Mutta esimerkiksi sänkijäbän avustajanukkehan oli just sillai, että "Voitko modaa mua sillai, että pystyisin tuntemaan surua siitä, miten minun partnerini, joka oli aina kulkenut minun kanssa, tuhottiin ja mutiloitiin minun silmien edessä. Koska minusta tuntuu pahalta, että mä en voi surra sitä."

    (3:04:38) Maaret:

    Että et niil on niin kuin tunteita ja käsitys tunteista, mutta se on vaan tosi erilainen kuin mitä ihmisillä on.

    (3:04:46) Petteri:

    Tässä tämä ensimmäinen tarina ihan, naisesta, jolla oli ollut tämä sen palveluspoikarobotti lapsesta asti vuosikymmeniä, ja jälkikäteen meille sitten paljastuu, että itse asiassa tämä oli ihan suurin piirtein toinen robotti, mikä koskaan edes rakennettiin. Sitten sanotaan, että se on tosi vanha malli ja sillä ei ole mitään tunneilmaisua eikä mitään kasvunilmeitä, mutta se on silti pitänyt sen vuosikymmeniä, koska se on sille tärkeä. Ja sitten se rakasti sitä loppujen lopuksi enemmän kuin mitään muuta ja implikaatio oli se, että kyllä se robottikin välitti sitten siitä, että jotenkin se emergenttiys voi tulla sieltä sitten.

    (3:05:20) Maaret:

    Joo, ja sit just siellä oli se nukke, johon tää sadistinen omistaja, jonka vaimo oli lähtenyt ja oli pyytänyt laittomia modauksia, että "laita se tuntemaan kipua ja silti rakastamaan mua epätoivoisesti, vaikka satutan sitä", niin siellä oli se tarina, missä oli tää robotti…

    (3:05:39) Maaret:

    …ja sit se ihan siihen liittymätön itsetuhonen kiusattu tyttö, joka hyppää kerrostalosta korkealta, niin sitten se robotti – koska robotin pitää suojella ihmishenkeä – ryntää siihen ottamaan sen kiinni ja miettii siinä, että "sä olet mun pelastava enkelini, koska ihmishengen pelastaminen on ainoa tapa, jolla mä voin ohittaa isäntäni käskyt ja pystyn kuolemaan ja pääsemään tästä kauheudesta, mitä koen sen käsissä."

    (3:06:07) Petteri:

    Ja samalla se tyttö sitten säilytti henkensä.

    (3:06:10) Maaret:

    Joo, ja sitten ne molemmat oli sillai, että "oh, olet pelastava enkelini", mutta sen nukkerobotin kannalta se oli semmoinen hirveän surullinen, että miten se, että se oli laitettu sitten tuntemaan kipua ja kokemaan kivun tunnetta, niin selkeästi oli vaikuttanut siihen, ja vaikka se oli myös laitettu rakastamaan sitä omistajaansa, niin se vaan halusi tuhoutua, ettei sen tarttisi enää elää siinä kokemuksessa, niin se oli semmoinen aika vahva.

    (3:06:42) Maaret:

    Mutta tämä oli tosi mielenkiintoinen kattaus tää Doll erihenkisiä tarinoita. Jotkut näistä oli aivan karseita ja hyvin puistattavia, ja jotkut oli aika kivoja. Ja aika usein niissä oli jotenkin tosi hyhmänen alavire ainakin, vaikka ne olisikin mukavia. Ehkä se vanhuskylä oli ainoa melkein semmoinen, mikä oli ihan vaan mukava.

    (3:07:09) Maaret:

    Sitten siellä oli toki se, missä esimerkiksi tämä toinen niistä keksijäpariskunnasta, se varsinainen projektinjohtajanainen, alkoi dementoitumaan. Ja sitten tämä mies ensin oli sillai että "En halua menettää rakastani, joten tähän ensimmäiseen nukkeemme nyt lataan vaimoni vähän niin kuin tietoisuuskopio-tyyppisen AI:n."

    (3:07:33) Maaret:

    Ja sitten kun se herää ja on ensin ihan niin kuin se olisi se sen vaimo, mutta sitten kun mies sanoo jotain käyttäen käskymuotoa, niin sitten se sanoo, että "Kyllä, isäntä".

    (3:07:48) Maaret:

    Ja sitten se mies on vaan sillä tavalla, että "Aah, mitä olenkaan tehnyt, tämä on abominaatio." Ja sitten se päättää, että se lähtee kokonaan tästä kehitystoiminnasta ja se vaan muuttaa dementoituneen vaimonsa kanssa jonnekin maalle ja pitää siitä huolta sitten sen loppuelämän.

    (3:08:07) Petteri:

    Ja laittaa firmaan säännöt, että robottia ei muuten sitten koskaan saa tehdä ihmisen kopioksi, eikä saa luoda sellaista robottia, joka luulee olevansa ihminen, tai ei saa laittaa ihmisen tietoisuutta tai muistoja robottiin, että kohtuus kaikessa. Robotit on ihmisten palvelijoita joo, mutta ei ne orjia ole.

    (3:08:26) Maaret:

    Joo, monissa oli tuollainen, että niissä on vähän sellainen hytisyttävä joku piirre, mutta sitten siellä tehdään kuitenkin joku oikea ratkaisu ja päädytään parempaan paikkaan. Ja sitten tosi monet oli semmoisia, että päädytään aivan hirveeseen paikkaan.

    (3:08:41) Maaret:

    Ja sitten siellä oli tosiaan se yksi tarina, missä hydraaliprässataan niitä robotteja, kaikki mitkä on modattu tai virheelliseksi todettu. Esimerkiksi se robotti, joka puri peniksen irti, niin sehän sitten laitettiin romuttamolle, koska se oli viallinen, koska se satutti ihmistä.

    (3:08:57) Petteri:

    Niin… tai no ainakin nämä sukulaiset sanoi, että se muka oli viallinen, koska sehän oli niiden käskystä purru sen peniksen irti, mutta joo, selitys näin.

    (3:09:08) Maaret:

    Sitten oli se yksi nainen, joka oli mustasukkainen niiden nukelle ja väitti, että se oli...

    (3:09:16) Petteri:

    …vahingoittanut sitä, niin, ja sitten oikeasti se oli vaan mustasukkainen silleen, että se mies koki seksuaalista vetoa siihen nuoreen ja nättiin robottiin. Ja sittenhän tämä hydraulipressiosastolla oleva mies on sillai, että "joo, kuulostaa tekosyyltä, että se vaimo vaan lavasti sut päästäkseen susta eroon näin. Sinne meni 20 tonnia kankkulan kaivoon sitten."

    (3:09:36) Maaret:

    Sitten ne suhtautuvat romutettaviin nukkeihin tosi kylmällä välinpitämättömyydellä. "Joo, onhan sun tarina aika surullinen, mutta ei nyt mitään voi." Pres butan ja plänk.

    (3:09:50) Petteri:

    Se oli kauhean hauska, miten siinähän sitten se hydraulipressitarina loppui siihen, että se mies, joka oli siellä vuosikymmenet ollut painamassa nappia ja rusentamassa niitä robotteja, niin oli siellä sitten työvuorossa yksinään. Ja sitten sen hiha tarttu siihen hydraulipressiin ja se oli murskautumassa hengiltä sen nuken kanssa, jota se oli siinä murskaamassa. Mutta selviytyi sen takia, että se nukke nyt sitten, tietysti kun näin tapahtui, niin pysäytti sen hydraulipressin.

    (3:10:18) Maaret:

    Pelasti sen hengen.

    (3:10:20) Petteri:

    Ja se herättää ajattelemaan, että nii-in – jokainen näistä nukeista voisi pysäyttää tämän hydraulipressin, mutta ne ei vaan tee niin.

    (3:10:28) Maaret:

    Joo. Sit se oli taas semmonen että uhhuh, tuntuu pahalta, kun jäbä sitten vaan prässää sen nuken. Tai sit sillä lailla, "et ei tässä nyt muuta voi, tää on mun duunii."

    (3:10:38) Petteri:

    Joo, mutta sehän loppui sitten siihen, että se irtisanoutu sieltä ja oli sillai, että lähdenpäs haistelemaan auringonvaloa vaihteeksi. Mä oon ollut liian monta kymmentä vuotta täällä kellarissa prässäämässä nukkeja hengiltä.

    (3:10:49) Maaret:

    Tämä on jännä, koska Miharahan ei näistä tarinoista kauheasti nosta sinne dialogiin näitä moraalijuttuja tai mitään johtopäätöksiä näistä moraalin dilemmoista.

    (3:11:02) Petteri:

    Just sen takia se on mun mielestä kauheen siistiä, että se on semmoista sarjakuvakerrontaa, eikä...

    (3:11:07) Maaret:

    Joo. Just se, että ne ruudut, mitä niistä tapahtuu, puhuu puolestaan, että kaiken informaation ei tarvitse tulla siellä dialogissa, myöskään tämmöisistä moraalisista, filosofisista ongelmista.

    (3:11:22) Petteri:

    Joo, kyllä tämä on tosi hyvää scifiä, tää Doll etenkin. Kyllä nämä muutkin vanhemmat stoorit olivat ihan semmoisia hauskoja, mutta etenkin Doll, kun se oli temaattisesti konsistentti ja sijoittu samaan maailmaan. Ja sä tiedät, että okei, täällä on tämä SG Corporation, joka tekee näitä nukkeja, ja noi on ne tärkeät tiedemiehet, ja sitten se pääsee olemaan semmoinen elävä ja hengittävä maailma, jossa me tiedetään, että miten yhteiskunta nukkeihin suhtautuu ja minkälainen rooli roboteilla on tässä yhteiskunnassa.

    (3:11:52) Maaret:

    Sitten nähdään erilaisia kohtaloita, sekä ihmisten että robottien.

    (3:11:59) Petteri:

    Ja nuket ovat blank slateja, ja sä teet siitä sellaisen mitä haluat. Ihmiset määrittävät mitä ne robotit ovat. Onko ne kauniita vai rumia vai, mihin niitä käytetään. Vähän semmoinen lastenkasvatus metafora jollain tavalla.

    (3:12:13) Maaret:

    Vähän niin kuin, mutta sitten jossain vaiheessa tosiaan se, millaiseksi se nukke muodostuu ja miten se käyttäytyy, niin saattaakin ajautua eri suuntaan ja vähän niin kuin riistäytyä sen omistajan käsistä, missä sitten taas just mietitään niitä, että miten itsenäiseen kokemiseen ja ajatteluun nämä pystyy ja sillä lailla. Ja se on hauska, koska tässä ei koskaan vedetä mitään johtopäätöksiä, että definitiivisesti pystyvätkö ne nyt tuntemaan tai ajattelemaan itsenäisesti tai vastustamaan käskyjä missään tilanteessa tai sillä lailla, vaan niitä vaan vähän niin kuin näytetään esimerkinomaisesti, että millaisia dilemmoja syntyy tässä ihmisten ja robottien välisessä kanssakäymisessä ja miten siinä samalla tulee sitä emergenttiä tunteiden kehitystä esimerkiksi.

    (3:13:09) Petteri:

    Tosi hyvää scifiä.

    (3:13:11) Maaret:

    Oisi kyllä hienoa, jos joku etenkin tän Dollin pelastaisi sieltä Tokyopopin jäämistöstä.

    (3:13:17) Petteri:

    Niin ja uudelleenjulkaisisi, koska ei näitä varmaan ihan kauheasti näitä vanhoja Tokyopin julkaisuja mistään saa. Tämä on kyllä tämmöinen manga, mitä kehtaisi luetuttaa ihmisillä ylipäätään. Sen takia, että se on semmoista, se seksuaalinen kuvasto, mitä siellä nyt on luvunaloitussivuilla, on semmoista niin kuin kutkuttavaa ja jännittävää, mutta nämä tarinat itsessään on kuiten aika semmoisia aikuisia ja synkkiä ja vakavia. Mutta kuitenkin tietyllä tavalla hauskoja ja romanttisia ja...

    (3:13:46) Maaret:

    Ja sitten siellä on niitä toiveikkaita pilkahduksia.

    (3:13:50) Petteri:

    Niin. Että totta kai, kuten sanoit, niin roboteista kertovat tarinat kertoo oikeastaan ihmisistä. Mutta ihan tämmöstä scifii mun mielestä lännessä ei kauheen paljoo tehdä. Just lähtien siitä että no tämmönen yhteiskunta meillä nyt on, ja robotit ei oo tasa-arvoisia, ja me ei märehditä niitä robottien ihmisoikeuksia…

    (3:14:08) Maaret:

    Eikä me myöskään märehditä sitä, että miten nämä tarkalleen ottaen teknisesti toimivat nämä asiat, vaan...

    (3:14:17) Petteri:

    Joo. Täähän on tosi tällaista ysärin lopun, että "no niin, tässä on robottisi. Ja tässä on sitten näitä levykkeitä, että jos pitää formatoida tää, niin käytät tätä levykettä." Ja kaikki tietokoneet on semmosia tosi paksuja putkinäyttöjä, vaikka sarja sijoittuu jonnekin 2070-luvulle.

    (3:14:26) Maaret:

    Mut tämmönen, missä on valittu, mistä halutaan kertoa, ja sitten systemaattisesti kerrotaan siitä, ja se on todella mielenkiintoinen sitten se kerronnan kohde.

    (3:14:38) Petteri:

    Joo, sääli tosiaan, että Mitsukazu Mihara ei ole vissiin mangaa kymmenen vuoteen tehnyt, koska kyllä mä mielelläni lukisin siltä enemmänkin.

    (3:14:48) Maaret:

    Sama juttu, ja tietysti kaikkea sieltä ei ole koskaan lisensoitukaan.

    (3:14:52) Petteri:

    Niin, niin, se Dokuhime esimerkiksi.

    (3:14:55) Maaret:

    Joo. Täytyy sanoa kyllä, että se Haunted House oli semmoinen tarina, joka mulle jäi vaan kesken, kun mun mielestä se oli niin ankea ja epämiellyttävä lukea. Se oli semmoinen Addams Family, mutta sillä lailla, että se päähenkilö on semmoinen, että "Mä en yhtään tajuu tätä mun perhettä, mä en yhtään haluaisi olla mukana näihin jutuissa ja ne pilaa mun elämän."

    (3:15:18) Maaret:

    Siinä on se niin kuin straight man. Ja Addams Familyn viehätys on just se, että kukaan siellä ei ole semmoinen straight man. Ja tässä vähän niin kuin oli sama konsepti, mutta sillä lailla huonolla tavalla. Ja se oli mun mielestä vaan rasittava ja ankea ja en halunnut lukea sitä loppuun asti.

    (3:15:37) Maaret:

    Että ehkä jotenkin tuli semmoinen fiilis, että toi huumori ei ollut sitten Mitsukazu Miharan...

    (3:15:42) Petteri:

    Ominta alaa, niin ehkä sen kannattaakin pysyä tällaisissa vähän vakavammissa ja...

    (3:15:48) Maaret:

    Makaabereissa jutuissa.

    (3:15:49) Petteri:

    Joo, kyllä.

    (3:15:50) Maaret:

    Mutta kiitoksia ystävällemme Maijalle Mitsukazu Mihara -kokoelmansa lainoamisesta, että päästiin tämä kattaus lukemaan ja siitä puhumaan.

    Lopetus

    (3:16:06) Maaret:

    Ja tämän jakson show notet löytyy tuttuun tapaan meidän nettisivuilta osoitteesta mangakartta.net/111.

    (3:16:14) Maaret:

    Eli satayksitoista. Mangakarttaa voi seurata kaikissa avoimissa podcast-palveluissa, joita on esimerkiksi Podcast Addict, Pocket Casts tai Apple Podcasts. Lisäksi löytyy myös vähän suljetummista palveluista, Spotifysta ja YouTubesta.

    (3:16:32) Maaret:

    Ja lisäksi Mangakarttaahan voi seurata erinäisillä somealustoilla, jotka on Mastodon, Bluesky, Threads, Instagram ja X. Nimimerkki on kaikissa Mangakartta.

    (3:16:44) Maaret:

    Otetaan mielellään vastaan kuulijakommentteja ja luetaan niitä jaksoissa. Kommentteja voi laittaa joko tuolla meidän sometileille tai sitten nettisivujen kommenttilomakkeella osoitteessa mangakartta.net/kommentoi.

    (3:16:58) Maaret:

    Ja mä olin tosiaan Maaret Stepanoff ja löydyn Blueskysta ja Mastodonista nimimerkillä AranaRain.

    (3:17:04) Petteri:

    Ja mä olen Petteri Uusitalo ja löydyn somepalveluista nimimerkeillä ptjtsubasa ja petteriuusitalo.

    (3:17:13) Maaret:

    Mainiota kevään odotusta kaikille ja moi moi!

    (3:17:16) Petteri:

    Hei hei!

00:57 – KUULUMISET: CINEMA THERAPY

06:12 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: ESITTELY

09:34 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: CLAMP

26:20 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: SARJA YLEISESTI

42:48 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: HAHMOKERRONTA

54:02 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: TAIDE JA TYYLI

59:06 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: JULKAISU

01:06:09 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: ANIMESOVITUS

01:08:46 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: SPOILERIOSIO - YKKÖSPUOLISKO

01:21:20 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: SPOILERIOSIO - KAKKOSPUOLISKO

01:40:10 – MAGIC KNIGHT RAYEARTH: YHTEENVETO

01:44:22 – BL-HARRASTAMISEN HISTORIA ITALIASSA

01:58:26 – AKIHABARAN ASEMANMENETYS

02:08:05 – HAMPAANKOLOSSA: INIO ASANO

02:12:07 – KUULIJAKOMMENTTI: BLOGIT

02:22:23 – KUULIJAKOMMENTTI: SPY × FAMILY

02:29:59 – KUULIJAKOMMENTTI: TENMAKU CINEMA JA PÄÄHENKILÖT

02:34:22 – KUULIJAKOMMENTTI: PÄÄHENKILÖT

02:37:21 – LUKUJONOSSA: MITSUKAZU MIHARA

02:37:21 – LUKUJONOSSA: DOLL

03:16:00 – LOPETUS

110: Dead Dead Demon's Dededede Destruction

in

Dead Dead Demon's Dededede Destruction on Inio Asanon arkinen scifidraama, jossa kahden ystävyksen aikuistumista varjostaa Tokion ylle haaksirikkoutunut muukalaisten avaruusalus ja Japanin militarisoituminen. Ajankohtaisina aiheina puhumme Desucon Frostbite 2025:stä, Ken Akamatsun kanssapolitiikoilleen järjestämästä seminaarista manga- ja animealojen kipukohdista sekä Bloombergin artikkelista suoratoistopalvelu Crunchyrollin viime vuosien ongelmista. Lukujonossa on Masaaki Nakayaman päähenkilötön, pienistä palasista koostuva kauhumysteeri PTSD Radio.

110: Dead Dead Demon's Dededede Destruction
Mangakartta
Download

  • Aloitus

    (0:00:08) Maaret:

    Hei, ja tervetuloa Mangakartan jakson 110 pariin. Mä olen Maaret Stepanoff –

    (0:00:14) Petteri:

    ja mä olen Petteri Uusitalo.

    (0:00:15) Maaret:

    Ja tämän jakson julkaisupäivä on 20. helmikuuta 2025.

    (0:00:21) Maaret:

    Tänään meillä on pääaiheena Inio Asanon arkinen scifidraama Dead Dead Demon's Dededede Destruction, joka seuraa kahden ystävyksen tarinaa Tokiossa, jonka yllä on viimeiset kolme vuotta leijaillut massiivinen avaruusalus.

    (0:00:38) Maaret:

    Ajankohtaisina aiheina me puhutaan ensinnäkin Desucon Frostbitesta vuosimallia 2025, toisekseen puhutaan manga-aiheisesta keskustelutilaisuudesta, jota luotsasi politiikkaan lähtenyt mangaka Ken Akamatsu, ja kolmanneksi vielä puhutaan animestriimipalvelu Crunchyrollin viimeaikaisista haasteista.

    (0:01:00) Maaret:

    Lukujenossa käsitellään tällä kertaa päähenkilötön kauhumysteerisarja PTSD Radio.

    (0:01:14) Maaret:

    Yleensähän me ollaan perinteisesti otettu nämä Desucon-kuulumiset sellaisena kuulumisosiona tähän alkuun, mutta sitten ne tuppaa vähän venymään, jos me ruvetaan oikeasti kommentoimaan niitä ohjelmia, mitä on kuitenkin kiva tehdä.

    (0:01:29) Maaret:

    Päätettiin nyt tällä kertaa nostaa tämä coniraportti sinne ajankohtaisosioon, ja tehdään niin kenties jatkossakin, että päästään joskus sitten ihan tuohon pääaiheenkin pariin.

    (0:01:44) Maaret:

    Mä voisin sellaisen pikkukuulumisen tähän väliin todeta, että mä tykkään kauheasti sellaisista lukuhaastejutuista, mitä etenkin vuodenvaihteen ympärillä pyörii, kaikki Helmetin lukuhaasteet ja pelihaasteet ja leffahaasteet ja sillai.

    (0:02:01) Maaret:

    Mutta mä en koskaan saa oikein lähettyä niihin mukaan. Tai no, kerran tein sellaisen sarjakuvalukuhaasteen, ja se oli aika työläs, mutta hauska juttu. Mutta sitten sen jälkeen ei ole tullut kauheasti lähettyä.

    (0:02:15) Maaret:

    Nyt mä sitten loppuvuodesta tuossa listasin juttuja, että mä voisin tehdä oman BL-bingon itselleni.

    (0:02:23) Maaret:

    Sitten kun luen poikarakkaustarinoita tässä vuonna 2025, niin sitten mä voin bingota itteni kanssa ja sit se on hauskaa.

    (0:02:31) Maaret:

    Ja sit mä kirjailin niitä tropeita ja juttuja sinne listaan ja sit se vähän jäi.

    (0:02:39) Maaret:

    Mutta nyt tässä helmikuussa olin sillä lailla, että "No niin, nyt aion aloittaa ensimmäisen BL-setin tällä vuodelle, ja mä haluan nyt sen bingon käyntiin."

    (0:02:49) Maaret:

    Ja laitoin sut tekemään semmoisella bingomakerilla järjestämään ne mun tropeet mitkä olin keksinyt bingokortiksi. Ja nyt sitten olen alkanut sitä tähdittää.

    (0:03:01) Maaret:

    Mä oon tässä vaiheessa muutaman BL-teoksen lukenut ja pistänyt sinne osumien mukaan tähtiä.

    (0:03:08) Maaret:

    Mulla olisi vähän semmonen ajatus, että mä haluun myös katsoa, että miten paljon mihinkin tulee niitä tähtiä vuoden aikana.

    (0:03:18) Petteri:

    Aivan saman tapaan kuin joissain liikkeissä on sillä lailla, että laita tarra tähän sen mukaan, että tykkäätkö tuosta vai tuosta hahmosta tai sillä lailla.

    Eli näin ollen saamme selville, mikä on suosituin tropeesi.

    (0:03:26) Maaret:

    Toki, tässä nyt on vain 25 tropeeta, mutta kuitenkin mä voin linkittää sen Mastodon-viestin vaikka, jolla tämän jaoin, niin jos jotakuta muutakin kiinnostaa, hypätä mukaan bingoamaan omia BL-lukemisiaan.

    (0:03:50) Maaret:

    Se ensimmäinen versio bingokortista, niin siinä oli yksi kirjoitusvirhe, joka pari viestiä myöhemmin sitten korjattiin, että kannattaa katsoa sinne ketjuun vähän pidemmälle.

    (0:04:01) Petteri:

    Anteeksi tästä mokasta.

    (0:04:02) Maaret:

    Ei se haittaa. Itsehän en edes huomannut, vaikka sain osuman juuri siihen kohtaan niin en edes huomannut sitä, koska varmaan on tullut sen verran silmät ristissä näitä juttuja mietittyä.

    (0:04:16) Maaret:

    Jotenkin mä oon ollut aika innoissani tästä ideasta, ja itse asiassa se mun ensimmäinen BL-pokkari minkä tänä vuonna luin oli Kaya Azuman Dear Gene -sarjan ensimmäinen osa, ja sitten se jäi silleen, että minä olin vaan sellainen "Mutta mitä tapahtui? Mun on saatava tietää, mitä täällä tapahtui."

    (0:04:37) Maaret:

    Se on sellainen kertomus, joka on kerrottu kehyskertomuksen kautta ja sitten ei tiedetä, mitä kaikkea siellä on tapahtunut ja miten ollaan päässyt tähän nykyhetkeen, niin kiinnosti kauheasti ja sitten olin sillai että mun on tilattava tämä Ranskasta heti tämä jatko-osa, koska sitä ei ole tietenkään englanniksi julkaistu.

    (0:04:55) Maaret:

    Ja sitten menin nettikauppaan ja vähän sormeni ehkä lipsahti siellä ja saa toi muutaman muunkin BL-teoksen tilata. Eli lukemista bingokorttia varten riittää.

    (0:05:08) Petteri:

    Sieltä ne on tulossa.

    Dededede: Esittely

    (0:05:14) Petteri:

    Tällä kertaa meillä on tosiaan käsittelyssä Inio Asanon manga Dead Dead Demon's Dededede Destruction. Sama nimi japaniksikin.

    (0:05:24) Petteri:

    Ilmestyi Shogakukanin seinenlehti Big Comic Spiritsissä vuodesta 2014 vuoteen 22. Taukoja oli paljon matkan varrella, mutta pokkareita kertyi lopulta 12.

    (0:05:36) Petteri:

    Sarjan on englanniksi julkaissut Viz. Animesovituskin tehtiin viime vuonna ja voidaan puhua siitä sitten tuolla erikseen.

    (0:05:44) Petteri:

    Kyseessä on scifisarja, joka sijoittuu nykypäivän Tokioon, jonne kolme vuotta sitten saapui yllättäen valtava avaruusmuukalaisten monen kilometrin kokoinen avaruusalus, jota amerikkalaiset ampui samantien uudenlaisella pommilla. A-säde-pommilla kuulemma, ei oo ydinase. Ja siitä lähtien emoalus on ajelehtinut rampautuneena Tokion yläpuolella.

    (0:06:08) Petteri:

    Pommin johdosta osa Tokion keskustassa olevista alueista on evakuoitu ja paljon ihmisiä elää evakossa.

    (0:06:16) Petteri:

    Japani käy semi-aktiivista sotaa näitä valloittajia kohtaan.

    (0:06:22) Petteri:

    Ei sillä että nää muukalaiset olisivat erityisen vaarallisia. Emoaluksesta yritetään aina välillä lähteä karkuun pienemmillä lentävillä lautasilla, mutta ne ovat aika surkeita ja hitaita tapauksia, joita koulupojat pystyvät heittelemään kivillä ja jotka saattaa aina välillä tarttua sähkölinjoihin ja käristyä.

    (0:06:38) Petteri:

    Tästä huolimatta, että alienit eivät ole erityisen vaarallisia, ihmisiä kuolee aina välillä, joskin mitä ilmeisimmin lähinnä siihen, että rakennuksia saattaa sortua päälle tai jotain.

    (0:06:50) Petteri:

    Japanin aseteollisuuden kehitys on tästä saanut piristysruiskeen ja Japanin rakentaa kiihtyvällä tahdilla yhä tehokkaampia uusia energiatykkejä ja myöhemmin myös käveleviä tappajarobotteja.

    (0:07:02) Petteri:

    Mielenosoituksia pidetään ja netissä riidellään, puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä muukalaisten kanssa pitäisi elää rauhassa ja joidenkin toisten mielestä taas muukalaiset pitäisi kaikki tappaa.

    (0:07:12) Petteri:

    Ja tällaisessa maailmassa elävät meidän päähenkilöt, jotka on lukion viimeistä luokkaa käyvät tytöt nimeltä Kadode Koyama ja Ooran Nakagawa. Ja kaikesta huolimatta koulussa on käytävä ja mietittävä, että mihin yliopistoon sitä menisi ja aika kuluu räiskintäpelejä pelatessa jenkkiservereillä ja opettajiin ihastuessa. Huolimatta siitä, että se alienien emoalus siellä taivaalla roikkuu ja ilmassa myöskin roikkuu vähän sellainen lähestyvän maailmanlopun fiilis.

    (0:07:42) Petteri:

    Sanoisitko, että tässä oli kaikki olennaiset asiat tästä sarjasta?

    (0:07:46) Maaret:

    Varmaan me päästään näillä alkuun.

    (0:07:50) Petteri:

    Spoilerien suhteen tämä on Inio Asanon sarjaksi sellainen aika valoisa ja arkinen ja humoristinen, mutta siellä pokkarin 7 lopusta eteenpäin tämä juoni pistää vähän erilaisen ja isomman vaihteen silmään, joten jätetään ne sen jälkeiset juonenkäänteet sitten sinne spoileriosioon.

    Dededede: Inio Asano ja taide

    (0:08:13) Petteri:

    Inio Asanon sarjasta kun on kyse niin me voitais tällä kertaa tehdä sillä lailla poikkeuksellisesti taas että ennen kuin puhutaan tarinasta ja hahmoista niin me voitais puhua tekijästä ja sen piirrostyylistä taas vaihteeksi ihan ensimmäiseksi.

    (0:08:28) Maaret:

    Tässähän tulee välittömästi tosi voimakkaasti silmille tämä iso kontrasti sen välillä, että miten nämä hahmot, etenkin niiden kasvot, ovat tosi karikatyyrimäisiä. Ja sitten taas se ympäristö siinä, missä ne hahmot pyörii, on todella realistinen ja oikein semmoinen piperretty.

    (0:08:49) Petteri:

    Juu, tai siis useinhan Inio Asano on yhdistänyt sellaisista yksityiskohtaista realistista ja semmoista epärealistista, no Goodnight Punpun nyt tietysti on se, minkä kaikki tietää, että joo muuten tosi realistisia ihmisiä, mutta sitten siellä on semmosia karikatyyrimäisiä lintuhahmoi.

    (0:09:08) Maaret:

    Etenkin päähenkilö Punpun.

    (0:09:10) Petteri:

    Kyllä joo, ja sen perhe, mutta sitten on näitä muita vakavampia sarjoja, mitä Inio Asano on tehnyt, Girl on the Shore, Solanin, tällasii.

    (0:09:19) Petteri:

    Joissa on paljon semmoinen sanoisinko realistisempi hahmonpiirtotyyli, ja nehän on sitten tosi ankeita ja masentavia ja kauheita sarjoja.

    (0:09:28) Maaret:

    Niin, eikö siellä Punpunissakin ole enemmän se, että ne on ne tietyt hahmot, jotka on semmosia...

    (0:09:33) Maaret:

    Et ne ei oo ees ihmisiä, vaan ne on semmosia vähän niinkun mangakat piirtää itsensä semmoseksi joksikin eläimeksi siellä jälkipuheissaan ja sillä lailla enemmän sen tyyppinen ja se luo just sen kontrastin niissä.

    (0:09:47) Maaret:

    Siinä missä tässä kaikki nää hahmot on tosi tämmösiä karikatyyrimäisiä ja niissä on selkeästi lähdetty hakee vähän erilaista tunnelmaa kun näissä Asanon dramaattisissa, realistisissa seteissä, mutta silti se tausta on siellä semmoinen oikein todentuntuisen näköinen.

    (0:10:05) Petteri:

    Joo, etenkin nämä jotkut taustalla näkyvät sivuhahmot vähemmän tärkeitä, niin niillä on sellaiset tosi kreisit naamat, että on semmosia isoja legopalikkahampaita. Tai tää oli tää yksi poliitikko, jolla oli naama niinku mMstarietsivä Peppusella tai...

    (0:10:18) Maaret:

    Taisi olla jotain sukua sille se yksi aktivistityttö.

    (0:10:22) Petteri:

    Varmaan se on joo, koska tässä on hyvin vahvasti tosiaan se, että jos hahmot näyttää toisiltaan, niin ne sitten myöskin on sukua toisilleen.

    (0:10:30) Maaret:

    Niin, koska niillä on tosi erilaisia naamoja, missä on tosi outojakin piirteitä, vaikka semmosia, että hahmolla voi olla hassun muotoinen possun kärsänenä tai tosi isot, töröttävät hampaat tai sillai.

    (0:10:47) Petteri:

    Tai smurffinnenä tai joo kaiken näköistä tämmöistä.

    (0:10:52) Maaret:

    Just näin. Ja tää sarjan hahmoestetiikka onkin ehkä aika tämmöinen rumansöpö. Ne hahmot ovat yhtä aikaa vähän niin kuin rumalla tavalla karikatyyrimäisiä, mutta samalla myös vähän niin kuin söpöi.

    (0:11:06) Maaret:

    Just se, että se hahmo, jolla on possun kärsänenä, voi olla muuten ihan söpö tyttö. Tai just tässä on tämä ristiin pukeutuja poika Makoto, jolla on ne kauheet suusta ulostyöntyvät hampaat.

    (0:11:18) Petteri:

    Niinku Tikun ja Takun Takulla.

    (0:11:20) Maaret:

    Just näin. Mutta sitten se on muuten tosi söpö, kun se laittautuu ja laittaa vähän piilolinssiä ja peruukkia ja sillä lailla.

    (0:11:28) Maaret:

    ja sitten tällä toisella päätytöllä Ooranilla, tai lempinimeltään Ontan, aina valuu kuolaa suusta kun se innostuu.

    (0:11:36) Maaret:

    Sitten tässä on esimerkiksi tämä visuaalinen vitsi, että yhden päähenkilöiden lukiokaverin pikkuveljet numero 1, 2, 3 ja 5 näyttää täysin identtiseltä, mutta sitten se nelonen siinä välissä on semmoinen mahtava chuuni emopoika.

    (0:11:50) Petteri:

    Joo, se oli ihan hauska.

    (0:11:53) Maaret:

    Siinä tulee aika hauska fiilis näistä hahmoista. Se, miten siinä on löydetty semmoinen söpön ja ruman välillä aika hauska tasapaino.

    (0:12:05) Maaret:

    Etenkin tytöillä on kyllä usein tosi söpöt jalat ja reidet tässä sarjassa. Oletko kiinnittänyt huomiota?

    (0:12:10) Petteri:

    En itse asiassa, mutta voimme toki linkata muutaman esimerkkikuvan, jos haluat.

    (0:12:17) Maaret:

    Joo, söpöjä vaatteita toki käyttävät kanssa.

    (0:12:20) Maaret:

    Mä ajattelisin, että ehkä ne vaatteet onkin vähän semmoinen silta tämän visuaalisen maailman näiden eri piirteiden välillä.

    (0:12:30) Maaret:

    Meillä on karikatyyrimäiset hahmopiirrokset ja sitten meillä on se realistinen ympäristö siinä.

    (0:12:36) Maaret:

    Ja sitten ne vaatteethan on usein hyvinkin sellaisia realistisesti piirrettyjä. Siellä on realistiset rypytykset ja semmoista tekstuurintuntua jopa.

    (0:12:46) Maaret:

    Ja ne on istutettu tosi nätisti istuvasti niiden karikatyyrimäisten hahmojen ylle. Siinä tulee vähän semmoinen kiinnekohta sen realismin ja karikatyyrin välille, mikä sitoo nämä maailmat yhdessä.

    (0:13:01) Maaret:

    Tietysti se viivankäyttö ja tussaus auttaa kanssa. Kaikki viiva mitä tässä sarjassa on näyttää siltä, että se kuuluu yhteen ja se on tosi miellyttävää se viivankäyttö.

    (0:13:11) Maaret:

    Mutta nämä piirteet ehkä tekee sen, että ne hahmot ja tausta ei tunnu olevan ihan eri maailmoista. Toisin kuin vaikka Pixarin Kunnon dinosaurus -leffassa, joka näyttää aivan karseelta. Kun siinä ne karikatyyrimäiset hahmot näyttää semmoisilta kumisilta dinosauruksilta.

    (0:13:27) Maaret:

    Ja sit siinä tulee vaan semmonen fiilis, että mä en usko kyllä hetkeäkään, että nää kumidinot elää tässä fotorealistisessa maailmassa, mikä tää muuten on.

    (0:13:37) Maaret:

    Ja siitä tulee semmonen just inha epäsopiva, epätoimiva kontrasti. Siinä missä tässä tää kontrasti toimii tän sarjan eduksi tosi hyvin.

    (0:13:42) Petteri:

    Joo. Ja tästähän me varmaan päästään tähän kissaan pöydällä. Eli se, että Inio Asano käyttää valokuvataustoja.

    (0:13:56) Petteri:

    Kuten monet muutkin mangakat, tunnetusti, että luet jotain Ai Yazawaa tai mitä tahansa, niin valokuvia siellä on käytetty ja sitten vedetty Photoshopissa ja kontrasti maksimiin, ja tehty siitä vähän semmoinen uncanny-hommeli. Ja se aika huonosti sopii yleensä yhteen niiden hahmopiirrosten kanssa.

    (0:14:17) Maaret:

    Death Note -jaksossahan kritisoitiin just tätä, että ne taustat siellä näyttävät aika karseilta.

    (0:14:22) Petteri:

    Juu, mutta Inio Asano ei tee tätä tehdäkseen asioista itselleen helppoja, vaan se enemmänkin tekee näin voidakseen tehdä asioista itselleen tosi vaikeita.

    (0:14:34) Maaret:

    Joo, se on jännä, koska tosiaan kun luin tätä mangaa, niin mietin, että kaikki nämä nyt ovat valokuvataustoja. Mutta miksi nämä eivät näytä yhtään valokuvataustoilta? Ja sitä sitten ihmeteltiin.

    (0:14:47) Petteri:

    Asiaahan selventää, kun NHK oli vuonna 2014 esitetty dokumenttisarja nimeltä Manben, jossa ideana on se, että mangaka Naoki Urasawa haastattelee mangakakollegoitaan, ja sitten käydään kuvaamassa niiden työskentelyä ja työtapoja, ja sitten puhutaan siitä.

    (0:15:06) Petteri:

    Niin, sattumoisin yhdessä näistä jaksoista Urasawa kävi jututtamassa Inio Asanoa.

    (0:15:12) Petteri:

    Ja tähän jakson tekemisen aikaan Asano oli juuri piirtämässä Dead Dead Demon's Dededede Destructionin lukua 25 eli nelospokkarin ekaa lukua.

    (0:15:22) Petteri:

    Ja siinä sitten päästiin konkreettisesti näkemään, että miten Asano tätä taidettaan tekee.

    (0:15:27) Petteri:

    Ja sehän tekee sillä lailla, että se ottaa valokuvia ja sitten se säätää niistä kontrastia, että olisiko ton verran.

    (0:15:35) Petteri:

    Ja sitten se printtaa sen sivun ja alkaa piirtää analogisesti siihen päälle. Lisää sotkuja ja yksityiskohtia ja sano siinä, että nykyään se tekee tätä jopa enemmän kuin ennen, kuin ennen, että se näyttäisi entistä käsintehdymmältä.

    (0:15:47) Petteri:

    Jättää niihin kuviin vähemmän kuvat tukkivaa harmaata jäljellä kuin Goodight Punpunin aikaan.

    (0:15:56) Petteri:

    Nykyään se vetää enemmän mustavalkoiseksi ja piirtää käsin kaikkea piperrystä päälle.

    (0:16:02) Maaret:

    Joo, ja sitten hän tekee sitä viivatyötä sillä tavalla, että kun vetää kontrastit kaakkoon valokuvasta, niin siihen hän tulee ylivalottunutta viivaa aika paljon, niin hän sen peittää sillä tavalla, että hän laittaa omaa viivaa siihen päälle.

    (0:16:22) Maaret:

    Ja tietysti laittaa paljon kulman ja tekstuurin fiilistä, että siellä on niitä vierekkäisiä viivoja, mitä ei taas valokuvassa ikinä oo.

    (0:16:34) Maaret:

    Ja kyllä siinä lopputuloksena, kun tätä mangaa katsoo, niin kyllä siinä saa arvuutella, että miten tämä on tehty. Ja sehän johtuu just siitä, että tässä on sekoitettu eri tekniikkoja ihan tosi taidokkaalla ja varmasti ihan hirveän aikaa vievällä tavalla.

    (0:16:48) Petteri:

    Joo. Kyllä se oikeasti analogisesti piirtää ne hahmot, tekee vaaleansinisellä värillä ensin sen luonnoksen ja sitten piirtää valopöydän kanssa sen hahmon siihen G-terällä, mustekynällä, tussilla.

    (0:17:04) Petteri:

    Sitten se ottaa sieltä tietokoneeltaan hirveä määrä näitä valokuvia, mitä se on ottanut, ja sitten se asemoi sen siihen mangasivun taustalle ja sitten se printtaa sen ja piirtää.

    (0:17:15) Maaret:

    Jättää siihen tyhjät tilat hahmoilleen.

    (0:17:18) Petteri:

    Se aloittaa taustoista ja kun taustat on valmis, niin se piirtää hahmot siihen päälle ja pakkohan se on niin päin tehdäkin, tai muuten, kun se valokuva on jo valmiiksi otettu kuitenkin, niin ei sitä voi toisinpäin tehdäkään.

    (0:17:31) Maaret:

    Joo, tämä on ehkä jotenkin tuntuu siltä, että tämä on semmoinen siinä mielessä harvinaisuus. Että ei ehkä kauhean usein tule sellaista fiilistä, että tässä sarjassa nämä taustat ovat aivan mahottoman mielenkiintoisia ja upeita ja tosi tärkeitä tälle sarjan yleisvisuaaliselle ilmeelle. Mutta tässä sarjassa kyllä tulee tosi voimakkaasti tämä taustojen merkitys.

    (0:17:55) Petteri:

    Näinhän tuo. Se tosiaan näyttää varsin erilaiselta jo kun tekijän vanhemmat sarjat, koska se on tosiaan hionut tätä tekniikkaa tässä vuosikymmenten aikana.

    (0:18:05) Petteri:

    Tässähän tuli selville myöskin se syy, että minkä takia tässä sarjassa nämä alienien avaruusalukset näyttää niin usein ihan arkisilta esineiltä. Ne näyttää tuhkakupeilta ja Rubikin kuutioilta ja tietokoneen hiireltä.

    (0:18:18) Petteri:

    Niin sehän johtuu ihan vaan siitä, että kun tämä on Asanon ensimmäinen scifisarja, niin se on joutunut tekemään kaiken tämän mekaniikkasuunnittelun itse.

    (0:18:26) Petteri:

    Ja aika usein se sitten tekee nämä avaruusalukset ja muut sillä tavalla, että no mulla on tässä tämmöinen esine, mä otan siitä kuvan, ja sitten mä käytän tätä kuvaa pohjana sille avaruusalukselle.

    (0:18:35) Maaret:

    Joo, se hiiri oli jotenkin erityisen hauska, kun siinä on se pylpyrä, mitä pyöritetään. Acrollataan ylös ja alas. Ja se on siinä täysin blatantisti esillä, mutta mun täytyy kyllä myöntää, että en mä havainnut näitä yhtenäisyyksiä arkisiin esineisiin ennen kuin me katsottiin toi Manben-jakso.

    (0:18:56) Maaret:

    Mutta kyllä sitten, kun katsottiin se, niin sit mä olin sellainen, aah, sen takia ne pikku avaruusalukset näyttää tuhkakupeilta. Joo, siellä oli se Rubikin kuutio, ja sitten kun rupesi katsomaan tarkemmin, niin joo, tämä emoalushan on kattilankansi.

    (0:19:11) Petteri:

    Juuri näin, kun ylhäältä päin kattoo.

    (0:19:14) Petteri:

    Mä olin huomannut tämän, kun sarjaa luin ensimmäisen kerran, mutta mä en ajatellut, että syy olisi niin kuin näin höpsö jotenkin.

    (0:19:20) Maaret:

    Toisaalta siitä tulee aika hauska yhtenäinen design-elementti.

    (0:19:24) Petteri:

    Niin, kyllä.

    (0:19:26) Petteri:

    Tässä mainittiin, että Inio Asanon inspiroi mangan tekoalalle tämmönen mangaka kun Tamakichi Sakura, jolla oli tämmönen samanlainen tyyli koomisia hahmoja ja yksityiskohtaista taidetta.

    (0:19:41) Petteri:

    Puhuivat myöskin siitä, että millä mangakoilla nämä taustat on tärkeitä, ja mainittiin Yoshiharu Tsuge esimerkiksi. Ja sitten Shigeru Mizuki tietysti myöskin, jolla on sellainen tärkeä kontrasti yksityiskohtaisen taustojen ja tällaisten karikatyyrimäisten hahmojen välillä. Että kyllähän se näkee, että Inio Asanolla on vähän semmoista samaa vibaa siinä.

    (0:20:04) Petteri:

    Ja sitten näytettiin tosiaan se, että siellä se käsin piirtää, että tällä hahmolla on nyt tässä kaulahuivi, niin mä nyt piirrän joka ikisen langan tähän tällai käsin. Nysvän, nysvän, nysvän, nysvän, nysvän.

    (0:20:16) Maaret:

    Joo, siis se on jännä, miten se tuntuu tekevän ihan hirveän paljon. Ja sitten se tekee vielä tosi paljon sitä itse, että tässähän just kerrottiin tässä dokumentissa, että sillä on vain kaksi avustajaa, vaikka tämä sarjahan siis näyttää aivan käsittämättömältä.

    (0:20:32) Petteri:

    Itse asiassa tämän jakson esittämisen jälkeen niitä avustajia vissiin tuli loppujen lopuksi lisää, koska…

    (0:20:38) Maaret:

    Okei, no se käy järkeen.

    (0:20:40) Petteri:

    …tai voihan se olla, että ne on vaihtuneet jossain vaiheessa ja sen takia viimeisessä pokkarissa oli kreditoitu vähän enemmänkin avustajia, mutta tota… Hirveä määrä käsin piirrettyi tekstuuria vaatteissa ja hiuksissa, mutta se toisaalta myös tekee sillä lailla, että se piirtää omia tekstuuriaan ja skannaa ne ja sitten voi lisätä tietokoneella, että tässä on mun ite tekemää tällaista viivakuviota, mitä voi laittaa johonkin kylttiin tai vastaavaa.

    (0:21:03) Maaret:

    Sillai niin kuin rasteria käyttäis tai tietokoneella käytettävää vastaavaa harmaasävyä.

    (0:21:18) Petteri:

    Ja sitten lisää vielä sitä harmaata harmaata tietokoneella siihen päälle. Sitten copypasteilee ja asemoi tietokoneella, jos on jotain. Siinä oli se… piirsi sen kohtauksen tuossa luvussa, jossa oli tämä kohtaus, jossa valtava määrä näitä alieneita putoo taivaalta koko aukeaman kokoisessa ruudussa.

    (0:21:28) Petteri:

    Ja sitten se oli sillai, että no mä piirsin näitä alieneitä jonkun verran ja sitten mä pyysin mun avustajia piirtämään näitä kaiken näköisissä asennoissa ja sitten skannattiin ja tehtiin niistä tämmösiä ryppäitä ja sitten tietokoneella niinkun liikuteltiin näitä niinkun hahmoryppäitä ja sitten nysväs sitä kunnes sain niinkun sellaisen hyvän näköisen koko aukeaman koko sen ruudun aikaan.

    (0:21:48) Maaret:

    Joo, kesti vissiin aika monta tuntia, että tuli täydellinen.

    (0:21:54) Petteri:

    Se oli sillai hauska kun siinä loppukeskustelussa Naoki Urasawa sanoi, että se ei enää nykyään tykkää piirtää söpöjä tyttöjä, koska sitä nolottaa, kun sitten ihmiset tietää, että minkä näköiset tytöt sen mielestä on söpöjä tai minkä näköiset piirteet tai asiat.

    (0:22:08) Petteri:

    Ja sen takia Urasawa piirtää mieluummin enemmän näitä keski-ikäisiä rumia miehiä.

    (0:22:12) Petteri:

    Ja sitten Inio Asano tähän vastas, että no seinenmangakat voi ehkä näin tehdä, mutta shounenmangaa kun tekee, niin pitää olla semmoinen selkeä ja sydän paljaana siitä, että tää on mun mielestä söpöä, tää on mun mielestä coolia. Tällaisista asioista mä tykkään.

    (0:22:30) Petteri:

    Shounenmangakoilla ei oo varaa tosiaan tällaiseen itse-tietoisuuteen.

    (0:22:33) Maaret:

    Joo, ja hänhän oli kans vähän sillä lailla, että vaikka mä piirrän tässä sarjassa nämä hahmot tämmöisiksi, niin silti ihmiset sanoo, että ne on söpöjä.

    (0:22:40) Petteri:

    Vaikka ne kuolaa täällä koko ajan ja tulee niinku kyyneliä ja räkää niinkun sillain blööö.

    (0:22:46) Maaret:

    Joo. Asanohan on myös hyvin aggressiivinen tarinankertoja siinä mielessä, että etenkin tässä sarjassa. Mä en ole oikeastaan lukenut siltä mitään muuta kuin Solaninin aikaisemmin, että pitää sitä Oyasumi Punpuniikin jossain kohtaa varmaan lukea.

    (0:23:05) Maaret:

    Mä en ole vaan halunnut, kun se on vissiin kauhee pahan mielen sarja.

    (0:23:08) Petteri:

    Kyllä, mutta se taas alkaa sellaisena kivana pienenä positiivisena kertomuksena ja sitten muuttuu kamalaksi väkivaltasarjaksi siellä loppua kohden.

    (0:23:19) Petteri:

    Toisin kuin tämä, joka taas alkoi kivana ja sitten se meni edetessään vähän erinäköiseen suuntaan, mutta ei se kuitenkaan koskaan semmoista...

    (0:23:30) Maaret:

    Se ei koskaan muuttanut sitä tyyliään, millä se oli lähtenyt. Se ehkä vaan sävytys vaihtui vähän.

    (0:23:38) Maaret:

    Mutta joo, tässä on tämmöisiä kerronnallisia juttuja, joita se käyttää tosi paljon. Niinkun title droppeja tulee aina välillä siellä, ja ne on usein tosi semmoisia dramaattisia, just semmoisia, että kun tulee joku hiljaisen oloinen hetki, ja sitten siihen päälle pamahtaa se sarjan nimi siihen ja oikein isoilla kirjaimilla, jotka peittävät kaiken alleen.

    Ja mä oikein kuulen aivoissani sen dödönnin, mikä siinä kuuluu oikein cinemaattisesti.

    (0:24:05) Petteri:

    Ja sitten käännetään sivua ja näytetään tämä sama kuva toisesta suunnasta. Ja siellä se teksti leijuu ilmassa peilikuvana edelleen, niin kuin jossain Kill la Killissä.

    (0:24:18) Maaret:

    Joo, ja tietysti tässä on tätä, että lukujen välillä on aina näitä välisivuja, joissa Kadode ja Ooran kanssakäy näiden dedede-tavujen kanssa.

    (0:24:30) Petteri:

    Ja jossa aina tapahtuu jotain niin kuin visuaalisesti mielenkiintoista.

    (0:24:33) Maaret:

    Jep. Mutta tosi mielenkiintoinen mangaka ja musta tuntuu, että tämä sarja on vielä hirveän semmoinen hyvä tapa tutustua Inio Asanoon.

    (0:24:46) Petteri:

    Mahdollisesti joo.

    (0:24:48) Maaret:

    Koska tämä on aika monipuolinen sarja ja just tosiaan tämä ei ole semmoinen luotaantyöntävän kauhee, mistä se ehkä vähän niin kuin tunnetaan, vaan tässä on just tämä aika kevyt, arkinen, hauska ilmapiiri.

    (0:24:56) Petteri:

    Lähestyvästä maailmanlopun uhasta huolimatta.

    (0:25:04) Maaret:

    Juuri näin.

    Dededede: Tarina ja maailmanrakennus

    (0:25:08) Maaret:

    No sitten voitaisiin varmaan edetä tähän, että millainen sarja tämä on ja millainen tämä sarjan maailma on muultakin osin kuin siltä, että avaruusalukset näyttää tietokoneen hiiriltä ja tuhkakupeilta.

    (0:25:22) Petteri:

    Joo, niin kuin alussa sanoin, tähän alkaa hyvin arkisesti, että kouluu käydään ja mietitään, että uskaltaako toi tunnustaa tunteensa sille, ja mitä me nyt tehdään, ja perheessä on vähän ongelmaa, ja onko tässä tulevaisuuden miettimisessä mitään järkeä, ja sekoillaan ja huudellaan meemejä ja muuta semmoista.

    (0:25:46) Petteri:

    Mutta sitten siellä näkyy taustalla niitä pieniä asioita.

    (0:25:50) Petteri:

    Sillain, että käydään siellä kaupassa ja sitten ohimennen siellä taustalla kyltissä lukee, että arvonlisävero on hiljattain nostettu 20 prosenttiin, joka Japanissa on tosi kova nosto siihen, mitä se oikeasti nykyään on.

    (0:26:02) Maaret:

    Suomessa se ei kuulosta paljon, mutta jopa Suomessa kuulostaa aika paljon, kun siellä jossain keskustellaan, että on puhuttu alvin nostamisesta jopa kolmeenkymmeneen prosenttiin.

    (0:26:13) Petteri:

    Sitten Ooranilla on usein radio mukanaan ja siellä tulee kaikennäköistä uutislähetystä ja säätiedotusta. Säätiedotuksessa kerrotaan, että emoaluksen odotetaan ajelehtivan tänään sinne ja sinne, joten siellä ja siellä on sitten hyvä sää pyykkien kuivaamiseen. Säteilyprosentti on 0,5 prosenttia ja taustalla näkyy kylttiä, että tänään taistelussa on kuollut kolme ihmistä.

    (0:26:38) Petteri:

    Juna-asemien edessä on mielenosoituksia siitä, että 700 000 ihmistä elää edelleen hätämajoituksissa ja hallituksen pitäisi tappaa kaikki alienit heti ja sitten siellä on toisia samanlaisia mielenosoituksia, joissa paheksutaan puolustusvoimien brutaaliutta ja peräänkuuluttaa yhteisoloa alienien kanssa.

    (0:26:54) Maaret:

    Tässä on tällanen, vastakkainjako, puhutaan Warctopuseista ja Peacesquidejista, eli sotamustekaloista ja rauhakalmareista, joka on vähän samanhenkinen, mitä nykyisin on tämä äärioikeisto versus vihervassarit -keskustelu. Tavallaan henkinen vastakkainasettelu, jossa etenkin nettikulttuurissa kuuluu kaikkien valita puolensa.

    (0:27:22) Petteri:

    Joo. Olkoonkin, että Japanissa tietysti tämä vasemmistoterrorismi on ollut historiallisesti aika isossa roolissa. Ja näin ollen se, että siellä vasemmisto järjestää näitä mielenosoituksia, niin alkaa tässä sitten tosiaan hiljalleen tuntua vähän…

    (0:27:40) Petteri:

    Etenkin sitten siinä myöhemmin, kun osa hahmoista aikuisten oikeasti alkaa osallistua tähän liikehdintään, niin alkaa tuntua vähän pelottavammalta.

    (0:27:49) Maaret:

    Joo, semmoselta mikä on ehkä Suomessa tuntuu aika kaukaselta, mutta siinä pitää ehkä ymmärtää just sitä Japanin historiaa.

    (0:27:52) Petteri:

    Näinpä.

    (0:27:58) Petteri:

    Ja sitten tosiaan niin kuin hiljalleen kuitenkin yhteiskunta militarisoituu ja tällai näin, että maalitolpat siirtyy ja sitten jossain vaiheessa kun siellä niitä alieneita pyörii ympäriinsä, niin sitten muutetaan lakia sillä lailla, että kuriiripalvelut saa luvan tappaa alieneita sieltä niin kuin ihmisten nurkista pyörimässä.

    (0:28:18) Petteri:

    Siis niinku nää Kuronekot ja vastaavat, et niinkun se tuntuu niinku todella semmoselta, et niinkun eihän tää niinku liity niiden toimintaan mitenkään, mutta, mutta no, miksi ei? Bisnes on bisnestä.

    (0:28:28) Maaret:

    Joo, tietysti tässä taustalla pyörii aika isona tämmöinen hyvinkin että sarja kattoo kriittisesti sitä, että päättäjien näkökulmasta tätä sotaa muukalaisia vastaan ei saa päästä loppumaan, koska se on niin tuottoisaa. Se on saanut Japanin talouden kukoistamaan ja sen aseteollisuuden.

    (0:28:49) Maaret:

    Ja samalla voidaan vähän varautua muunkinlaisiin yhteenottoihin. Siellä vähän sivulauseessa jossain sanotaan, että "Mä olen kuullut, että nämä uudet Fujin-tapporobotit ovat sellaisia, että niihin myös kiinalaiset ja amerikkalaiset ovat ohjelmoitu vihollisiksi, eikä vain nämä muukalaiset."

    (0:29:10) Petteri:

    Joo. Ja minkäs takia näitä energiakanuunoita rakennellaan myös tänne Japanin länsirannikolle Kiinaa vastaan? Koska eihän siellä mitään alieneitä ole.

    (0:29:20) Petteri:

    Sitten tosiaan etenee ja kansalaiset ei voi mitään ja muukalaisten ihmisoikeuksia puoltavien vasemmistoaktivistien toiminta alkaa kiristyä ihan oikeaksi terrorismiksi siellä, että "niinkun hei, päämajasta tuli tämmöinen paketti ja sun pitäisi pitää tämä paketti turvassa ja älä katoa, mitä siinä paketissa on."

    (0:29:39) Maaret:

    No eihän se olisi ollut, että älä kato mitä siellä on, vaan se oli semmoinen, että sun pitäisi tietää, että täällä on tämä 3D-printattu käsiase ja tästä ei nyt sitten voi enää perääntyä tästä jutusta, että pidäpä se turvassa.

    (0:29:54) Petteri:

    Militarisoituminen tulehuttaa välejä kiinalaisiin ja amerikkalaisiin. Netissä liikkuu huhui siitä, että tämä emo-alus, kun sieltä aina välillä alkaa yhä enemmän savua nousta niin, että se aikoo räjähtää. Ja valtaeliitti siellä rakentaa salaa tällaista avaruusarkkia, joka toimii muukalaisteknologialla – ne sanoo, että se on stadioni, mutta oikeesti se ei ole.

    (0:30:16) Petteri:

    Pääministeri on sillai, että "Oi voi kun on kamalaa, kun lempi-idolini on joutunut skandaalin kohteeksi", vai mitä siellä nyt olikaan.

    (0:30:24) Maaret:

    Pääministeriä ei kyllä tunnu kiinnostavan yhtään mikään muu kuin se idolitytynen.

    (0:30:24) Petteri:

    Joo.

    (0:30:30) Maaret:

    Tämä on kyllä semmoinen sarja, täytyy sanoa, että tässä pitää lukea ihan tosi tarkalla ajatuksella just sen takia, että kaikki tämä maailmanrakennus yleensä kerrotaan sillä tavalla, että etualalla on nämä tytöt, jotka puhuu jotain omia juttujaan, yliopiston pääsykokeisiin lukemisesta ja ties mistä.

    (0:30:50) Maaret:

    Ja Ssellä taka-alalla on vaikka se Ooranin radio, josta tulee sitä maailman rakennusta ja ne kaikki jutut, mitä sieltä höpötetään, niin vaikka se on periaatteessa semmoista taustamelua, niin ne on olennaista lukea, että ymmärtää, että missä tilassa tämä maailma on.

    (0:31:06) Petteri:

    Se minkä ympärillä me ollaan tässä tanssittu, kun ollaan keskusteltu on se, että mitä ne alienit nyt oikeastaan on. Tämähän näytetään meille lukijoille vasta kolmannen pokkarin lopussa lopulta että miltä nämä alienit ees näyttävät.

    (0:31:22) Petteri:

    Nehän on sellaisia hyvin puolustuskyvyttömiä olentoja. Ne näyttää suurin piirtein pikkulapsilta, joilla on sukelluskypärät, sellaisia ehkä 70 sentin mittaisia, täysin puolustuskyvyttömiä, aseettomia. Sotilaat siellä menee ja ampuu niitä surutta.

    (0:31:37) Petteri:

    Ja sitten nää kuriiripalvelutkin alkaa ottaa niitä.

    (0:31:40) Petteri:

    Sanotaan, että älkää liikaa tappako tai muuten ne loppuu.

    (0:31:43) Petteri:

    Välillä meille näytetään näiden alienienkin näkökulmasta, että tämä paikka on helvetti ja nämä ihmiset vaan lahtaa meitä täällä ja me ei voida kommunikoida niiden kanssa, me ollaan täysin puolustuskyvyttömiä.

    (0:31:54) Maaret:

    Tai ehkä enemmänkin, että niillä ei ole mitään halua kommunikoida meidän kanssa, vaikka meillä olisi kyllä välineet sinällään.

    (0:32:01) Petteri:

    No niin. Sitten ne puhuu, että onko kotimaailma meidät tänne hyljännyt ja apua ei ole koskaan tulossa. Ihmiset eivät ole koskaan edes yrittäneet oikeastaan kommunikoida niiden kanssa, mikä on vähän hassua, koska luulisi, että valtio varmaan haluaisi pitää niitä siellä koe-eläiminä. Mutta ilmeisestikään ei.

    (0:32:21) Petteri:

    Koska tää on nyt vain tämmöinen, että tämä on hyvää bisnestä meidän valtiontaloudulle.

    (0:32:26) Maaret:

    Ja sitten näillä muukalaisillahan on kaikilla samat vaatteet. Joillain niistä se pään/kypärän muoto vaihtelee. Mä en ole ihan varma, onko se pää vai kypärä.

    (0:32:38) Petteri:

    Kyl musta tuntuu, että ne on oikeesti kypärä, koska...

    (0:32:40) Maaret:

    Kai se on kypärä, koska sitten kun tässähän ne pystyy vähän valtaamaan ihmisen kehon, niin sieltä sisältä näkyy semmoinen naama, joka ei ole kypärä.

    (0:32:50) Petteri:

    Minusta tuntuu, että sen on tarkoitus vähän näyttää siltä ihmiseltä, jonka ne on vallannut, koska nehän on kuitenkin ihan täysin eri kokoisiakin kuin ihmiset, että ei ne näytä siltä.

    (0:33:01) Petteri:

    Mutta kyllä ne puhuu, että niillä on suojapuvut päällä ja se on kypärä, mikä niillä on, ja meille ei vaan koskaan näytetä, miltä sen kypärän alla näyttää.

    (0:33:10) Maaret:

    Sitten jotkut niistä on poiminut sieltä ihmisten kamoista jotain alushousuja ja shortseja ja muuta semmoista siihen kypärän päälle.

    (0:33:20) Petteri:

    Semmoista pientä koristetta, että me lukijat pystytään erottamaan ne toisistaan.

    (0:33:26) Maaret:

    Se mikä mulle näissä muukalaisissa oli vähän mystinen, mitä mä en ihan hahmottanut, että mitä sillä haettiin, oli tää että niillä on kaikilla japanilaiset nimet, sillä että tässä on esimerkiksi nämä, yuriko ja Tsutomu.

    (0:33:39) Maaret:

    Ja sitten esimerkiksi, kun ne on sillä lailla, että nyt käymme vastarintaan, niin sitten ne huutaa banzai ja sillä lailla.

    (0:33:47) Maaret:

    Ja mä en oikein keksinyt, onko sitten tarkoitus olla joku semmoinen käännösjuttu siinä mielessä, että niillä ei ns. oikeasti ole japanilaiset nimet, mutta se miten me lukijat nähdään ne ja kuullaan ne, niin se on vaan tavallaan lokalisoitu meille.

    (0:34:07) Maaret:

    Ei siis niin kuin tässä englanninkielisessä versiossa, vaan ihan siinä alkuperäisessä japaninkielisessäkin.

    (0:34:12) Petteri:

    Joo. Mä tulkitsin sen just sillä lailla, samaan tapaan kuin jossain Tarussa sormusten herrasta, että eihän niiden hahmojen nimet oikeasti ole englanninkieliset, vaan ne on ihan jotain… että se Taru sormusten herrasta, mitä me luetaan, on lokalisoitu versio siitä oikeasta…

    (0:34:28) Maaret:

    …kielestä, mitä siellä puhutaan.

    (0:34:29) Petteri:

    …ja niistä oikeista nimistä, mitä niillä on.

    (0:34:32) Maaret:

    Joo.

    (0:34:34) Petteri:

    Ja ässähän on muutenkin tällainen, että näiden alienien puhe on sellaista ite keksittyy kirjoitusta. Ja myöskin ne äänet mitä se emoalus päästelee, niin on sellaisia itse keksittyjä hiraganantapaisia merkkejä, joiden on tarkoituskin olla ihmisille käsittämättömiä.

    (0:34:50) Petteri:

    Ja sitten, kun me ollaan näiden alienien näkökulmassa, ja ne puhuu siellä Japania keskenään ja puhuu toisistaan japaninkielisillä nimillä, niin sitten ihmiset on taas ne, jotka puhuu niillä keksityillä merkeillä. Että se on semmoinen näkökulmanvaihdos.

    (0:35:05) Maaret:

    Jep, mutta se oli ehkä aika sellainen erikoinen, että siihen oli tuotu niin ne Japani-nimet ja tämän tyyppistä.

    (0:35:12) Maaret:

    Se on kyllä vähän surkua, kun ei ne muukalaiset saanu… vaikka ne yritti vähän siellä jotain vastarintaa, niin sitten ne kaikki vaan räjäytetään ilmaan ja ne ei vaan saa mitään aikaan, kun ne ei vaan oikein osaa tätä taistelujuttua.

    (0:35:26) Petteri:

    Niille ei ole minkäännäköisiä aseiden konseptia edes niiden kulttuurissa. Kuka tietää, mitä ne oikeastaan edes tuli tekemään, kun sekin on vähän sellainen että kerrotaanko miten aukottomasti tässä sarjassa.

    (0:35:40) Petteri:

    Mutta ilmeisesti ne oletti, että kuulemma ihmiset on aika säyseitä, niin me pärjätään niille.

    (0:35:44) Maaret:

    Joo, aika tyhmiä kanssa.

    (0:35:47) Petteri:

    Mulle tuli tästä maailmanlopun odotuksesta ja tästä fiiliksestä, että niin kuin täällä me nyt eletään, niin vähän tämmöinen ajatus, että tuota…

    (0:35:54) Petteri:

    No tietysti silloin kun Asano tän sarjan aloitti vuonna 2014, niin se oli hän just pari vuotta sen jälkeen kun oli ollut valtavat tsunami vuonna 2011 jossa kuoli 20 000 ihmistä.

    (0:36:06) Maaret:

    Fukushiman kolmoisonnettomuus.

    (0:36:09) Petteri:

    Joo, ja sen jälkeen tosiaan ydinreaktorikin meinas posahtaa ja sen takia 470 000 ihmistä joutui evakkoon sieltä, vaikka olivatkin selvinneet tsunamista ensin.

    (0:36:18) Petteri:

    Niin tää nyt varmasti on ollut vähän niinku mielessä. Mut sitten toisaalta kyllähän Japanissa on aina ollut sellaista niinkun… ajatusmaailmaa että jotain kauheeta tai isoa saattaa tapahtua millä hetkellä hyvänsä. Että onhan meillä näitä tsunameja, onhan meillä näitä hurrikaaneja, taifuuneja. Arjen pitää pyöriä siitä huolimatta. 90-luvun lopulla oli ne Pohjois-Korean ohjuskokeet kun alkoi, jotka toimi siihen aikaan inspiraationa Majora's Mask -pelille, jossa kuu meinaa tipahtaa niskaan, maailmanloppua odotellaan sielläkin. Vuosikymmenet on odotettu että milloin se tulee seuraava iso Tokion maanjäristys, joita on viimeisten 500 vuoden ajan ollut keskimäärin noin sadan vuoden välein, ja se edellinen oli vuonna 1923, että laske siitä.

    (0:37:04) Petteri:

    Musta tuntuu, että tämä on aika tämmöinen monitulkintainen tämä lähestyvän maailmanlopun odotus ja se, että tuijotellaan sitä niin kuin isoa emoalusta, josta alkaa nousta savua ja poliitikot ei tee mitään ja kansalaiset ei vaan niin kuin tee mitään, koska ei voi.

    (0:37:19) Maaret:

    Joo, ja mun mielestä on jännä, että siihen on eri kulttuurikontekstissa, missä tämä sarja on luotu, niin helppo nähdä siinä myös sellaisia enemmän länsimaailman keskustelun aiheiden heijastuksia, mitä itse tekijä ei ole välttämättä sinne tarkoittanut.

    (0:37:39) Maaret:

    Just sillä lailla, että emoalus on helppo nähdä semmoisena ilmastonmuutosmetaforana. Että siinä se kirjaimellisesti Tokiota varjostaa.

    (0:37:49) Maaret:

    Ja kukaan ei vaan tee mitään ja kukaan ei oikeastaan edes yritä miettiä, että voisiko siitä päästä eroon jotenkin, tai voisiko sen kanssa oppia elämään jotenkin, vaan ihmiset vaan vähän niinku teeskentelee, että ei se nyt oikeastaan niin pahasti siinä ole.

    (0:38:05) Maaret:

    Mutta tosiaan vähän epäilen, että tuskin tämä on ollut Asanolla mielessä etenkään silloin kun sarjaa on aloittanut.

    (0:38:14) Maaret:

    Mutta en toisaalta tiedä, että mikä tuo ilmastonmuutoskeskustelu Japanissa on. Mutta varmaan tosiaan enemmän ehkä noin tuommoiset luonnonkatastrofiasiat siinä on enemmän ollut.

    (0:38:25) Maaret:

    Mutta se on vaan mun mielestä tosi jännä, että tällai länsimaisestä näkökulmasta siihen voi nähdä myös muita merkityksiä.

    (0:38:32) Petteri:

    Sitten yksi iso elementti tässä sarjassa on myöskin tällainen fiktiivinen sarjan sisäinen sarja, nimittäin huumorimanga nimeltä Isobeyan, joka on päähenkilöiden lempimangoja.

    (0:38:47) Petteri:

    Joka on tällainen Doraemon-tyylinen, käytännössä siis ihan vaan tämmöinen Doraemon-parodia, jossa siis tosiaan on tällainen sienialieni, joka on avaruudesta tullut tai tulevaisuudesta tai jostain…

    (0:39:00) Petteri:

    …ja joka tälle meidän päähenkilölle, joka on tämmönen laiska ja tyhmä ala-asteikäinen skidi, antelee kaiken näköisiä maagisia scifi-vempaimia, että tämä ratkaisee ongelmasi.

    (0:39:12) Petteri:

    Ja no. Doraemon oli toki nimenomaan tämmöinen sarja, jossa lapset miettivät, että kunpa ei tarvitsisi lukea kokeisiin, ja niille annetaan sellainen laite, että ei tarvitse lukea kokeisiin.

    (0:39:22) Petteri:

    Ja sitten tarinan opetus on se, että oikeastaan ei kannata käyttää oikoteitä tämmöiseen, vaan… you know. Tämmöinen perusopetuksia sisältävä lastensarja.

    (0:39:31) Maaret:

    Joo, paitsi että Isobeyan on nimenomaan sellainen vähän… moderni ja kyyninen, että nämä on tosi ilkeämielisiä usein nämä setit.

    (0:39:42) Maaret:

    Siellähän lukee aina sillai että, että "kun luet tätä, niin saat nauraa katketaksesi."

    (0:39:48) Maaret:

    Ja sitten kun sitä lukee, niin siinä ei ole mitään hauskaa, kaikista vähintään mitään haha-hauskaa.

    Mutta siitä tulee vähän semmoinen inha-olo kaikista niistä, että mm-mm.

    (0:39:54) Petteri:

    Tämä on aikuisille väännetty perversio Showa-kauden nostalgisesta, viattomasta lastensarjasta. Että siellä on niinkun ulkomaalaisia jotka haluaa ostaa LSDtä, ja puhutaan, että tuo kuulemma löytää jäbiä sosiaalisesta mediasta esittelemällä sen viiltelyarpia netissä ja tämmöstä.

    (0:40:20) Maaret:

    Joo, ja kaikki nämä pokkarithan alkaa siitä, että ensin meillä on pari sivua ihan sitä Isobeyan-sketsiä. Ja sitten se zoomaa siihen, että tämä on itse asiassa semmoisia sarjakuvasivuja, mitä joku hahmo siinä lukee. Ja sitten siellä pokkarin lopussa on aina vielä jatkuu, että miten se Isobeyan-sketsi siitä päättyy, vielä pari sivua.

    (0:40:43) Petteri:

    Ja useinhan ne liittyy sitten, sen sarjan sisäisen sarjan tapahtumat, jotenkin temaattisesti siihen, että mitä siellä nimenomaisessa pokkarissa tapahtuu.

    (0:40:53) Maaret:

    Esimerkiksi siinä, missä päätyttö Debeko haluaa kostaa kiusaajilleen, ja Isobeyan antaa sille ihan vain käsiaseen.

    (0:41:02) Maaret:

    Eka tämä tyttö on ryntäämässä ulos sillä tavalla, että "No niin, nyt tasataan tilit, kuulkaa!"

    (0:41:08) Maaret:

    Mutta sitten se lyhistyykin ja on sillä tavalla, että "No en mä oikeastaan voi ketään ampua, et en mä nyt niin kamala oo!"

    (0:41:14) Maaret:

    Ja sitten se on se sama pokkari, missä tämä aktivistityttö Futaba on tosi inessä siellä aktivistiyhteisössä. Ja saa huomiota sitten jopa sieltä järjestön johtajalta, ja on siitä tosi otettu, mutta sitten se johtaja antaa sille sen paketin säilöön, ja on sillai, että täällä on tämä 3D-printattu käsiase sitten, että "Olethan sä meidän luottamuksen arvoinen, koska ei kannata olla olematta!"

    (0:41:40) Maaret:

    Ja siitä tulee vähän semmoinen ikävä fiilis, että mihinköhän on tullut sotkeuduttua.

    (0:41:46) Petteri:

    Jep. Tää toimii tää Isobeyan manga myöskin sillä tavalla, että kun siellä on niitä kaiken näköisiä, että tässä on tää näkymättömyysviitta ja, tässä on tämä propelli jolla voi lentää, ja tämmöisiä. Niin myöskin tässä itse konkreettisessa sarjassa nää kaikki alienien teknologiset vimpaimet tuntuu olevan just tämmöisiä yksinkertaisia simppeleitä Doraemon-tyylisiä, että on näkymättömyysviittaja, on oikeasti semmoinen juttu, että kun laitat tämän jutun päälaealle, niin sitten siitä tulee propelli ja sä pystyt lentämään…

    (0:42:15) Maaret:

    Käännöslaite, että kun sen laittaa korvaan, niin pystyy ymmärtämään eri kieliä puhuvia.

    (0:42:16) Petteri:

    Joo.

    (0:42:20) Maaret:

    Ja se on ihan hauska, miten tässä moneen kertaan lampsheidataan sitä, että tämähän on ihan niin kuin Isobeyanissa, niistä laitteista.

    (0:42:30) Petteri:

    Juuri näin.

    (0:42:32) Petteri:

    Mutta joo, niillä ei ole mitään varsinaisia aseita. Tai oikein mitään vaarallista tai aggressiivista tosiaan.

    (0:42:40) Maaret:

    Eikä ne osaa myöskään niiden olemassa olevia vekottimia käyttää aseina.

    (0:42:45) Maaret:

    Mä ehkä loppujen lopuksi pidin tätä Isobeyan juttua enemmän kerronnallisena, just semmosena agressiivisena kerronnan keinona, kuin syvempänä osana tätä sarjaa. Että mun mielestä se oli aina semmonen enemmän pintapuolinen juttu, missä löytyi yhteyksiä aina.

    (0:43:08) Maaret:

    Ja esiteltiin näitä alienien vekottimien konsepteja, mutta en nähnyt suurta temaattista yhteyttä yleensä, vaan enemmän ne olivat pieniä tapahtumallisia heijastuksia.

    (0:43:22) Petteri:

    Joo, näin minäkin ajattelin aluksi, mutta kun tuli luettua tätä sarjaa pidemmälle, niin mä tajusin, että tämä tyhmä päähenkilötyttö saa kaikenlaisia vekottimia tältä alienilta, ja käyttää niitä itsekkäisiin tarkoituksiin.

    (0:43:40) Petteri:

    Ja myöhemmin sarjassahan puhutaan siitä, että tämä on ihan tyhmää. Minkä takia tää mangan päähenkilö käyttää näitä vain tyhmiin tarkoituksiin, sen sijaan, että se alkaisi supersankariksi tai maailmanparantajaksi tai mitään hyvää?

    (0:43:52) Petteri:

    Niin tämä liittyy tähän sarjan laajempaan aiheeseen, että no niin, nyt alienit tuli maahan ja nyt ihmiset on saaneet niiltä teknologiaa, koska ne on tutkineet niiden crashanneita lentäviä lautasia ja saaneet sieltä uusia energialähteitä ja alkaneet käyttää näitä energia-aseita ja sillai.

    (0:44:14) Petteri:

    Kun ihmiset ovat saaneet alienilta teknologiaa, niin osattaisiinko sitä käyttää mihinkään hyvään, niin kuin esimerkiksi siihen, että ratkaisee energiakriisi tai tällaista näin, vai alettaisiinko niitä käyttää vain aseteknologiana?

    (0:44:28) Petteri:

    Sillä lailla lyhytnäköisiin asioihin, niin kuin ennenkin.

    (0:44:30) Petteri:

    Itse pääsarjassa näytetään, että siellä ne ihmiset kehittelee vain yhä tehokkaampia sotakoneita, aivan samaan tapaan kuin Isobeyanissa Debeko miettii lyhytnäköisiä ja tyhmiä asioita saatuaan niitä Isobeyanin vekottimii.

    (0:44:43) Maaret:

    Se on ihan totta.

    (0:44:44) Petteri:

    Kun katsoo tätä sarjaa laajana kokonaisuutena, niin mun mielestä liittyy tuohon jotenkin.

    (0:44:51) Maaret:

    Se on varmasti totta, joo.

    (0:44:52) Petteri:

    Ja siellä sitten mitä enemmän sarja etenee, niin aletaan miettiä, että ei hitto, meidän välit Amerikkaan alkaa olemaan aika huonot nyt.

    (0:45:02) Petteri:

    Amerikkakin alkaa miettimään, että Japani on saanut puolustuskykynsä takaisin, ja Amerikka voisi hyökätä nyt Japaniin, kun sillä olisi voitettavaa.

    (0:45:10) Petteri:

    Ja meidän teknologiassakin saattaa olla takaportteja, kun tämä on rakennettu amerikkalaisten teknologiajättien teknologialla.

    (0:45:16) Petteri:

    Ja tää Amerikan presidentti Padron, joka näyttää aika… krhm…

    eräältä toiselta amerikkalaiselta presidentiltä ja puhuu just samalla lailla.

    (0:45:26) Maaret:

    Ajankohtaisempi kuin koskaan.

    (0:45:28) Petteri:

    Ajankohtaisempi kuin koskaan joo.

    (0:45:30) Petteri:

    On semmonen aika unhinged tyyppi ja… täähän on niinku nykymaailmassa ihan järjetön ajatus, että Amerikka hyökkäisi Japaniin. Mutta tässä tässä sarjan maailmassa se alkaa niinku olemaan yhä realistisempi uhka.

    (0:45:42) Maaret:

    Niin, ja siellä amerikkalaiset miettii, että nämä japanilaiset vaan kynsin ja hampain pitää kiinni tästä muukalaisinvaasiostaan, eikä päästä apajille muita.

    (0:45:54) Petteri:

    Niin sillä lailla, että ne hamstraa sen kaiken teknologian ja rakentaa niitä energia-aseitaan.

    (0:46:00) Petteri:

    Sitten jossain vaiheessa sanotaan, että jos amerikkalaiset ampuu meitä ohjuksilla, niin me voidaan ampua ne ohjukset alas meidän energia-aseilla.

    (0:46:08) Petteri:

    Sitten se on sellainen, että tämmöisen maailmantilaan olemme näemmä nyt sitten päätyneet.

    (0:46:12) Petteri:

    Siellä on aika ankeeta olla lukion viimeisellä luokalla ja miettiä, että mitäköhän susta tulisi isona.

    Dededede: Kadode ja Ooran

    (0:46:21) Maaret:

    Siitä päästäänkin varmaan näihin meidän päähenkilöihin, Kadodeen ja Ooraniin eli Ontaniin, ja ehkä vähän heidän perheisiinkin.

    (0:46:30) Petteri:

    Joo. Sympaattisia tyttöjä.

    (0:46:33) Maaret:

    Kadode on ehkä se sellainen normaalimpi näkökulmahahmo, semmoinen aika normaalin oloinen tyttö tosiaan.

    (0:46:38) Petteri:

    Polkkatukka ja silmälasit ja ihastunut opettajaansa ja sillai.

    (0:46:50) Maaret:

    Just näin.

    (0:46:52) Maaret:

    Siinä missä Ooran on käsittämätön ADHD-tyyppi, joka vaikuttaa tosi raskaalta. Se on koko ajan huutamassa sitä, miten se aikoo vallottaa maailman ja ties mitä.

    (0:47:04) Petteri:

    Mesoaa siellä, joo, se on näistä se tyttö, jolla on pitkät mustat hiukset ja kaksi poninhäntää.

    (0:47:10) Maaret:

    Siksak-jakaus.

    (0:47:12) Petteri:

    Joo, huutelee internetmeemejä, ja nää molemmat sitten tosiaan pelaa näitä FPS-räiskintäpelejä tietokoneillaan jenkkiserveillä, ja puhuvat siitä, että no niin, peliin on tulossa taas niin kun uusia päivityksiä tällä viikolla, että niin kun tavatkaamme taistelukentällä ja muuta tämmöstä.

    (0:47:30) Maaret:

    Joo, ja se on ihan mielenkiintoinen, että siellä yhdessä takaumassahan näkyy ihan pienesti, miten Ooran oli lapsena tosi erilainen kuin nykyisin, sellainen hirveän aran olonen, mistä tulee heti semmoinen fiilis, että onpas jännä, että miten siitä on kasvanut näin erilainen, toivottavasti tähän palataan.

    (0:47:50) Petteri:

    Mm-m. Toivottavasti tähän palataan.

    (0:47:53) Petteri:

    Perheet sitten. Kadodella oli isä, joka oli mangaeditori, mutta hän katosi kolme vuotta sitten kun alienit tulivat, kadonnut ja kuolleeksi oletettu.

    (0:48:05) Petteri:

    Äiti taas on siitä lähtien muuttunut yhden neuroottisemmaksi, ja se käyttää kaikki päivät maskia ja hiihtolaseja sisälläkin.

    (0:48:13) Petteri:

    Pelkää tätä A-pommista lähtenyttä säteilyä, ja joka viikko pitää käydä lääkärin tarkastuksessa. Sitten lääkäri on aina sillä lailla, että "ei ollut kyllä edelleenkään mitään."

    (0:48:23) Maaret:

    Joka viikko pitää vihannekset tilata Okinawalta, koska siellä ei ole säteilyä.

    (0:48:28) Petteri:

    Äidillä on uusi poikaystävä, joka on tosi mukavan oloinen tyyppi, ja en ymmärrä miten se sietää näin raskasta tyttöystävää.

    (0:48:38) Maaret:

    No kun se äiti on aika ikävän oloinen hahmo. Ylipäänsä tää Kadoden perhetilanne on vähän ankea ja laiminlyövä.

    (0:48:48) Maaret:

    Äiti on semmonen et se saa semmosia ihme pultinvetokohtauksia. "Nyt auto seis, auto seis!" vaikka ollaan tiellä, ja kauhea riehuminen.

    (0:48:58) Petteri:

    Hmm, joo. Kyllä, kyllä. Henkisiä ongelmia, joo.

    (0:49:00) Maaret:

    Joo ja huutaa Kadodelle, kun Kadode on sellainen, että "en mä oikeastaan halua muuttaa täältä Tokiosta mihinkään sun ihme…

    (0:49:08) Petteri:

    Hippifarmille.

    (0:49:09) Maaret:

    …hippifarmille, jossa ei ole säteilyä, koska mä haluan mennä yliopistoon."

    (0:49:16) Maaret:

    Mutta se poikaystävä on kyllä niin mukava tyyppi. Se on semmoinen oikein hauska hemmo, joka on vaan sillai, että "Älä huoli Kadode. Mä kyllä tuen sun yliopistossa käymistä." Ja sitten äiti vaan huutaa sieltä, että "Nyt lopeta tuommonen!"

    (0:49:32) Petteri:

    Niinhän tässä sitten loppujen lopuksi käy, että sitten kun lukiosta valmistutaan niin äiti ja poikaystävä muuttaa sinne hippifarmilleen jonnekin pois Tokiosta ja Kadode sitten saapi muuttaa oman kämppään yksinään käymään yliopistoa.

    (0:49:48) Maaret:

    Joo, ja Kadodella on vähän se tausta, että myöskin sen isä oli semmoinen teoriassa rakastava, mutta todellisuudessa lähinnä poissa.

    (0:49:57) Petteri:

    Etäinen ja töissä, joo.

    (0:50:00) Maaret:

    Ja hyvin tuntuu semmoiselta laiminlyödyltä lapselta.

    (0:50:05) Maaret:

    Siinä missä taas Ooranin perhe on semmoinen hyvinkin lämpimän ja läheisenolonen, ainakin tätä poliitikkoäitiä lukuun ottamatta, jota ei ihan kauheasti siellä näy.

    (0:50:14) Petteri:

    Ei niin. Isä omistaa autokaupan ja äiti taas on jonkunnäköinen kunnallispoliitikko. Sillä on jotain vaalijulisteita siellä, käy aina välillä siellä jakamassa ilmasta ruokaa jossain tapahtumissa.

    (0:50:27) Petteri:

    Isoveli Hiroshi taas on hyvän yliopiston käynyt, mutta sen jälkeen jäänyt hikikomeroon istumaan tietokoneella ja muuttunut todella ylipainoiseksi.

    (0:50:38) Petteri:

    Sekin on tosi hauska hahmo, se on samaan tapaan höpsö kuin Oorankin, pikkusiskonsa.

    (0:50:44) Petteri:

    Puhuu vaan siitä, että niinkun "Hei, voiksä löytää mulle kuvia kissojen palleista iltaan mennessä, koska pääministeri pitää puheen, ja aion spämmätä kommenttiketjut täyttäen kissojen kiveksiä."

    (0:50:56) Petteri:

    Ja sitten Ooran sanoo okei.

    (0:50:58) Maaret:

    Joo, Hiroshi on kyllä semmonen, ehkä tämän sarjan jotenkin semmonen mieleenpainuvin highlight-hahmo.

    (0:51:04) Maaret:

    Siinä on ehkä kans vähän sitä, että aika paljon on muuttunut tää jäbä, sillai että kun me nähdään takaumassa sitä,niin silloin se oli luokkansa ihailuin ja halutuin poika, semmonen kunnon älykköatleetti.

    (0:51:22) Petteri:

    Joo ja tytöt kirkuu ja se oli semmonen tosi cooli.

    (0:51:25) Maaret:

    Joo, vaikka se oli vähän semmoinen nettihyypiö jo silloin, mutta se ei korostunut ihan samalla tavalla.

    (0:51:35) Maaret:

    Se on mun mielestä tosi hauska, miten hyvin tästä sarjasta käy ilmi, miten se välittää pikkusiskostaan tosi paljon ja että ne on tosi sillai sulosella tavalla läheiset.

    (0:51:46) Maaret:

    Ja vaikka se nykyisin vaan shitpostaa netissä ja sillälailla, niin sitten toisaalta sitten, kun Ooran ja Kadode menee lenkille, niin se tulee sinne vähän mukaan.

    (0:51:58) Maaret:

    Ja sitten kun täällä löytyy tää ruma koira ilman omistajaa niin Hiroshi alkaa huolehtia siitä, ja se on semmonen höpsö ja cool hahmo vähän niinku yhtä aikaa.

    (0:52:09) Petteri:

    Joo. Se on sillä lailla hauskaa, että kun kaverit tulee käymään ja Hiroshi kurkkaa sieltä niin kuin ovenraosta ja pelkästään sen naama näkyy, niin joku sanoo siellä...

    (0:52:16) Maaret:

    Pelkästään sen silmät melkeinpä.

    (0:52:19) Petteri:

    Niin, niin sitten huudetaan, että "Oo, Hiroshi, pysy just siinä, ainoastaan sun coolit osat näkyy."

    (0:52:24) Maaret:

    Yhyy.

    (0:52:25) Petteri:

    Mut joo, hauska ja lämmin hahmo.

    (0:52:28) Maaret:

    Joo, ja tässähän on se selkeä implikaatio, että tää muukalaisinvaasio on vähän laittanut sen maailman sekaisin. Ja sitten on jäänyt hikikomeroksi eikä oikein haluu enää lähteä kotoa ja sillai.

    (0:52:44) Petteri:

    Joo. Olkoonkin, että se itse sanoo sillä tavalla, että tahdon että Ooranilla on koti, johon palata ja olen siellä häntä varten ja tämmöistä.

    (0:52:52) Maaret:

    Joo, mutta kyllähän se vähän yhdessä kohtaa itsekin myöntää itselleen sen, että kyllähän tämä on ehkä enemmän sitä, että itse olen vaan pelännyt mennä yhteiskuntaan.

    (0:53:02) Petteri:

    Joo, mut tosi hauska kun se puhuu sillä lailla chuunisti, että niinkun...

    (0:53:06) Petteri:

    "No niin, olen korjannut tietokoneesi, kirottu oikea käteni ja pyhä vasen käteni tekivät yhteistyötä, ja Jumala sanoi minulle: asenna videokortti uudestaan ja päivitä ajurit."

    (0:53:20) Maaret:

    Ai että. Se on semmoinen hahmo, että aina kun se on mukana kohtauksessa, niin se on semmoinen, joka varastaa sen kohtauksen.

    Dedede: Muut hahmot

    (0:53:28) Maaret:

    Sitten tässä on vähän semmoista ensemble-henkisyyttä, että tässä on aika paljon näitä hahmoja, jotka pyörii.

    (0:53:34) Petteri:

    Näillä on niinku tää kouluporukka.

    (0:53:37) Maaret:

    Joo, lukiokaverit. Jotka on itse asiassa tosi pienessä roolissa, ja niiden merkittävimmät ominaisuudet on ehkä…

    (0:53:46) Maaret:

    että tämä pitkä otsatukkatyttö Rin pukeutuuu tosi söpösti semmoisiin lolitahenkisiin vaatteisiin.

    (0:53:52) Maaret:

    Ja sitten tämä resting bitch face -tyttö Kiho on pojuydehuolien valtaama.

    (0:53:59) Maaret:

    Ja sitten on tämä lyhyt silmälasityttö Ai, jolla on nämä viisi pikkuveljeä, joista se neljäs on mahtavat chuunipoika.

    (0:54:07) Maaret:

    Ihana kun nämä muut kaverit tapaa ne pikkuveljet, ja Ooran on sillain "Numero neljä, odotan sinulta suuria."

    (0:54:14) Petteri:

    naurua Joo.

    (0:54:15) Maaret:

    Ja sitten tässä on vähän ehkä sitä implikaatiota, että numero nelonen on vähän ihastunut Ooraniin, kun se ehkä löytää semmoista sielujen sinfoniaa kun Ooran on niin outo ja se on itse kanssa vähän outo.

    (0:54:27) Petteri:

    Juu. Sitten on tää herra Watarase, joka on näiden opettaja tosiaan, ja johon Kadode on ihastunut ja...

    (0:54:34) Maaret:

    Periaatteessa ihan kunnollinen tyyppi, mutta aika ankee.

    (0:54:38) Petteri:

    Niin, vähän semmonen...

    (0:54:39) Maaret:

    Tylsistynyt nuori aikuinen, joka ei oikein odota elämältä mitään.

    (0:54:44) Petteri:

    Joo, ja sillä on niinku tyttöystävä, mutta tässä sarjan alussa se tyttöystäväkin lähtee kävelemään ja...

    (0:54:49) Maaret:

    Sillai että "ehkäpä meidän ei kannata tuhlata aikaamme, kun emme nyt kauheasti toistemme seurasta nautita."

    (0:54:56) Maaret:

    Yliopistossa sitten tavataan ehkä nämä vähän tärkeimmät kaverihahmot.

    (0:55:02) Petteri:

    Jotka on kotosin kauempaa Ishikawasta, landelta sieltä länsirannikolta, melkeinpä samoilta hoodseilta kuin Skip and Loaferin päähenkilö.

    (0:55:12) Petteri:

    Futaba ja Makoto, jotka muuttaa Tokioon yliopistoa käymään ja ystävystyy tämän muun porukan kanssa.

    (0:55:20) Maaret:

    Futaba on tosiaan tällainen vasemmisto, muukalaisten oikeuksien puolustava aktivistityttö, ja Makoto on crossdressaava poika.

    (0:55:30) Petteri:

    Joo, ja näistä tulee sitten osa tätä porukkaa tässä, minkä kanssa hengataan.

    (0:55:36) Maaret:

    Futabaan liittyy ehkä tästä pääporukasta, etenkin tässä sarjan alkupuolella, se ehkä kaikista dramaattisin systeemi ja painostavin juonielementti juuri tämä, että se liittyy tähän muukalaisten suojeluun tähtäävään SHIP-järjestöön.

    (0:55:58) Maaret:

    Sitten siellä toiminnassa mukana oleminen alkaa tosiaan tuntuakin vähän ahdistavalta jossain kohtaa, kun tulee sitä 3D-printti-käsiasetta säilytettäväksi ja sillä lailla paine kasvaa.

    (0:56:10) Maaret:

    Ja Makoto on ihan jännä hahmo. Sehän muuttaa Tokioon, jotta se olisi kaukana sieltä omilta huudseiltaan ja voisi presentoida sitten omana itsenään. Sehän ei ole transnainen identiteetillisesti, vaan nimenomaan poikahahmo, joka tykkää käyttää tyttöjen vaatteita, näyttää nätiltä, laittautua ja sillain presentoida itseään sosiaalisesti naisellisesti.

    (0:56:37) Maaret:

    Mutta eihän sillä ollut mitään semmoista kehodysforiaa tai erityistä tarvetta, että oma keho olisi jotenkin naisellisempi tai sillälain.

    (0:56:46) Maaret:

    Kyllähän se vähän arastelee siellä, kun kesällä mennään uimarannalle, että "peruukki lähtee, jos menen tonne mereen ja ei oikein viitti."

    (0:56:54) Maaret:

    Mut sit lopulta se on sillälailla, että no jaa, jättää peruukin ja menee ihan poikien uimasortseissa sinne muiden mukaan rymymään.

    (0:57:02) Maaret:

    Ja kaikkihan kutsuu sitä pronominilla "he".

    (0:57:05) Maaret:

    Tämähän on ihan sillälailla ielenkiintoisen sateen kaareva hahmo ja ei kauhean ehkä helposti määritettävissä oleva sukupuoli-identiteetti näin länsimaiselle kuluttajalle, koska tämä on just vähän tämmöinen ehkä otoko no ko -henkinen hahmo.

    (0:57:22) Petteri:

    Joo.

    (0:57:22) Maaret:

    Eli just crossdressaava poika, joka kuitenkin kokee itsensä pojaksi, mutta haluaa pukeutua tytöksi.

    (0:57:31) Petteri:

    Sit meillä on erinäisiä ja muitakin vähemmän tärkeitä sivuhahmoja, joilla ei välttämättä ole ihan hirveästi mitään tekemistä näiden muiden päähenkilöiden kanssa, mutta joiden elämää ja juttuja me kuitenkin seurataan ja jotka antaa tätä maailmanrakennuksellista syvyyttä.

    (0:57:47) Petteri:

    Esimerkiksi tämä opettaja Watarasen ex-tyttöystävä, joka on töissä isossa firmassa SES:ssä, joka on vähän niin kuin tällainen paikallinen Sony. Iso teknologiafirma, joka tekee näitä aseita Japanissa.

    (0:58:07) Petteri:

    Sitten on tämä freelance-toimittaja, joka käy aina tätä tyyppiä ahdistelemassa, joka haluaa saada totuuden selville, semmoinen aika ankee jäbä.

    (0:58:18) Petteri:

    Sitten on tämä pääministeri, jolla on nämä sen idolihuolet, jonka kautta me saadaan kuulla, mitä vallan ylimmissä kammareissa puhutaan, että kyllä tämä valtakunnan eliitin pakoalus on hiljalleen valmiina ja näin edespäin.

    (0:58:34) Petteri:

    Sitten on se yksi puolustusvoimien sotilas, jota me tavataan aina välillä, joka on siellä, että täällä mun duuni on sitä, että mun pitää ampua näitä alieneita ja tota…

    (0:58:43) Maaret:

    Ja se tuntuu siltä, että tässä vähän pikkuhiljaa siitä alkaa tuntua se aika pahalta ja se alkaa kyseenalaistaa sitä, että miksi me oikeastaan tehdään tätä.

    (0:58:52) Petteri:

    Joo, ja sit se käy kotona ja sit sen sisko on siellä että "Jahas, murhaaja tuli kotiin" ja se on sillai että "No ei ne oikeestaan oo ihmisiä, ja mä vaan teen työtäni" ja sillälai.

    (0:59:02) Maaret:

    Ja sitten kun käydään sushilla ulkona, niin vanhemmat alkaa kehuskelemaan kokille siellä, että "Meidän poika tappaa niitä muukalaisia, ai että".

    (0:59:12) Maaret:

    Ja sitten se vähän saa siitä kilarit sillai, että "Ei tämä oikeastaan ole mitenkään kauhean kehumisen arvonen asia."

    (0:59:20) Petteri:

    Tai sankarillista, niin. Tämmöisiä sivuhahmoja, joita näkyy aina välillä ja joiden matkat aina välillä risteää näiden muiden hahmojen kanssa.

    (0:59:31) Maaret:

    Ja sitten siellä aina välillä näkyy jotain hahmoja, jotka on itse asiassa ystävystyneet jonkun muukalaisen kanssa.

    (0:59:38) Petteri:

    Niin, sillai että mä oon käynyt ruokkimassa näitä muukalaisia kun me asutaan täällä evakuointialueen reunalla ja tämmöstä.

    (0:59:48) Maaret:

    Sitten tietysti tämmöinen… tärkeä, mutta onneksi ehkä aika pieni cameo-rooli. Eli täällä sarjassa välillä pyörii tämmöinen tyyppi kuin Kengo Hanazawa. Eli I Am a Heron mangaka, joka samaan Big Comic Spirits -lehteen mangaa tekee kuin Inio Asano.

    (1:00:08) Petteri:

    Joo, ja aina välillä meille niin kun näytetään jossain takaumissa ja sillä lailla että niin kun okei tää Kadoden isä, joka mangaeditori oli, niin oli tosiaan tän jäbän editori, ja…

    (1:00:18) Maaret:

    Ja se on hassu, kun se on piirretty se hahmo semmoiseksi tosi höpöksi, että sillä on semmoiset kimmeltävät isot silmät ja tyhmä leuka ja blondatut hiukset ja se ei kyllä näytä yhtään tosielämän Hanazawalta.

    (1:00:34) Petteri:

    Tämä tuntuu siltä, että ikään kuin Inio Asano olisi hävinnyt jonkun vedonlyönnin, jonka panoksena on, että jos mä voitan, niin sä laitat mut omaan mangaasi ja piirrät mut maailman cooleimpana tyyppinä.

    (1:00:46) Petteri:

    Näytetään jopa niinku mangasivuja sieltä, että tää taisi olla Ressentiment, joka on Kengo Hanazawan se scifisarja, jossa oli jäbä, joka meni VR-maailmaan ja tällain.

    (1:00:56) Petteri:

    Ja sit lopussa mainitaan, että nii se on nyt iso kiho, kun se teki sen zombimangan, ja täähän on tietysti I Am A Hero, ja…

    (1:01:04) Petteri:

    Animeversiossakin ääninäyttelijänäkin oli Mamoru Miyano vielä, joka on tottakai niinku semmonen cooli nättipoika, joka on semmonen höpsö, ja… tää tuntuu siltä, kun Inio Asano olisi hävinnyt jonkun vedon.

    (1:01:13) Maaret:

    Jotenkin mulle tuli ehkä enemmän semmoinen fiilis, että se on voittanut jonkun vedon ja sit se on sillä tavalla "hihihihi, lalalala".

    (1:01:21) Maaret:

    Ja Hanazawa on siellä sillai, että "Ööö, ööö, öööö, mitäs mieltä tästä pitäisi olla?"

    (1:01:29) Petteri:

    Hmm. No tää hahmo näkyy vaan pari kertaa sarjan aikana, mutta kuitenkin.

    (1:01:34) Maaret:

    Joo, se on hauska kun siellä puhutaan Hanazawa-senseistä, ja sit on vaan sillä lailla, että Kengo Hanazawa? Et onks täs ihan oikee hahmoo otettu mukaan, ni sit siellä... todellakin todetaan, että juuri samasta tyypistä on kyse.

    (1:01:46) Petteri:

    Joo, höpsöä. Toki voihan olla, että Kengo Hanasawallakin on joku manga, jossa Inio Asano on samalla lailla höpsönä sivuhahmona mukana.

    (1:01:56) Petteri:

    Eh, jos joku tietää, niin saa toki kertoa.

    (1:02:00) Petteri:

    Sitten meillä on vielä yksi tärkeä sivuhahmo.

    (1:02:03) Maaret:

    Joka oikeastaan vähän nousee kolmanneksi päähenkilöksikin.

    (1:02:08) Petteri:

    Kyllä, nimittäin poitsu nimeltä Ooba, joka on itse asiassa yksi näistä alieneista, joka tosiaan on vallannut ihmisen ruumiin ja nyt sitten elää aika lailla sillä lailla kodittomana ihmisten keskuudessa ja on tässä sarjan alkaessa tosiaan kolme vuotta elänyt.

    (1:02:26) Petteri:

    Vähän sillai, että sillä on vähän sellaisia näitä alienilaitteita, joilla se pystyy availemaan lukkoja ja muuta semmoista ja hiippailemaan ihmisten kämppiin ja sillä lailla, mutta tota...

    (1:02:38) Maaret:

    Se on entinen idolipoitsu, se oli Kadoden suosikki ja se kanssa katosi siellä.

    (1:02:47) Maaret:

    Ja sehän oli kuolleeksi luultu just siellä emoaluksen ensimmäisessä saapumisessa, kun kuoli jengiä, kun nuketettiin emoalusta.

    (1:02:59) Maaret:

    Ja se on semmoinen vähän ehkä lapsenomainen… Sehän on lapsi.

    (1:03:04) Petteri:

    Niin, näin meille sanotaan, että kun se siinä jossain kohtaa tapaa yhden toisen alienin, niin se toinen alien kommentoi, että "Ai sä oot joku pikkupentu".

    (1:03:12) Maaret:

    Todennäköisesti se on about teini tässä kohtaa, kun kolme vuotta on kulunut. Mutta se on vähän semmoinen lapsekas ja se on tosi semmoinen sydämellinen, iloinen ja mukava poika.

    (1:03:25) Petteri:

    Joo, mutta se on kuitenkin vähän alieni ihmisten keskuudessa. mutta toisaalta kun se on sellainen, että mä olin aika nuori kun mä tulin tänne, et en mä oikein tiedä, että oliks meillä joku suuri suunnitelma tai jotain, et se ei tiedä näistä jutuista kauheasti.

    (1:03:38) Maaret:

    Niin, ja sitten toisaalta ehkä se nyt alkaa olla jo vähän sillä tavalla, että no en mä oo oikeastaan muukalainen, enkä mä oo oikeastaan ihminenkään, että jotain siltä väliltä ehkä.

    (1:03:50) Petteri:

    Joo, kyllä. Mehän tässä tosiaan Kadode ja Ooran tapaa sen ja ottaa sen vähän niinkun asumaan sinne Kadoden kämppään…

    (1:04:02) Maaret:

    …Jossa Oorankin tuntuu viettämään ehkä enemmän öitä kuin kotonaan, vaikka virallisesti asuukin siellä kotona vielä.

    (1:04:10) Petteri:

    Joo, ja se on sellainen hassua, että me nyt hengataan tämän alienipoitsun kanssa, mutta mitäs nyt sitten? Tietääkö se mitään näistä jutuista?

    (1:04:19) Petteri:

    Ei se nyt ihan kauheasti tiedä. Se on vähän sellainen hassua että kun näähän yliopistossa liittyy tämmöiseen okkultismikerhoon…

    (1:04:26) Maaret:

    Tai siis eivät liity, mutta vähän hengaavat sen kerhon kanssa. Jossa on yksi jäsen.

    (1:04:31) Petteri:

    Joka on semmoinen afropäinen puheenjohtaja. Ja se on kauhean innostunut ufoista…

    (1:04:40) Petteri:

    …ja niinkun selittämättömistä ilmiöistä ja se on sillä lailla että "joku kuulemma oli nähny ufon" ja se on sillä lailla että "miks sä puhut näistä ufoista kun tossahan noita avaruusaluksia pyörii", ja se on sillä lailla että "ei tommosia ufoja, niissä ei oo romantiikkaa".

    (1:04:54) Maaret:

    Varmasti vielä on parempia ufoja jossain tuolla.

    (1:04:56) Petteri:

    Niin… sillä lailla että koko sen niinkun elämäntapa ja harrastus on menny pilalle kun alienit oikeesti tuli tänne. Siinä oli se kohta jossa ne menee sinne kesäleirille ja on sillä lailla että "no niin täällä oli nää tytöt jotka niinku kuulemma näki alienin, ja oliks se niinku tämmönen, tämmönen niinku harmaa, harmaa soikiosilmänen, vai oliks se tämmönen reptiliaani", ja sit se on sillä lailla että, "joo mä voin piirtää" ja sit se piirtää semmosen niinku perus-invaderin, jolla on niinku kypärä päässä ja sit se on sillä lailla, "ei, se olikin vaan tommonen tylsä alieni, arkinen alieni."

    (1:05:25) Maaret:

    Siitähän nousee tämä mielenkiintoinen juttu, että onko ne alienit olleet aikaisemminkin täällä?

    (1:05:33) Petteri:

    Sillon vuosia sitten.

    (1:05:33) Maaret:

    Koska tämä alieni, mikä oli kuulemma nähty, oli nähty silloin kahdeksan vuotta sitten, eikä kolme neljä vuotta sitten, kun se invaasio tapahtui. Tai saapuminen.

    (1:05:45) Petteri:

    Joo. Mutta e, mitä olin sanomassa, on se, että tätä okkultismikerhon johtajaakaan ei kuitenkaan oikein, vaikka se tietää, että Ooba on alieni ihmisen kehossa, niin sitä ei kiinnosta kauheasti kysellä siitä, että mistä te alienit olette tulleet tai mitä te haluatte.

    (1:06:01) Maaret:

    Joo, luulisin, että Kadode ja Oorankin olisi vähän enemmän tentannut sitä tai jotain, mutta...

    (1:06:06) Maaret:

    Toisaalta se on ehkä vähän osa sitä, että ei näitä ihmisiä ihan kauheasti itseasiassa kiinnosta, että mitä nää alienit on ja mitä ne haluaa.

    Dededede: Julkaisu

    (1:06:18) Maaret:

    Julkaisusta sitten voisi ihan ensin sanoa, että tämän sarjalla on tosi hyvä nimi. Sehän on sama japaniksi ja englanniksi, eli Dead Dead Demon's Dededede Destruction.

    (1:06:29) Maaret:

    Ja se liittyy niin monella tavalla tähän sarjaan. Sillai että…

    (1:06:31) Maaret:

    Destruction tietysti viittaa siihen, että se maailmanloppufiilis tässä vähän on, ja de-de-de-de taas on se ääniefekti, mitä tässä käytetään aina aseiden paukkumisesta, muun muassa kun niitä muukalaisia siellä lahdataan.

    (1:06:50) Petteri:

    Niin, että ihmiset kehittää kaksijalkaisia taistelurobotteja, jotka ampuu konekiväreillä.

    (1:06:56) Petteri:

    Ja sit se äniefekti on sillä lailla "de de de de de de". Ja sä oot sillä lailla "uu tässä on tää sarjan nimi" kun veri roiskuu ja pikkulapsen näköiset alienit siellä huutaa että "ei, säästäkää meidät, apua karatkaa".

    (1:07:10) Maaret:

    Sitten on vielä se demon, joka viittaa siihen, että kadoden kiusanimi ala-asteellahan oli "demon"…

    (1:07:19) Maaret:

    koska jos nimen Kadode (門出) kanjit, eli portti ja poistuminen, kääntää ympäri, niin sitten sen voi lausua "de-mon".

    (1:07:28) Maaret:

    Ja sitä kun kiusattiin, niin tämä haukkumanimi oli tietysti vähän tarjottimella.

    (1:07:33) Petteri:

    Kyllä. Mutta tää on tämmönen Vizin julkaisu tämä. Isokokonen ja vähä kiiltoo kannessa. Joka pokkarin kannessa on yksi hahmo isolla ja sillai.

    (1:07:44) Maaret:

    Joo, nää kannethan on tosi agressiivisia just, ne hahmot on super lähikuvassa aina.

    (1:07:52) Petteri:

    Käännös tässä sarjassa on ihan hauska, että tässähän on kauheasti tätä höpötystä ja sekoilevaa huutamista ja videopelitermejä ja meemien huutelua, mitä nämä tytöt keskenään heittää, niin se on kyllä saatu ihan hauskasti käännettyä.

    (1:08:09) Maaret:

    Joo, semmoinen hyvin eläväisen tuntunen.

    (1:08:12) Petteri:

    Joo, semmoinen pisti vaan silmään, että kun Tokion 23 erillisaluetta, eli siis "wardia" englanniksi – "23 wards".

    (1:08:22) Maaret:

    Metropoli, eikä niinkään yksi kaupunki.

    (1:08:22) Petteri:

    Niin, kun nämä on nämä Tokion keskustan 23 keskeisintä kaupunkia/lääniä, Shibuya, Shinjuku, Nerima, Toshima, kaikki nämä mitkä kaikki tietää. Niin joka kerta, kun ne mainittiin tässä sarjassa, sanottiin vaikka, että "lentävä lautainen on lähestymässä 23 wardin aluetta" tai sinne ei saa mennä, poistumiskielto tai jotain, niin se oli konsistentisti käännetty väärin tässä sarjassa,

    (1:08:49) Petteri:

    että se oli tulossa "kahdennenkymmenennenkolmannen wardin alueelle", ikään kuin niillä olisi jotkut järjestysnumerot.

    (1:08:57) Petteri:

    Eli kääntäjä ei ollut jotenkin tajunnut, että mitä se ilmaus "23 wards" tarkoittaa.

    (1:09:02) Petteri:

    Paitsi lopulta ihan viimeisessä pokkarissa oli lopulta käännetty oikein ensimmäistä kertaa.

    (1:09:07) Petteri:

    Ja eihän tämä iso moka ole, mutta minua vaan ihmetyttää, että miten joku voi oppia Japania niin hyvin, että se pystyy kääntämään mangaa, mutta on kuitenkin jotenkin elämässään onnistunut välttämään tämän ilmauksen olemassaolon, että mitä se tarkoittaa.

    (1:09:20) Petteri:

    Tokio nyt kuitenkin on aika keskeinen asia maailmassa.

    (1:09:23) Maaret:

    Ja ainakin Japanin kieltä osaavan maailmassa, voisi kuvitella.

    (1:09:24) Petteri:

    Niin.

    (1:09:28) Maaret:

    Muutenhan tämä on Vizin Signature-sarjan julkaisu, eli iso pokkari. Värisivuja alussa ja sellaiset taitettavat kannet. Ei siis irtokannet, vaan se, että se pahvi on vähän pidempi ja se taittuu sisäänpäin.

    (1:09:44) Petteri:

    Siellä on semmoinen läppä, semmoinen koristeläppä enemmän.

    (1:09:48) Maaret:

    Joo, ei ole varsinaista funktiota, mutta onpahan vähän fiinimpi fiilis.

    Dedede: Animesovitus

    (1:09:56) Petteri:

    Animesovitus sitten.

    (1:09:58) Petteri:

    Tästähän julkaistiin tuossa keväällä '24 kaksi kahden tunnin elokuvaa.

    (1:10:04) Petteri:

    Ja niitä me ei olla katsottu, niin ei tiedetä, miten toimii juoni siellä. Niitä ei ole Lännessä julkaistu.

    (1:10:11) Petteri:

    Mutta niiden pohjalta sitten laajennettiin tämmönen kahdeksantoista jakson pituinen TV-sarja, joka sitten viime kesän aikana esitettiin toukokuusta syyskuuhun, ja joka Crunchyrollistakin löytyy.

    (1:10:23) Petteri:

    Ja minuutteja kun tässä laskee, niin aika paljon sitä stooria oli vissiin sitten laajennettu tähän TV-versioon, että se on varmastikin se kanoninen tapa katsoa tää sitten animena, jos haluaa.

    (1:10:36) Maaret:

    Joo, lisättiin tietysti kanssa openingit ja tuotantostudiona toimi Production +H, joka on mulle vähän uusi tuttavuus.

    (1:10:46) Petteri:

    Joo, en ollut kuullut itsekään ennen.

    (1:10:49) Petteri:

    Me katsottiin tästä vähän alkuu ja vähän loppuu, ja sieltä pisti kyllä kaiken näköistä jännää mieleen.

    (1:10:58) Maaret:

    Joo, ei ihme että oli sovitettu, pidetty kyllä hyvin sama tarina, mutta yksityiskohtia oli sovitettu aika paljonkin ja usein ja ei ihme silleen, koska se kuulostaa järkevältä kun ollaan leffaa tekemässä.

    (1:11:14) Petteri:

    Joo. Sillä lailla oli järjestetty selkeämmäksi siinä alussa se,että nämä alienien hyökkäyksen kuolonuhrit koostuivat lähinnä siitä, että Jenkit ampuivat sen pommin.

    (1:11:24) Petteri:

    Näytettiin myöskin selkeämmin siellä heti alusta, että ei nämä alienit ole minkäännäköinen uhka ihmisille.

    (1:11:30) Petteri:

    Eikä myöskään piilotella sitä, miltä nämä alienit näyttävät,vaan ne näytettiin heti ekasta jaksosta. Mangassahan tämä hiljalleen tuli selväksi.

    (1:11:39) Maaret:

    Mangassa oli ensimmäisen kolmen pokkarin muodostama prologiosuus, jonka päätteeksi sitten alienit otettiin mukaan visuaalisesti.

    (1:11:51) Maaret:

    Ehkä isoin ero tässä oli, että hän on sovittanut tämän viimeisen pokkarin kehyskertomukseksi, että siitä aloitetaan ja siihen lopetetaan ja sitten se varsinainen mangan tarina alkaa vasta kakkosjaksossa.

    (1:12:12) Petteri:

    Joo, mutta kuitenkin sillain, että kun se on se nollas jakso on sillain, että no niin, tulevaisuudessa on tällaista näin, ja sitten se kehyskertomus on sillain, että annapas kun mä kerron, mitä tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut. Ja sitten on tämä varsinainen sarja. Ja sitten palataan viimeisessä jaksossa taas tähän, että no niin ja nyt me ollaan täällä, mihin me päädyttiin, niin mun mielestähän se toimi tosi hyvin.

    (1:12:38) Petteri:

    Koska mangassa se viimeinen pokkari oli sitten vähän semmoinen niin kuin irrallinen lopetus.

    (1:12:42) Maaret:

    Joo, joka kävi vähän raskaaksi. Mä luulen, että toi animen kokemus on vähän erilainen tosiaan just sen takia, että vähän niin kuin kerrotaan heti alkuun, että mihin sarja tulee päättymään.

    (1:12:55) Petteri:

    Joo, ja mun mielestä mitä enemmän mä sitä mietin, niin se oli aika semmonen toimiva ratkaisu.

    (1:12:55) Maaret:

    Koska se luo ihan erilaiset odotukset silleen, että mitä tässä tarjossa tulee tapahtumaan.

    (1:13:07) Petteri:

    Yleensähän jos on joku animetuotanto ja siellä on joku jonka nimi on "jakso 0", niin tulee vähän semmonen, että ooookei. Että tää on selkeästi joku semmonen, josta ei voi tajuta mitään, jos ei oo mangaa lukenut. Ja tää on vaan tämmönen joku ekstrabonushomma. Mutta tässä se kyllä pitää kattoa se nollaskin jakso. Koska muuten sä et tajua mitään mitä viimeisessä jaksossa tapahtuu sitten.

    (1:13:27) Maaret:

    Roolitusfilosofia tuntui olevan se, että oli selkeästi nostettu Kadoden ja Ooranin näyttelijät ihmisistä, jotka eivät ole ääninäyttelijöitä varsinaisesti.

    (1:13:43) Maaret:

    Kadodea näyttelee Yoasobi-yhtyeen laulaja Ikura eli Rira Ikuta – kirjoitetaan länkkärikirjaimilla "Lilas".

    (1:13:52) Maaret:

    Yoasobihan tekee paljon animemusaa, siis… Oshi no kon ja Frierinin ekat openingit esimerkiksi. Beastarsin kakkosopeningin kanssa.

    (1:13:57) Maaret:

    Ja yleensä se sitoo tosi kivasti lyriikat ja sen biisin siihen sarjaan, mistä kerrotaan.

    (1:14:08) Petteri:

    Tähän sarjaan taas oli tehnyt opening-biisin Inio Asano itse.

    (1:14:13) Maaret:

    Oh oh. Mutta siinä laulo nää Ooranin ja Kadoden näyttelijät.

    (1:14:18) Maaret:

    Oorania näyttelee Ano, joka on musiikintekijä ja live-näyttelijä. Oshi no kon live-versiossa se Mem-cho. Muunmuassa.

    (1:14:27) Maaret:

    Ja sitten se on tehnyt uuden Ranma-sovituksen openingin ja sillä lailla.

    (1:14:31) Petteri:

    Joo, olen tässä viime aikoina katsonut muutamankin elokuvan, jossa se on erinäköisissä rooleissa.

    (1:14:38) Maaret:

    Sehän sopii siihen tosi hyvin sillä lailla, kun sillä on se vähän kärisevä, vähän outo ääni.

    (1:14:42) Petteri:

    Joo. Mutta joo, se on vähän hassua, kun näin ei-ääninäyttelijämäiset äänet kuuluu näistä animehahmoista.

    (1:14:50) Maaret:

    Joo, ja se on jännä, koska vaikka se Ano tekee tuolle Ooranille tosi tyylitellyn ja karikatyyrimäisen äänen, niin se ei ole kuitenkaan semmoinen animekarikatyyrin kuulonen.

    (1:15:02) Petteri:

    Niin.

    (1:15:02) Maaret:

    Vaan se on kuitenkin jotenkin erilainen kuin mitä animessa yleensä.

    (1:15:06) Petteri:

    Jännä.

    (1:15:07) Maaret:

    Joo.

    (1:15:08) Maaret:

    Sitten kyllähän siellä muut näyttelijät on hyvinkin sitten ihan animeääninäyttelijöitä.

    (1:15:15) Maaret:

    Ja sitten huomaa, että siellä on jotain sivuhahmoja roolitettu vanhemman ääninäyttelijäpolven merkkihenkilöillä.

    (1:15:25) Maaret:

    Että Isobeyania näyttelee Tomokazu Sugita ja Kadoden isää näyttelee Kenjiroo Tsuda ja Hiroshia Junichi Suwabe. Ja sillain.

    (1:15:35) Maaret:

    Ja sitten siellä on tietysti se Mamoru Miyano, Kengo Hanazawana.

    (1:15:39) Petteri:

    Sanomassa pari repliikkiä, joo. Mutta ihan hyvännäköinen sarja oli, ja siinä oli paljon semmoisia asioita, mitä en ollut tullut mangaa lukiessa ajatelleeksi. Esimerkiksi se, että miltä se kuulostaa se ääni, jota se emoalus pitää siellä ja joka on kuvattu semmoisina tosi kummallisina ei-hiraganoina. Se on semmoinen rääkynä ja vääntyilevä. Se, että mitä tämä alienien puhe on.

    (1:16:06) Petteri:

    Että se on nauhoitettu sillä tavalla, että ihmiset ovat puhuneet ja sitten niitä on leikelty palasiksi ja varmaan takaperinkin äänitetty, että se kuulostaa puheelta, mutta täysin käsittämättömältä mokelluspuheelta.

    (1:16:19) Maaret:

    Se oli hauska, kun Ooba just puhuu sillai. Että se kuuluu, kun on vähän hätäinen kohtaus, niin hätä kuuluu äänestä. Se ääninäyttely kuuluu läpi. Ja se ei kuulosta siltä, että se puhuisi keksittyä vierasta kieltä, tai mongertaisi jotain kieltä, mitä ei itse osaa, vaan se kuulostaa luontevalta miten se puhuu, koska se on vaan rikottu ja pirstaloitu se puhe ja järjestetty uudestaan.

    (1:16:47) Petteri:

    Ja sitten muita tämmöisiä juttuja, että tämä emoalus hehkuu öisin, siellä on valot päällä.

    (1:16:53) Petteri:

    Ja sitten kun alieneitä ammutaan, niin niiden veri on sinistä, eikä punaista.

    (1:16:57) Petteri:

    Ja muita tämmöisiä jänniä asioita, mitä en tullut mangaa lukiessa ajatelleeksi.

    (1:17:01) Petteri:

    Kyllä tää varmaan on oikein hyvä tapa kuluttaa tämä sarja myöskin.

    Dededede: Spoileriosio

    (1:17:07) Petteri:

    Siellä lopetuksessa myöskin oli tehty asiat aika eri tavalla kuin mangassa. Mutta tota, siitähän me päästäänkin varmaan tähän meidän spoileriosioon sitten.

    (1:17:18) Maaret:

    Elikkä sieltä pokkarin seiska lopusta lähtien.

    (1:17:30) Maaret:

    Oikeastaan ihan ensimmäinen asia mitä ei tuossa mainittu, mikä tapahtui jo aikaisemmin, oli että yksi noista lukiokavereista, eli tämä resting bitch face -tyttö Kiho, kuolee.

    (1:17:43) Maaret:

    Tämmöisessä justiinsa, että on alueella mihin tiputetaan semmoinen alienialus, joka on emoaluksesta irtaantunut ja...

    (1:17:52) Petteri:

    Sit sitä ammutaan sillä energiasäteellä ja sit se putoo sinne niinkun kaupunkiin.

    (1:17:55) Maaret:

    Niin, ja rakennusta räsähtää ja siellä kolme ihmistä kuolee ja Kiho on yksi niistä. Mikä tietysti kaverien elämään vaikuttaa. Ja siellähän on se semmoinen aika koskettavakin kohtaus…

    (1:18:07) Maaret:

    ;issä ensin on aika kiusallista, kun Ooran tulee vasta puoleksi päiväksi kouluun ja on missannut ne kaikki aamujutut, missä sanotaan, että teidän oppilaskaverinne on nyt kuollut ja pidetään hiljainen hetki ja sillai

    (1:18:20) Maaret:

    Ja sitten se vaan rynnii sinne lounastunnille ja on sillai, että "Oo, tulinpa nukkuneeksi pommiin, kun vedin FPS-pelissä turpaan koko yön", ja...

    (1:18:31) Maaret:

    Kukaan ei oikein henno sanoa sille, että itseasiassa mennyt surraan meidän ystävää, eiks sunkin vähän pitäisi?

    (1:18:39) Maaret:

    Ja sä et oo tainnu edes nähdä näitä uutisia.

    (1:18:42) Maaret:

    Mutta sitten lopulta, kun Kadode koulun jälkeen ärähtää silleen, että "hei, nyt ei oikeasti ole aika tämmöselle pirtsakalle höpöjutulle, etkö sä tajua, että", niin Ooranhan ihan huutaa siihen, että "kyllä mä tiiän."

    (1:18:55) Maaret:

    Ja se oli tosi voimakas kohtaus, koska se on koko päivän vaan teeskennelly että se ei tiedä mitä on tapahtunut, koska se ei osaa kohdata sitä tapahtumaa.

    (1:19:06) Maaret:

    Ja sen kohtauksen todellinen merkitys selviää sitten vasta myöhemmin, koska siinähän on paljon enemmänkin takana, kuin että Ooran on menettänyt ystävän.

    (1:19:16) Maaret:

    Koska tässähän tulee tää tosi iso, suorastaan madokamagicamainen käänne.

    (1:19:22) Maaret:

    Koska paljastuu, että itseasiassa Ooran on aikamatkaaja, koska kahdeksan vuotta sitten Ooran ja Kadode kokivat ihan kokonaisen erillisen tarinan vaihtoehtoisessa menneisyydessä.

    (1:19:35) Petteri:

    Joka kesti kaksi pokkaria.

    (1:19:35) Maaret:

    Jep, ystävystyivät kesäleirillä ja löysivät ja pelastivat muukalaisen, joka oli ollut tiedustelureissulla silloin jo paljon ennen emoaluksen saapumista.

    (1:19:48) Maaret:

    Se oli ollut keräämässä tietoa siitä, että kannattaako Maahan tulla vai ei.

    (1:19:52) Maaret:

    Sitten se antaa Kadodelle ja Ooranille niitä vastaavanlaisia vekottimia kun Isobeyan antaa tosiaan sille Debekolle siinä sarjakuvassa ja Kadode saa sitten... Kadodella on tosiaan tämä koulukiusaamistausta.

    (1:20:06) Maaret:

    Ja sitten kun hän saakin koulun pojat puolelleen, kun se on siisti ja sillä on se näkymättömyysviitta, minkä se muukalaiselta saa, niin sitten se alkaa kokea vähän semmoista jumalkompleksia siitä,

    (1:20:20) Maaret:

    kun nämä pojat rupeaa seuraamaan sitä ja hän voi käskyttää heitä, että nyt rupeatte tekemään näitä hyviä tekoja, että täällä on mummeleita jotka tarvitsevat apua ja tavaroidensa kantamiseen ja ostoskassien kantamiseen ja kadun ylittämiseen ja näin edespäin.

    (1:20:36) Maaret:

    Ja täällä on joku eksynyt lapsi ja sillai..

    (1:20:38) Petteri:

    Ja Kadode ja Ooran sitten tosiaan siellä lentelevät näillä pääpropelleilla ja ovat piilottaneet tän alienin tällaiseen tyhjäksi tyhjennettyyn Isobeyan pehmoleluun, joka…

    (1:20:52) Maaret:

    Kadoden isä on antanut sen sille lahjaksi.

    (1:20:54) Petteri:

    Joo, ja sitten on tämmöinen tosi semmoinen, että no niin, tässä se oikean maailman Isobeyan-alieni nyt sitten on, ja antaa sulle niitä taikavehkeitä.

    (1:21:05) Maaret:

    Joo, ja ne puhutteleekin sitä Isobeyanina.

    (1:21:09) Maaret:

    Mutta sitten se kiva ennen pitkää hupenee, kun Kadode saa muukalaiselta semmoisen pamautustikun, jolla se vahingossa posauttaa kokonaisen junan ilmaan raiteiltaan, mistä aiheutuu kuolon uhreja ja loukkaantumisia, ja se on aika iso ja paha juttu.

    (1:21:26) Petteri:

    Ja Kadodella muutenkin alkaa tulla vähän tämmönen niin kuin Light Yagami -kompleksi, että...

    (1:21:31) Maaret:

    Joo. Ja sit se yrittää sen jälkeen jatkaa sitä oikeuden soturin tehtävää ja on siellä sillai että "joo olihan se aika ikävä se junajuttu, mutta sen takia mun täytyykin nyt tehdä näitä hyviä asioita oikein urakalla ja parantaa maailmaa."

    (1:21:50) Petteri:

    Ja sitten se sanoo, että "joo, Isobeyan on mun lempimanga, mutta mä en oo koskaan tykänny siitä päähenkilöstä, kun se aina vaan käyttää niitä itsekkäisiin ja tyhmiin tarkoituksiin, että niinkun minä aion käyttää näitä asioita ainoastaan hyviin tarkoituksiin ja parantaa maailmaa."

    (1:22:04) Maaret:

    Ja sitten käy sillä pamautustikulla muun muassa uhkailemassa, mutta joskus myös tappamassa, pahoiksi katsomiaan ihmisiä, just tällä lailla Light Yagami -henkeen, kaikella kymmenenvuotiaan viisaudellaan.

    (1:22:18) Maaret:

    Ja sitten tämä kaikki käy sille tosi henkisesti raskaaksi, koska… liikaa valtaa pikkutytöllä ja näin.

    (1:22:28) Maaret:

    Ja sitten lopulta se päättää, että en enää pysty, kun se on aika lailla työntänyt kaikki pois luotaan ja ei enää pysty olemaan kauheesti tekemisissä ihmisten kanssa kun sillä on koko ajan niin paha olo. Ja sitten lopulta se on sillai että en pysty enää tähän, ja hyppää sieltä luhtiparvekkeelta.

    (1:22:34) Maaret:

    Ja sitten se muukalainen toteaa, että "hitsi, nää ihmiset ovat kyllä aivan sekoja, että minäpä menen kotiin kohta kertomaan, että ei tänne ainaskaan kannata tulla."

    (1:22:58) Maaret:

    Mutta Ooran haluaa pelastaa Kadoden, vaikka se sitten johtais minkänäköiseen maailmanloppuun.

    (1:23:04) Maaret:

    Ja tämä muukalainen, joka kuitenkin oli myös ystävystynyt kadoden kanssa, suostuu johdottamaan Ooranin aika-avaruusjatkumoon piilottamaansa avaruusalukseensa, ja sitoo Ooranin tietoisuuden takaisin siihen hetkeen, kun muukalainen oli saapunut maahan.

    (1:23:26) Petteri:

    Eli ei konkreettisesti niin kuin sillai matkusteta ajassa, mutta niin kuin tietoisuus lähetetään takaisin ja sitten...

    (1:23:30) Maaret:

    Vähän niin kuin Steins;Gatessa.

    (1:23:32) Petteri:

    No joo, vähän niin kuin sillä lailla.

    (1:23:34) Maaret:

    Kun vaikka tää kone myheltää Ooranin muistot vähän puuroksi, niin sille jää epämääräinen tunne siitä, että hänen täytyy muuttua assertiivisemmaksi, jotta Kadoden ei tarttisi aina puolustaa häntä ja sitten Kadodea ei kiusattaisi, vaan voitaisiin olla ystäviä.

    (1:23:52) Maaret:

    Koska sille on jäänyt vahva fiilis, että Kadode on kyllä paras tyty ja sen kanssa kannattaa hengata.

    (1:23:58) Maaret:

    Ja niin sitten käy ja Ooran rupeaa öliseväksi tytöksi ja menee sinne julistamaan höpöhöpöjä ja ystävystyy Kadoden kanssa siellä menneisyydessä uudella aikalinjalla ennen kuin on muukalaista tavattu.

    (1:24:15) Petteri:

    ja sitten ne ei mene sinne kesäleirille ja ei tapaa sitä muukalaista ja sitten käy niin kuin tässä sarjassa on käynyt, että niin kuin eletään normaalia elämää, mutta se muukalainen sitten tosiaan käy siellä siitä huolimatta ja palaa takaisin ja on sillä lailla, että joo kyllä sinne Maahan voi mennä.

    (1:24:33) Petteri:

    Joten oikeastaan tämä oli niin kuin Ooranin syytä, että alienit tuli ja hyökkäs.

    (1:24:38) Maaret:

    Koska hän oli tietoisena siitä, ne oli keskustellut sen läpi, että jos me ei koskaan tavata, niin on hyvin mahdollista, että minä menen sitten sanomaan, että Maahan kannattaa tulla ja siitä saattaa sitten kauheuksia koitua, koska nyt tiedän, että ei kannattaisi tulla Maahan, koska ihmiset on kauheita.

    (1:24:57) Maaret:

    Mutta tästä sitten jää Ooranille semmoinen kalvava syyllisyyden tunto, koska vaikka se ei muista että miksi, niin esimerkiksi silloin, kun Kiho kuolee, niin se tietää, että se on jollain tavalla hänen vikansa.

    (1:25:11) Maaret:

    Ja kaikki tämä kauheus, mikä muukalaisten tulosta on aiheutunut, sillä on semmoinen kalvava fiilis, että jotenkin minä olen vastuussa tästä, vaikka se ei tiedä miksi.

    (1:25:22) Maaret:

    Ja sen takia sillä oli sitten siinä, kun Kiho kuoli, niin semmoinen defensiivinen reaktio, että se ei vaan pystynyt kohtaamaan niitä kavereitaan asianmukaisesti, surumielisesti. Vaan sen piti ensin näytellä, että kaikki on ok.

    (1:25:39) Maaret:

    Ja tämä oli myös semmoinen kohta, missä selvisi, että miksi Kadode, joka vaikuttaa niin normaalilta tytöltä, on myöskin tämän sarjan päähenkilö.

    (1:25:49) Maaret:

    Koska tosiaan se on tämän sarjan Madoka siinä, missä Ooran on sen Homura.

    (1:25:54) Maaret:

    Ja kyllä tämä Kadoden murhamaisterivaihe oli mun mielestä aika voimakasta luettavaa siinä, että miten tämä yksinäinen tyttö, joka on pettynyt perheeseensä ja yhteisöönsä ja kaipaa vain sitä, että joku tarvitsisi häntä, niin joutuu tämmöiseen ihan kamalaan kierteeseen, missä se vahingossa tekee, saa aikaan kamalan asian, ja sitten se joutuu itselleen selittelemään sitä, että tämä oli vain tämmöinen ymmärrettävä uhraus suuremman hyvän tieltä, että mä saan vaikka mitä hyvää aikaan vielä tällä mun vehjerepertuaarilla.

    (1:26:32) Petteri:

    Niin, ja tämäkin sitoutuu taas siihen tematiikkaan, että miten käy kun antaa ihmisille alieniteknologian.

    (1:26:38) Maaret:

    Joo, mutta se oli mun mielestä varsin siisti, miten tässä takaumakaaressa tuli semmoinen selitys sille, että miksi ne asiat, mitkä ovat tärkeitä, ovat tärkeitä tässä sarjassa.

    (1:26:51) Maaret:

    Ja muun muassa just sitä, että miksi Ooranilla on se outo hahmonkehitys tapahtunut, mitä ei ole mitenkään selitetty. Että se oli aikaisemmin semmoinen arka ja ujo, ja nyt se on tämmöinen ölisijätyttönen.

    (1:27:05) Maaret:

    Ja just tosiaan tämä Kadoden rooli.

    (1:27:08) Maaret:

    Ja nehän pojat, kun ne ottivat Kadodelta käskyjä ja olivat nostaneet sen pomokseen ja oli sillä lailla, että me halutaan olla sun alaisia, koska sä oot cool, niin nehän sitten alkoi kutsua itseään, että me ollaan Demonssit, koska se oli se Kaoden kiusanimi, niin siitä tulikin semmoinen vähän niinku voimauttava.

    (1:27:20) Petteri:

    Jep.

    (1:27:27) Petteri:

    Jaa, Ooba saa tämän kaiken selville. Sillä muistinlukuvehkeellään.

    (1:27:32) Maaret:

    Joo, koska ne muistot edelleen on Ooranissa, vaikka se ei pääsekään niihin käsiksi.

    (1:27:38) Petteri:

    Sitten ollaan siellä vähän niin kuin okkulttismikerhon kesäleirillä, tutkimusmatkalla, sinne näin, ja saadaan tämä kaikki selvillä.

    (1:27:49) Maaret:

    Se näyttää tämän kaiken Makotolle, jonka kanssa se on vähän niin kuin, noh, ne on ainoat pojat tässä kaveriporukassa, niin varmaan sen takia ne tulee hyvin toimeen keskenään.

    (1:28:03) Maaret:

    Mutta sitten ne yhdessä käy läpi tämän takaumakaaren ja näkyy siellä koko ajan taustakatsojina.

    (1:28:10) Petteri:

    Toisinaan kommentoivatkin siellä.

    (1:28:12) Maaret:

    Mutta eivät voi mitenkään vaikuttaa tai olla vuorovaikutuksessa niiden takauman ihmisten kanssa.

    (1:28:18) Petteri:

    Mutta tosiaan tämä saadaan selville, kun ollaan siellä okkultismikerhon kesäleirillä kautta tutkimusreissulla tänne merenrannalle, jonne se alieni tosiaan aikoinaan tuli ja jossa tytöt joko tapasi tai ei tavanneet sen. Ja nykyajassa sitten taas Ooranin ja Ooban välille alkaa syntyä sellaista romanttista kipinää tosiaan, joka aiheuttaa vähän semmoista jännitettä, että mitäsköhän tässä nyt sitten tulee? Tuleeko mitään? Pari pusuakin vaihdetaan siellä.

    (1:28:52) Petteri:

    Olkoonkin, että Ooba ei tietenkään ole ihminen, mutta ei sen näytä sitä kauheasti haittaavan.

    (1:28:58) Maaret:

    Eikä Ooraniakaan.

    (1:28:58) Petteri:

    Se on sillai hauska, kun Ooran on tosi sellainen, että minua ei mikään huoleta tässä maailmassa, mutta sitten kun näytetään, että on se pusu ollut, niin sitten se istuu siellä huoneessa ja tuijottaa silmät lautasena ja miettii, että mitäköhän nyt sitten?

    (1:29:16) Maaret:

    Joo, koska se on selkeästi semmoinen tyttö, joka ei ole kauheasti näitä tämmöisiä romanssijuttuja miettinyt. Toisin kuin Kadode, joka on sitten sitä opettajaansa haikaillut, mutta Ooranilla se ei tunnu olleen minkäännäköinen juttu elämässä.

    (1:29:30) Maaret:

    Ja sitten kun tuleekin näitä romanttisia kanssakäymisiä, niin sitten se on hyvinkin hämmentynyt siitä. Ja sitten siellä rannalla, kun kävellään Ooban kanssa, niin senhän täytyy oikein kerätä rohkeutensa ja niinkun huutaa kovaan ääneen, et mä tykkään susta!

    (1:29:48) Petteri:

    Ja tämä ihastushan pikkusen aiheuttaa vähän semmoista kitkaakin näiden tyttöjen välillä, että ne ei ookaan enää toistensa tärkeimmät ihmiset ja tämmöstä.

    (1:29:58) Petteri:

    Mutta sitten!

    (1:29:58) Maaret:

    No siellä muunkalaisten emoaluksessahan on semmoinen ikävä vika, joka aiheuttaa paitsi emoaluksen tuhoamisen tässä ihan kohtapuoleen, tämän ensimmäisen yliopistovuoden kesän lopulla…

    (1:30:15) Maaret:

    …niin sitten myös on luvassa maailmanloppu siihen maan päälle, ja tästähän on siellä nettifoorumeilla pyörinyt huhua pitemmän aikaa.

    (1:30:22) Petteri:

    Joo, just sillä tavalla, että anonyymipostaaja on sillä tavalla, että minä olen alieni ja tiedän, että se räjähtää ja kukaan ei usko sitä, mutta sitten meille paljastuu, että oikeasti siellä oli kyllä kaikennäköisiä alieneja, jotka kirjoitteli sinne nettiin anonyymisti.

    (1:30:36) Petteri:

    Mutta joo, tämä ihan mangakin sanoo meille usein pokkarien lopussa, että "15 päivää ihmiskunnan tuhoon". Ja no, maailmanloppu lähestyy.

    (1:30:44) Maaret:

    Joo. No, Oobahan yrittää estää tämän tuhon isoksi osaksi varmasti Ooranin takia.

    (1:30:55) Maaret:

    Kun se on nähnyt ne unohdetetut muistot ja se on saanut samalla siellä… oli vähän semmoinen neljännen? viidennen? kuudennen? seinän rikkomiskohtaus.

    (1:31:06) Maaret:

    Että se Isobeyan.muukalainen oli sellainen, että "Hei, sinä, joka katsot sieltä jostain tätä mitä täällä nyt tapahtuu. Mä annan sulle tämän emoaluksen tuhoamisen estokoodin."

    (1:31:19) Petteri:

    Ja se on sillä, että hetkinen, puhutteko te minulle, tämän mangan lukijalle, mutta ei se puhukin tietysti vaan Ooballe, joka kattoo niitä muistoja.

    (1:31:28) Maaret:

    Just näin. Se oli siisti kohta.

    (1:31:28) Petteri:

    Joo.

    (1:31:31) Maaret:

    Mutta Ooba ei onnistu estämään sitä tuhoa, vaan siinä käy niin, että emoalus räjähtää ja koko Tokio tuhoutuu.

    (1:31:40) Maaret:

    Ja sitten myöskin ympäriinsä kaikkialla maailmassa alkaa leijalla valopalloja, jotka tuhoo kaiken semmoisen orgaanisen, mihin ne koskee, muun muassa ihmiset.

    (1:31:51) Maaret:

    Ja siellä on se hurjan surumielinen, mutta tavallaan täyttömyksellinen kohtaus, missä Hiroshi ja ruma koira on lähdössä sieltä Tokiosta, mutta ne on jääny liikenneruuhkaan, ja sitten ne vaan... Hiroshilla on se koira sylissä, ja ne vaan kattoo sieltä, kun se tuho tulee, ja...

    (1:32:08) Petteri:

    Räjähtävät ilmaan niin kuin Terminaattori kakkosessa.

    (1:32:09) Maaret:

    Joo.

    (1:32:11) Maaret:

    Joo. Mutta sillälai... Ne kattoo sitä sillai jotenkin tyynesti, ja sillai, että okei, no tää on nyt se loppu sitten. Että se oli mun mielestä hirmu hieno kohtaus.

    (1:32:21) Maaret:

    Ja Ooran ja Kadode ja kaverit on just siellä kesäreissulla, niin ne ei oo Tokiossa. Ne on itseasiassa just tulossa kotiin sieltä, mutta ei pääse ihan kotiin asti.

    (1:32:31) Maaret:

    Se oli jännä, että animessahan tästä kohtauksesta tuli hirveän erilainen fiilis kuin mangassa, just koska... ilmeisesti siinä soitetaan just sitä kappaletta, mikä siinä mangassakin mainitaan, että "nyt soitamme tämän kappaleen täällä radiossa".

    (1:32:48) Petteri:

    Joo, näinhän se oli.

    (1:32:49) Maaret:

    Ja sit se on semmonen aika pirtee söpö kimitysbiisi.

    (1:32:52) Petteri:

    Joo, Dempagumi.incin biisi "Even if the World's in Pieces".

    (1:32:58) Maaret:

    Mutta no, sitten meillä on Tokio tuhoutunut ja mitäs sitten?

    (1:33:02) Maaret:

    No, sitten tapahtuu sillä tavalla, että Kadoden isä herää! Out of nowhere! Se on ollut katoamisestaan saakka, eli siitä emoaluksen saapumispäivästä muukalaisen valtaama, ihan niin kuin Oobakin.

    (1:33:15) Maaret:

    Mutta sitten sen sisällä oleva muukalainen kuolee ja oma tietoisuus herää takaisin.

    (1:33:20) Maaret:

    Maailmanlopusta on neljä vuotta ja nähdään ihmisten rippeiden elämää. 95 prosenttiako se oli maailman väestöstä kun oli kuollut.

    (1:33:30) Maaret:

    Loput elää maan alasissa bunkkereissa piilossa niiltä valopalloilta, joita edelleen pyörii ympäriinsä siellä maailmassa.

    (1:33:37) Petteri:

    No ei ees bunkkereissa vaan enemmänkin sillai metroasemilla teltoissa.

    (1:33:41) Maaret:

    No joo, joo. Japanissa ollaan sillä lailla jenkkiyhtiön armoilla ja kaikki on vähän valvottua ja säännösteltyä. Ei ole ihan kauheasti mitään mahdollisuuksia.

    (1:33:52) Petteri:

    Ja aan pinnalla pyörii tappajarobotteja, jotka ovat osa jenkkejä, ja osa japanilaisia ja osa kiinalaisia.

    (1:33:58) Maaret:

    Yleisesti ottaen tappavat kaiken minkä näkevät.

    (1:34:02) Petteri:

    Ja kolme isoa faktiota taistelee vallasta, jenkit ja kiinalaiset ja mitkä ne nyt olivat.

    (1:34:09) Petteri:

    Japanikin vielä siellä, kun… tosiaan se ilmaan noussut pakoalus tosiaan onnistui viemään Japanin poliittisen eliitin mukanaan ja niilläkin on laserase siellä.

    (1:34:20) Maaret:

    Kyllä minulla meinasi tässä lopussa, myös jo siellä ennen timeskippiä ja Kadoden isää, huomio herpaantua.

    (1:34:29) Maaret:

    Ja uli sellainen fiilis, että voisimmeko hoitaa tämän loppu alta pois, koska se alkoi olla vähän sellaista sekavaa.

    (1:34:38) Maaret:

    Selkeää, että Asanolla on ollut selkeä visio, että mitä tapahtuu, mutta se ei mielestäni onnistu välittää sitä kauhean selkeänä mulle lukijana asti.

    (1:34:50) Maaret:

    Esimerkiksi, kun sieltä tulee se massiivinen käsi sieltä ulottuvuusportista tai jotain, niin sit se on vähän sillä lailla, että mistä toi tuli? Miksi toi tuli?

    (1:34:58) Petteri:

    Se ei selittänyt sitä oikein mitenkään, että mikä tämä nyt oli. Miten toi tuli?

    (1:35:06) Maaret:

    Vissiin se aiheutti nämä valopallot, mutta miksi?

    (1:35:10) Petteri:

    Tämähän oli animessa näytetty tosi eri tavalla kuin mangassa.

    (1:35:14) Petteri:

    Animessa oli selkeämpää, että nämä ihmiskunnan tuhonneet valopallot ei johtuneet vain siitä, että emoalus räjähti, vaan ne valopallot alkoivat itse asiassa tulla jo ennen kuin emoalus räjähti.

    (1:35:22) Maaret:

    Joo, koska sieltä ulottuvuusportista jostain tulee semmoinen massiivinen käsi, jolla on osoittava sormi, josta ne valopallot sitten tulevat.

    (1:35:36) Petteri:

    Joka tökkää sillai, että nyt tuhotaan tämä maailma tai jotain sellaista. Implikaatio vissiin on, että tämä alienien kotimaailma on sillai, että no niin, tuhotaan toi nyt sitten toi toinen paikka kokonaan.

    (1:35:48) Maaret:

    Joo, mutta se oli mun mielestä tosi semmoinen outo. Ja sitten siellä tapahtui muutakin vähän, mikä meni mulla yli hilseen.

    (1:35:56) Maaret:

    Siellä ihan lopussa oli vielä, no tässähän käy vielä niin, että Kadoden isä tapaa Makoton, joka on siellä joka on siellä jossain näissä...

    (1:36:07) Petteri:

    …Taisteluhommissa. Ja sitten se on sillai että "Annapas, kun kerron sulle kaiken mitä viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut", ja sitten se kertoo.

    (1:36:15) Petteri:

    Tämä on se, missä se anime oli sillai että ensin se isä herää, ja sitten se tapaa Makoton. Sitten tapahtuu tämä koko sarja, ja sitten viimeinen jakso on taas sitä, että Makoto on kertonut sille, mitä kaikkea tapahtui. Ja sen takia ymmärrän sen logiikan jakaa se kahteen palaseen.

    (1:36:29) Maaret:

    Joo kyllä, myöskin hyvä siinä mielessä rytmityksen kannalta, että se viimeinen pokkari kun se oli yhtäkkiä pelkästään Kadoden isää, joka nyt ei lähtökohtaisesti ole se miksi mä oon tätä sarjaa lukenut ja sillai, ja Kadodee ja Ooranii ei näy niinku ollenkaan, koska ne on jossain kadoksissa, ja vähän niinkun spekuloidaan, että täällä on nää kaksi uutta tosi hyvää tappajamechapilottia,

    (1:36:56) Maaret:

    ja niitä kutsutaan demoneiksi, että voisiko se liittyä ja näin, koska ne pojat kutsuivat itseään kanssa ja joo, ja sitten sitä ei koskaan vahvisteta, mutta kuulostaa semmoselta, että haluan uskoa, että se on näin. Mutta sittenhän Makoto vie isän sinne aika-avaruusaukossa olevalle avaruusalukselle,

    (1:37:26) Maaret:

    ja sitten isä tekee Ooranit, eli menee siihen samaan hetkeen, mihin Ooran aikanaan sillä toisella aikalinjalla palasi, ja sitten se muuttaa menneisyyttä silleen, että itse asiassa avaruusolennot ei koskaan saavu maahan.

    (1:37:41) Maaret:

    Siinä ei ihan kerrottu, että minkä takia se muuttuu tälleen, meneekö se isä sinne ettiin sen alienin, ja on sillai, että kuule, mä tiedän, että tää kuulostaa oudolta, mutta mä tiedän, mitä tulee tapahtumaan, ja ette te halua tänne tulla ihan kauheita seuraa.

    (1:37:56) Petteri:

    Mitä olisi tapahtunut, jos se olisi vain hakannut sen hengiltä?No, meille ei ihan kerrottu.

    (1:38:00) Petteri:

    Jostain syystä maailma on myös vähän muuttunut. Isobeyan onkin ihan eri niminen sarja.

    (1:38:05) Maaret:

    Ja siinä ei… Se on mielestäni vain semmoinen juoniaukon tuntunen, ellei minä jäänyt jotain muuta tajuamatta, koska se oli muuttunut jo siinä kohtaa, kun Kadoden isä palasi menneisyyteen, tai sen tajunta.

    (1:38:20) Petteri:

    Joo. mutta alienit ei koskaan saavu, tytöt kasvaa aikuiseksi…

    (1:38:24) Maaret:

    Parhaina ystävinä edelleen.

    (1:38:26) Petteri:

    Joo. Sitten ollaan aikuisia ja Ooranista on tullut SES-firman tuote-markkinointitiimin, ja siellä esitellään uutta robottivirtuaalilemmikkiystävää.

    (1:38:40) Petteri:

    Näin on, että ei tehtykään sotarobotteja, vaan tehtiinkin tämmösiä kivoja ystävällisiä robotteja tässä firmassa, kun alienit ei koskaan tullutkaan ja…

    (1:38:48) Maaret:

    Tosi rumia ja epäsöpöjä robottiystäviä. En usko, että siinä on menestystuotetta.

    (1:38:54) Petteri:

    Ja aika lailla siinäpä se sarja sitten olikin. Että Ooran ei koskaan ottanut sellaista kreisipersonaa, että meille näytetään, että se on paljon semmoinen rauhallisempi ja enemmän semmoinen mitä se oli ala-asteella silloin.

    (1:39:08) Maaret:

    Joo, mutta se on ehkä jotain vähän sen alkuperäisen pelokkaan Ooranin ja sen ölisijä-Ooranin välimaastossa, että se on kuitenkin kasvanut reippaammaksi ja itsevarmammaksi.

    (1:39:21) Petteri:

    Ja sitten ihan lopussa sitten kuuluu, kuuluu jostain rinnakkaisulottuvuudesta kuinka näiden tyttöjen toiset versiot niinkun naureskelee keskenään ja tiputtaa niille jostain syystä Isobyan-pokkarin, jota ne alkaa sitten lukemaan.

    (1:39:34) Maaret:

    Joo. Mä en tykännyt siitä, kun en tajunnut, miten tämän sarjan logiikalla tämä tapahtuu. Varmaan se implikaatio on, että näitä aikamatkoja on tehty useampiakin tai jotain, mutta en tiedä.

    (1:39:46) Petteri:

    Kenties, mutta ei sillä nyt ihan hirveästi väliä ollu.

    (1:39:48) Maaret:

    Mulla ei jäänyt vaan hyvä fiilis. Mulla jäi semmoinen, että enkö mä nyt vaan tajua?

    (1:39:54) Petteri:

    Mun mielestä tämän sarjan ois voinu lopettaa vähän jotenkin toisellakin tavalla. Sillä lailla et niinku en mä nyt tiedä, että oltaisko me tarvittu oikeesti tätä isää, joka niinku resetoi uudestaan kaiken. Et me oltais voitu keksiä niinku joku toinen tapa, ja...

    (1:40:06) Maaret:

    Joo, tää loppu vähän niinku hajos.

    (1:40:09) Petteri:

    Ja siel oli niinku liikaa sitten, että no nii, mechatappeluita sitten vielä tähän perään, että tämä ei ollut kyllä ihan semmoinen sarja, mitä minä aloin lukemaan, että…

    (1:40:18) Maaret:

    Se harhailee vähän liian kauas ja siinä just alkaa vähän se punainen lanka hajota ja kadota ja katketa ja sillai.

    (1:40:28) Maaret:

    Ja mun mielestä oli aivan supersurullista, että… siellä kaikista viimeisimmässä aikalinjassa sitten kun Kadode on aikuinen ja siitä on kasvanut myöskin isänsä tavoin mangaeditori.

    (1:40:40) Maaret:

    Vissiin implikaatio on, että isä on nyt käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja kasvanut lähemmäksi tyttärensä kanssa ja ollut enemmän läsnä ja sillai, eikä vaan kadonnut aina töihin, kun pitäisi olla perheaikaa niin kuin vissiin oli tapahtunut aiemmin.

    (1:40:52) Petteri:

    Niin sitten kun se on kasvanut aikuiseksi niin sitten se on alkanut seurustelemaan tämän opettajansa Watarasen kanssa.

    (1:41:02) Maaret:

    Ja aivan supersurullinen suhde. Ne on ollut yhdessä neljä vuotta ja asunut yhdessä puoli vuotta.

    (1:41:09) Maaret:

    Ja ihan niin kuin Watarase ja sen tyttöystävä siellä meidän pääaikalinjalla, niin tässäkin ne on oikeastaan aika tylsistyneet ja tympiintyneet toisiinsa ja ei oikeastaan tiedä, että miksi ne ees on yhdessä.

    (1:41:21) Maaret:

    Se oli vaan semmoinen että aargh.

    (1:41:22) Petteri:

    Ja sit Kadode sanoo, että nyt kun siinä ei oo enää sitä opettaja-oppilas-kinkkiä, niin onhan tää aika tylsä jäbä.

    (1:41:28) Maaret:

    Joo, ja se on... Mä en tiedä, mitä mieltä sä olit, mutta jotenkin olin koko ajan sitä mieltä, että Kadode ja Ooran vois olla tosi söpö myös romanttisena parina.

    (1:41:38) Petteri:

    No mikä jottei. Ei tää sarja kyllä ihan hirveesti...

    (1:41:43) Maaret:

    Ei kauheesti, mutta ehkä...

    (1:41:44) Petteri:

    No oli siellä se yks pusu, mutta se oli enemmän semmonen niinkun...

    (1:41:47) Maaret:

    No mä en oikeastaan tiedä, kun se oli semmoinen, että Ooranhan pussaa Kadodea just ihan suulle, sillon kun Kadode sanoo, että sä oot absoluuttinen, sä oot mulle absoluuttinen. Semmonen että "me ollaan ystävät".

    (1:42:02) Maaret:

    Me ollaan tärkeitä toisillemme, ja sitten Ooran tuijottaa sitä vähän haltioituneena ja sitten ottaa hänet suudelmaan, ja Kadode on ihan sillä lailla, että mitä täällä tapahtuu, mutta sitten ne vähän vääntää sen leikiksi.

    (1:42:16) Maaret:

    Mutta sitten toisaalta mun mielestä siellä oli, ne molemmat vähän – niin kuin tosiaan sanoit – niin kiukutteli toisilleen sitten kun Ooranilla alkoi olla säpinää Ooban kanssa, ja toisaalta...

    (1:42:26) Petteri:

    Hmm... Sillain mustasukkaisesti vähän.

    (1:42:29) Maaret:

    Niin, ja Kadode hengaili vähän siellä yliopistossakin sen Watarasen kanssa ihan vapaa-ajalla ja…

    (1:42:36) Petteri:

    Kävivät treffeillä ihan joo. Sillä aikalinjalla siitä ei koskaan tullut mitään, mutta yritystä oli ilmassa.

    (1:42:44) Maaret:

    No onneksi ei tullut, koska ankee suhde, mutta… Jotenkin se ei… ei ole luettavissa mitään että ne olisivat olleet rakastavaisia siellä pääaikalinjan tulevaisuudessa tai mitään, mutta yksi mahdollisuus ehkä.

    (1:43:02) Maaret:

    Jotenkin olisin ottanut mieluummin Kadoden ja Ooranin vaikka vihjatunkin kumppanuuden siellä lopullisessa aikalinjassa, kuten Kadoden ja maksimiankeen Watarasen maksimiankeen suhteen.

    (1:43:15) Maaret:

    Toisaalta onhan sielläkin vielä potentiaalia, että jotain tapahtuu, mutta en tiedä, mun mielestä se olisi vaan ollut tosi söpö tyttöjen välinen romanssi, jota siihen olisi voinut kuvitella rakennettavan.

    (1:43:28) Maaret:

    Ei ihan tehty, mutta annettiin vähän semmosia vihjauksia, että kyl mä tiedän että mitä te mietitte siellä.

    (1:43:34) Petteri:

    Hmn… Mua se se ei niinku haitanu ihan kauheesti, mutta ois kai se voinu tollaikin päin mennä.

    (1:43:40) Petteri:

    Mainittakoon vielä, että animessa tosiaan asiat tehtiin vähän niinku sillälai eri tavalla, että Ooba oikeesti, kun se yritti mennä sammuttaan sitä emo-aluksen reaktoria…

    (1:43:49) Petteri:

    niin mangassahan se ei ne ees niinku päässyt koskaan sinne sisään, vaan siellä oli tää Kihon… poikaystävä…

    (1:43:56) Maaret:

    Ex-poikaystävä, jonka kanssa Kiho oli ehtinyt tehdä jo bänät ennen kuin se kuoli, ja sit...

    (1:44:03) Petteri:

    Kohiruimaki nimeltään… Tämmönen poitsu, joka näyttää GeGeGe no Kitaron päähenkilöltä.

    (1:44:09) Maaret:

    Joo, ja sit se vaan kasvaa jostain syystä semmoseksi, et se on sillä lailla, että "We were supposed to be eternal!"

    (1:44:13) Petteri:

    Synkkä kostaja.

    (1:44:18) Maaret:

    Ja että minä kostan Kihon puolesta, koska rakkautemme oli aitoa ja todellista, ja sit mä oon vähän sillai, et… ettehän te olleet enää silloin yhdessä, okei…

    (1:44:24) Petteri:

    Sitten se alkaa liittyä vigilanttijengiin, joka kulkee evakuoituneella alueella tappamassa muukalaisia silmittömästi.

    (1:44:38) Petteri:

    Ja sitten se törmää Oobaan täällä – koska sekin on saanut sellasen pääpropellin haltuunsa – niin törmää siellä emoaluksella ja ampuu sitä pyssyllä ja…

    (1:44:50) Maaret:

    Ja se on sillä lailla, että en halua, että maailma pelastuu, koska itse asiassa uusi aika alkaakoon ja näin, ja sittenhän siellä tosiaan siellä pääaikalinjan tulevaisuudessa se on semmoisen "Japani itsenäiseksi" -terroristijärjestön tai minkä lieneekään, pomo.

    (1:45:08) Petteri:

    Joo, paikallinen joku Hitler.

    (1:45:11) Petteri:

    Ja tosiaan estäö sitä menemästä sinne emoaluksen sisään, ja sittenhän, Ooba tajuttomana putoaa sieltä pois ja tällai näin.

    (1:45:20) Petteri:

    Mutta animessa se oikeasti pääsi sinne sisään ja meni sinne reaktoriin ja näpytteli koodin siihen.

    (1:45:28) Petteri:

    Mutta sitten oli sillai, että "ei, olen liian myöhässä, en pysty estämään tätä räjähtämästä", mutta implikaatio oli se, että koska se sitten pystyy räjäyttämään sen nopeammin sen

    sen emoaluksen, niin sitten kun näitä valopalloja alkoi,

    tulemaan maailmaan, niin suurin osa niistä lensi sitten pois, Japanista tai räjähti ilmaan tai jotain, kun osa näistä valopalloista tuhoutui siinä räjähdyksessä, ja sen takia Ooban toimet pelasti osan ihmiskunnasta, että sen takia 5 prosenttia ihmiskunnasta jäi henkiin. Tai ainakin tämä anime jotenkin yritti sanoa tämän näin mielestäni.

    (1:46:04) Maaret:

    Ehkä. Mä en saanut siitä mitään ajatusta, koska mun mielestä ne loppujutut oli niin sekavia muutenkin.

    (1:46:12) Petteri:

    Ymmärrän, ymmärrän.

    Yhteenveto

    (1:46:18) Petteri:

    Yhteenvetona.

    (1:46:18) Maaret:

    Tää on visuaalisesti tosi vaikuttava ja omaleimainen sarja. Että ei kyllä mikään muu manga näytä tältä.

    (1:46:25) Maaret:

    Tosi mielenkiintoinen tapa käyttää niitä valokuvataustoja. Ja paljon semmoista visuaalista kekseliäisyyttä ja se erottuvainen rumansöpö-estetiikka, ja just se realismin ja karikatyyrimäisyyden aika hyvin toimiva liitto.

    (1:46:41) Maaret:

    Tämä voi itse asiassa olla aika hyvä lukusuositus semmoiselle sarjakuvaharrastajalle, joka ei välitä erityisesti mangasta.

    (1:46:48) Petteri:

    Se varmaan vois olla joo.

    (1:46:49) Maaret:

    Jos semmoinen mangatyyli vierastuttaa.

    (1:46:55) Maaret:

    Ja kyllähän nämä hahmot on tässä tosi söpöä ja symppiksiä. Olkoonkin, että tämä ei ehkä ole semmoinen erityisen syvällisten hahmokaarien sarja.

    (1:47:05) Maaret:

    Että nää hahmot palvelevat tarinaa kyllä oivallisesti ja niiden juttuja on kiva seurata. Mutta mä en saanut siitä hahmokerronnasta ja hahmon kehityksestä ihan mitään erityistä ehkä lopulta.

    (1:47:18) Maaret:

    Että se ei ollut tässä selkeästi mikään painopiste.

    (1:47:22) Petteri:

    Minä kirjoitin tästä arvostelun Anime-lehden numeroon 4/2018, ja silloin minä kirjoitin, että "Inio Asano tunnetaan parhaiten masentavista ja ankeista sarjoistaan. Tämä manga on kuitenkin paljon humoristisempi, minkä näkee jo hahmojen karikatyyrimäisistä naamoistakin."

    (1:47:39) Petteri:

    "Edetessään sarja muuttuu vakavammaksi, mutta pitää silti kiinni vahvuuksistaan: hahmojen hervottomasta suunsoitusta ja Asanon pistämättömästä ymmärryksestä sosiaalisen median, netinkäytön ja muun modernin elämän realiteeteista."

    (1:47:52) Petteri:

    "On toki mahdollista, että sarja kääntyy loppumetreillään synkäksi. Siitä huolimatta sitä kehtaa suositellaan nimenomaan mustana komediana, joka hurmaa kuvaamalla Japanin nyky-yhteiskuntaa, mutta scifimausteiden kautta etäännyttäen."

    (1:48:05) Maaret:

    Ihan hyvä kuvaus.

    (1:48:07) Petteri:

    Joo, ja mä sanoisin, että kyllähän tämä loppumetreillään tosiaan muuttui semmoseksi isommaksi ja eeppisemmäksi sarjaksi, jossa oikeasti oli se koko maailman kohtalo vaakalaudalla.

    (1:48:17) Petteri:

    Mutta ei se kuitenkaan sellaiseksi kaikki on ankeaa -sarjaksi kuitenkaan mennyt niin kuin Goodnight Punpun aikoinaan sitä ennen. Että kyllä tämä oli niin kuin aika lailla sitä mitä niin kuin lähdin lukemaankin ja tota tosi hyvä sarja mun mielestä.

    (1:48:32) Maaret:

    Joo, se on sääli että se lopetus alkoi tosiaan vähän hajota että siitä ei jäänyt semmoista kirsikkaa kakun päälle, vaan se oli vähän semmoinen että no, kai tämä nyt voi sietää tälleenkin.

    (1:48:46) Petteri:

    Joo, samaa mieltä.

    (1:48:48) Maaret:

    Mutta muuten oikein oiva sarja.

    Desucon Frostbite 2025

    (1:48:55) Maaret:

    Mennään ajankohtaisaiheisiin.

    (1:48:57) Maaret:

    Ensinnäkin käytiin Desucon Frostbitessa vuodelle 2025.

    (1:49:02) Petteri:

    Ja päättäjäisissä kerrottiin, että ensi kesän Desuconin kunnia vieraaksi saapuu mangaka Kamome Shirahama, elikkäs Witch Hat Atelierin tekijä.

    (1:49:15) Maaret:

    Joo, ja sehän on tosi mielenkiintoinen tämmönen conivieras.

    (1:49:20) Maaret:

    No ensinnäkin ihanaa saada taas mangakavieras. Pari vuotta sitten oli Kore Yamazaki, se oli siistiä kanssa. Mutta Desuconissahan on perinteisesti ollut enemmän näitä animealan vieraita, niin hauskaa, että nyt on lähdetty vähän sitten seikkailemaan siellä mangakapuolellakin.

    (1:49:39) Maaret:

    Ja sitten just Shirahamassa on tosi mielenkiintoista se, että kun sehän on tehnyt paljon kansiarttia ihan jenkkisupersankarisarjakuviin. Että se on työskennellyt jenkkikustantajien kanssa myös jollain tavalla. Niin mielenkiintoista saadaan varmasti kuulla siitä lisää.

    (1:50:00) Petteri:

    Ja se on ehkä muutenkin vähän tämmönen maailmanmatkailevaisempi. Se on tässä nyt viime aikoina reissannut ympäri maailmaa. Ranskassa on ollut kunniavierana myöskin. Isoilla sanomalehdillä on siellä ollut haastattelua ja tällasta.

    (1:50:14) Maaret:

    Ja tietysti Witch Hat Atelierista on animetuotanto ihan viime vaiheissa ja alkaakos se nyt sitten varmaan aika piakkoin tässä conin jälkeen.

    (1:50:25) Petteri:

    Joo, eivät ole ihan vielä sanoneet, että onko se mihin aikaan, mutta tota… jos ei kesällä, niin sitten varmaan syksyllä.

    (1:50:31) Maaret:

    Niin, eikö se ole kuitenkin sanottu, että tänä vuonna?

    (1:50:34) Petteri:

    Näinhän se on, joten pakko viimeistään syksyllä tai muuten se on sitten talvi '26 jo.

    (1:50:40) Petteri:

    Joo, ja onhan Witch Hat Atelier kuitenkin yksi tämän hetken ehdottomasti parhaista ja mielenkiintoisimmista mangoista, mitä ilmestyy.

    (1:50:48) Maaret:

    Joo, musta tuntuu, että se on semmonen vähän niin kuin uusi Delicious in Dungeon.

    (1:50:54) Petteri:

    Hyvinkin varmasti joo, kyllä.

    (1:50:54) Maaret:

    Sellainen, että siitä puhutaan tosi paljon ja tosi paljon arvostetaan harrastajapiireissä jo ennen animea.

    (1:51:04) Petteri:

    Niin. Ja sitten kun se anime tulee, se tulee varmasti räjähtämään käsiin ihan uudella tavalla.

    (1:51:10) Maaret:

    Ainakin olettaen, että siitä animesta tulee hyvä. Jos se tuotanto on vähän mid, niin sit sille saattaa ehkä käydä pikemminkin Orbille, josta musta tuntuu että ainakin länsimaissa kiinnostus kyllä aika lopahti, kun se anime tuli, eikä sitten ollut ehkä ihan kummonen.

    (1:51:28) Petteri:

    Niin, kyllä mä oon nähny siitä puhetta kuiten aika paljon, ja ainakin ihmiset on edelleen sillai että no tästä ainakin pitäis olla kiinnostunut tai jotain, mutta...

    (1:51:36) Maaret:

    Joo, mutta se on ehkä enemmän sitä, että tästä pitäisi olla kiinnostunut, kuin että siihen olisi sitä aitoa kiinnostusta. Tai että se anime ei ainakaan räjäyttänyt sitä sarjaa sillai tosi tunnetuksi, vaan se oli vaan sellainen anime muiden animeiden joukossa.

    (1:51:54) Petteri:

    Niin, no siinä ei ehkä oo niinku sillai fanitettavia hahmoja samalla lailla kun Delicious in Dungeonissa tai Witch Hat Atelierissa.

    (1:52:00) Maaret:

    Se on totta, ne on kaikki tosi ankeita.

    (1:52:04) Petteri:

    Mm. Mutta tota, jos ei oo Witch Hat Atelier tuttu sarja, niin mehän puhuttiin siitä Mangakartan jaksossa 43. Joka kannattaa ehdottomasti kuunnella ennen kesän Desuconia, jos ei oo näin jo tehnyt.

    (1:52:16) Maaret:

    Mitäs muuta sitten Frostista? Me oltiin molemmat pitämässä ohjelmaakin siellä.

    (1:52:21) Petteri:

    Näin oltiin.

    (1:52:23) Petteri:

    Mullahan oli tosiaan tää "Kääntäminen kulttuurisodan kohteena", jossa kerroin tosiaan tästä, no, kääntämisestä kulttuurisodan kohteena, mikä tässä viime vuodet on jyllännyt, ja tästä niin kuin äärioikeistolaisesta salaliittoteoriasta siitä, että kaikki on kääntäjien vika ja kääntäjät vihaa animea ja mangaa, ja tämän takia kaikki on woketusta ja näin edespäin. Ja tota, mitäs mieltä sä olit siitä setistä?

    (1:52:50) Maaret:

    No niin kuin sulle hyvin tyypillistä, niin se oli tosi semmoinen tiivis setti täynnä valaisevaa informaatiota. Musta tuntuu, että sä oot saanut tosi hyvin kerättyä sen keskustelun tavallaan semmoiseen yhteen helposti ymmärrettävään esitykseen.

    (1:53:08) Petteri:

    Se vähän on, että eihän tämä mitään muuta kuin keskustelua oikeastaan olekaan. Ja sillai että "no, joku somessa sanoi näin" ja sitten screenshottia screenshotin perään ja tämmöistä.

    (1:53:19) Maaret:

    Erityisesti jäi mieleen se, että sun esimerkki erityylisistä tavoista kääntää tää ilmaus "shikata ga nai", silleen, että erilaiset ja eri asemissa olevat ihmiset vois sanoa tämän hyvinkin eri tavoilla. Eikä oo sillai mitenkään "it can't be helped" tai "ei sille mitään voi" olisi ainoa oikea käännös, minkä siihen saa laittaa.

    (1:53:44) Maaret:

    Mikä oli tosi sellainen yksinkertainen ja havainnollistava esimerkki mun mielestä ja ehkä sillä lailla tiivisti jotenkin sen semmoisen käännöskritiikin ongelmallisuuden Tai sen ehkä, että kun sillä tavalla kritisoidaan käännöksiä, niin ei tajuta, että mitä se kääntäminen on.

    (1:54:07) Maaret:

    Mikä tietysti on semmoista amerikkalaista keskustelua varmaan pitkälti siinä mielessä, että toisin kuin me täällä Suomessa esimerkiksi, niin ne eivät ole tottuneet siihen, että asioita tarvitsisi kääntää, koska ne pystyy siellä kuluttamaan ainoastaan omalla kielellään. Ja sitten siinä tulee vähän semmoinen kulttuurien kohtaaminen, kun pitääkin kuluttaa käännettyä fiktiota Japanista.

    (1:54:30) Petteri:

    Niin. Ja sitten kun sulla on vähän sitä kielitaitoa, niin sit sä osaat sillai että, "Hei, mä kuulin että toi sanoi ihan eri sanan kuin mitä tossa tekstityksessä luki", ja sitten se ahdistaa. Ja loppujen lopuksi aika lailla siihen tää kuiten tiivistyy.

    (1:54:44) Petteri:

    Kaikki palaute, mitä mulla on tuosta luonnosta tullut suoraan, on ollut kauhean positiivista ja sellaista, että olipas kiva, että tästä puhutaan. Ihan kasvotustenkin kuulin jälkikäteen Metsähallissa, että olipas hyvä setti, kun itse oli tämä tyyppi just jossain sellaisessa fandomissa, missä oli jokin pelissä ollut käännösratkaisu houkutellut sinne just näitä ulkopuolisia kulttuurisotureita riehumaan. Että tätä vaan tapahtuu eri puolilla.

    (1:55:10) Petteri:

    Sitten tietystikin Ylilaudalla oli vähän värikkäämpääkin keskustelua, jossa oltiin kovastikin eri mieltä mun kanssa.

    (1:55:18) Petteri:

    Sulla sitten taas oli tää "Animetunnarit tarinaa kertomassa", jossa puhuit openingeista ja endingeistä.

    (1:55:26) Maaret:

    Joo, mä oon aina tykännyt animetunnareista. Nimenomaan eniten siitä videonäkökulmasta. Että mun mielestä on kauhean mielenkiintoista, miten ne heijastavat sarjaansa ja sillai. Niin nyt oli tosi hauska luentoa tehdessä syventyä siihen, että miten ne tunnarit pystyvät vaikuttamaan katsomiskokemukseen, mikä oli se mun fokus siinä. Mikä niiden panos on animesarjan tarinankerrontaan.

    (1:55:56) Maaret:

    Oli vähän haaste sillai, kun kaikki hyvät esimerkit ei tietystikään mahtunut mukaan. Ja no tietysti kokonaisia openingeja ja endingejä ei pystynyt siellä soittaan, koska siihen olisi mennyt ihan hirveästi aikaa. Mutta yritin saada kattavan valikoiman erityyppisiä, ja sekä openingeja että endingejä. Silleen yritin miettiä mahdollisimman konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistuu hyvin myös, vaikka ei olisi katsonut itse.

    (1:56:26) Maaret:

    Oli kyllä tosi pelottavaa, kun oli videoita mukana esityksessä ja PowerPointtia kun testattiin siinä perjantaina ennen conin alkua, niin äänethän oli tietysti epäsynkassa, vissiin sen takia kun klipit oli tehty iMacilla ja ei sitten oikein halunnut toimia sillä coniläppärillä.

    (1:56:46) Petteri:

    Niin, no tollasessa on aika paljon liikkuvia osia, kun tiedostoja laitetaan toisen tiedoston sisään ja sitten siirretään toiselle käyttöjärjestelmälle pyöritettäväksi, että…

    (1:56:54) Petteri:

    Mutta loppujen lopuksi saatiin kuitenkin tekniikka toimimaan ja videoissakin toimi äänet, vaikka aluksi siitä kovasti stressattiin. Hyvällä ennakkotestaamisella ja valmistautumisella kuitenkin pärjättiin.

    (1:57:06) Maaret:

    Joo, mentiin sun taikametodiikalla, eli yhdistettiin suoraan sun pädi mille oli ladattu toi mun Keynote-prese kanssa siihen conin systeemiin, niin sitten saatiin videotkin synkkaan. Olkoonkin, että se YouTube-taltio on sit kuitenkin ihan, koko se ohjelma pikkasen äänet epäsynkassa.

    (1:57:29) Petteri:

    Joo, mun YouTube-taltiointi oli myöskin, että musta tuntuu, että se on vaan toi noiden massaprosessoinnin ongelma, ikävä kyllä.

    (1:57:38) Petteri:

    Mutta eipä se nyt ihan hirveästi, kunhan äänet kuuluu ja… Tai siis tässä nyt olen niin monta luentoa pitänyt, jossa videotaltiointi ei oo mennyt ollenkaan hyvin, ja ensin ei ole näkynyt kuvaa, ja sitten ei ole kuulunut ääniä, sitten on nauhoitettu ääni jollain toisella puolella salia olevalla pikku läppärin mikrofonilla, ja mistään ei saa oikein selvää.

    (1:57:57) Petteri:

    Että tota, kyllä mä olen aika tyytyväinen tähän nykyiseen metodiin kuitenkin.

    (1:58:02) Maaret:

    Joo, kyllä ne ihan toimii.

    (1:58:04) Maaret:

    Ja siellä taltiossa ainakin tällä hetkellä suurin osa videopätkistäkin, mitä mulla oli siinä mukana, niin on mukana taltiossa. Kaksi on leikattu pois tekijänoikeussyistä, eli Hanako-kunin ending ja Konosuban ending. En tiedä sitten, että onko niitä claimattu vai onko joku muu sellainen salainen tärppilista, että mistä ei kannata näyttää mitään matskua.

    (1:58:27) Petteri:

    Ken tietää.

    (1:58:29) Maaret:

    Mutta sinällään olin rakentanut alusta asti sen ohjelman sillai että se toimii myös ilman niitä videoita, ja se on semmoinen ylimääräinen havainnollistus. Koska no, sekä taltiointihaasteita että sitten tekniikkahaasteita ajatellen se tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta.

    (1:58:50) Petteri:

    Muitakin ohjelmia käytiin sitten katsomassa.

    (1:58:54) Maaret:

    Joo, nää vois varmaan käydä meidän perinteiseen tapaan sillai että mistäkin ohjelmasta jäi mieleen.

    (1:59:02) Maaret:

    Mulla alkoi coni tolla Nyannberryn ja ja Nyagenin ohjelmalla "Onko Kuroshitsujini problemaattinen?"

    (1:59:09) Petteri:

    Noh, onko?

    (1:59:11) Maaret:

    Joo, mun mielestä siellä oli varsin hyvä johtopäätös, että onhan se ongelmallinen sarja, mutta se on vähän niin kuin se pointtikin.

    (1:59:21) Maaret:

    Puhuttiin mukavan kriittisesti tästä nykyisin jotenkin vallalla olevasta puhtauskulttuurista. Siitä, miten kymmenen vuotta sitten, kun he oli löytäneet Kuroshitin ekaa kertaa, niin silloin oli kyllä ihan onnellisena koko netti shipannut Sebastiania ja Cieliä keskenänsä, mutta nykyisin sitten on kaikkialla semmoisia pöyristyneitä kommentteja, että… "mutta, Cielhän on lapsi!"

    (1:59:50) Petteri:

    Suorastaan alaikäinen. Joo, kyllä mä muistan, että kyllä sillon jo joskus vuonna 2015 oli tällaista niinku pöyristelyä, että "ah, nämä Love Live -hahmothan ovat 16-vuotiaita, ei heitä saa seksualisoida", tämmöstä puhetta.

    (2:00:04) Maaret:

    Joo, kyllähän Free!:stä oli kanssa.

    (2:00:04) Petteri:

    Joo.

    (2:00:06) Maaret:

    Mutta aika paljon mietittiin Cielin ja Sebastianin suhdetta ja tavallaan sitä muutosta, mikä luennonpitäjien omassa suhtautumisessakin oli tapahtunut. Sillai että teininä ehkä shippattiin ja tallennettiin shippimeemuja, joita ohjelmassa myös jaettiin. Ne olivat ihan hauskoja.

    (2:00:25) Maaret:

    Mutta sitten että nykyisin ehkä se shippausaspekti kiinnostaa vähemmän, ja enemmän se niiden suhteen moniulotteinen synkeys.

    (2:00:36) Maaret:

    Ja no, tultiin siihen tulokseen, että eihän siellä kaanonissa toki mistään romanssista olekaan kyse, mutta onhan se niinku täynnä semmost vihjailevaa fanserviceä ja toki ylipäänsä semmoinen hyvin jännitteinen suhde, mikä tietysti on se sarjan suola.

    (2:00:51) Maaret:

    Ja siksi tosiaan: kyllä, problemaattinen, mutta ota se Kuroshitistä pois, niin mitä jää jäljelle.

    (2:00:59) Petteri:

    "Is this not why you are here? Are you not entertained?"

    (2:01:01) Maaret:

    Just näin. Nykynuoriso ei ymmärrä.

    (2:01:05) Petteri:

    Mä en päässyt katsomaan tätä, koska sain ajan kirpparille, josta muutama pokkari mangaa tarttui mukaan. Mutta sen sijaan seuraava luento, mitä mä kävin katsomassa, oli Norpun setti "Toimitusjohtajasta koti-isäksi: Super Darlingin läpileikkaus", jossa käytiin läpi tätä BL-genressä esiintyvän Super Darlingin stereotyyppiä. Eli siis sellainen semi-hahmotyyppi, joka on tosi hyvä kaikessa, korkeiden speksien mies.

    (2:01:36) Maaret:

    Just semmonen korkeiden speksien mies. Ja se oli ehkä semmonen mikä vähän toimi tätä ohjelmaa vastaan, että siinä ei ollut mainittu sitä BL-aspektia, että on tärkeä BL-hahmotropee nimenomaan. Että varmaan se olis se BL-taikasana saanut sinne saliin enemmänkin porukkaa.

    (2:01:59) Maaret:

    Ei silleen, että se mitenkään tyhjä olisi ollut, mutta… sinällään onhan toi Super Darling myös, kuten Norppu puhui, niin myös muualla kuin BL:ssä näkyvä hahmotyyppi, mutta ehkä jotenkin BL korostuu semmosena genrenä, missä sitä sitten näkee ja mun mielestä oli tosi hyvin siellä havainnollistettu myös, että miten ne seme-ihanteet muuttuu ja mistä se tulee: ylipäänsä talouden ja yhteiskunnan tilanteesta.

    (2:02:29) Petteri:

    Joo. Sillai että nää vanhat perinteiset stereotypiat, mitä ihmiset, jotka vähemmän BL:ää lukee, edelleen yhdistää BL:ään. Niin kuin että ne semet on superrikkaita yrityspomoja tai öljysheikkejä tai jotain, ja ne on fyysisesti tosi paljon isompia kuin ne uket, ja ne uket on tosi pieniä ja laihoja ja köyhiä ja Okane gai nai ja tällai. Tämä kaikki oli oikeastaan vaan sitä 90-luvun laman ja sosiaalisen epätasa-arvoisuuden kipuilua, samaan tapaan kuin joku Kaiji, joka 90-luvun alussa myöskin oli, jossa kans kipuiltiin sitä, että hitto ku ei oo rahaa, hitto ku ei oo töitä.

    (2:03:06) Petteri:

    Ja sitten kun ollaan tultu modernille aikakaudelle tänne 2000-luvulle, 2020-luvulle jopa, niin nämä ihmissuhteetkin BL:ssä on sitten normaalimpia ja tasa-arvoisempia, ja ne menestyneet semehahmat on sitten ensisijaisesti kilttejä.

    (2:03:22) Maaret:

    Niin – luotettavia kumppaneita, joilla on sillai varsin jepa palkka ja ne on varsin hyvännäköisiä ja niiden ei tarvitse enää olla oman elämänsä kaikkivaltiaita.

    (2:03:30) Petteri:

    Että ei tarvitse olla niin korkeiden speksien mies kuin silloin 90-luvulla.

    (2:03:40) Maaret:

    Ja siinäkin tulee vähän se, että tämä muutos on alkanut näkyä vähän sillä lailla tuon nolkytluvun lopun finanssikriisin jälkeen, että sitten enemmän se vakaus ja luotettavuus on semmoisia haluttavia piirteitä ja houkuttavampia kuin joku kaukainen superpomo.

    (2:03:59) Maaret:

    Ja Norpullahan on tästä myös blogissaan postaus, jonka pohjalta tää luento oli tehty peruutuspaikalle, kun sieltä oli sairastapaus ollut ja peruuntunut alkuperäinen ohjelma, niin Norppu oli siihen syöksynyt apuun urhoollisesti vissiin suhteellisen lyhyellä varoajalla.

    (2:04:18) Petteri:

    Niin joo, olikohan se alle viikko tai jotain. Ja tää oli vissiin vähän tämmönen onneton ohjelmapaikka, että siitä oli useampiakin ohjelmia itseasiassa peruuntunut.

    (2:04:26) Maaret:

    Joo, tää oli kolmas, mikä siihen oli suunniteltu.

    (2:04:29) Maaret:

    Siinä olikin kaikki perjantailta. Ja lauantaina mulla oli aika huono ohjelmakattaus…

    (2:04:37) Maaret:

    …ähinnä sen takia, että mä olin nukkunut kauhean huonosti ja mulla oli hirveän huono olo koko päivän. Ja mä yritin vaan sillä tavalla, että mä en voi murentua ennen kuin mä oon pitänyt mun oman ohjelman.

    (2:04:46) Petteri:

    Hmm. Hienosti jaksettu.

    (2:04:46) Maaret:

    Sen jälkeen kyllä vähän aloin sulaa aika nopeasti.

    (2:04:52) Maaret:

    Mutta aloitettiin kuitenkin lauantai Mansikan ja Laorin yhteisellä "Slam Dunkin visuaalisuus ysäriltä tähän päivään" -luennolla, jossa vertailtiin ysärin Slam Dunk -animesovitusta ja sitten tätä hiljattaista hitti-animaatioleffaa The First Slam Dunk, etenkin sen visuaalisen annin puolelta.

    (2:05:12) Maaret:

    Sieltä semmoinen hauska mieleen jäänyt huomio mulle oli, että se animesarjan tyyli pohjaa siihen tekijä Takehito Inouen silloiseen väritys- ja design-tyyliin, kun taas se leffan tyyli pohjaa sen nykyiseen tyyliin, jotka on hyvinkin erinäköistä kamaa, ja sen takia siellä leffassa kaikki värit on just maadottuneempia ja hillitympiä ja sillä lailla.

    (2:05:36) Maaret:

    Ja tääähän on aika sellainen yleinen ilmiö animessa, että silloin kun animesovitus tuotetaan, niin se tehdään näyttämään sieltä tekijän nykyiseltä tyyliltä. Esimerkiksi isoin syyhän tää on sille, että Fruits Basketin nollarisovitus näyttää siltä alkupään mangalta kuin taas tämä uudempi 2010-luvun sovitus näyttää sitten tekijän loppuvaiheen tyyliltä.

    (2:06:02) Petteri:

    Joo. Esimerkiksi noissa Slam Dunkin uusintapainoksissa mitä sullakin tuossa on luettavana, niin niihin on tosiaan piirretty uudet kannet, ja ne on varsin erinäköiset kuin ne alkuperäiset kannet.

    (2:06:14) Maaret:

    Joo, alkuperäinen setti on varsin ysärii siellä sisällä.

    (2:06:18) Petteri:

    Copic-väritystä.

    (2:06:21) Petteri:

    Mulle tuosta luennosta jäi mieleen sen värienkäytön lisäksi myöskin se, että miten eri lailla sitä kamerankäyttöä oli käytetty.

    (2:06:30) Petteri:

    Sillai kun se vanha TV-sarjahan on kuitenkin oli tehty kalvoanimaation aikaan vielä, joten kamerankäytön pitikin olla vähän erilaista.

    (2:06:38) Petteri:

    Mutta tässä nyt sitten se, että negatiivista tilaa… tai siis kun elokuva kuiten on tämä uusi tuotanto, ja se on paljon isompi se ruutu ja lisäksi leveämpi, niin asioita pitää niin kuin blokata ja asetella ruudulle eri tavalla.

    (2:06:52) Petteri:

    Lisäksi mielenkiintoisena esimerkkinä jäi se, mitä puhuttiin huumorista, koska iso ongelmahan perinteisesti, kun mangaa jossa on huumorikohtauksia sovitetaan animeksi…

    (2:07:03) Petteri:

    …niin on ongelma se, että mangassa sulla voi olla se pieni huumoriruutu siellä nurkassa ja se menee aika nopeasti ohi. Mutta sitten kun animessa on vain yksi asia ruudulla kerrallaan, niin kauhean useinhan se mitä ihmiset valittaa on se että se huumorikohtaus katkaisee sen dramaattisen hetken ja sitten yritetään palata takaisin sinne vakavaan kohtaukseen. Nää mitä nyt on valitettu vaikka jostain Fullmetal Alchemist Brotherhoodista ja tällaisista.

    (2:07:28) Petteri:

    Niin tässä uudessa tuotannossa se oli mielenkiintoisella tavalla – huomauttivat ohjelmanpitäjät – ratkaistu sillä lailla, että siellä taustalla näkyy välillä semmoista niinku humoristista pientä härväämistä ja siihen sitten tulee joku hahmo tai muu esine eteen sillai aika nopeasti.

    (2:07:44) Petteri:

    Että tavallaan visuaalisesti laitetaan se niinku sillä lailla pieneksi osaksi sitä kokonaisuutta, ja sitten etualalla kuitenkin tapahtuu edelleen niitä vakavia asioita. Ja se on mielenkiintoinen asia, koska mä en ole nähnyt sitä koskaan missään muussa animessa. Tai ainakaan en ole kiinnittänyt huomiota, että noin olisi tehty.

    (2:08:02) Maaret:

    Joo, ja se tulee varmaan siitä, että siinä leffassa on sitten se Inouen oma vahva visio näkyvillä, kun hän on itse sen ohjannut.

    (2:08:12) Petteri:

    Ihan törkeä ajatus, että jäbä on tosi hyvä mangantekijä ja sit se mystisesti vaan on tosi hyvä elokuvaohjaaja myös.

    (2:08:19) Maaret:

    Siinä ei ole kyllä mitään järkeä, mutta se leffa on ihan sairaan hyvä.

    (2:08:22) Petteri:

    Näin on.

    (2:08:23) Maaret:

    Sitten oli tietysti hauska, kun siinähän oli pariinkin otteeseen sellaisia vertailukuvia kummastakin sovituksesta vierekkäin. Niistähän näkyi hirveän selkeästi se, että sen vanhan animen kuvat kerta kaikkiaan näyttää still-kuvina voimakkaammilta, koska vanha anime tietysti luotti still-kuviin paljon enemmän. Siinä missä tää uusi on pitkälti 3D-animaatiota, etenkin ne koripallonpeluukohtaukset, niin ne ei tietenkään stillkuvina näytä niin voimakkaalta, koska siinä se liikkeen kuvaaminen on erilaista. Mutta tietysti se liike sitten itsessään näyttää paljon paremmalta kuin siinä vanhassa animessa, jossa ei ihan kauheana liikettä sitten ollut.

    (2:09:04) Maaret:

    Sitten oli kunnianvierasohjelma. Kunnianvieraana oli ääninäyttelijä Tsubasa Yonaga, joka varmaan kaikista parhaiten tunnetaan Free!:n Nagisan ja Idolish7:n Mitsukin ääninäyttelijänä.

    (2:09:17) Maaret:

    Me ei katsottu sitä ohjelmaa ihan kokonaan, mutta oltiin osa siellä katsomassa, ja mun mielestä noin kaksi roolia on vaan niin hyvä pari siinä mielessä, koska mun mielestä siinä kuulee niin kokonaisvaltaisesti sen, miten näyttelijä on lähtenyt tekemään hirmu erilaista roolia niissä.

    (2:09:35) Maaret:

    Tai sillä lailla kun Free!:n Nagisahan on semmoinen hihittelevä söpöpoika, semmoinen pirtsakka ja no… aika vähämerkityksellinen hahmohan se siellä sarjassa on. Ja sen takia se äänityökin ehkä jää aika semmoiseksi karikatyyrimäisen sokeriseksi.

    (2:09:52) Maaret:

    Siinä missä Idolish7:in Mitsuki on semmoinen hahmo, jonka sisällä on paljon ristiriitoja ja epävarmuuksia, vaikka se ulospäin yrittääkin näyttää vähän semmoiselta samantyyppiseltä pirtsakalta pojalta kuin Nagisa.

    (2:10:06) Maaret:

    Mutta se oli hauska kuulla siellä, kun Yanaga puhui, että Mitsukin ääni onkin paljon lähempänä sen omaa ääntä kuin Nagisan, että sitten siellä oli se kohta, missä hän vähän niin kuin vastasi yleisölle Nagisan äänellä.

    (2:10:19) Maaret:

    Ja se meni tosi kimeeksi semmoiseksi söpöpoikaääneksi, minulle tuli oikein sellaiset ögh äh ögh -fiilikset, koska mä en oikeastaan tykkää Nagisan hahmosta mitään, enkä siitä miten se puhuu.

    (2:10:33) Maaret:

    Mutta se on hauska, että miten Mitsukissa kun on niitä erilaisia tunnetasoja enemmän, niin siitä tulee myös se äänityö selvästi dramaattisemmaksi.

    (2:10:43) Maaret:

    Mutta pari juttua jäi minulle siitä haastattelusta kyllä mieleen, just erityisesti ehkä siitä Mitsukin roolista.

    (2:10:49) Maaret:

    Ensinnäkin se, että hän kertoi, että peliin on vaikeampi näytellä kuin animeen, koska yhtäältä pelissä ei ole liikettä.

    (2:10:58) Maaret:

    Idolish7 on mobage, elikkäs siis mobiilipeli, ja hahmoarttihan siellä vissiinkin on semmoista sprite-henkistä sitten.

    (2:11:08) Maaret:

    Niin se oli hauska. Ja sitten toisaalta kanssa, koska hahmojen roolit nauhoitetaan yksittäin peliin, kun taas animehan nauhoitetaan tyypillisesti porukalla. Että kaikki hahmot on paikalla siellä samassa nauhoitussessiossa.

    (2:11:23) Petteri:

    Mikä on asia mitä Amerikassa taas ei ääninäyttelyssä tehdä, kuulemma.

    (2:11:27) Maaret:

    Niin, vaan siellä justiinsa kaikki äänittää yksinään omat repliikkinsä usein.

    (2:11:34) Maaret:

    Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että roolihahmossa laulaminen on haastavaa, koska siinä pitää pyrkiä ehkä vielä enemmän siihen, ettei voi tuoda sitä itseään mukaan, vaan antaa sen hahmon laulaa, ja sen laulun pitää kuulostaa siltä, että se tulee sen hahmon suusta eikä ääninäyttelijän.

    (2:11:52) Petteri:

    Voin uskoa, että se on aika hankalaa.

    (2:11:55) Maaret:

    Mutta oli ihan hauska keretä vähän ääninäyttelijäkunniavieraankin ohjelmaan.

    (2:12:00) Petteri:

    Sitten Gorimilla oli setti "Katsaus animen taustataiteen nykytilaan", jossa se käsitteli sitä, että miten animen taustataidetta tosiaan nykyään tehdään.

    (2:12:13) Petteri:

    Mulle jäi mieleen tästä se hauska yksityiskohta, että sarjojen taustojen ulkonäkö ja se, että miten yksityiskohtaisilta tai omaperäisiltä ne näyttää, niin ei oikeastaan riipu siitä, että käytetäänkö siellä valmiita assetteja vai ei, koska aika lailla kaikissa tuotannossa käytetään taustoina niitä valmiita asetteja, että tässä on koulun käytävä, tässä on luokkahuone, tässä on tällai. Mutta sen sijaan se, että miten oma peräseltä sarja näyttää,

    (2:12:36) Petteri:

    riippuu enemmänkin siitä, että miten paljon siitä valmiista assettia muokataan jälkikäteen, että miten paljon yksityiskohtia sinne päälle jaksetaan lisätä, että tuossa on tuo oma kiilto ja varjo ja tuolla on tuommoinen lamppu, joka hehkuu ja siitä tulee tuommoinen kiilto ja lisätään vähän sitä suttua sinne ja grittiä seinille ja esineitä ympäri sitä luokkahuonetta ja sillai.

    (2:12:59) Petteri:

    Ja sit jos ei jakseta tehdä niin, tai ehditä, niin sitten siitä tulee enemmän semmoinen geneerisen ja kliinisen näköinen tausta.

    (2:13:06) Maaret:

    Ja sitten sunnuntaina aloitettiin Torisohvan setillä "Msiikin kuvaaminen mangassa".Ja siinähän oli tosi kivasti mietitty, että millaisissa erilaisissa konteksteissa musiikkia kuvataan mangassa.

    (2:13:19) Maaret:

    Että soitetaan yksin, soitetaan yhdessä, kuunnellaan, fiilistellen tai tanssitaan sen tahtiin ja näin edelleen. Sitten oli eritelty sitä, että millaisilla visuaalisilla ja kerronnallisilla ilmaisuilla musiikkia pystytään kuvaamaan sarjakuvamuodossa.

    (2:13:35) Maaret:

    Ja oli kyllä poimittu tosi mielenkiintoisia juttuja. Just semmosia, ettei välttämättä mangaa lukiessa tuu kiinnitettyä niin huomiota, mutta mikä on sitten isossa roolissa rakentamassa sitä lukemiselämystä.

    (2:13:47) Petteri:

    Niin kuin mangassa nimenomaisesti ei ole ääntä, niin sitten kun kuvataan musiikkia, pitää esim. käyttää erityylisiä ääniefektejä, että tämä instrumentti kuulostaa tältä ja toi kuulostaa tältä, ja ne on eri muotoisia, ne ääniefektit. Ja sitten kun soitetaan musiikkia, ne erityyliset ääniefektit kulkee siellä vähän eri synkassa, niillä voi visuaalisesti näyttää, että ollaanko harmoniassa vai ei.

    (2:14:14) Petteri:

    Mulle jäi sarjaesimerkeistä mieleen toi luennolla mainittu manga Onban kikou, jossa oli piraattiradioita ja levykauppoja ja vastaavia mielenkiintoisia asioita kuulemma. Vaikutti ihan kiinnostavalta sarjalta, joten pitääpä ehkä vähän vilkaista.

    (2:14:30) Petteri:

    Sitten Johannalla oli luento "Tapausesimerkki Sugar Apple Fairytale ja fantasiashoujon läpileikkaus", jossa Sugar Apple Fairytale -sarjaa käyttäen puhuttiin vähän ylipäätään fantasiaranobeista.

    (2:14:45) Petteri:

    Se oli ihan hauskaa muistelua siitä, että miten kauhean vaikeita jenkeille oli silloin, kun se anime tuli, käsitellä tätä sarjaa kun siinä on tätä orjuutta, että me orjuutetaan näitä keijuja siellä ja…

    (2:14:56) Maaret:

    Saatikka sitten tätä hyveellistä orjanomistajuutta.

    (2:14:59) Petteri:

    Niin… Kaikki poikkeavat näkemykset laulettiin suohon siellä jenkki-internetissä. Vaikka näin eurooppalaisesta näkökulmasta se oli ehkä ihan hyvä ja aika realististakin kuvausta siitä, että millaista on elää yhteiskunnassa, jossa on keijujen ihmisoikeusongelmia, kuten Johanna tässä huomautti.

    (2:15:17) Petteri:

    Mulle jäi mieleen tästä luennosta kans se miten siinä vertailtiin länsimaisen fantasiakirjallisuuden ja ranobekirjallisuuden kirjoitustyylejä asioiden kuvailemisessa.

    (2:15:26) Petteri:

    Et känsimainen kirjallisuus on kauhean barokkimaista ja maalailevaa usein, että asioita pitää kuvata kauhean monilla ja kirjavilla sanankäänteillä. Ja sitten, jos sä oot tottunut semmoiseen, niin ranobesarjojen kirjoitustyyli voi tuntua kauhean simppeliltä ja lapselliselta. Sillain, että sanotaan vaan, että "se oli semmoinen eurooppalaistyylinen linna."

    (2:15:43) Petteri:

    Vaikka oikeastaan kyse on ehkä enemmän siitä, että ranobeissa on aina vähän semmoinen tavallaan, ei ehkä epäluotettava kertoja, mutta semmoinen, että kaikkea ei aina sanota suoraan, vaan sun pitää nähdä ne tapahtumat kolmannella silmälläsi, kun luet…

    (2:15:58) Maaret:

    Mieluiten animena.

    (2:16:00) Petteri:

    …Animena niin, että mitä tässä nyt tapahtuu ja miksi tää päähenkilö punastelee – ilman että kuvaillaan yksityiskohtaisesti sitä, että miltä se alaston poika siinä nyt näyttää, mille se punastelee.

    (2:16:10) Petteri:

    Ja itse mietin tässä vähän kanssa sitä, että toisaalta japanilainen kirjallisuus nyt ylipäätään on muutenkin vähän sitä, että se, että mitä tiettyjä kanjeja sä käytät ja sanaleikti ja tällai on se mistä se kirjallisuuden väri koostuu, jopa ranobeissa, kun niissä nyt kuitenkin on kaikenlaisia itse keksittyjä höpöhöpösanoja.

    (2:16:29) Petteri:

    Ja se on sitten semmoinen asia, joka tosi huonosti muille kielille kääntäessä usein välittyy. Ja sitten voi olla, että ranobet tuntuu vähän lapsellisemmin ja yksinkertaisemmin kirjoitetuilta kuin länsimaiset kirjat.

    (2:16:42) Maaret:

    Lisäksi oli kiva huomio siitä, että se mikä tekee tästä sarjasta niin miellyttävän on ehkä se että miten se on semmoinen hyvin vilpitön, suorasukainen fantasiatarina, eikä ole minkäännäköistä semmoista itsetietoisuuden kerrostumaa siinä, mikä on hirveän yleistä ranobekirjallisuudessa.

    (2:17:04) Maaret:

    Ja myöskin tietysti näissä Villenes-sarjoissa, joissa on näitä naispahiksia, jotka on hyvin sellaisia silmää vinkkailevia, että joku uudelleensyntyy pelin ikäväksi ojousamaksi ja sitten miettii, että miten voisin välttää huonon lopun. Ja sitten se on semmoista hyvin itsetietoista silmänvinkkailua.

    (2:17:25) Maaret:

    Niin se on kyllä tosi mukava, että löytyy myöskin tämmöisiä ihan vaan fantasiatarinoita, jotka ei yritä tuoda sitä silmänvinkkailua siihen mukaan.

    (2:17:35) Maaret:

    Sitten meillä oli ohjelmassa vielä Metten luento "Monogatari-sarjan tytöt ja naisten käsikirjoitus animessa". Jossa sekoitettiin vähän semmoista animennaiskuvauksen yleistä pohdintaa ja semmoista kyaralähtöistä hahmokirjoitusta ja pohdintaa siitä, että miten nämä asiat toimii vähän tyypillisellä, mutta toisaalta ihan omalla tavallaan näissä Monogatari-sarjoissa.

    (2:17:59) Maaret:

    Puhuttiin tästä hahmotietokanta-ajattelusta, että "tähän hahmotyyppiin yleensä liittyy tämmöisiä piirteitä ja juonielementtejä". Ja sitten se hahmo voi vähän laiskemmin kirjoitetussa tarinassa jäädä siihen tietokantaversioon, että sieltä on vain otettu suoraan ne aspektit siihen hahmoon tietokannasta ja jätetty siihen.

    (2:18:20) Maaret:

    Tai sitten se voi toimia lähtökohtana sille hahmolle, joka sitten kuitenkin sillälailla tietokannasta poimittujen tuttujen elementtien päälle kirjoitetaan kokonaisen tuntuseksi ihmismäiseksi hahmoksi.

    (2:18:32) Maaret:

    Se oli kans hauska huomio, että tämmöisten tosi tuotteistettujen isojen sarjojen kohdalla, vaikka Neon Genesis Evangelionin, niin voi käydä sillä tavalla, että kun ne tuotteet yleensä ilmentää just sitä tietokantamallinnusta siitä hahmosta, mutta ei tuo sitä kaikkea syvyyttä siihen päälle, mikä siihen tarinaan on kuitenkin rakennettu, niin sitten se voimakas tuotteistus voi alkaa muuntamaan niitä hahmoja vähän niin kuin enemmän parodioiksi itsestään kuin mitä ne siellä itse sarjassa on.

    (2:19:05) Petteri:

    Niin, flanderisoida niitä jollain tavalla. Se oli ihan hauska huomio kyllä.

    (2:19:10) Petteri:

    Semmoinen oli Desucon Frostbite.

    (2:19:14) Petteri:

    Pitääpä mennä kesälläkin taas, koska tota… Näin se varmaan on, että meidän pitää varmaan Kamome Shirahamalta jonkunnäköisiä haastattelukysymyksiä ehkäpä kysyä.

    (2:19:25) Maaret:

    Toivottavasti saamme haastattelun sinne, koska kiinnostaa!

    (2:19:29) Petteri:

    Näinpä.

    Ken Akamatsun mangakeskustelu

    (2:19:35) Petteri:

    Sitten mennään siihen että mitä Ken Akamatsu on viime aikoina tehnyt.

    (2:19:41) Petteri:

    Kuten Mangakartan kuuntelijat muistanee, niin Love Hinan ja Negiman ja sellaisten sarjojen tekijänä muistettu Ken Akamatsu tossa jokunen vuosi sitten eläköityi mangan tekemisestä ja lähti politiikkaan voidakseen ajaa siellä mangan ja animen ja niin edespäin asiaa.

    (2:19:57) Petteri:

    Me puhuttiin tästä ensimmäisen kerran jaksossa 63, eli helmikuussa 22, ja myöhemmin sitten samoin jaksossa 70 samana kesänä, kun Akamatsu pääsi sinne parlamenttiin. mutta sen jälkeen ei ole kauheasti näkynyt uutisia siitä, että mitä se siellä on sitten tehnyt ja saanut aikaan.

    (2:20:13) Petteri:

    Tuossa marraskuussa 24 uutisoitiin, että se oli saanut pari pientä positiota Japanin nykyisestä hallituksesta.

    (2:20:18) Petteri:

    Tärkeimpänä hän on kasvatuksen, kulttuurin, urheilun, tieteen ja teknologian varaministeri. Eli näistä asioista vastaan vaan varsinaisen ministerin, joka on Toshiko Abe, varaministeri. Tää titteli kuulostaa paljon paremmalta japaniksi muuten. Tästä me ei podcastissa puhuttu tästä nimityksestä, koska se oli aika pieni aihe.

    (2:20:38) Petteri:

    Mutta nyt sitten uutisista tuli vastaana artikkeleita siitä, että tammikuun lopulla Akamatsu oli osallistunut Japanin parlamentin mangatoimikunnan kokoukseen ja järjestämiseen.

    (2:20:47) Petteri:

    Tää parlamentin mangatoimikunta on ilmeisestikin ollut olemassa vuodesta 2014 asti, ja näihin kokouksiin on tähän asti osallistunut yhteensä viitisenkymmentä henkeä. Mutta nyt tällä kertaa osallistuja oli kuutisenkymmentä kansanedustajaa ja saman verran avustajia kaikista puolueista.

    (2:21:06) Petteri:

    Akamatsu ei siis varsinaisesti itse järjestänyt tätä tilaisuutta, mutta varmaan osallistui sen suunnitteluun kuitenkin isoksi osaksi.

    (2:21:12) Petteri:

    Hän myös itse postasi tästä tilaisuudesta Twitteriin ja piirsi tapahtuneesta tämmöisen kahden sivun sarjakuvapäiväkirjan. Ja tästä tilaisuudesta kirjoitettiin myös muutamia japaninkielisiä uutisartikkeleita, joita voisin linkata show noteihin.

    (2:21:26) Petteri:

    Akamatsu itse totesi, että tilaisuuden suosiosta on kiittäminen sille tehtyä värikästä mainosjulistetta, nimekkäitä vieraspuhujia sekä esillä olleita alkuperäisiä käsikirjoitussivuja, jollaisia moni poliitikko oli tuskin nähnyt aikaisemmin.

    (2:21:40) Petteri:

    Vieraspuhujina olivat muun muassa kuuluisat mangantekijät Tetsuya Chiba ja George Morikawa,

    elikkäs Ashita no Joen ja Hajime no Ippon tekijät, sekä ohjaaja Hideaki Anno, joka tuskin esittelyä kaipaa.

    (2:21:54) Petteri:

    Ensinnäkin puhuttiin manga-piratismista ja etenkin sen noususta.

    (2:21:58) Petteri:

    Japanissa vuonna 2020 perustettiin kaupallisten toimijoiden yhteinen piratismin vastainen yhteistyöelin ABJ. Mikä on lyhenne sanoista Authorized Books of Japan, ilmeisesti. Niin täältä oli Kodanshan ja Shueishan edustajat esittelemässä että mikä on mangapiratismialan koko Vietnamissa ja Indonesiassa nykyään.

    (2:22:17) Petteri:

    Mainitsivat että vuonna '21 ulkomaisille kielille käännettyä mangaa luettiin laittomasti netistä tuhannen miljardin jenin arvosta, ja vuona '23 se saatiin erilaisilla sivustojen sulkemisilla painettua alle 400 miljardiin jeniin.

    (2:22:33) Petteri:

    Mutta että vuoden '24 luvut näyttää taas enemmän siltä tuhannelta miljardilta jeniltä.

    (2:22:39) Petteri:

    Puhuttiin siitä, että nämä sivustojen sulkemiset on vaikeita, koska pitää luottaa siihen, että ulkomaiset poliisit tekevät jotain.

    (2:22:45) Petteri:

    Vietnam on nykyään kansainvälisen mangapiratismin keskus. Esiin nostettiin spekulointia siitä, että koska Japanissa käy nykyään näillä muutaman vuoden työharjoitteluviisumeilla niin paljon nimenomaan vietnamilaisia, niin monet vietnamilaiset Japanissa käytyään ymmärtää mangan suosion, ja sitten aloittaa pirattioperaatioita kotiin palattuaan.

    (2:23:04) Petteri:

    Ja japanista sitten varmaan löytyy kontaktiksi vietnamilaisia, jotka voi toimittaa laittomasti materiaalia

    (2:23:11) Petteri:

    Tähän voisin lisätä, että Vietnamistahan sitä Manga Rockiakin aikoinaan pyöritettiin, eikös vain.

    (2:23:18) Petteri:

    ABJ-tyypit huomautti kuitenkin, että vaikka Vietnamin ongelma ratkaistaisiin, niin se varmaan todennäköisesti vaan siirtyisi Intiaan tai Indonesiaan. Mainittiin, että Intiassa esimerkiksi myydään ihan paperisiakin piraattimanga-julkaisuja lehtikioskeissa. Samaan tapaan kuin Kiinassa myytiin aikoinaan.

    (2:23:32) Maaret:

    Tästähän me puhuttiin kanssa siinä yhdessä jaksossa näistä tämmöisistä ihan englanninkielisistäkin piraattipokkareista, mitä pystyy vaikka noista nettihuutokaupoista ostamaan.

    (2:23:45) Petteri:

    Joo, sehän on mielenkiintoinen uusi ilmiö, koska englanniksi tota ei tosiaan oo ollut kauhean paljon tätä ennen.

    (2:23:52) Maaret:

    Niin se on tullut vähän tässä pandemian myötä vissiin.

    (2:23:56) Petteri:

    Niin, ja keräilykulttuuri ja netistä ostamisen ja semmoisen.

    (2:24:00) Petteri:

    Toisekseen tapahtumassa puhuttiin sitten mangan arvostuksesta ja suojelusta, nimenomaan siis alkuperäisten käsikirjoitusten suojelusta, eli niiden käsin piirettyjen originaalien.

    (2:24:10) Petteri:

    Muisteltiin sitä, että aikoinaan mangaa pidettiin lapsille vahingollisena ja jopa Osamu Tezukan töitä poltettiin koulujen pihoilla. Tetsuya Chiba muisteli, että kun se alkoi nuorempana piirtämään mangaa, niin sen piti tehdä se komerossa piilossa äidiltään.

    (2:24:25) Petteri:

    Ja nyt sitten mangaa toki arvostetaan, mutta kulttuurihistorian säilyttämiseksi taas ei tehdä tarpeeksi.

    (2:24:31) Maaret:

    Tämähän on vähän se, että kun muistaa senkin, mitä kaikkea on puhuttu siitä The Rose of Versailles -jenkkijulkaisusta, että niiden on pitänyt sieltä alkuperäisistä jostain mangalehdistä skannailla niitä artteja, mitä ei ole vaan mitenkään muuten säilötty.

    (2:24:50) Petteri:

    Niin sitä jotenkin luulisi, että… no niin tietysti jos on kyse niinkun tota värikuvista ja semmoisista, mitä ei ole otettu talteen pokkareihin sitten, joo niin tietystikin joo.

    (2:24:58) Maaret:

    Niin sitten kaikkea tuommoista saattaa myös jäädä.

    (2:25:02) Petteri:

    Niin se on siis, niin tekijä on saattanut olla sillä, että no ne meni silloin 50-luvulla roskiin ne originaalit, en mä nyt oo jaksanut niitä säilyttää. Ei niitä kustantajakaan ottanut niinku säilytettäväksi.

    (2:25:12) Maaret:

    Tai ehkä kustantaja on vain ottanut ne ja sitten ne on ollut jossain siellä kustantajan arkistossa ja sieltä ennen pitkää hävinny ja poistettu.

    (2:25:20) Petteri:

    Kustantaja on myyty, kustantaja on mennyt konkurssiin.

    (2:25:24) Petteri:

    Originaalikäsikirjoitukset mangassa on etenkin piirretty semmoiselle paperille, joka ei kestä aikaa kovin hyvin. Ja Tetsuya Chiba sanoi, että sen jälkeen kun kulttuuriministeriö oli hänen luonaan vieraillu ja halunnut tutkia hänen käsikirjoitustensa kuntoa ja halunnut selvittää, että miten niitä voitaisiin säilyttää paremmin ja mikä niiden vanhenemista aiheuttaa. Niin tämän jälkeen Tetsuya Chibaa oli itseäänkin alkanut kiinnostaa, että miten niiden käsikirjoitusten säilymisestä voitaisiin huolehtia, koska totta kai hänkin on kiinnostunut siitä, että hänellä on omia lapsuuden suosikkeja ja onko ne tallella.

    (2:26:00) Petteri:

    Sitten yllättäen näytettiin tämän tulevan uuden Gundam-sarjan eli Mobile Suit Gundam GQuuuuuuX:n promovideo. Oletettavasti sen korostamiseksi, että "hei lainsäätäjät, olettehan te tietoisia, että näitä uusia Gundam-sarjoja tehdään vielä nykyäänkin, ja niitä tekee nykyään olemassa oleva animeteollisuus. Et ei nää oo mitään lapsuusmuistoja pelkästään. Ja GQuuuuuuX:n tuotannossahan on mukana muun muassa Studio Khara, joka tunnetusti on Hideaki Annon firma.

    (2:26:30) Petteri:

    Hideaki Anno oli seuraava puhuja. Anno on myöskin vuonna 2017 perustetun voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen nimeltä Anime Tokusatsu Archive Centerin perustaja ja puheenjohtaja. Joka nimensä mukaisesti pyrkii säilyttämään Japanin viihdeteollisuuden historiaa.

    (2:26:48) Petteri:

    Tetsuya Chiban tapaan Anno nosti esiin sen, että olisi parempi arkistoida ja säilyä näitä arvokkaita teoksia mahdollisimman nopeasti, koska arvokkaita teoksia tuhoutuu päivä päivältä.

    (2:26:59) Petteri:

    Mainittiin esimerkiksi se, että vanhoissa manga-originaaleissa on tekstit ladottu valoladontakoneilla, jotka vaatii erityistä osaamista, ja joten jos nämä originaalit hajoaa, niin niitä on tosi vaikea enää nykyään restauroida, kun osaamista saati sitten laitteita ei enää ole.

    (2:27:15) Petteri:

    Anno huomautti myös, että tärkeiden klassikkosarjojen tuotantomateriaalit ovat yleensä tuotantoyhtiöillä joo. Mutta firmoja menee konkurssiin, firmoja myydään ja palastellaan jatkuvasti. Ja sitten materiaalit saattaa kadota.

    (2:27:28) Maaret:

    Mennä vaikka vain roskiin, sillä ettei me nyt näitä enää tarvita, ei näillä ole mitään arvoa. Näähän on vaan paperia.

    (2:27:34) Petteri:

    Ja niin ikään, vaikka joku tuotannossa mukana ollut ihminen olisikin sitten ottanut nää niinku materiaalit kotiinsa ja huolellisesti säilyttänyt niitä, koska tietää ite että ne on tärkeitä, niin sit kun se kuolee, niin sen perhe saattaa vaan heittää ne pois.

    (2:27:47) Petteri:

    Ja näin tapahtuu nykyään yhä useammin, kun klassikkosarjojen tekijät vanhenee.

    (2:27:51) Petteri:

    Ja tänkin takia olisi tärkeää saada taloudellista ja oikeudellista tukea sellaisille organisaatioille, jotka tekee näiden materiaalien arkistointia, sanoi Anno.

    (2:28:01) Petteri:

    Anno puhui myöskin siitä, että animeteollisuuden nykytila on se, että ihmisiä ei ole vain enää tarpeeksi, mikä johtaa viivästyksiin yhä enemmän, mutta toisaalta työolot on kuitenkin parantuneet onneksi, verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Ja olisi tärkeää, että media kertoisi myös animeteollisuuden positiivisista puolista, eikä vaan niistä negatiivisista. Mitä sillon 2010-luvulla tuuletettiin tosi paljon.

    (2:28:24) Petteri:

    Anno huomautti, että monessa muussa maassa on ymmärretty viihdeteollisuuden arvo ja tarjottu viihdeteollisuudelle konkreettisia verohelpotuksia, eikä pelkästään yksittäisiä ja satunnaisia tukiaisrahoja. Ja että vaikka nämä tukiaiset onkin ihan kivoja, niin verohelpotukset olisi kuitenkin parempi pitkäjänteiseen talouden suunnittelemiseen, kuten esimerkiksi siihen, että paljonko uusia ihmisiä uskaltaa palkata.

    (2:28:46) Petteri:

    Neljännekseen sitten puhuttiin mangateollisuuden sensuurista. Ilmeisesti aika lyhyesti.

    (2:28:53) Petteri:

    Paikalla oli shoujomangaka Machiko Satonaka. Satonaka on tekijä, joka on samaa ikäluokkaa Showa-24:sten kanssa, mutta jota ei ole koskaan pidetty osana siihen porukkaan kuuluvia tekijöitä. Lännessä varsin tuntematon tekijä, mutta englanninkielinen Wikipedia-artikkeli kuitenkin löytyy ja on varsin tärkeissä viroissa ja luottamustehtävissä alaan liittyen.

    (2:29:13) Petteri:

    Satonaka perään kuulutti terveen järjen käyttöön mangan ilmaisuvapauden kanssa. Hän puhui siitä että bykyään jo pelkästään paljon ihon näyttäminen saa aikaan sen, että teos ollaan herkästi laskemassa eroottiseksi.

    (2:29:26) Petteri:

    Ja heitti vitsin siitä, että nykykriteereillä toki esimerkiksi vaikka tämä Tetsuya Chiban 70-luvun manga Rowdy Sumo Wrestler Matsutaro, josta oli animesovituskin tuossa kymmenen vuotta sitten, niin nykykriteereillä sekin laskettaisiin eroottiseksi, koska siinä on paljon isoja miehiä aika vähissä vaatteissa. Tälle yleisö nauroi.

    (2:29:45) Petteri:

    Tähän sensuuri aiheeseen, George Morikawa mainitsi, että itseasiassa nykyään, eli siis viimeisen 30 vuoden aikana, shounenmangassa on muuttunut entistä vaikeammaksi näyttää enemmänkin verta, eikä niinkään seksuaalista kuvastoa, mikä on ongelma esimerkiksi jos haluaisi tehdä vaikka lääkäriteemaista mangaa. Nykyään semmoiset on pakko tehdä seinenlehtiin, eikä shounenlehtiin, mikä rajoittaa sitä, että mistä aiheista kertovaa mangaa nuoremmille lukijoille voi ylipäätään tehdä.

    (2:30:13) Petteri:

    Ja tähän kommenttina näin länsimaisesta näkökulmasta, niin tämähän toki näkyy meillä lännessä siinä, että mitä ihmiset ajattelee, että ne sanat shounen ja seinen ylipäätään tarkoittaa, sillä ajatellaan, että jos näkyy verta, niin tämähän on sitten ilmeiselvästi seinensarja, jos vaikka miettii, mitä kaikkia väittelyitä ihmiset on käyneet jostain Titaanien sodasta tässä viimeisen kymmenen vuoden ajan, kun ei ole muusta tiedetty. Ja ei muisteta niitä aikoja ennen Dragon Ballia, kun shounenmanga oli sitä, että Fist of the North Starissa murskataan vastustajien päitä ja "Omae wa mou shindeiru" ja sillälain.

    (2:30:44) Petteri:

    Mutta niin, tämän jälkeen sitten on tosiaan muuttunut maailma tällai.

    (2:30:48) Maaret:

    Mm, mutta kyllähän sitä verta näkyy kaikissa tappelushouneissa, isketään naamaa lyttyyn aika paljon, ja kyllähän verta sieltä purskailee, mutta tota.

    (2:30:59) Maaret:

    Tää on ehkä semmonen, musta tuntuu, mitä me ei välttämättä vielä täällä lännessä nähdä yhtä konkreettisesti.

    (2:31:08) Petteri:

    Voihan se olla joo.

    (2:31:08) Maaret:

    Ja tietysti ylipäänsä se, että jos supersankarit vetää lättyyn, niin se on ehkä vähän sitten eri, kun jos nähdään joku vaikka leikkauspöydällä tai semmoisessa realistisemmassa yhteenotossa, että ehkä ne tämmöiset supervoimasysteemit saa vähän enemmän sitten vapaata siimaa.

    (2:31:28) Petteri:

    Se voi toki olla joo, ja toimintasarjojahan enimmäkseen lännessä kuitenkin julkaistaan.

    (2:31:34) Petteri:

    Mutta tämmönen ilmeisestikin noin tunnin mittainen palaveri-istunto, komitea, esitys, tosiaan pidettiin.

    (2:31:41) Petteri:

    Aika vahvalta lobbaamiseltahan tää tuntuu, mutta onhan se kauhean kiva, että siellä Japanin lainsäätäjille, jotka kuitenkin on kaikki noin 60-70-vuotiaita, rikkaita ja dementoituneita miehiä, niin että niille järjestetään tämmöisiä tilaisuuksia, että hei vanhat sedät, nämä asiat on oikeasti tärkeitä meidän yhteiskunnalle ja niissä pitäisi pitää huolta, niille pitäisi tehdä jotain.

    (2:32:00) Maaret:

    kulttuuriperinnölle.

    (2:32:06) Petteri:

    Ja vaikka tämmöiset tilaisuudet ei aina mihinkään välttämättä johtaisikaan, niin se on kuitenkin ainoa asia, mitä oikeastaan voidaan tehdä.

    (2:32:15) Maaret:

    Lobbaaminen on hirveän tärkeä osa politiikan tekemistä.

    (2:32:20) Maaret:

    Mielenkiintoinen tää. Ehkä meille Länsimaissa ei kanssa kauhean usein kantaudu tietoja siitä, että miten vaikka manga on esillä Japanissa politiikassa, niin tämmöiset on hirveän mielenkiintoisia.

    (2:32:32) Petteri:

    Joo, on semmosia joitain juttuja, että silloin kun Taro Aso oli ministerinä aikoinaan, niin sehän – pääministerinä siis – niin sehän ajoi tällaisia manga-alan juttuja, mutta eipä niistäkään ihan hirveästi mitään viime aikoina, vuosina ole kuulunut ja tämmöistä. Mutta siellä nyt Ken Akamatsu kuiten on ajamassa kulttuurimme asiaa. Hyvä näin.

    Crunchyrollin haasteet

    (2:33:03) Petteri:

    Tässä joulun alla viime vuonna Bloomberg julkaisi tällaisen todella mielenkiintoisen pitkän artikkelin siitä, miten animen suoratoistopalvelu Crunchyrollilla on sekä sisäisiä että ulkoisia ongelmia.

    (2:33:16) Petteri:

    Ja tätä artikkelia jaettiin varsin laajasti, ja monet alalla työskentelevät ihmiset sanoivat, että huh huh, onhan näistä jutuista vähän huhuja, sirpaleita kuullut, mutta että ei näin pahasti kuitenkaan.

    (2:33:28) Petteri:

    Tämä artikkeli oli ikävä kyllä luettavissa kirjautumattomille käyttäjille vaan viikon ajan, eli nykyään pitää olla käyttäjätili tehtynä, jos haluaa lukea. Mutta lisäksi kopio artikkelista on julkaistu ainakin Japan Timesissa, jossa niin ikään pystyy lukemaan ilmaiseksi, jos on käyttäjätili. Linkataan molemmat shownoteihin.

    (2:33:47) Petteri:

    Artikkelissa kerrotaan taustoja tuntemattomille, että Crunchyroll tosiaan sai alkunsa piraattisivustana vuonna 2006, mutta muuttui legitiimiksi firmaksi, ja oli sen jälkeen vuosien ajan nimenomaan animefanien firma animefaneille, ja kulttuuri- ja henkilöstöjohtaminen oli kunnossa, kertoo Bloombergille nimettöminä haastatellut 18 nykyistä ja entistä työntekijää.

    (2:34:11) Petteri:

    Sitten, kuten tunnettua, Sony osti Crunchyrollin vuonna 2021 yhteensä 1,2 miljardilla dollarilla, ja yhtäkkiä Crunchyroll olikin sitten samaa firmaa ykköskilpailijansa Funimationin kanssa, joka oli ollut Sonyn alla jo pitempään.

    (2:34:27) Petteri:

    Ja tästä syntyi sitten kulttuurikonflikteja. Jo heti ensimmäisessä Zoom-puhelussa jossa työntekijöille tiedotettiin asiasta, niin Funimationin tyypit alkoi vitsailla, että Crunchyroll on piraattifirma.

    (2:34:40) Petteri:

    Ja pian tämän jälkeen Crunchyrollin pomoja alettiin korata Funimationin pomoilla.

    (2:34:44) Petteri:

    Työntekijät on valittaneet, että monet näistä uusista pomoista ei tajuu animesta tai animefandomista mitään. Ja jotkut pomot pitää animea lastenpiirrettyinä, ja nimenomaisesti ei halua sitten palkata sinne semmosia uusia työntekijöitä, jotka on animefaneja.

    (2:34:59) Petteri:

    Yhdistymisen jälkeen on seurannut ainakin kolme irtisanomiskierrosta. Ja kuulemma neljättä kaavaillaan vuoden '25 alkuun. Työntekijät on yhä tyytymättömämpiä ja hämärän peitossa siitä että mikä firman suunta on, ja onko sitä kommunikoitu työntekijöille kunnolla.

    (2:35:16) Petteri:

    Sisäisesti on puhuttu kuulemma tällasesta tavotteesta kuin "25 by 25", eli siis 25 miljoonaa maksavaa tilaajaa vuoteen 2025 mennessä, mikä näillä näkymin ei tule olemaan realistinen tavoite, vaikka se onkin nyt sitten puskettu vuoden 2025 loppuun.

    (2:35:34) Petteri:

    Ehkä se siltä joskus vaikutti, realistiselta, koska kuulemma silloin kun Sony osti Crunchyrollin '21 palvelulla oli 5 miljoonaa maksavaa käyttäjää. Ja nykyään taas jo 15 miljoonaa.

    (2:35:46) Petteri:

    Mutta aika eksponentiaalisesti tämän kasvun pitäisi kyllä jatkua, että siihen tavoitteeseen päästäisiin, ja ainoastaan latinalaisessa Amerikassa kasvu on ollut toiveiden mukaista.

    (2:35:56) Petteri:

    Tavoitetta on pyritty saavuttamaan kaiken näköisillä uusilla projekteilla, kuten mobiilipeleillä. Netflixilläkin on mobiilipelejä, niin totta kai Crunchyrollinkin piti saada semmosia.

    (2:36:07) Petteri:

    Ja suosittuja franchisejahan toki riittää, joten sinällään on ihan looginen ajatus, että on Danmachi-mobiilipeli, ja Princess Connect -mobiilipeli, ja One Punch Man -mobiilipeli.

    (2:36:17) Petteri:

    Mutta ei nää Crunchyrollin peliyritykset oo oikein lähteneet käyntiin. Monet ei oo saaneet päivityksiä, ja monia on suljettu, ja kuulemma ainoastaan yks peli on tahkonut rahaa yli 5000 dollaria elinikänsä aikana. Tässä ei tosin sanota, että mikä peleistä se on.

    (2:36:33) Petteri:

    Niin ikään on toivottu, että ohjeistuotekauppa, nettikauppa, olisi tuottavaa bisnestä ja saisi pidettyä käyttäjiä maksavina asiakkaina ja korkeamman, kalliimman tilin omistajat saa paremmilla postikuluilla ja sillä tavalla.

    (2:36:49) Petteri:

    Crunchyrollhan osti tämän amerikkalaisen ohjeistuotekauppan Right Stufin vuonna 2022 ja se sitten sulautettiin Crunchyrollin omaan kauppaan ja tuotiin myyntiin mangaa, DVDtä, oheistuotteita.

    (2:37:02) Petteri:

    Mutta tämä bisnes on kuulemma sittemmin supistunut, osittain siitä syystä, että Sonyn käskystä on jouduttu ottamaan pois myynnistä K18-kamat, joka muodosti viitisen prosenttia bisneksestä.

    (2:37:14) Petteri:

    Digimangaa tässä artikkelissa ei erikseen mainita, mutta tämä voisi kuitenkin olla hyvä hetki mainita, että Crunchyrollhan tässä hiljattain ilmoitti sijoittajilleen, että ne perustaa uuden digimanga-alustan, sen jonkin aikaa sitten lopettamansa vanhan digimanga-alustansa tilalle.

    (2:37:30) Maaret:

    Tulee vähän semmoinen Tokyopop-fiilis, että kyllä luottamus on vähän mennyt jo, mutta tietysti se on vähän tällainen, että muistajat muistaa.

    (2:37:38) Petteri:

    Niin. Sieltä ne tyypit jotka sitä vanhaa digimanga-alustaa teki, niin nehän lähti ja perusti Azukin siihen kilpailijaksi, ja sitten siellä ei ketään enää ollut. Ja nyt sitten on sillai että hei mistä me voitaisiin saada lisää…

    (2:37:51) Maaret:

    Niin, ja se tavallaan että luotetaan siihen, että kuluttajat eivät muista, miten se edellinen alusta lähti aika positiivisella viballa kuluttajien mielessä lentämään, mutta sitten kun Crunchyroll menetti kiinnostuksensa siihen, niin monille jäi aika paljon hampaankoloon sieltä, että miten se lukeminen oli niin äärettömän vaikeata ja kauheata.

    (2:38:14) Petteri:

    Näinhän tuo.

    (2:38:14) Maaret:

    Ja miten sitten se vähän niin kuin hitaasti annettiin kitua loppuun sen systeemin ennen kuin laitettiin alas kokonaan.

    (2:38:25) Petteri:

    Jep, tällä kertaa kuulemma aluksi saatavilla vain USA ja Kanadassa. Joskin ne ilmoitti, että aluksi vain englanniksi, mutta myöhemmin myös muita kieliä, niin tämä kuulostaa vähän siltä, että ne varmaan sitten laajentavat jatkossa muihinkin maihin.

    (2:38:41) Petteri:

    Joskaan tämä ei tule olemaan sen vanhan palvelun tapaan käytettävissä sillä samalla kuukausimaksulla, vaan nimenomaan lisämaksullinen palvelu. Oletettavasti, että saadaan käyttäjille jotain syitä ostaa sitä kalliimpaa jäsenyyttä. Anyway, sekin on luvassa sitten joskus vuoden '25 aikana.

    (2:38:57) Petteri:

    Kun oli puhe siitä, että työntekijät on sisäisesti tyytymättömiä johtamiseen, niin nimeltä tässä artikkelissa mainittiin Crunchyrollin nykyinen markkinointipäällikkö nimeltä Markus Gerdemann, joka on kuulemma Funimationin aikoinaan Netflixiltä palkkaama tyyppi, jolla on hyvin vähän kokemusta animesta.

    (2:39:16) Petteri:

    Ensinnäkin työntekijät on valittaneet Gerdemannin seksistisestä käytöksestä ja ikävästä johtamistyylistä. Kuulemma se on tuonut mukanaan firmaan myös lauman omia mainostoimistokollegoitaan, joita Crunchyrollin sisällä kutsutaan "poikien kerhoksi."

    (2:39:31) Petteri:

    Toisekseen Gerdemann on kuulemma onnistunut suututtamaan viime aikoina useita japanilaisia oikeuksienomistajia. Ensinnäkin Toein tyyppejä sen takia, että oli mokailtu järjestelyissä Comic Conissa Crunchyrollin järjestämässä One Piece -konsertissa.

    (2:39:48) Petteri:

    Ja toisekseen se on suututtanut Tohon tyyppejä sen takia, että kun tää tuore Tohon hittisarja Dan Da Dan oli viime syksynä päätynyt sekä Netflixille että Crunchyrollille, niin Gerdemann oli sitten nimenomaisesti käskenyt työntekijöitään että Dan Da Dania ei sitten tarvitse markkinoida, jos se ei kerran ole meillä eksklusiivinen sarja.

    (2:40:07) Petteri:

    Gerdemann poislukien sitten japanilaiset oikeuksienomistajat on viime aikoina olleet muutenkin yhä ärsyyntyneempiä Crunchyrolliin. Osaltaan mangakustantajat – nää isot Shogakukan, Shueisha, Kodansha – on ärsyyntyneet sen takia, että Crunchyrollilla on tapana tehdä ja myydä omia oheistuotteitaan sarjoista ilman, että hyväksyttää niitä. Useimpikin iso mangaka on myös kuulemma ottanut tästä nokkiinsa. Lisäksi Crunchyrollin raportteja myyntimääristä, mahdollisesti jopa katsojamääristä, ja näin ollen lisenssimaksujen suuruudesta, ei kuulemma pidetä ihan luotettavina.

    (2:40:43) Petteri:

    Lisäksi, tässä artikkelissa tosiaan mainitaan, että Sony on tosiaan ostanut 10% Kadokawasta hiljattain, mistä me puhuttiin jaksossa 108 ja 109.

    (2:40:54) Petteri:

    Ja näin ollen Sony tulee tulevaisuudessa saamaan todennäköisesti yhä isomman etuajo-oikeuden Kadokawan animesarjoihin. Ja artikkelissa sitten spekuloidaan, että tää ehkä sitten jatkossa johtaa mahdollisesti siihen, että monet sellaiset animentuotantoyhtiöt, jotka ei oo Kadokawan alaisuudessa, saattaa ehkä jatkossa mieluummin antaa sarjansa sellaisille suoratoistopalveluille, jotka ei oo osa tätä Sonyn animekonglomeraattia, kuten Crunchyroll.

    (2:41:20) Petteri:

    Se toinen iso kulma tässä artikkelissa sitten on ne Crunchyrollin ulkoiset ongelmat. Eli käytännössä kilpailutilanne isompien suoratoistopalveluiden taholta.

    (2:41:30) Petteri:

    Tätä kuvaa tämän artikkelin pääkuvakin, jossa Crunchyrollin oranssia maskottityttöä uhkaa kolme kykloopinsilmästä hirviötä, joiden silmissä on Hulun, Netflixin ja Prime Videon logot.

    (2:41:40) Petteri:

    Ja artikkelin otsikkokin on itse asiassa "Sony's Crunchyroll finds its early lead in anime under attack".

    (2:41:48) Petteri:

    Ja tässä sitten se laajempi teema onkin tosiaan se, että vaikka Crunchyroll tosiaan vuosien ajan oli se Industry Darling…

    (2:41:55) Petteri:

    Joka todisti sen, että suoratoistopalveluiden maailmassa tällaisella nichemmelläkin genrellä, sisällöllä, voi menestyä ja olla taloudellisesti kannattava. Koska maailmassa on tosiaan nimittäin satoja suoratoistopalveluita, jotka on keskittyneet vaikka vanhoihin kauhuelokuviin tai Bollywoodiin tai mihin lie, mutta jotka ei ole onnistuneet taloudellisesti eikä ole tosiaankaan kasvaneet samanlaista tahtia kuin Crunchyroll.

    (2:42:17) Petteri:

    Niin tästä huolimatta Crunchyrollilla ei varsinaisesti ole ollut mitään niin sanotusti vallihautaa kilpailijoita vastaan, ja tästä johtuen nämä isommat toimijat on tässä viime vuosina alkaneet kiristää kilpailua aika tehokkaasti.

    (2:42:30) Petteri:

    Isoimpana tietystikin Netflix, joka on viime vuosina alkanut napsii itselleen tiettyjä kruununjalokiviä, sellaisia kuin Ghiblin elokuvat, ja Neon Genesis Evangelionin, jotka oli isosti uutisoituja tapauksia silloin pari vuotta sitten, ja on nimenomaan sellaisia nimikkeitä, jotka vähemmänkin animea katsovat tietää. Mutta myöskin yhä enemmän nimenomaan animeharrastajille relevantteja tapauksia, niinkun esimerkiksi JoJo's Bizarre Adventuren oikeudet…

    (2:42:56) Petteri:

    ...joka sen yhden kauden verran oli sekä Crunchyrollissa että Netflixissä, ja sitten myöhemmät kaudet on olleet nimenomaan Netflixin yksinoikeuksia.

    (2:43:03) Petteri:

    Ja tän jälkeen Netflixillä on napattu yhä isompien ja puhutumpien sarjojen lisenssejä: Beastars, Delicious in Dungeon. Ka One Piecenkin kanssa ne häärää aika paljon, sekä rahoittavat sitä uutta animeversiota, että tietystikin tätä live-action-sarjaa sitten.

    (2:43:20) Petteri:

    Se aiemmin mainittu Dan da Dan taas oli muuten kuulemma debyyttiviikollaan Netflixin toiseksi katotuin ei-englanninkielinen sarja, huomautetaan tässä Bloombergin artikkelissa. Mikä selviää siitä, että Netflix on viime aikoina alkanut raportoida sarjojensa viikkosuosiota.

    (2:43:36) Petteri:

    Tähän artikkeliin liittymättä alan ihmiset on tässä muuten sittemmin huomioineet, että tässä nyt talvella alkanut Jump-toimintakomedia Sakamoto Days on ollut Netflixin isoin animehitti katsojamäärissä mitattuna sen jälkeen, kun tätä viikkosuosiota alettiin julkisesti kertoa Netflixin taholta.

    (2:43:53) Petteri:

    Sakamoto Days oli tossa tammikuun lopulla niin ikään Netflixin toiseksi suosituin ei-englanninkielinen sarja sillä viikolla. Heti Squid Gamen jälkeen. Ja sen viikon neljänneksi suosituin sarja ylipäätään.

    (2:44:07) Petteri:

    Ja kuten me ollaan aiemmin puhuttu, niin Netflix on myöskin lopultakin viime vuosina myöntynyt siihen, että ne simulkastaa animea viikkotahtiin, mitä ne on tosiaan tehneet vuodesta 2022 alkaen. Ja tää edelleen kiristää sitä kilpailua Crunchyrollin ympärillä.

    (2:44:25) Petteri:

    Ja tästä me päästäänkin sitten siihen, että vaikka Crunchyroll on tässä viime vuosien aikana ollut se ainoa palvelu, jolla on väliä animeharrastajille, koska kaikki sen pienemmät kilpailijat on hiljalleen lopettaneet.

    (2:44:35) Petteri:

    Ranskalainen Wakanim niputettiin yritysoston myötä osaksi Crunchyrollia. Sentai Filmworksin omistama amerikkalainen HiDive vetäyty globaaleilta markkinoilta, kun kilpailu kävi liian kovaksi.

    (2:44:48) Petteri:

    Niin tästä huolimatta, nyt kun nää isommat jättiläiset on hiljalleen alkaneet osoittaa yhä aktiivisempaa mielenkiintoa animea kohtaan, niin Crunchyroll on aika pahassa vaarassa jäädä jalkoihin.

    (2:44:58) Petteri:

    Ei ehkä siinä mielessä, että ne menettäisi lisenssejä, koska yhä edelleen Crunchyrollin kautta on katsottavissa noin 90 prosenttia kaikesta uudesta animesta mitä tehdään. Mutta ehkä sillä lailla relevanssin ja mindsharen osalta.

    (2:45:11) Maaret:

    Niin, ja se, että jos ne menettää just niitä tiettyjä avainlisenssejä, joiden perässä katsojat oikeasti liikkuu.

    (2:45:20) Petteri:

    Niin, sekin.

    (2:45:21) Maaret:

    Sillai että, Disney+ esimerkiksi otti Bleachin.

    (2:45:24) Petteri:

    Niin, niin, ja Tokyo Revengersin.

    (2:45:28) Petteri:

    Mulla on viime vuosina käynyt kauhean usein niin, että joku työkaveri tai puolituttu tai rando netissä sanoo kattoneensa jotain animea. Ja joka kerta ne sanoo joko niin, että ne kattoo Netflixistä Baki the Grappleria, nimenomaan siis Baki the Grappleria, sitä sarjaa.

    (2:45:42) Petteri:

    Tai sitten ne kertoo, että ne vaan kattoo jotain sarjaa, jonka nimeä ne ei muista, kuulemma joltain sivustolta, jonka nimeä ne ei muista, joka tuli Googlella vaan vastaan. Joka siis käytännössä tarkoittaa jotain piraattisuoratoistosaittia tietystikin.

    (2:45:56) Petteri:

    Niin, että se on joku Netflix tai sitten ei mitään, käytännössä. Tai siis Netflix tai piratismi. Mutta Crunchyrollia kukaan ei tunnu Googlella löytämään.

    (2:46:04) Petteri:

    Tässä Bloombergin artikkelissa mainitaan, että Polygon-sivusto teki alkuvuodesta '24 kyselytutkimuksen, jonka mukaan Z-sukupolven edustajista –eli vuosituhannen taitteessa syntyneistä – ne jotka kattoo animea, kattoo sitä 76 prosentin todennäköisyydellä Netflixistä, siinä missä ainoastaan 58 prosentin todennäköisyydellä Crunchyrollista.

    (2:46:26) Petteri:

    Lisäksi mulla on ihan sellainen muistikuva, kuin mä olisin nähnyt jokun aika sitten jonkun twiitin tai jotain siitä, että niistä PlayStation Plus -jäsenistä, jotka kattoo animea, niin vaan tosi pieni määrä kattoo sitä Crunchyrollin kautta.

    (2:46:38) Petteri:

    Mä en nyt onnistunut löytämään sitä huomiota tätä keskustelua varten, mutta jos joku muistaa nähneensä tämän saman huomion, niin saa toki laittaa kommenttia, niin linkataan show noteihin.

    (2:46:48) Petteri:

    Liittymättä tähän Bloombergin artikkeliin sitten. Niin myöskin tässä vuoden vaihteessa suoratoistoalan analytiikka firma Parrot Analytics julkaisi tietoja siitä, että miten iso osa bisneksestä rahassa mitattuna nimenomaan anime on millekin suoratoistopalvelulle.

    (2:47:04) Petteri:

    Tämähän tarkoittaa käytännössä suoraan myös sitä, että miten tärkeintä mikäkin suoratoistopalvelu on animeteollisuudelle rahassa mitattuna siinä mielessä, että miten paljon kukin suoratoistopalvelu lähettää Japaniin rahaa. Tästä datasta animealan uutiskirjettä julkaiseva Richardson Handjaja kasas tällesen mukavan selkeän pylväsdiagrammin, jossa näkyy, että Netflix on jo nykyisellään kaksi kertaa isompi toimija animen suhteen, rahassa mitattuna, kuin Crunchyroll.

    (2:47:30) Petteri:

    Tämä oikeastaan oli vuonna 2023, koska nämä on vuoden 2023 lukuja. Tuolloin Netflixin animeliikevaihto oli sellaiset 2,07 miljardia dollaria vuodessa ja Crunchyrollin animeliikevaihto taas 1,1 miljardia dollaria vuodessa. Melkein tuplasti toisin sanoen Netflix on isompi, vaikka Crunchyrollin liikevaihdosta tietysti melkein kaikki on animee, siinä missä Netflixin bisneksestä se on vaan niin pikkiriikkinen osa.

    (2:47:54) Maaret:

    Ja Netflixillä on kaikkea muutakin, mikä tarkoittaa, että Netflixin on ihan hirveän paljon helpompaa saada, ei nimenomaisesti animenkatsojilta sitä sitoutumista, semmoisilta kasuaalimmilta.

    (2:48:06) Petteri:

    Niin, semmoisilta jotka ei haluu niinku et "no en mä nyt niin paljon animesta tykkää, että menisin minnekään animesivustolle kattomaan animea…"

    (2:48:16) Maaret:

    "Mutta voin mä nyt Baki the Grappleria katsoa."

    (2:48:18) Petteri:

    Niin, tai JoJoo.

    (2:48:20) Petteri:

    Joo-o.

    (2:48:22) Petteri:

    Ja tähän on sillä lailla hauskaa, että Crunchyroll saa animen takia liikevaihtoa noin 90 dollaria vuodessa per maksava asiakas. Eli koko sen keskimääräisen vuositilauksen verran. Siinä missä Netflixille anime tuo liikevaihtoa vaan vajaat kahdeksan dollarii vuodesta per maksava asiakas. Eli murto-osa siitä vuositilauksen kokonaismäärästä. Ja tämä johtuu ihan vaan siitä, että Crunchyrollilla on ehkä 13 miljoonaa maksavaa käyttäjää, mutta Netflixillä taas on 260 miljoonaa.

    (2:48:46) Petteri:

    Nämä on edelleen siis tosiaan vuoden '23 lukuja. Tuossa aiemminhan me puhuttiin jo 15 miljoonasta, että se on kasvanut siihen.

    (2:48:52) Petteri:

    Mutta tästä sitten tosiaan seuraa se, että vaikka yksittäinen Crunchyrollin tilaaja on animeteollisuuden kannalta ehkä paljon tuottavampi maksava asiakas, niin kun Netflixillä vaan on niitä tilaajia niin paljon edemmän, niin Netflix tuottaa anime-teollisuudelle...

    (2:49:06) Petteri:

    kaks kertaa enemmän rahaa. Jännä silleen, että Prime Video on tämän graafin mukaan jopa neljänneksi isoin toimija animen saralla, Hulun jälkeen. Koska Amazonhan silloin vuosia sitten luovutti animen suhteen kokonaan, mutta sieltä nämä on vissiin hiljalleen tulossa takaisin kuitenkin. Ei sillä, että silloin olisi väliä meille suomalaisille.

    (2:49:24) Petteri:

    Mutta tota, näihin ongelmiin liittyen sitten mun mielestä melkein hämmentävintä tässä on ollut se seurata sitä tiettyä ilkkuvista ja karnevaalihenkisyyttä, mitä sosiaalisessa mediassa on näkynyt siitä, että media uutisoi siitä, että tällä firmalla menee huonosti tai että sillä on vastatulta tai tällain.

    (2:49:42) Maaret:

    Se liittyy varmaan siihen, että nykyisinhän on paljon ihmisiä, jotka sanoo ihan vaan, että he ei haluu subscribaa Crunchyrollia, he ei halua antaa Crunchyrollille rahaa.

    (2:49:52) Petteri:

    Niin, niin.

    (2:49:52) Maaret:

    Vähän sillä lailla, että ihan mikään toinen firma olisi sen parempi. No tietysti ne ei sit varmaan striimaakaan animea ne ihmiset, vaan ne vaan lataa kaiken netistä, mutta...

    (2:50:03) Petteri:

    Niin, niin. Mullekin tuli tuossa yksi päivä vastaan semmoinen twiitti, jossa sanottiin, että "Ai hitto, Crunchyroll on perseestä."

    (2:50:09) Petteri:

    Ja siihen joku oli kommentoinut, että "Hei, mä aloin katsoa animea tuossa vuosi sitten, ja mä en ihan näitä historioita tiedä, että osaisko joku kertoa mulle, että minkä takia Crunchyroll on perseestä, koska sitä mielipidettä näkee niin usein." Sitten mä ihan uteliaisuudesta kävin lukemas näitä kommentteja.

    (2:50:22) Maaret:

    Mitä ne sitten sanoo?

    (2:50:24) Petteri:

    Ne sanoi, että Kun Crunchyroll fuusioitiin Funimationin kanssa, niin sarjojen digitaaliset ostot ei siirtyneet mukana alustalta toiselle.

    (2:50:32) Petteri:

    No, sepäs ikävää, okei. Tää ei koske meitä eurooppalaisia, kun me ei olla koskaan oltu Funimationin asiakkaita ylipäätään.

    (2:50:38) Maaret:

    Niin, toki se varmaan sama oli Wakanimissa. Siellähän pystyi myös ostamaan.

    (2:50:42) Petteri:

    Joo, mutta nehän oli ladattavia tiedostoja sitten, että nämä oli sitten sellaisia, mitkä oli siellä jossain pilvessä ja sillain.

    (2:50:45) Maaret:

    No, se on totta.

    (2:50:50) Petteri:

    Toinen, mitä näkyi, oli se, että kun Crunchyroll fuusioitiin Right Stufin kanssa, niin tarjonta huononi.

    (2:50:56) Petteri:

    No okei, tämäkään ei koske meitä eurooppalaisia mitenkään. Kukaan täällä Euroopassa ei oo koskaan ostanut Crunchyrollin nettikaupasta yhtään mitään.

    (2:51:03) Petteri:

    Sitten valitettiin siitä, että ne poisti mahdollisuuden kommentoida niitä yksittäisiä jaksoja. Siinä vaiheessa, kun niiden moderoiminen muuttui vissiin liian raskaaksi näiden nykyisten kulttuurisotien vuoksi.

    (2:51:14) Petteri:

    Mutta tämä oli ilmeisesti monelle iso juttu, johtuen siitä, että monelle nämä Crunchyrollin kommentit oli vissiin merkittävä sosiaalinen kommunikaatiokanava muiden animenkatsojien kanssa. Ehkä jopa ainoa semmoinen, kun ne ei mitään muuta sosiaalista mediaa käytä kuin Crunchyrollin kommentteja. Okei, sepäs ikävää.

    (2:51:29) Petteri:

    Sitten näkyy myös sellaisia, että Crunchyroll on perseestä, kun ne ei dubbaa animeä kaikille mahdollisille kielille.

    (2:51:34) Petteri:

    Tai että dubit tulee myöhässä, tai että ne ei ylipäätään tekstitä kaikille kielille, niin kuin puolaksi tai serbiaksi tai jotain, mikä on suomalaisesta näkökulmasta vähän sillai että "okei, no kaipa se on asia, josta voi valittaa, mutta en mä ole kyllä koskaan oikeastaan tullut miettineeksi suoratoistopalveluja, että olisiko täällä suoratoistopalvelussa animea suomeksi tekstitettynä, tai että dubbaako ne animea suomeksi", koska se on jotenkin Suomessa tosi utopistinen ajatus ylipäätään.

    (2:52:00) Petteri:

    Tai niinkun, okei, se ois ihan hauskaa jos ne tekis niin, mutta en mä nyt sitä ala vaatimaan tai toivomaan.

    (2:52:06) Petteri:

    Ja muutenkin, silloin jos jossain Netflixissä on suomenkieliset tekstitykset olemassa, niin ei niitä kuitenkaan tule koskaan käytettyä, koska kaikki tietää, että ne on käännetty englannin kautta, ja ne on sen takia täynnä käännösvirheitä. Että ei Delicious in Dungeoniakaan pystynyt Suomessa katsomaan, kun joka jaksossa oli ihan hirveitä käännösongelmia. Niin kun vaikka, että sanan "dungeon" suomennoksena käytettiin sanaa "tyrmä", eikä esimerkiksi "luolasto" tai jotain. Tämmösiä.

    (2:52:32) Petteri:

    Mutta ehkä kaikkein hämmäntävin valituksenaihe, mitä täällä näky oli se, että Crunchyroll ei kuulemaan markkinoi sarjojaan tarpeeksi, ja se on tyhmää.

    (2:52:39) Petteri:

    Aiemmin oli jo puhetta siitä Dan Da Danista, että Crunchyroll on perseestä, kun ei markkinoinut Dan Da Dania. Joo, okei, mutta nyt sitten tässä talvella sama on alkanut kuulua esimerkiksi Re:Zerosta.

    (2:52:49) Petteri:

    Eli siis argumentti on se, että Crunchyroll on perseestä sen takia, että ne on suoratoistopalvelu joka esittää Re:Zeroa, mutta ne ei tästä huolimatta mainosta Re:Zeron uusinta kautta tarpeeksi, etenkään sosiaalisessa mediassa, sillä lailla että olisi somepostailua ja niin edespäin sillä sarjan virallisella englanninkielisellä promotilille Twitterissä.

    (2:53:06) Maaret:

    Silloin kun mä oon Twitteriä selannut, niin ei oo kyllä kauhean usein enää tapahtunut, mutta kyllä silloin Crunchyroll on nimenomaan mun mielestä ollut aika aktiivinen. Mutta ehkä se on just näitä muuttuneita tuulia, että siellä ei kukaan ole enää kiinnostunut somettamaan.

    (2:53:22) Petteri:

    Niin… Mut, mun mielestä tää kuulostaa ylipäätään jotenkin tosi utopistiselta ajatukselta, että animea markkinoidaan.

    (2:53:30) Maaret:

    Jotenkin enemmän sellainen fiilis, että kuluttajilla on usein sellainen idealisoitu ajatus siitä, että hyvä tuote löytää kuluttajansa ilmankin markkinointia. Ja minusta tuntuu, että nykyisin on enemmän sellainen, että en halua, että minulle markkinoidaan asioita, haluan, että löydän itsenne hyvät asiat.

    (2:53:52) Petteri:

    Joo, se on totta. Mutta toisaalta on myös semmoinen, että tällä julkaisijalla on velvollisuus huolehtia siitä, että tämä minun lempisarjani, josta olen jo tietoinen ja olen päättänyt tykätä siitä, niin että tämä minun lempisarjani saa arvoisensa kohtelun.

    (2:54:10) Maaret:

    Esillepanon, joo, joo.

    (2:54:12) Petteri:

    Niin, kun olen nähnyt tällaista, että jos joku sarja päätyy vaikka Disney+:aan, niin se jollain tavalla kuolee, tai on piilossa, tai on vankilassa, sen takia, että...

    (2:54:20) Maaret:

    No vähän niin kuin aikaisemmin puhuttiin Netflix-vankilasta.

    (2:54:24) Petteri:

    Niin, mutta se taas tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät halua katsoa Netflixiä, kun he eivät halua subscribeaa Netflixiin. He haluu subscribeaa jotain muita palveluita, kun Netflix on niiden mielestä normopalvelu.

    (2:54:35) Petteri:

    Mutta valittaa sitä, että kun summertime rendering on Disney+:ssa, niin koska Disney+ ei mainosta somessa, eikä osta jotain bussipysäkkimainoksia tai jotain, että hei, Tokyo Revengers on täällä, Summer Time Rendering on täällä, niin tämä on jotenkin vääryys tätä sarjaa kohtaan, ja sen takia tämä palvelu on perseestä, kun se vain julkaisee tämän sarjan, mutta se ei mainosta sitä sarjaa.

    (2:55:00) Petteri:

    Se on mun mielestä jotenkin sellainen moderni ja hämmentävä ajatusmaailma, että suoratoistopalvelulla olis ylipäätään joku velvollisuus houkutella ihmisiä asiakkaikseen, eikä niin että se on niiden ongelma, että tapahtuuko niin.

    (2:55:12) Petteri:

    Tai siis sillä lailla, että se ei ole sarjasta kiinnostuneiden kuluttajien velvollisuus selvittää, että missä palvelussa tämä sarja on vaan, että se on jotenkin sen suoratoistopalvelun vastuu.

    (2:55:20) Petteri:

    Koska eihän meillä Suomessa ole mitään animen markkinointia. Se anime on vaan siellä missä se on, ja se on siitä kiinnostuneiden kuluttajien oma asia löytää se sieltä missä se on, ja ei tule jotenkin mieleenkään arvottaa suoratoistopalveluja sen mukaan, että miten paljon ne osaa tulla lusikalla suuhun tyrkyttämään itseään.

    (2:55:37) Petteri:

    Et oisko Crunchyroll parempi palvelu sitten, jos se Suomessa ostaisi bussipysäkkimainoksia, että hei, meillä on Re:Zeron uusin kausi. Jotenkin tosi hassu ajatus. Mutta ehkä tää on vaan tämmönen suomalainen näkökulma, jossa ei ylipäätään on tottunut siihen, että mitä markkinoidaan tai tyrkytetään tai julkaistaan sun omalla kielellä tai jotain.

    (2:55:52) Petteri:

    Että se on joo, että onpas mukavaa, että me voidaan ylipäätään olla Crunchyrollin asiakkaita ja saada sieltä englanninkieliset tekstitykset.

    (2:56:00) Petteri:

    Mutta tota. En mä tiedä, ehkä tää sitten päätyy siihen, että pitää kuulla, että ihmiset sanoo, että mä katson sitä sarjaa joltain sivustolta jonka nimeä en muista, koska se ei oo täällä markkinoitava asia.

    (2:56:12) Maaret:

    Mut… Toiko kukaan esiin niitä semmoisia, mitkä ehkä itse mieltäisi oikeiksi Crunchyrollin ongelmiksi? Juuri tämä, että poljetaan freelancereiden hintoja ja sillai.

    (2:56:24) Petteri:

    Eipä oikein tommosii näkyny, tai niinkun...

    (2:56:25) Maaret:

    Tai kun itse ajattelis, että se on se syy, että tavallaan mielletään se epäeettiseksi, että nämä jaksot on tuotettu meille länkkäreille epäeettisillä tavoilla ja käytetty hyväksi freelancereiden semmosta…

    (2:56:43) Maaret:

    No, siitähän on puhuttu paljon, että fansub-taustaa ja sillai, että otetaan semmosia ihmisiä, jotka on tottunut tekemään ilmaiseksi, ja sit ne on iloisia siitä, että ne saa pikkasen rahaa ja sillä lailla.

    (2:56:54) Petteri:

    Eipä tommosia kauheasti nykyään. Ehkä joissain keskusteluissa.

    (2:56:58) Petteri:

    Mutta en mä tiedä. Mun mielestä tämä on vain osa tämmöistä tosi kummallista parasosiaalista suhtautumista, jossa firmoihin suhtaudutaan niinkuin ne olisi ihmisiä.

    (2:57:06) Petteri:

    Sillä, että ne olisi jotain entiteettejä, joilla on joku moraali. Tai että sun pitää päättää, onko se tämän firman puolella, vai onko se sitä vastaan. Vähän samaan tapaan kuin ihmiset suhtautuu vaikka Nintendoon. Sillai että "mä luin netistä, että ne haasto taas jonkun piraatin oikeuteen, eikö ole kamalaa. Nintendo on paska firma ja niitä pitää vihata."

    (2:57:23) Petteri:

    No se on varmaan ikävää sille tyypille joka on haastettu oikeuteen, mutta mitä se vaikuttaa sinuun, sen tuotteiden käyttäjään?

    (2:57:28) Petteri:

    Vai vaikuttaako se mitenkään, vai oletko sä vaan joku sellainen ulkopuolinen valittaja, joka ei ole mikään asiakas ylipäätään?

    (2:57:33) Petteri:

    Koska ei mulla ole mitään tunteita Crunchyrollia kohtaan, ei positiivisia eikä negatiivisia. Että se on ikoni tossa mun telkkarin ruudulla, ja sitten kun mä painan nappia, niin sarja lähtee pyörimään.

    (2:57:43) Petteri:

    Mutta kuitenkin monilla muilla on tämmösiä, että valitse puolesi, sun pitää vihata kaikkia firmoja.

    (2:57:51) Petteri:

    No, näistähän mä puhuin siinä mun luennollakin vähän, että niinku ihmisillä on semmosii parasosiaalisia vihasuhteita niinku jotain… Funimationia tai… no Funimationia ei oo enää olemassa, mutta niinku nyt sitten Crunchyrollia vastaan, et niit vaan niinku pitää vihata. En tiiä.

    (2:58:06) Maaret:

    Katsotaan, miten Crunchyrollille tässä ympäristössä käy ja sillai. Mutta onhan se ihan totta, että kyllä siellä näkyy niitä ongelmia katsojana asti.

    (2:58:19) Maaret:

    Sillai että välillä on vähän sellaista, että jospa tämä appi ei nyt kaatuisi tämä appi ja…

    (2:58:24) Petteri:

    Ainahan se on isompaan omistukseen päätymisen ongelma, että pomot vaihtuu, prioriteetit vaihtuu ja muuta tämmöistä. Se on surullista.

    ##Hampaankolossa: Kingdom + KManga##

    (2:58:38) Petteri:

    Sitten mennään hampaankoloon, joissa meillä on pari ajankohtaista juttua, jotka ei ansaitse ehkä sen pidempää käsittelyä, mutta jotka on kuitenkin hauska nostaa esiin, koska ne on aiheita

    on puhuttu aiemminkin.

    (2:58:51) Petteri:

    Ensinnäkin me ollaan tässä useampien vuosien ajan nostettu esiin se, että aina kun puhutaan Japanin myydyimmistä sarjoista, niin siellä on yleisesti ottaen aika lännessäkin suosittuja nimiä, paitsi se merkittävin poikkeus:

    (2:59:04) Petteri:

    Yasuhisa Haran sarja Kingdom, joka on muinaiseen Kiinaan sijoittuva sotatoiminta-eepos, kotoisin Weekly Young Jump -lehdestä, joka on tähän asti ollut semmoinen sarja, jota kukaan ei ole uskaltanut alkaa julkaista englanniksi. Isoksi osaksi varmasti siksi, että se on on 73 pokkaria pitkä ja jatkuu edelleen, eli on ihan törkeä taloudellinen riski.

    (2:59:26) Petteri:

    Mutta nyt sitten on lopultakin käynyt niin, että Viz ilmoitti, että no jos me nyt sitten kuitenkin lopulta uskallettaisiin alkaa julkaisemaan tätä. Ja eka pokkari tulee marraskuussa '25.

    (2:59:36) Petteri:

    Vastaanotto on ollut ihan innostunutta, joten ei kai siinä. Toivottavasti ne äänekkäät fanit nyt sitten lopulta myös ostaa sitä sarjaa.

    (2:59:44) Petteri:

    Olkoonkin, että hirveästi on näkynyt myöskin sitä asiatonta valitusta, että miksi tämä sarja, miksei tota mun lempisarjaa. Että miksi ei Billy Batia, miksi ei Seven Seedsiä.

    (2:59:54) Petteri:

    Toisekseen sitten. Monet varmaan muistaa, että Kodansha julkas tossa pari vuotta sitten, keväällä '23, englanninkielisen manganlukupalvelunsa nimeltä K-Manga. Ja mehän ollaan siitä pari kertaa podcastissakin puhuttu. Lähinnä siihen sävyyn, että käytiin nyt kokeilemassa, että miten se toimii. Ja mitään erityisesti hinkuu sen asiakkaaksi kenellekään tuskin on, koska sehän tosiaan oli aluksi ihan vaan USA:ssa toimiva palvelu. Ja lisäksi sellainen, että lukuja ostetaan mikromaksuilla. Ja lisää pisteitä voi saada ostamalla rahalla tai kattomalla mainoksia.

    (3:00:27) Petteri:

    Ja vieläpä ihan tehokkaasti aluerajoitettu palvelu. Eli pelkästään se, että lataat sovelluksen vieraan maan sovelluskaupasta ei riitä. Vaan sulla pitää myös olla VPN-palvelu päällä, ja aktiivisesti teeskennellä olevasi vierassa maassa. Mitä tuskin kukaan jaksaa tehdä, kun se on niin iso vaiva.

    (3:00:44) Petteri:

    Se mitä palvelussa on tapahtunut sittemmin on se, että ne on hiljalleen laajentuneet uusille alueille. Ensiksikin viime syksynä, lokakuussa '24, uusiksi maiksi lisättiin Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Singapore. Englanninkielisiä maita kaikki.

    (3:01:00) Petteri:

    Ja nyt sitten helmikuussa '25 lisättiin lukuisia muitakin maita. Nimittäin Filippiinit, Thaimaa, Vietnam, Hong Kong, Taiwan, Intia, Meksiko ja Brasilia.

    (3:01:10) Petteri:

    Globaalia etelää sieltä vallotellaan, koska niissä on paljon ihmisiä ja mangakin on suosittua. Mutta piratismi yleistä, kuten tuossa aiemmin puhuttiinkin.

    (3:01:20) Petteri:

    Ja se mikä tässä nyt on ihmisiä ärsyttänyt on tietysti se, että että yksikään näistä aiemmin mainituista maista ei ole Euroopassa.

    (3:01:28) Petteri:

    Ja toki sellaisia varmaan jossain vaiheessa seuraa perässä. Kenties jo parin kuukauden päästä, koska edelleen nämä täällä lupaa, että pian tulossa lisää maita.

    (3:01:38) Petteri:

    Mutta mä oon nähnyt, että ihmisiä on ihmetyttänyt, että miksi ne ei vaan voi laajentua koko maailman kerralla, kun eihän siinä pitäisi mistään lisensseistä olla kyse, kun Kodansha nimenomaisesti omistaa ne kaikki omat sarjansa, ja tää on Kodanshan oma palvelu.

    (3:01:51) Petteri:

    Ja meille suomalaisillahan tämä K Mangan launchi silloin pari vuotta sitten on ollut ihan nettonegatiivinen juttu, koska sitä ennenhän Yhdysvaltojen Kodansha oli nimenomaisesti se kustantaja, joka antoi sarjojaan jaeltavaksi ihan joka ikiseen mahdolliseen digitaaliseen mangapalveluun.

    (3:02:06) Petteri:

    Crunchyrollissa oli, ja Izneossa, ja Azukissa, ja mitä kaikkea. Ja mehän vitsailtiin tästä moneen kertaan silloin.

    (3:02:12) Petteri:

    Mutta sitten kun Japanin Kodansha alkoi tehdä näitä omia suunnitelmiaan omasta palvelustaan, niin sarjat he vedettiin sitten kaikkialta pois. Eli konkreettisesti Euroopassa saatavuus huononi, kun palvelu ei ole koko maailmassa saatavilla.

    (3:02:24) Petteri:

    Mutta mä voisin esittää tässä semmoisen spekulaation, että tässä ei ole kyse niistä lisensseistä, että minkä takia ne ei ole tarjolla koko maailmassa, vaan siitä, että noin yleisesti ottaen japanilaisia firmoja pelottaa ihan helkkaristi ulkomaiden lainsäädäntö, ja se, että voitaisiinko me vahingossa rikkoa jotain vieraita kummallisia ulkomaisia lakeja.

    (3:02:44) Maaret:

    Kuten GDPR:ää täällä Euroopassa.

    (3:02:47) Petteri:

    Joo, ja se niinku ihan aivan erityisesti niitä pelottaa. Ja se ihan konkreettisesti on semmoinen asia, joka on saanut monet japanilaiset nettipalvelut toteamaan, että parempi ei olla toimimatta Euroopassa ollenkaan. Että esimerkiksi Yahoo Japan -sivustolla julkaistuja uutisartikkeleitahan ei voi Euroopasta lukea lainkaan tästä syystä, paitsi jos VPN:ää käyttää.

    (3:03:08) Petteri:

    Sitten tietysti on kaikki maksupalveluihin ja rahaliikenteeseen ja verotukseen liittyvät paikalliset lait, mitkä niinku perottaa, että niinkun… No mut ylipäätään näistä syistä japanilaiset verkkopalvelut on aina laajentuneet maailmalle tosi huonosti.

    (3:03:22) Petteri:

    Mutta joo, amerikkalaiset firmat ehkä tekee asioita sillai että liikutaan nopeasti ja rikotaan asioita ja sitten jälkikäteen katsotaan, että rikottiinko me tässä ehkä jotain paikallista lainsäädäntöä niin kuin taksilainsäädäntöä tai työsuojelulainsäädäntöä tai mitä kaikkia hassuja lakeja Euroopassa nyt onkaan. Koska se on amerikkalaiset firmojen tapa toimia. Mutta japanilaiset firmat ei tee niin.

    (3:03:43) Petteri:

    Ja tästä se ikävä kyllä johtuu, että K Manga ei ole Euroopassa saatavilla. Ei sillä, että me erityisen innokkaasti hinguttaisiin sitä päästä käyttämäänkään kyllä.

    (3:03:52) Maaret:

    Joo, eihän se nyt hyvältä palvelulta vaikuta, sillai käyttäjäkokemuksena.

    Kuulijakommentti: Kirjakaupat

    (3:04:02) Petteri:

    Sitten. Kuulijakommentteja olemme taas saaneet, ja ensinnäkin Geekkikästin Jarmo lähetti kommentin nettisivujen kommenttilomakkeella, joka kuuluu näin:

    (3:04:12) Maaret:

    "Moi ja hyvää alkanutta vuotta.

    (3:04:15) Maaret:

    Laitan vain havainnon aiheesta "mangan näkyvyys kaupoissa". Kävin tässä eilen pitkästä aikaa Jyväskylän kaupungin keskustassa, jossa on Suomalaisen Kirjakaupan myymälä keskeisellä paikalla, ja ilokseni huomasin, että siellä oli heti pääoven vieressä melko kookas, eikä edes ollenkaan huononnäköinen pahviständi, jossa mainostettiin, että täältä muuten löytyy Narutoa.

    (3:04:38) Maaret:

    Jotenkin heräsi pieni toivonpilkahdus tämän johdosta."

    (3:04:41) Petteri:

    Hauska kuulla. Olishan se tosi hauska ajatus, että jos Suomessakin voisi vielä joskus olla semmoinen tilanne kuin Amerikassa on, aina kun sieltä näkee kuvia kirjakaupoista näitä valtavat hyllyt täynnä mangaa.

    (3:04:52) Maaret:

    Olisiko se sitten, että suomalainen kirjakauppa on vähän piristynyt tästä Ivrean Suomeen uudestaan saapumisesta ja niiden effortista, koska ne on varmasti olleet siellä keskustelemassa siitä, miten aivan varmasti Suomessa on myyntipotentiaalia mangalle, ja sitä kannattaa pitää esillä ja markkinoida ja sillä lailla.

    (3:05:12) Petteri:

    Niin, niin. Olis tosi hauska ajatus, että Ivrea olis oikeassa ja oikeesti kirjakaupoista voisi tulla taas paikkoja, joista voisi ostaa mangaa. Niin kuin ne Suomessa silloin 20 vuotta sitten oli. Ja onhan se vähän hassuu, että Fantasiapeleistä on tullut se ainoo kivijalkaliike, josta Suomessa voi ostaa mangaa.

    (3:05:28) Petteri:

    Ja Lehtipisteessä sitten on mitä on. Siinä missä muualla maailmassa ne on ne kirjakaupat, mistä mangaa ostetaan. Et, ehkä. Toivotaan.

    (3:05:33) Maaret:

    Sitten Nina A lähetti kommentin nettisivujen kommenttilomakkeella, joka alkaa näin:

    (3:05:46) Petteri:

    "Hei Petteri ja Maaret, ja kiitokset Mangakartan vuodesta 24. Mieleen jäivät tietenkin erityisesti One Piece -jaksot, mutta myös syyskuun pääaihe Seirou Opera oli mielenkiintoinen.

    (3:05:57) Petteri:

    Vuoden viimeisessä jaksossa puhuitte Blackguardin piirrosjäljestä, lähinnä miten hahmojen ilmeet olivat tehokkaasti ja tyylikkäästi piirrettyjä verraten esim. kehojen anatomiaan.

    (3:06:06) Petteri:

    Moni manga on omalla kohdalla jäänyt ostamatta nimenomaan piirrosjäljen vuoksi ja tyytynyt pelkkään animesovitukseen, vaikka juoni olisi jäänytkin kesken. Ouran High School Host Club, Attack on Titan, Jujutsu Kaisen, vain muutaman mainitakseni.

    (3:06:20) Petteri:

    Onko mikään manga jäänyt teiltä kesken nimenomaan piirrosjäljen vuoksi? Esim. anatomiat päin mäntyä tai viiva on liian luonnosmaista."

    (3:06:30) Maaret:

    No ensinnäkin tosi kiva kuulla, mitkä jaksot jäänyt mieleen. Hauska, että toi Seirou Opera oli siellä semmonen.

    (3:06:38) Petteri:

    Joo, mäkin tykkäsin siitä jaksosta kyllä.

    (3:06:39) Maaret:

    Joo, sama. Vaikka se oli vähän vielä semmonen ex tempore, ettei se ollut alunperin mitenkään meidän listoilla. Se vaan ängettiin siihen, koska mä olin niin innoissani siitä, ja sitten suakin rupesi innostamaan.

    (3:06:50) Petteri:

    Tuota tuota. Mulla ei tule oikeastaan mieleen semmoista sarjaa joka olisi jäänyt kesken piirtojäljen takia. Että Titaanit nyt on varmaan kaikkein kuuluisin esimerkki sarjasta, jossa on aika rujo ja luonnosmainen piirtojälki, mutta eipä senkään lukeminen kyllä kesken jäänyt sen takia. Beastars on varmaan toinen, mutta eipä sekään lukemista ole haitannut.

    (3:07:14) Maaret:

    Mä tiedän, että Beastarsissa nimenomaan se luonnosmaisuus on mun mielestä hirveän viehättävä elementti.

    (3:07:20) Petteri:

    Monet tekee siitä semmoisen juttunsa, tai siis kyllähän näitä on, niin kuin Nobuyuki Fukumoto tai sillä lailla, että se on…

    (3:07:27) Maaret:

    Tarkoituksellisen rumaa.

    (3:07:28) Petteri:

    …Niin, että se on semmoinen maku, josta opetellaan tykkäämään…

    (3:07:32) Maaret:

    Otona no aji.

    (3:07:33) Petteri:

    ...Niin, sellai, eikä niinkään että se olisi niin kuin huono piirtämään.

    (3:07:37) Petteri:

    Mutta se on ehkä ylipäätään semmoinen hyvä nyrkkisääntö, että jos sarja on päätynyt kaupalliseen julkaisuun siitä huolimatta, että sen piirrosjälki on jotenkin puutteellista tai luonnosmaista tai tekijällä olisi vähän opeteltavaa vielä, niin se yleensä tarkoittaa sitä että käsikirjoituspuolella sitten asiat on niin hyvässä kunnossa

    (3:07:54) Maaret:

    Tai siinä on jotain niin vetävää, että se ei haittaa.

    (3:07:56) Petteri:

    Nii, nii. Et joku editori jossain on tullut siihen tulokseen että no "julkaistaan siitä huolimatta sä saat kehittyä lennossa ton piirosjäljen suhteen sitten mutta tää juoni on kyl niinku niin vetävä et niinku tää on tosi kiinnostava." Mulle tulee mieleen ehkä tää sarja nimeltään Love Roma…

    (3:08:12) Petteri:

    …jonka Del Rey julkais englanniksi joskus 20 vuotta sitten, siihen aikaan kun aika vähän julkaistiin englanniksi visuaalisesti erinäköistä, massasta poikkeavaa mangaa.

    (3:08:22) Petteri:

    Ja sen sarjan tekijällä on sellainen aika litteä ja vähän naivistinen piirosjälki. Ja näin sitten ilmeisesti niin kuin on. En muista kauheasti siitä sarjasta, mutta vissiin käsiksen perusteella kuiten julkaistiin.

    (3:08:37) Petteri:

    Joku tätä kommentoikin, että "jos näin ruma sarja on julkaistu, niin siinä on pakko olla jotain hyvää". Toki se on sittemin uusissa sarjoissaan toi tekijä vissiin kehittynyt vähän enemmän tarkoituksellisen tyyliteltyyn suuntaan, vähän niin kuin Kooji Kumetan tapaan, tai sillä tavalla.

    (3:08:53) Petteri:

    Ouran High School Host Clubia on kyllä monesti tullut ajateltua sillä tavalla, että siinä oli sarja, joka usein tulee mieleen, että olisipa kiva lukea se manga, että tietäisi miten tarina jatkuu.

    (3:09:02) Petteri:

    Mutta se anime vaan näytti niin paljon kivemmalta, että ei se manga ole koskaan oikein vetänyt puoleensa sitten.

    (3:09:10) Maaret:

    Niin, musta tuntuu, että Ouranilla on vähän se, että Bisco Hatorin tyyli kehitty siinä aika paljon sen aikana.

    (3:09:19) Maaret:

    Vähän niin kuin Fruits Basketissa. Tai sillain kun luin vähän sitä sen uudempaa sarjaa, missä oli näytelmäkerhon lavastamisesta kyse…

    (3:09:30) Maaret:

    Behind the Scenes.

    (3:09:31) Maaret:

    Joo, niin siinä on selkeästi semmoinen siistimpi piirrostyyli ja sillai. Monesti musta tuntuu, että nää pitkät shoujosarjat nimenomaan ei välttämättä ala parhaimmillaan, ja silloin siihen on tosi vaikea päästä mukaan. Tai sillai, että jos mä nykyisin avaan jonkun Fruits Basketin ykköspokkarin, niin mä oon vaan sillai että "aa, nää leuat vaan tikarin lailla lävistää mun silmät", et eihän tätä pysty ees kattoon.

    (3:09:58) Maaret:

    Mutta joo, se tekee vähän hankalaksi. Ja useinhan se menee silleen, että anime herkästi ei hyvännäköisen mangan rinnalla näytä oikein miltään.

    (3:10:10) Maaret:

    Just sillä tavalla, en mietin tämmösiä Karnevaleja ja Saiyukeja ja semmosia, että sitten jos manga näyttää tosi hyvältä, niin sen animen on vaikea näyttää yhtä vaikuttavalta.

    (3:10:22) Maaret:

    Toisaalta sitten jos se manga näyttää vähän suttuselta ja vähän haparoivalta, niin jos animeen pystytään löytämään semmonen hyvä, voimakas design… No niin kuin vaikka siellä Ouranissa ne paksut, yksinkertaiset, siistit ääriviivat, jotka luo siihen tosi semmosen selkeen ja voimakkaan fiiliksen.

    (3:10:40) Maaret:

    Ja sitten semmoset, niinku se värimailma on semmonen kirkas ja silleen.

    (3:10:44) Maaret:

    Niin sitten sillä animellahan on tosi hyvät mahikset päihittää se manga siinä visuaalisessa ilmaisussa. Mutta se vaatii tosiaan semmoista työtä siellä sovituspuolella, että siihen ei ihan riitä se, että lähdetään vaan tekeen niin kuin samaa samalla.

    (3:11:00) Petteri:

    Minusta tuntuu, että silloin nolkytluvulla tätä tapahtui aika usein, että aika semmoisista rujoista ja rumista mangoista tehtiin tosi komeita animeita, jotka sitten niinku nosti sen tuote perheen suosituksiin ja sit ihmiset oli että, "no kaipa sitä mangaakin voi lukea vaikka ei se nyt ihan niin siistiltä näytäkään se Soul Eater", tai jotain tämmösiä.

    (3:11:19) Maaret:

    Oshi no ko oli mulle sellainen sarja, että… mehän luettiin sitä mangana pari pokkaria silloin kun se tuli Manga Plussaan.

    (3:11:30) Maaret:

    Mutta sitten se vähän niin kuin jäi siihen. Mä en ollut siitä kauhean innostunut, mutta sitten se animesovitus oli just tosi kova laatunen. Tosi semmoinen aggressiivinen suorastaan siinä sovittamisessaan sillain visuaalisesti, että oli nähty tavallaan sen visuaalisen presentaation eteen vaivaa. Kyllä mulla on edelleen semmoinen fiilis, että en mä oikeastaan halua jatkaa sitä mangaa. Mä haluan mielelläni katsoa tämän sarjan animena.

    (3:11:57) Maaret:

    Toisaalta esimerkiksi Frieren, no siitä mä oon sanonut muutamankin kertaan, että mun mielestä se animedesign on niin paljon parempi kuin mangan designit, hahmondesignit siis. Että ei oo ees tehnyt mieli alkaa lukemaan sitä mangaa.

    (3:12:12) Petteri:

    Niin, se on ehkä yleisempää tosiaan, eikä niinkään sillä tavalla, että sarja muuten kiinnostaisi, mutta jäi sitten kesken.

    (3:12:19) Petteri:

    Mutta nyt kun katson tätä kysymystä vähän tarkemmin, niin sitähän Nina tässä oikeastaan kysyykin, että oletko tyytynyt pelkkään animesovitukseen, kun manga ei ole ollut niin kauhean… Joo.

    (3:12:28) Maaret:

    Tokyo Ghoul on mulla ehkä semmonen, mikä jäi kesken, ja iso tekijä siinä oli just se, että se visuaalisuus ei innostanut mua ollenkaan, että se näytti mun mielestä tosi ankeelta ja tympeeltä. Ja mulla oli siis suorastaan tappelua, että mä sain sen ensimmäisen pokkarin luettua.

    (3:12:53) Maaret:

    Toisaalta siinä tarinassa varmaan olisi vetäviä pointteja, ja olishan se nyt hauskaa päästä sinne lukemaan sitä, miten Kanekia kidutetaan siellä jossain kohtaa. Tiedän vain tämän kohtauksen tästä sarjasta, mutta jotenkin siihen ei ole tehnyt mieli koskea, ja sitten kun mä oon joskus, kun sä oot lukenut sitä myöhempiä osia, niin mä oon kattonut että miltä se meininki näyttää, ja mä oon vaan sillä tavalla, että okei, täällä on jotain pukumiehiä puhumassa lukutolkulla, okei, joo.

    (3:13:18) Petteri:

    Ja valokuvataustoi, sellaisia huonoja valokuvataustoja.

    (3:13:23) Maaret:

    Ja sitten on vaan semmonen, että ei tää kyllä ehkä näytä mua kiinnostavalta sarjalta olleskaan.

    (3:13:30) Petteri:

    Joo, ei se kyllä muakaan yhtään kiinnostanut, että luin koko sarjan kyllä ja olin sillai, että no niin ja sitten tulee supervoimatappeluita, joo, ja sitten poliiseillakin on näitä supervoimia, joo, ja joo, ja ei vaan jaksa kiinnostaa niinku siinä loppua kohden, ja niinku se… se ei vaan ollut niinku ollenkaan sitä, mitä eka pokkari lupaili, sanotaanko näin.

    (3:13:50) Petteri:

    Eikä ollut nättikään. Ja oli rumia valokuvataustoja.

    (3:13:52) Maaret:

    [naurahtaa] Juuri sellaisia huonoja, mitä Inio Asano ei käytä.

    (3:13:56) Maaret:

    Ylipäänsä mulle piirrostyyli ja nimenomaan se tyyli, hahmodesign, on aika isossa osassa siinä, että miten paljon eri sarjat houkuttaa minua ylipäänsä lukemaan.

    (3:14:08) Maaret:

    Mulle on ehkä enemmän se, että sarjoja jää lukematta, koska on sillai, että olen kuullut tuosta hyvää, mutta ei vain näytä yhtään minun sarjalta. Oon huomannut, että olen tosi visuaalinen lukija ylipäänsä. Herkästi ei ole haluja lukea sellaista sarjaa, missä hahmodesign-tyyli ei iske.

    (3:14:28) Maaret:

    Sehän on paljon enemmän tietysti mieltymysasia, kuin että miten taidokasta se piirrosjälki on.

    (3:14:34) Maaret:

    Esimerkiksi Inio Asano ei vetoa minuun lähtökohtaisesti taidetyyliltään, vaikka tiedän, että siellä on muita anteja, mitkä voisivat olla minulle mielenkiintoisia. Mutta se on mulle pari askelta vaikeampaa aloittaa sen sarjan kanssa.

    (3:14:50) Maaret:

    Vaikka toisaalta täällä olisi niin paljon sarjoja, jotka

    vetoaa muhun enemmän. Shuzo Oshimilla on vähän sama, et senkään visuaalinen tyyli ei iske muhun lähtökohtaisesti, niin se pitää aina vähän sillä lailla, että "no kokeillaan nyt tota Shuzo Oshimia taas", ja sit se on taas sellainen plärä plärä plärä, tää on ihan kreisiii!

    (3:15:08) Petteri:

    Ja sit sivut kääntyile.

    (3:15:10) Maaret:

    Joo, itsestään suorastaan. Joo. Mut se on just sellainen, kun mun maku on ehkä semmonen hienostuneen trashy neoshounen-meninki, niin sit semmonen Kuroshitti-Vanitas-Karneval-Servamp-akseli innostaa visuaalisesti eniten, niin sillai. Ja sit tämmöset vanhemmat seinenklassikot on usein sit mulle vähän hankalia.

    (3:15:33) Maaret:

    Kaikki semmoset, jotsa näyttää Lone Wolf and Cubilta, niin mä oon vaan sillä lailla, että tämä ei nyt ole kauhean monta syytä minulle alkaa lukea, paitsi se, että on joku klassikko kuulemma. Niin mulle se on aika isossa osassa kyllä se design-tyyli.

    (3:15:52) Maaret:

    Mut sit se taas, että jos siellä on jotain kömpelyyksiä, niin ei se välttämättä mua silleen haittaa, että esimerkiksi yksi mun viime vuosien parhaista BL-löydöksistä oli Yofune Shibuen omegaverse-tarina –kaikesta maailman alagenreista – nimeltään Stray Dogs Night.

    (3:16:13) Maaret:

    Olen tästä aikaisemminkin maininnut ja puhunut kansikuvista ja kaikesta, ja vielä joskus mä laitan sutkin lukea sen.

    (3:16:19) Petteri:

    Okei.

    (3:16:20) Maaret:

    Mutta sillai tyyliltään tosi paljon mua miellyttävä sarja. Mutta kyllä siinä on ihan huomattavia anatomisia ongelmia ja kömpelyksiä siinä sarjassa. Just etenkin niissä seksikohtauksissa, joissa useampaan kertaan tuli semmoinen fiilis, että "ton ei kuuluis varmaan näyttää tolta." Ja noin kaksi pitkää harteikasta miestä eikö mitenkään mahu tekemään tollain autossa. Ja sit tulee vähän semmoinen hassu fiilis moneen kohtaan.

    (3:16:52) Maaret:

    Mutta mä itse asiassa tein sen yhteydessä just merkittävän havainnon siitä, että se anatomia ei ehkä ylipäänsä ole se mitä mä oon siellä BL-tarinassa tai melkeinpä missään tarinassa katsomassa.

    (3:17:04) Maaret:

    Myöskin siellä seksikohtauksissa mulle paljon olennaisempaa on se dramaattinen hahmodynamiikka. Ja se, että millaista tunnetta siellä ilmastaan ja sillai, ja jos jotain on vähän hassusti anatomias niin se ei sillä lailla mua häiritse.

    (3:17:22) Maaret:

    Ja se oli ehkä sama siinä Blackguardissa, että se visuaalinen ilmaisu teki muhun enemmän vaikutuksen kuin vaikutti mulle kömpelöltä. Koska siinä, vaikka siinä oli tietyillä alueilla ilmiselviä visuaalisia kömpelyyksiä, niin ne oli semmosia alueita, mitkä ei ollut mulle niin tärkeitä.

    (3:17:41) Maaret:

    Ja sitten ne alueet, mitkä on tärkeitä mulle, just ne ilmeet ja semmoset, niin toimi tosi hyvin siinä. Mut niin, menee kauhean paljon sen mukaan, että mikä sarja on kyseessä ja mitä siellä tapahtuu, mutta kauhean paljon mieltymysten mukaan mulla.

    (3:17:57) Maaret:

    Ja Ninan kommentti jatkuu näin:

    (3:18:01) Petteri:

    "Vuonna 2025 olisi mahtavaa saada enemmän pääaiheita josei- tai shoujo-kategorioista, vaikka ehdotukseni tuskin selkeästi edellä mainittuihin kategorioihin putoavatkaan.

    (3:18:13) Petteri:

    Fruits Basketin olettekin jo maininnut, mutta ehkä kaipasin ylipäätään jaksoa Natsuki Takayan tuotannosta.

    (3:18:19) Petteri:

    Viime vuosina olen itse ihastunut myös Yamamori Mikan tuotantoon, josta päällimmäisenä mielessä on jo päättynyt Tsubaki-cho Lonely Planet sekä yhä käynnissä oleva Uruwashi no Yoi no Tsuki.

    (3:18:32) Petteri:

    Kolmas manga, josta olisi mielenkiintoista kuulla inputtijanne on Harem Marriage eli Hare-Kon, jonka juoni sai minut usein suoranaisen raivon valtaan, mutta jota oli todella ihanaa lukea mm. kauniin piirrosjäljen ansiosta.

    (3:18:46) Petteri:

    Silläkin riskillä, että tätä ovat jo monet pyytäneet, totean loppuun vielä, että olisi mahtavaa saada jakso Jujutsu Kaisenista, vaikka samalla ymmärrän, että se ei välttämättä teitä kiinnosta tarpeeksi ja haluatte ehkä nostaa tuntemattomampia nimikkeitä.

    (3:19:01) Petteri:

    Ehkä haluan vain kuulla juuri teidän analyysianne, oli se sitten ränttäystä tai ylistävää hekumointia, mutta ymmärrän myös, että keskustelu on laadukkaampaa, jos oikeasti manga kiinnostaa.

    (3:19:10) Petteri:

    Kiitos vielä panoksestanne ja oikein ihanaa alkavaa vuotta 2025."

    (3:19:16) Maaret:

    Kiitos kannustuksesta.

    (3:19:17) Maaret:

    Itseasiassa kyllä mua vähän kiinnostaisi jopa tehdä Jujutsu Kaisenista jakso. Kyllä mun mielestä on hauska puhua tunnetuista ja isoistakin sarjoista. Esim. One Piecestä, höhö. Ja kyllä mä uskon, että tuosta Jujukaista tulisi aika hyvä pääsarja sillä lailla, että varmasti siinä olisi puhuttavaa.

    (3:19:38) Maaret:

    Ja musta itseasiassa tuntuu, että mua se vois innostaa nimenomaan mangana enemmän kuin animena. Se anime jotenkin ryydytti mut, musta tuntuu, että siinä oli jotain semmoista rytmityksellistä valintaa tehty, mikä vähän vierotti mua.

    (3:19:53) Petteri:

    Sääli. Se oli kauhean komeen näköinen se anime kuitenkin. Mutta sit sen kattominen jäi meiltä kesken, kun olisi pitänyt katsoa sitä prequel-leffaa siihen väliin ennen uutta kautta et me oltais saatu tietää, että miten aivan sairaan siisti jäbä se Satoru Gojo oli myöskin nuorempana.

    (3:20:09) Petteri:

    Ja sitten me ei jaksettu tehdä niin, ja se uuden kaudenkattominen vaan jäi. Ja sitten me ei olla seurattu sarjaa enää animena.

    (3:20:15) Petteri:

    Mutta tota, niin… En oo kyllä siihen mangaan koskaan koskenutkaan, että ehkä pitäis.

    (3:20:19) Maaret:

    Me halutaan ehkä sekä nostaa tuntemattomampia, että sitten puhua tunnetuista, vähän sillai hyvässä tasapainossa.

    (3:20:28) Petteri:

    Juu. Tsubaki-cho Lonely Planet. Siitä mä tykkäsin aikoinaan tosi paljon, joskin sä taisit lukea sitä sittemmin ja et ollut ihan niin ihastunut.

    (3:20:37) Maaret:

    Mä oon lukenut kahta Mika Yamamorin sarjaa, ja mä en oo niille kummallekaan kauheena lämmennyt. Mä oon lukenut pari pokkaria Daytime Shooting Staria, neljä muistaakseni, ja sitten kolme pokkaria Tsubaki-chota..

    (3:20:53) Maaret:

    Mä en tiedä mikä mua siinä tympäsee, mutta jotenkin ne on semmosia, että mulle tulee vaan semmoinen fiilis, että no en mä tiiä oikeestaan, haluunko mä ostaa tätä. Jos joku nyt vaan laittaisi mun käteen sitä, niin mä voin lukea, ei tää sillä lailla huonoa oo. Mut en mä tiiä, onks tää mulle rahan arvosta.

    (3:21:14) Petteri:

    Tämä uudempi sarja, joka mainittiin, on englanniksi julkaistu nimellä In The Clear Moonlit Dusk. Näemmä.

    (3:21:22) Maaret:

    Sähän silleen olet ehkä positiivisempi tuosta, en tiedä pitääkö meidän joskus kokeilla, mutta se on vähän...

    (3:21:30) Petteri:

    Katotaan.

    (3:21:32) Petteri:

    Haren Marriage on sarja, josta en ollut koskaan kuullutkaan aikaisemmin itseasiassa jostain syystä.

    (3:21:38) Maaret:

    Emmäkään.

    (3:21:39) Petteri:

    Seinensarja, jossa päähenkilö joutuu alkamaan miehen kolmanneksi vaimoksi kuitatakseen vanhempiensa velat. Näemmä.

    (3:21:48) Maaret:

    Joo, jännittävä konsepti. Hyvin korkean konseptin sarja.

    (3:21:53) Petteri:

    Trashy alkuasetelma, ja tota… mitäs siitä sitten?

    (3:21:58) Maaret:

    Joo. On tämä ollut ehdolla Kodanshan mangapalkinnon saajaksikin.

    (3:22:02) Petteri:

    Ai kappas.

    (3:22:04) Maaret:

    En tiiä. Tää pääjäbä on näiden kansikuvien perusteella kyllä ihan supermegabeibe. Kansien perusteella näyttää kyllä tosiaan visuaalisesti oikein kivalta, hauskat designit ja sillai...

    (3:22:18) Petteri:

    No pitääpä harkita sitäkin vissiin.

    (3:22:19) Maaret:

    Joo, se on vaan se että kun on diginä julkaistu sarja, jossa on 20 pokkaria, ja jos se aiheuttaa raivoa, niin se kuulostaa siltä, että pitäisikö säästää verenpainetta.

    (3:22:33) Maaret:

    Katotaan, kyllä minua rupeaisi vähän kiinnostaa, kun on niin jännä alkuasetelma. Tietysti riippuu vähän siitä, että jotenkin toi alkuasetelma kuulostaa siltä, että tää voisi toimia paremmin sellaisena outona pahanmielen sarjana. Jos tämä on semmoinen positiivinen romanssi tarkoitus olla, niin sitten tulee vähän mutkia matkaa omassa päässä kyllä.

    (3:22:57) Maaret:

    Natsuki Takaya – hirveän mielenkiintoinen mangaka ylipäänsä. No, Fruits Basket on tietysti mielenkiintoinen sarja, mutta Twinkle Stars ja Liselotte myöskin. Kaikki nämä oon lukenut ja ehdottomasti joskus pitäisi Takayasta puhua.

    (3:23:14) Maaret:

    Varmaan Fruits Basket olisi se ensimmäinen. Ehkä musta jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki sen sarjat on yksittäin sen verran mielenkiintoisia, että semmoinen mangaka-fokus ei sopisi siihen niin hyvin siinä mielessä.

    (3:23:28) Petteri:

    Jotkut tekijät on semmosia, ja jotkut tekijät taas on semmosia, että tuntuu siltä, että tällä on aika paljon tämmöistä lyhyttä kamaa, että olisi hauska puhua tästä enemmän sillai kokonaisuutena, niin kuin sillai… en mä tiedä, Mitsukazu Mihara tai jotain tällaisia, mutta katsotaan.

    (3:23:44) Maaret:

    Ja shoujoa ja joseita toivottu, ja laitetaan tietty korvan taakse. Onhan sielläkin sellaisia isoja teoksia, joista kiinnostaisi kyllä ihan tosissaan puhua, mutta jotka on sen verran ehkä pitkiä, että katsotaan milloin saadaan aikaiseksi. Se Fruits Basket tietysti.

    (3:24:01) Maaret:

    Mutta esimerkiksi Banana Fish, Yona of the Dawn, Nana, Angel Sanctuary tulee mieleen semmosina…

    (3:24:08) Petteri:

    Joo, joo, joo.

    (3:24:10) Maaret:

    …mistä olisi varmasti tosi mielenkiintoista puhua, mutta ne on vähän tommosina pitempinä sarjoina sillä lailla vähän haasteellisia.

    (3:24:16) Petteri:

    Niin, pitäis olla joku semmonen uus sarja, joka vetäis mukaansa samaan tapaan kuin jotkut meidän jotkut uudet suosikit on olleet, niinkun Takane & Hana tai tämmösiä. Mut se vaatis sen, et pitäis kokeillakki niit uusii sarjoja ja kattoo, että mikä vetää mukaansa.

    (3:24:32) Maaret:

    Mm. Mutta joskus pitää lukea niitä vanhojakin sarjoja. Hankala tasapaino, aina kun luettavaa on niin paljon. Mutta kyllä me varmasti keksitään ainakin jotain kiinnostavia shoujo- ja joseiteoksia tällekin vuodelle.

    (3:24:48) Petteri:

    Sitten – Laura Anniina kommentoi Mastodonissa näin.

    (3:24:53) Maaret:

    "Hei Mangakartta, tuli kyssäri mieleen. Vähän tuohon "One Piecen sukupuolten moninaisuus" -keskusteluun liittyen, miten yleisesti ottaen mangassa käsitellään näitä asioita?

    (3:25:04) Maaret:

    Onko joitain sarjoja, jotka ovat tehneet tämän erityisen hyvin vai onko konsensus enemmän se, että trans- tai muunsukupuolisilla hahmoilla lähinnä vitsaillaan tai niitä ei yksinkertaisesti ole?

    (3:25:16) Maaret:

    Japanissa myös on paljon kehonvaihtosarjoja, sekä ihan sukupuolenmuuttumissarjoja, kuten Ranma 1/2, tai modernimpana esimerkkinä Ayakashi Triangle. Miksi tämän tyylisiä sarjoja on niin paljon Japanissa?"

    (3:25:30) Petteri:

    Tota, ohan noita. Kyllähän me näitä ollaan myös vuosien varrein olla käsitelty usein tällaisia, jotka käsittelee vakavasti tai erityisen hyvin näitä sukupuolen moninaisuuksia, trans-aiheita…

    (3:25:45) Petteri:

    Wandering Son on nyt tietysti tärkeä klassikkoteos, mutta se on mun makuun ehkä vähän turhankin seesteinen ja rauhallinen ja suoraan sanoen aika tylsä. Tai ehkä mä en vaan tykkää siitä mangakan tyylistä niin paljon.

    (3:26:00) Petteri:

    Mutta siis ollaanhan me puhuttu Boys Run The Riotista ja Our Dreams At Duskista ja Love Me For Who I Amista tässä ihan pääaiheinakin.

    (3:26:08) Maaret:

    Mun mielestä, ylipäänsä, kuten ollaan varmaan mainittu joskus, niin sukupuoli-asioiden ja sukupuoli-identiteettien käsittely on mun mielestä parantunut ja tullut paljon näkyvämmäksi 2010-luvulla. Sillai että meillä on paljon pieniä sarjoja, joissa on nimenomaista sateenkaarifokusta.

    (3:26:28) Maaret:

    Tietysti vähän, mitä tuli pikkasen ehkä sivuttuu siellä pääaiheessakin, kun siellä oli se ristiinpukeutujahahmo Makoto, niin Japani-viihteen esimerkeissä on ehkä aina hyvä pitää mielessä se, että länsityylinen sateenkaariajattelu ja tiedostavuus on tullut Japaniin suhteellisen vastikään.

    (3:26:52) Petteri:

    Joo.

    (3:26:52) Maaret:

    Monet tällaiset sukupuolikuvaukset, mitä Japani-viihteessä näkyy, perustuu sen takia perinteisempiin Japanissa tunnettuihin sukupuoli-identiteetteihin eikä niinkään tällaisiin länsimaisiin identiteetteihin.

    (3:27:08) Maaret:

    Ja sen takia nämä okama- ja otoko no ko -tyyppiset identiteetit voi meille länsimaissa aika herkästi tuntua sisäsyntyisesti jollain tavalla alentavilta tai stereotypisoivilta ja ehkä fetisisoivilta, sellaisilta otakubaitti-jutuilta.

    (3:27:26) Maaret:

    Siinäkin on ehkä aina hyvä muistaa, että Japanissahan nämä kuitenkin perustuu oikeisiin identiteetteihin, ja siellä on ihmisiä, jotka elää okama-identiteettiä. Ja sen mukaista elämää. Etenkin otoko no ko on tietysti fiktiossa ryvettynyt tässä vuosien varrella aika paljon. Eli just tää "tytöksi pukeutuva poika" -tropee.

    (3:27:50) Petteri:

    Tässä 2010-luvun alussa se oli semmoinen iso boomi, että oli ihan mangalehtiäkin, jotain tällaisia. Siihen aikaan otakusarjojen tyttövalikoimassa oli aina se yksi tyttö, joka olikin poika.

    (3:28:05) Petteri:

    Oli tämmöisiä sukupuolella leikittäviä romanttisia komedioita, niin kuin Prunus Girl ja Maria Holic. Tyttöjensarjojen puolella sitten Princess Jellyfish, ja… Oli kaikki Persona-pelien ristiinpukeutujahahmot, Danganronpa, niin edespäin.

    (3:28:21) Petteri:

    Mut niissä on sitten tietysti usein ihan mahdoton sanoa, että missä transvestiittiteema loppuu ja transsukupuolisuus alkaa, koska kauheen usein näiden teosten tekijätkään ei oo sitä kauheen loppuun asti miettineet.

    (3:28:33) Maaret:

    Niin, just sen takia, että nämä on vähän tämmöistä tuontitavaraa, nämä tämmöiset länsimaiset transidentiteetit.

    (3:28:40) Petteri:

    Juu.

    (3:28:41) Maaret:

    Ja silleen ehkä pitää aina keskustelussa olla jotenkin tosi varovainen, sillai että olisi aika ylenkatsovaa tuomita tämmöiset identiteetit, okama- ja otoko no ko -tyyppiset, semmoiseksi fetissikuraksi, koska ne ei mene yks yhteen länsimaissa tuttujen sateenkaari-identiteettien kanssa.

    (3:28:59) Maaret:

    Mutta sitten tosiaan niiden kuvaamiseen fiktiossa usein liittyy paljon sitä stereotypisointia ja semmoista toiseuttavaa kerrontaa ja sillä tavalla, niin siinä on vähän vaikea tasapaino.

    (3:29:12) Maaret:

    Ja sitten on semmoisia vähän hankaliakin hahmoja, niin kuin Vinland Sagan Cordelia. Semmoisia, mistä me vähän keskusteltiinkin silloin kun viimeksi puhuttiin Vinland Sagasta, että tavallaan semmoinen aika hassutteleva okama-stereotyyppi, ja siitä rotevuudesta ja pyllyleuasta ja ulkomuodon epätyttömäisyydestä tehdään vähän semmoinen höhö-hauska juttu. Mutta sitten sen hahmon sukupuoli-identiteetti kuitenkin otetaan siellä tarinassa aivan vakavasti, ja sen puolesta on aidosti sitten paha mieli, kun sen mahdollisuuksia ilmaista sen identiteettiä rajoitetaan.

    (3:29:51) Petteri:

    Et se on semmonen puolensa ja puolensa, nii.

    (3:29:55) Maaret:

    Niin, sitten tietysti nolkyt-luvun taitteessa oli aika paljon tämmösiä prototransnaisia. Tämmösiä Fruits Basketissa, Paradise Kississä, semmost… No just sitä, että japanilaiset mangakat ei ihan tiedä, mitä transsukupuolisuus tarkoittaa ja sitten kirjoittaa jänniä vähän erilaisia hahmoja, ja sitten se on niin kuin, siellähän on ehkä aika perinteiseksi tämmönen miehen kehoon syntyneitä, naiseksi identifioituvia hahmoja, joka sitten ehkä lähtee vähän sieltä okama-stereotyypistä. Mutta siitä on niin kuin riisuttu se semmoinen gay-kulttuuriaspekti.

    (3:30:38) Petteri:

    Joo, tyttöjensarjoissa tämmösiä on ehkä usein paremmin hyvällä maulla kuvattu. Takane & Hana ja Fruits Basket ja tällai. Olkoonkin, että siinä on usein vähän semmoista traagista vibaa sitten, että "Voi minua, kun olen väärään kehoon syntynyt, joudunko olemaan yksin koko ikäni?" -tyylistä niinkun voivottelua.

    (3:30:59) Petteri:

    Mut se on tosiaan vaikea sanoa, että missä se niinku stereotyyppi päättyy ja niinkun vakava käsitteleminen alkaa tosiaan.

    (3:31:08) Petteri:

    Mut sitten on tietysti näitä modernimpia sarjoja niinkun I Think I Turned my Childhood Friend Into a Girl, tai Love Me for Who I Am, jotka on tosiaan niinku tällasia että tekijää selkeästi vähän niinku kiinnostaa tämän asian käsittely ja pyörittely ja semmonen.

    (3:31:24) Maaret:

    Se I Think I Turned my Childhood Friend Into a Girl on just tämmönen otoko no ko -sarja.

    (3:31:32) Petteri:

    Että se on pojaksi identifioituva, vaikka tytöksi pukeutuukin, ja sitten se on enemmän BL-tarina kuitenkin.

    (3:31:42) Maaret:

    Joo. Toi Just like Mona Lisa oli jännä, koska aina välillä löydetään mielenkiintoisia tapoja kuvata sukupuoli- ja seksuaaliasioita metaforisesti.

    (3:31:56) Maaret:

    Just like Mona Lisassahan se on ihan moderni-fantasiaton maailma muuten, mutta kaikki ihmiset syntyvät sukupuolettomina ja valitsee sen oman sukupuolensa 12 vuoden ikäisenä.

    (3:32:08) Maaret:

    Tämä tarina kertoo kohta 18 vuotta täyttävästä ihmisestä, jolla ei ole vielä sukupuolta, ja hän ei ole ehkä ihan varma, että haluaako edes sellaista. Mut sit asiat mutkistuu, kun molemmat kaksi hyvää lapsuuden ystävänsä tunnustaa hänelle tunteensa.

    (3:32:26) Maaret:

    Ja sit tää poitsu tahtoo tän päähenkilön tulevan tytöksi, ja tyttö toivois päähenkilön tulevan pojaksi. Jotta he voisivat alkaa seurustelemaan sen kanssa sillai heterosti.

    (3:32:37) Maaret:

    Mä postasin tästä pienen ketjun Mastodoniin. Että siihen on saatu semmonen onnistuneen ahdistava ilmaisu siihen inhaan kokemukseen, että joka puolella kaikki ihmiset vaan kohdistaa kauheasti odotuksia tämän päähenkilön sukupuolisuuteen.

    (3:32:54) Maaret:

    Mut ne ei oikeastaan huomaa juurikaan kysyä, että miltä hänestä itestään tuntuu, miten hän kokee nää asiat kiinnostaaks häntä jompikumpi sukupuoli sillai romanttisesti, tai että itse saisi sen sukupuolen. Tai mitään tämmöistä.

    (3:33:12) Maaret:

    Että se tuntuu olevan niin sellainen heijastuma meidän tosimaailmastamme, että ihmisten sukupuolisuuteen kiinnitetään tosi paljon huomiota, ja siihen kohdistuu paljon painetta luovia odotuksia, vaikka sitä ei välttämättä ne ihmiset, jotka niitä paineita luo, niin tarkoitakaan. Mutta ihan vaan se, että ne odotukset pyörii siellä kaikkialla ilmassa, niin tekee jo sen ahdistuksen tunteen. Se oli mielestäni tosi hienosti ilmastu.

    (3:33:42) Maaret:

    Mutta sitten toisaalta se on vähän hassua, että nämä molemmat tän sarjan jännät konseptit on jo tullut aiemmin vastaan ehkä sillai jotenkin voimakkaammissa konteksteissa…

    (3:33:54) Maaret:

    Että Simoun-animesarjassa on tää että kaikki ihmiset syntyy tyttöinä ja sitten aikuisuuden kynnyksellä ne valitsee, että tuleeko niistä nyt sitten miehiä vai naisia.

    (3:34:06) Maaret:

    Sitten on Setona Mizushiron siron tällainen jännä painajaismaisissa unimaailmoissa hyppelemissarja After School Nightmare, jossa sitten taas on myös intersukupuolinen päähenkilö, ja sitten siellä on tyttö ja poika, jotka molemmat haluaisivat alkaa seukkaan sen kanssa ja asettaa sille niitä sukupuoli-identiteettipaineita, että sun pitäisi nyt valita tämän pojan identiteetti, koska minä haluan seurustella tai tytön identiteetti, koska minä haluan seurustella ja sillai.

    (3:34:39) Maaret:

    Mutta sitten ehkä tuosta tuommosesta, että on noita jänniä konsepteja, tuli kans mieleen se, mistä me kansalla on puhuttu, se My Secret Affection, jossa ei oo sukupuolikuvaus asiasta niinkään, vaan seksuaalisuusasiasta.

    (3:34:53) Maaret:

    Sillai että muuten kuin meidän maailma, mutta homoseksuaalisuus on normaalia ja heteroseksuaalisuus on se kummallinen poikkeus. Ja sillä tavalla tehdään semmoinen normaalisti valtaväestölle näkymätön asia näkyväksi kääntämällä sarjan maailmassa ne yhteiskunnan odotukset. Niin tämä Just Like Mona Lisa tekee vähän samanlaista.

    (3:35:16) Maaret:

    Sitten on tietysti esimerkiksi Riyoko Ikeda sieltä vanhemmasta polvesta klassikkojutuissa seikkaillut aika paljonkin sukupuoliasioiden kanssa. Rose of Versailles tietysti, mutta sitten esimerkiksi Claudine, semmoinen lyhyempi tarina, joka kertoo transmiehestä.

    (3:35:33) Maaret:

    Näissä on tietysti vähän enemmän sitä semmoista vanhanaikaisempaa ajattelua, ottaen huomioon tekoajankohta mutta kuitenkin myös tuommoista sukupuolipyörittelyä.

    (3:35:42) Maaret:

    Ja tietysti ne Ryo Hanadan teokset on semmosia Blackguard ja Devil's Line nyt tietysti englanniksi saatavilla niin mistä niitä molempia oon kehunut, että se on jotenkin hauskaa, että on tämmösiä genreteoksia, joissa se on vaan täysin luonnollinen asia, että joo me kaikki ollaan oikeastaan jollain tavalla vähän sateenkaarevia ihmisiä, että eipä siinä, jatketaanpas nyt tätä tarinaa. Että kivasti yhdistetty sitä sateenkaariajattelua semmosiin teoksiin, jotka on enemmän toimintasarjoja kuin ihmissuhde- ja draamasarjoja, jotka nimenomaisesti pyörii sen sateenkaariajattelun ympärillä.

    (3:36:25) Maaret:

    Ja sitten tietysti mangasta voi löytyä näitä niin kuin Land of the Lustrous, sillä että "nämä kaikki hahmot ois tämmösiä sukupuolettomia jalokiviä", ja koska niillä ei oo sukupuolta eikä mitään suvunjatkamisviettiä tai mahdollisuuksia siihen, niin sukupuoli- ja romanssiasiat nyt vaan kerta kaikkiaan puuttuu kokonaan niiden elämästä ja sitten kun joku semmoinen orgaaninen olento puhuu tämmöisestä pariutumisjutusta, niin ne on vaan sillai että "aivan älyttömän kummallista".

    (3:36:54) Petteri:

    Sitten tietysti vastauksena kysymykseen siitä, että minkä takia näitä kehonvaihto- tai sukupuolenmuuttumisjuttuja on Japanissa niin paljon, niin… tietystihän näitä tosiaan on aina kevyemminkin käsitelty, huumorin keinona sillai, että pojat puetaan mekkoihin, kun pitää naamioitua ja soluttautua jonnekin, niin kuin kasari-ysäri-huumorin tyyliin…

    (3:37:18) Petteri:

    Mutta sitä on tehty aina myös osittain sen takia, että kyllä se yleisön mielikuvitusta kiehtoo, tällaisilla asioilla leikitteleminen. Etenkin murrosiässä olevan nuorison, kuten kaikki nyt varmaan tietää. Ja nimenomaan ehkä Japanissa sen takia, että siellä nyt kuitenkin on tosi vahvat sukupuoliroolit, joten niissä sukupuolissa ja sukupuolirepresentaatiossa on tosi paljon leikiteltävää ja ympärikäännettävää.

    (3:37:41) Petteri:

    Toisin kuin Suomessa, esimerkiksi, jossa sukupuoliroolit on kuitenkin aika löyhät verrattuna Japaniin, ja kukaan ei niin kuin sano, että tytöt ei saa käyttää housuja ja semmoista.

    (3:37:50) Petteri:

    Osittain sen takiahan kaikki japanilaiset naiset Suomeen haluaa muuttaa, kuten yleisesti tunnettua, että pääsevät eroon siitä yhteiskunnan seksismista ja sukupuolten odotuksista karkuun sitten tänne tasa-arvoiseen Suomeen.

    (3:38:03) Petteri:

    Eihän se tietenkään ihan niin mene. Mutta kyllä se varmaan on, että mitä konservatiivisempi yhteiskunta, niin sitä enemmän viihteessä leikitellään sillä, että entäs jos voisit olla joku ihan muu päivän ajan, tai entä jos voisit kaataa päällesi vettä ja muuttua toiseksi sukupuoleksi tai jotain sitä.

    (3:38:20) Maaret:

    Tai jos pikkusiskosi vaikka vähän tekisi sinulla tieteellisiä kokeita ja muuttuisit häntä nuoremmaksi söpöksi tytöksi, jossa ei ole enää mitään jäljellä siitä, mikä olit aiemmin, koska olit nolo yliopisto-dropout-hikikomeronörtti.

    (3:38:34) Petteri:

    Joo. Ja sitten pääsisit kokemaan alusta asti tällaisen naiseksi kasvamisen sieltä, että saat sen kunnollisen teini-iän ja kunnollisen nuoruuden ja semmoinen uudelleen alusta aloittaminen ja tämmöinen.

    (3:38:52) Maaret:

    Mikäs tämän sarjan nimi oli?

    (3:38:54) Petteri:

    Onimai: I'm now your sister. Joo, kyllä, jossa nimenomaan sitten ollaan sillai, että no niin, nyt on isoveli pakkofeminisoitu. Ja hei tässä olisi sulle vähän sävytettyä huulipunaa, haluaisitko vähän kokeilla, ja tämmösiä. Se on vaikea sanoa, että missä fetisismin raja menee ja tällaiset transnarratiivit, aidot, alkaa tosiaan.

    (3:39:17) Maaret:

    Mut toki sekin on mielenkiintoista, että miten paljon kysyntää tämmöselle fiktiolle sit kuitenkin just on, että mitä jos löytäisit itsesi ihan eri sukupuolen kehosta? Mitä tapahtuisi? Olispa jännää kokea asiat ihan eri tavalla eri sukupuolen kehossa ja sillä lailla.

    (3:39:38) Petteri:

    Niin, ei se Your Name sillai tyhjästä tullut, että kuten on sanottu, että sitä edelsi aika paljon muuta animea ja mangaa, jossa oli tämmönen kehonvaihtojuttu. Kyllä.

    (3:39:53) Petteri:

    Kiitoksia kaikille kommentojille, paljon on vielä jonossa, mutta tota otetaan totta kai edelleen vastaan mielellään.

    Lukujonossa: PTSD Radio

    (3:40:06) Petteri:

    Sitten lopuksi mennäänpä vielä lukujonon pariin.

    (3:40:10) Petteri:

    Ja nyt kun tuli puhuttua siitä, että millaista olisi lukea semmoista sarjaa, jossa on hyvin vähän hahmokirjoittamista ja juonta ja narratiivia…

    (3:40:18) Maaret:

    Ja nimenomaan hyvin vähän päähenkilöitä, tai ei olleskaan.

    (3:40:23) Petteri:

    Niin. Ja tuli taas mainittua, että meidän pitäisi lukea se PTSD Radio joskus, niin nyt sitten lopulta niin tehtiin.

    (3:40:30) Petteri:

    PTSD Radio on kauhumanga, jonka on tehnyt Masaaki Nakayama. Sarja ilmestyi Kodanshan seinenlehti Nemesiksessä vuosina 2010–2018, ja sen jälkeen kun lehti lopetettiin, niin Comic Days -sivustolla netissä. Pitkästä julkaisuajasta huolimatta pokkareita kertyi ainoastaan kuusi, koska nää luvut on tyypillisesti vaan muutaman sivun pitusia, jotkut jopa vaan kaksi tai kolme, monet kuusi tai kahdeksan tai jotain sellaista.

    (3:40:58) Maaret:

    Ja sitten siellä oli välissä se yksi monikymmensivunen, se oli tosi kummallista.

    (3:41:02) Petteri:

    Se oli kyllä tosi kummallinen se, missä oltiin vartiomiehet Edossa miettimässä, että kaikki kolme... semmosta jännää stoorii, että Yoshiwarassa liikkuu huhuu.

    (3:41:12) Petteri:

    Kodansha on julkaisu tän sarjan myös englanniksi, aikoinaan vaan diginä, mutta tossa pari vuotta sitten lopulta myös printtinä. Ja kuulemma on aika suosittu sarja ollut.

    (3:41:24) Petteri:

    Me saatiin nää digipokkarit aikoinaan Kodanshan Halloween-teemasesta Humble Bundlesta, niin ei ole printtiä kokeiltu.

    (3:41:33) Petteri:

    Tekijä Masaaki Nakayama tunnetaan ehkä paremmin toisesta varsin samantyyllisestä kauhmangasta nimeltään Fuan no Tane, jota taas ei ole julkaistu englanniksi.

    (3:41:43) Petteri:

    Tän sarjan alkuperäinen nimi on "Kooishoo Radio". Ja kooishoo tarkoittaa ehkä enemmänkin jälkisairautta, jälkiseuraamusta, jonkun taudin tai vammautumisen pitkäkestoisia kroonisia seuraamuksia laajemmin.

    (3:41:59) Petteri:

    Ja onhan se PTSD tosi iskevä nimi, sillai PTSD Radio, mutta se hukkaa ehkä sen, että tässä sarjassa on kyse nimenomaisesti seuraamuksista, otka syntyy siitä, että ihmiset on unohtaneet tämän paikallisen jumalan, jota tässä paikkakunnalla on aikoinaan palvottu.

    (3:42:16) Petteri:

    Ja tää on tosiaan nimittäin tämmönen sarja, joka koostuu tosi pienistä ja lyhyistä vinjeteistä, jotka on ihan vaan sellaisia, että nainen istuu junassa ja sitten se huomaa, että sen peilikuva pimeästä ikkunasta, joka heijastuu, tuijottaa sitä ja ottaa tosi pelottavan ilmeen.

    (3:42:31) Petteri:

    Se, että joukko koulupoikia tiputtaa puusta variksenpesän, jossa on sinetöity laatikko, ja sitten kun ne avaa sen laatikon, niin sieltä pöllähtää hirveä määrä hiuksia ulos ja löytyy pelottavasti virnuileva nukenpää.

    (3:42:42) Petteri:

    Tai että nainen muistelee, miten, kun se oli pieni, niin sen isoäiti leikkasi sen pään kaljuksi ja isoäiti sanoi, että no jos nyt leikkaat kaiken pois, niin ei tarvitse tehdä sitä uudestaan kuin siinä ja siinä iässä sitten enää. Ja sitten kun jokin mystinen voima alkaa kiskoo naisen hiuksia alas kylpyammeen lavuaarista tai junanpenkkien välistä, niin se alkaa siinä muistella, että "mikähän se olikaan se ikä, jonka mummo silloin sanoi, että milloin pitäisi leikata hiukset pois uudestaan."

    (3:43:07) Petteri:

    Tai tämmöstä, että niinku äiti sitoo sakset talon ulko-oveen ja sanoo lapselle, että tohon ei sitten saa koskea, tuota ei saa ottaa pois, ja sitten yöllä jokin olento yrittää meluten tulla sisään, mutta ei pääse, ja sitten aamulla niihin saksiin on kiertynyt hiuksia.

    (3:43:22) Petteri:

    Tämmösiä lyhyitä vinjettejä, jotka yksitellen on tosi semmosia, että no mihinköhän tää niinku liittyy, ei varmaan mihinkään, mutta oli ihan tämmönen skenaario.

    (3:43:32) Petteri:

    Ja tätä sarjaa on aika vaikee spoilata tosiaan, niin ehkä me voidaan vaan puhua kokonaan siitä että minkälainen fiilis tästä kokonaiskuvasta, juonesta tuli.

    (3:43:42) Maaret:

    Ja siitä, mikä se pointti tavallaan on, mikä näiden lyhyiden pikkuväläysten kokonaisuudesta sitten. muodostuu.

    (3:43:52) Petteri:

    Nimenomaan hiukset on tosi monessa näistä tarinoista tärkeässä roolissa ja nää lyhyet vinjetit muodostaa tämmöisiä epäkronologisia väläyksiä, joista lopulta muodostuu se kuva, että no aikoinaan tällä paikkakunnalla palvottiin tämmöistä paikallista jumaluutta nimeltä Ogushi-sama, jolla oli tällainen pieni patsas, joka aikoinaan näytti suopeesti hymyilevältä, mutta sittemmin kun ollaan nykyaikaan tultu, niin tää sää on kuluttanut sen semmoiseksi aika uhkaavan näköseksi.

    (3:44:20) Petteri:

    Ja sitä on joskus yritetty hajottaakin, mutta työmiehille kävi siinä aika huonosti, niin se jätettiin sitten sikseen, ja nyt se on niinku puoliksi hajonnut ja entistä vihasemman näköinen.

    (3:44:30) Petteri:

    Meille näytetään, että aikoinaan oli tämmönen rituaali, että jos joku oli vaikka eksynyt metsään, niin sitomalla hiuksen sen patsaan sarveen ja sanomalla oikeat sanat, niin se pystyi löytämään takaisin kotiin sitten jälkikäteen. Ja sitten piti sanoa ne oikeat sanat taas että rituaali on valmis.

    (3:44:44) Petteri:

    Ja tässä käännöksessä nämä on niin kuin sillai "pray pull", "pray pull". Ja "pray sever", "pray sever".

    (3:44:50) Petteri:

    Ja nyt sitten kun ihmiset on unohtaneet tämän rituaalin ja koko jumaluuden, niin saattaa sitten vahingossa sitten laukaista tämän rituaalin, eikä kukaan enää tiedä, että mistä on kyse. Ja miksi joku tuntematon voima kiskoo sua hiuksista, kun joku vahingossa on puhunut vetämisestä jossain tilanteessa.

    (3:45:06) Petteri:

    Tai jonkun toisen hius on päätynyt sun vaatteisiin tai jotain tämmösiä, mitä nyt voi tapahtua.

    (3:45:10) Petteri:

    Täs oli kans se pari vinjettiä, jossa näytettiin, että tässä kylässä oli aikoinaan tällainen tapa, että ihmisiltä leikattiin kaikki hiukset pois ennen kuin ne haudattiin. Ja hiukset haudattiin erillisessä puurasiassa.

    (3:45:22) Petteri:

    Ja toisessa vinjetissä näytettiin, että miten kotiin palaava sotilas sanoo parturille, että "Hei, mun taistelutoveri räjähti kokonaan palasiksi, eikä mitään jäänyt jäljelle."

    (3:45:30) Petteri:

    "Että voisinko mä saada sulta noita leikattuja hiuksia tosta lattialta tähän rasiaan kotiin viemisiksi, kun meillä kylässä on tämmönen vanha hautaustapa."

    (3:45:38) Petteri:

    Ja näin sitten tapahtuu, ja sitten lukijat jää miettimään, että mitäköhän niiden leikattujen hiuksien omistajille tapahtui siinä vaiheessa, kun kotiin vietiin rasiassa haudattavaksi ihan väärien tyyppien hiuksia, eikä sen, joka oltiin hautaamassa.

    (3:45:52) Petteri:

    Tää mangakahan täällä pokkarien lopussa kertoo, että sen mielestä kaikkein pelottavimpia on kauhutarinat, jotka kertoo jumaluuksista, koska ei ne jumalat tiedä, että mitä on hyvä ja mitä on paha. Ne vaan tekee sitä ihan samaa, mitä ne on aina tehneet, melkein vaistonvaraisesti.

    (3:46:06) Maaret:

    Niin, täshän on monia semmosia just pieniä tarinoita, missä joku näkee, että tos on joku tosi pitkäkaulainen, pitkäpäinen tyyppi, tosi creepy, ja se vaan katsoo tohon rakennukseen tosta ikkunasta sisään.

    (3:46:24) Maaret:

    Että mikähän tää juttu on, ja sit se aina huomaa sen, ja siin tulee vähän semmonen, että pliis mene vaan ohi, pliis mene vaan ohi, mut sit ne menee kuitenkin kattoo sinne, ja sitten se kääntää katseensa ja on semmonen ihme hirviömäinen otus, ja kauhee vääntyny ilme, ja sillai, ja sitten se tietysti alkaa stalkkaamaan seuraavaksi sen uteliaisuutensa pettämän henkilön ikkunasta, ja näin.

    (3:46:51) Maaret:

    Ja tämmösiä rituaalinomaisia, että joku saa sen hirviömäisyyden stalkkaamaan itseään, jollain tavalla se välittyy jostain.

    (3:47:02) Petteri:

    Tarttuu sinuun jotenkin sillä lailla. Mutta tosiaan sitten, kun ihmiset ei nykyajassa enää ymmärrä, että miksi nämä jumalat tai yliluonnolliset olioat tekee jotain, niin se sitten tuntuu järjettömältä ja uhkaavalta, ja sitten ihmiset on näiden muiden yliluonnollisuuksien armolla ja ei oikein voi mitään.

    (3:47:26) Petteri:

    Mutta eihän nämä kaikki vinjetit tähän Ogushi-sama-kokonaisuuteen liity, vaan aika paljon tää on tämmöistä X-Files-tyylistä visioilua siitä, että kaiken äköistä kummaa tapahtuu, ja sä saatat nähdä metroraiteilla tämmöisen varjomiehen hahmon, ja sitten metro ajaa siihen päälle, ja se miehen pää pistää sieltä metron lattiasta läpi, ja sitten katsoja ei uskallakaan mennä sinne junaan, ja sitten juna lähtee liikkeelle, ja sitten se miettii, että mitenköhän niille muille matkustajille siellä kävi.

    (3:47:57) Petteri:

    Tämmöstä näin, tämmöstä niinku dyy-dyy-dyy-dyy-dyy-dyy. Ihmiset käyttäytyy kummallisesti, tai, kaikkea semmoista mikä ei niinku konkreettisesti tähän Ogushi-samaan liity.

    (3:48:07) Petteri:

    Mut en nyt tiiä, ehkä tällä mangakalla olisi ollut suunnitelmia sitoa nää paremmin vielä kokonaisuudeksi. Mut niin vaan kuiten sitten kävi, että tää sarja jäi ikuisesti kesken, eikä seiskapokkaria koskaan julkaistu. Tekijä siirtyi muiden sarjojen pariin. Täällä pokkarien lopussa tekijä kertoo näistä oikeista kummallisista, yliluonnollisen tuntuisista sattumuksista mitä sillä oli tapahtunut sarjaa tehdessä.

    (3:48:30) Maaret:

    Ainakin kuulemma. Tai mua vähän mietityttää, että onko ne semmosia oikeita kummitustarinoita, vai onko se vähän semmoinen, että "aah tässä todellisuus creeppaa tänne fiktiooni, aah."

    (3:48:44) Petteri:

    Niin, niin. En tiedä. Netissä vähän puhuttiin, että tekijää vissiin alkoi oikeasti pelottaa liikaa tämän sarjan tekeminen, niin se jätti sen vaan liian kesken, kun kaikkea creepyy alko tapahtuu, kun se piirti tätä ja ei voinut kertoa kenellekään ja sillä lailla. Mutta toki voi olla, että tämä on ihan vaan spekulaatiota.

    (3:49:00) Maaret:

    Se on ihan jännä, että voishan se olla vaan se, että se on miettinyt, että "hmm, ja sit mä jätän sen pahaenteisesti kesken, kun olen juuri siellä lopun jälkipuheissa kertonut mitä kaikkea pelottavaa mulle on tapahtunut, kun olen yrittänyt kertoa näistä asioista, ja nyt sitten kerroin niistä, toivottavasti ei tapahdu mitään, ja seitsemättä pokkaria ei koskaan tullut!"

    (3:49:26) Petteri:

    Hmm...

    (3:49:26) Maaret:

    Voihan se olla, että siinä on haluttu vähän niin kuin rakentaa se osaksi sitä. Mutta toisaalta sekin olisi ihan siistiä, että sitä on oikeasti alkanut pelottaa sillä tavalla, että "ei vitsi, nämä tapahtumat on niin creepyjä ja jotenkin ne tuntuvat vähän temaattisesti yhdistyvän tähän mun teokseen ja aah!" Molemmat on ihan hyviä ajatuksia mielestäni, voin hyväksyä kumman vaan.

    (3:49:47) Maaret:

    Mutta mua kiinnosti kyllä tässä, no just kun puhuttiin siitä päähenkilöttömyydestä. Tai silloin viime jaksossa just mietittiin sitä, että päähenkilö on yleensä sarjalle tarpeellinen. Että tässä oli toistuvia hahmoja, niin toi on toi sama tyyppi, jonka silloin kun se oli ollut pieni, niin mummu oli ajellut kaljuksi. Ja toi on toi sama tyyppi ja toi on toi sama tyyppi. Että niitä muodostui vähän niitä sellaisia ketjuja. Mutta sillä ei oikeastaan ollut ihan kauheasti väliä, että ei niitä päähenkilöiksi voi kyllä sanoa.

    (3:50:27) Maaret:

    Ja kyllä tästä tuli myös vähän se, että minkä takia se päähenkilö on tarpeellinen, tai päähenkilöt, siinä mielessä että lihan tätä vähän raskas seurata, sillai et oltiinko me nyt tavoittu tämä hahmo aiemmin vai ei?

    (3:50:42) Petteri:

    Joo, just tällainen. Näin sellasen huomion, että kun jokaisella näistä luvuista on numerosarja, että ne on vähän kuin radiotaajuuksia tosiaan sarjan nimen mukaisesti. Ja jos nämä lukisivat numerojärjestyksessä, niin paremmin se oikea kronologia tulisi selkeäksi.

    (3:51:02) Maaret:

    Niin, että tämä on vähän tämmöinen niin kuin Haruhi Suzumiyan ensimmäinen kausi.

    (3:51:03) Petteri:

    Niin. Että niillä on olemassa myös kronologinen järjestys, ja jos sä oot sillai niinkuin että ensin toi ja sitten toi ja toi.

    (3:51:16) Petteri:

    Mut. Ehkä se on helpompi fyysisestä pokkarista lukea, koska kun yritin digipokkarista lukea, niin olin vähän sillä tavalla, että digipokkarin eestaas plärääminen on aika vaikeaa ja raskasta, ja pitäisi vilkuilla sitä sisällysluetteloa, että toi on pienempi numero kuin toi.

    (3:51:34) Maaret:

    Joo, mutta ehkä niistä, kun niissä lukujen väleissähän oli aina sitä jotain semmoista dadaa kirjoitettu.

    (3:51:40) Petteri:

    Joo. Musta tuntuu, että se on osa radiokanavien selaamis-vinjetti-sillai että kuulet jotain lauseenpuolikkaita. Kun sä säädät…

    (3:51:50) Maaret:

    Se voi olla.

    (3:51:52) Petteri:

    …radion taajuutta, niin kuulet sieltä jotain mystistä jota et ihan ymmärrä.

    (3:51:56) Maaret:

    Se on jännä, että täällähän ei ollut kyllä kauheasti mitään tekemistä radion kaa noin niin kuin muuten.

    (3:52:00) Petteri:

    Ei ollut. Se on vaan vissiin se estetiikka, että sä väännät radiokanavia näin ja sitten sä kohinaat ja semmoisia lauseenpuolikkaita ja semmoista kanavasurffailua.

    (3:52:12) Maaret:

    Joo.

    (3:52:14) Maaret:

    Se oli näissä tarinojen rakenteessa ihan jännä, että… kun nämähän on kaikki rakennettu sillä tavalla, että että ne loppuu punchlineen, ja ne on semmosia aika lyhyitä, niin sit hän tuli vähän niin kuin melkein vitsimangan fiilis, kun luki sitä.

    (3:52:30) Petteri:

    Kauhu ja huumori on kauhean lähellä toisiaan siinä, että siinä se punchline on kauheen tärkeä.

    (3:52:36) Maaret:

    Hmm. Joo. Siinä, missä monissa muissa genreissä ei niinkään. Mutta näähän oli just semmosia, että se punchline on sitten se, että "Äh, mä tiedän, että se ihme mörkö taas tuijottelee mua tuolla. Mut ei se koskaan tuu onneksi sisään. Mä yritän olla vaan kattomatta sitä."

    (3:52:54) Maaret:

    Ja sit vahingossa katsee et kohtaa, ja sit se tuleekin sisään, kun se on vähän niinkun epälukittu sieltä ulkoa.

    (3:53:00) Petteri:

    Joo, joo.

    (3:53:02) Maaret:

    Ja se on sitten se punchline tai se, että kääntyy ja naama on ties mimmoinen mörkönaama.

    (3:53:09) Petteri:

    Joo, ja monet on huomauttaneet, että esimerkiksi creepypasta-tarinoissa, niin ne on niinku vähän niinku sillai huumorintapaan rakennettuja, että siinä on se build up…

    (3:53:19) Maaret:

    …Siinä on se build-up, että se lähtee sellaisena normaalina elämänä, ja sitten se ottaa sellaisen, vähän niin kuin se sävy muuttuu ja sitten tulee se punchline.

    (3:53:32) Petteri:

    Sitten tässä oli aika semmosia luoviakin juttuja. Se sama tapahtuma toistuu kolme kertaa ja se nähdään kolmen paikalla olevan tyypin näkökulmasta. Yksi kuulee miten sieltä tulee joku, lähestyy, ja toinen näkee sen, miten se tulee sieltä, ja kolmas kuulee, mitä se sanoo. Ne kaikki säikähtää, mutta ne säikähtää kaikki oikeastaan ihan eri asioita jotenkin.

    (3:53:54) Maaret:

    Jep, ne kaikki tietää, että sieltä on joku outo ja pelottava tulossa, mutta sitten kellään niistä ei ole sitä kokonaiskuvaa.

    (3:54:06) Petteri:

    Tämmösiä niinkun jännii ideoita, jotka niinkun ei ehkä sillai… jännii ideoita, sanotaanko. En mä oikeen keksi mitä siitä sanoa.

    (3:54:12) Maaret:

    Joo, kyllähän se alkoi toistaa itseään aika paljon edetessään. Niin kuin punchline-pohjaisella kerronnalla on vähän kyllä tapana.

    (3:54:28) Maaret:

    Tässäkin tuli niitä samantyyppisiä monta, että siinä alkoi olla, että tämä on semmoinen että joku näkee jonkun creepyn, joka ei ole kohdistunut siihen itteensä, ja lopulta se punchline on se, että se creepy huomaa sen ja alkaa seuraan sitä.

    (3:54:42) Maaret:

    Ja sitten on tällaisia, missä yrittää olla katsomatta sinne päin ja yrittää olla silmät kiinni. "Tuossa se nuuhkii mun varpaita apua, mutta mä yritän vaan olla ilman, että huomaan sitä." Ja sitten silmät kohtaa ja näin edelleen.

    (3:55:00) Maaret:

    Niin siinä oli semmosia tiettyjä kuvioita, mitkä toistuu aika monta kertaa. Ihan mielenkiintoinen kokeilu. Kyllähän nämä oli tosi nopeelukuisia.

    (3:55:10) Petteri:

    Ja musta tuntuu, että tää toimii paremmin yhteen putkeen luettuna, niin sä pysyt paremmin kärryillä, että "joo toi hahmo oli toi ja toi oli toi ja aa mä muistan, että ton tyypin nimi oli toi" ja sillälai, että kun puhutaan jostain hahmosta, niin sä muistat ne asiat paremmin ja verrattuna siihen, että lukis vähän kerrallaan.

    (3:55:28) Maaret:

    Yleisesti ottaen en ehkä haluaisi lukea kovin montaa mangaa, jotka on tällä tyylillä rakennettuja. Mutta onhan se hauskaa, että tämmöisiä vähän jännempiä poikkeuksia yleisiin fiktiokerronnan sääntöihin löytyy. Vaikka se ei sitten olisi semmoinen supertimantti, niin kuitenkin variaatio.

    (3:55:46) Petteri:

    Joo. Ja kun Junji Iton varjo on niin valtava, että musta tuntuu että se varjostaa kaikki muut kauhumangat täällä lännessä alleen, eikä kukaan oikein puhu kenestäkään muusta, eikä mitään muuta kauhumangaa oikein julkaista, niin se pitää kaiken muun kauhumangan pois täältä lännestä.

    (3:56:10) Petteri:

    Niin on ihan hauska pitää välillä esillä näitä muitakin tekijöitä ja sillai että ei kaikki kauhumanga oo kuitenkin Junji Itoota.

    (3:56:17) Maaret:

    Tämä oli hyvin erilainen kuitenkin otteeltaan.

    (3:56:20) Petteri:

    Me ei olla kauhumangaa ihan hirveästi luettu. Ibitsu oli silloin aikoinaan ja tällain, mutta siitä nyt on jo vuosia, tietystikin.

    (3:56:28) Maaret:

    Manga ehkä yleisesti ottaen toimii tosi hyvin sellaisena, että kauhuelementtejä on miksattu sarjoihin, jotka eivät ole nimenomaisesti kauhusarjoja.

    (3:56:41) Maaret:

    Tämmöisiin niin kuin Promised Neverlandissa se oli tosi tehokas mauste se kauhuelementti, ja niin kuin I Want to Hold Aono-kun So Badly I Want to Die -sarjassa se kauhuelementti on tosi voimakas kanssa, ja jossain Higurasheissa ja tämmöisissä.

    (3:56:58) Petteri:

    Mutta tosiaan, sarjan nimi on PTSD Radio ja löytyy sekä printtinä että diginä. Kantsii ehkä miettiä, jos kuulosti kiinnostavalta.

    Lopetus

    (3:57:12) Petteri:

    Eiköhän tässä ollut taas tarpeeksi jaksoa tälle kertaa.

    (3:57:16) Petteri:

    Ja siltä varalta, että meillä on taas uusia kuuntelijoita tullut, niin linkkejä kaikkiin näihin juttuihin mistä me ollaan jaksossa puhuttu, löytyy tosiaan meidän show noteista, jotka on meidän nettisivuilla osoitteessa mangakartta.net/110.

    (3:57:31) Petteri:

    Show notet löytyy myöskin sieltä podcast-sovelluksesta, josta meitä kuuntelet, ja ylipäätään jotain kännykkäsovellusta kannattaa kuunteluun käyttää, koska se tekee kuuntelemisesta tosi paljon helpompaa. Jo ensinnäkin sen takia, että ei tarvitse istua siinä tietokoneen ääressä kuuntelemassa, vaan voi kuunnella ihan siellä, mistä sattuu olemaan.

    (3:57:50) Petteri:

    Näitä sovelluksiahan on esimerkiksi Apple Podcasts tai Overcast, tai Androidilla sitten Pocket Casts tai Podcast Addict.

    (3:57:59) Petteri:

    Me otetaan myöskin mielellään vastaan kuulijakommentteja, niin ikään nettisivujen kautta osoitteesta mangakartta.net/kommentoi löytyvällä lomakkeella, tai sitten meille voi heittää kommentteja sosiaalisessa mediassa, joista me ollaan paikalla X:ssä, Mastodonissa, Blueskyssa, Threadsissä ja Instagramissa.

    (3:58:20) Petteri:

    Ja mä olen tosiaan Petteri Uusitalo, ja löydyn sosiaalisesta mediasta nimimerkeillä ptjtsubasa ja petteriuusitalo.

    (3:58:30) Maaret:

    Mä olen Maaret Stepanoff ja löydyn somepalveluista nimellä AranaRain.

    (3:58:36) Petteri:

    Hyvää kevään odotusta kaikille ja ensi kertaan!

    (3:58:38) Maaret:

    Moi moi!

01:13 – KUULUMISET: BL-BINGO

05:09 – DEDEDEDE: ESITTELY

08:09 – DEDEDEDE: INIO ASANO JA TAIDE

25:05 – DEDEDEDE: TARINA JA MAAILMANRAKENNUS

46:17 – DEDEDEDE: KADODE JA ORAN

53:27 – DEDEDEDE: MUUT HAHMOT

01:06:14 – DEDEDEDE: JULKAISU

  • Sarjan kannet

  • Ilmaisu “Tokion 23 erillisaluetta“ (23区) on systemaattisesti käännetty väärin muotoon “ward 23”, aivan kuin kyse olisi vain yhdestä erillisalueesta (järjestysluvultaan 23), eikä kaikkien 23 alueen kokonaisuudesta

01:09:52 – DEDEDEDE: ANIMESOVITUS

01:17:07 – DEDEDEDE: SPOILERIOSIO

01:46:13 – DEDEDEDE: YHTEENVETO

01:48:49 – DESUCON FROSTBITE 2025

02:19:30 – KEN AKAMATSUN MANGAKESKUSTELUTILAISUUS

02:32:59 – CRUNCHYROLLIN HAASTEET

02:58:34 – HAMPAANKOLOSSA: KINGDOM & K MANGA

03:03:57 – KUULIJAKOMMENTTI: MANGA KIRJAKAUPOISSA

03:05:36 – KUULIJAKOMMENTTI: PIIRROSTYYLI JA SUOSITUKSIA

03:24:46 – KUULIJAKOMMENTTI: MANGAN SUKUPUOLIKUVAUS

03:40:02 – LUKUJONOSSA: PTSD RADIO

03:57:08 – LOPETUS